Sanasta "positiivinen"

[LiLi]

Tämä ei nyt ihan tasan historiaa ole (joten jos haluatte siirtää threadin sopivampaan kategoriaan, niin tehkää!), mutta mietin sanaa "positiivinen". Asustelen tällä hetkellä Ruotsissa, ja radiossa yksi päivä Mark Levengood sanoi ettei suomenkielestä löydy sanaa joka vastaa ruotsin sanaa "positiv". Mietin hetken, ja tulin siihen tulokseen, että myönteinen löytyy, mutta sitä ei käytetä samassa merkityksessä. Ja tietenkin lainasana positiivinen. Olen kylläkin äidinkieletäni ruotsinkielinen, joten suomenkieli ei ole täydellisesti hallussa.

Mutta mietin siis jos suomenkielestä löytyisi mitään 'vanhaa' alkuperiäistä sanaa, jota ehkä ei enään käytetä, jolla olisi sama tarkoitus kun sanalla positiivinen? Siis merkityksessä 'olla positiivinen'.

Tai ehkä se vaan on niin ettei suomenkielestä sellaista löydy - silloinpahan saa miettiä mitä se meistä kertoo ;)

[Annastiina Mäkilä]

Tämä ei nyt ihan tasan historiaa ole (joten jos haluatte siirtää threadin sopivampaan kategoriaan, niin tehkää!), mutta mietin sanaa "positiivinen". Asustelen tällä hetkellä Ruotsissa, ja radiossa yksi päivä Mark Levengood sanoi ettei suomenkielestä löydy sanaa joka vastaa ruotsin sanaa "positiv". Mietin hetken, ja tulin siihen tulokseen, että myönteinen löytyy, mutta sitä ei käytetä samassa merkityksessä. Ja tietenkin lainasana positiivinen. Olen kylläkin äidinkieletäni ruotsinkielinen, joten suomenkieli ei ole täydellisesti hallussa.

Mutta mietin siis jos suomenkielestä löytyisi mitään 'vanhaa' alkuperiäistä sanaa, jota ehkä ei enään käytetä, jolla olisi sama tarkoitus kun sanalla positiivinen? Siis merkityksessä 'olla positiivinen'.

Tai ehkä se vaan on niin ettei suomenkielestä sellaista löydy - silloinpahan saa miettiä mitä se meistä kertoo ;)

Hei!

Positiivinen sanallahan on neljä eri merkitystä, joista ensimmäinen on olla myönteinen. Tässä merkityksessä suomi pärjää kyllä omillakin sanoilla, kielitoimisto suosittaa synonyymeiksi esimerkiksi sanoja: myönteinen, suopea, suotuisa tai edullinen.

Positiivinen sanalla on kuitenkin myös kolme muuta vakiintunutta merkitystä (nämäkin kielitoimiston mukaan): 2. nollaa suurempi, plusmerkkinen; 3. (positiivinen varaus) toinen kahdesta sähkövarauksen lajista; 4. (positiivinen oikeus) voimassa olevat oikeusnormit. Näille ei käsittääkseni suomen kielessä todellakaan ole omaa sanaa. Kaisa Häkkisen Nykysuomen sanakirjan mukaan sana positiivinen onkin laina ruotsista, adjektiivista positiv. Ruotsin sana taas perustuu "alkuaan latinan adjektiiviin positivus 'asetettu, annettu, sopimuksella säädetty'". Suomeen sana on tullut 1800-luvun lopulla.

Mitä sitten suomen kielestä ja kielen käyttäjistä kertoo se, että meillä ei ole omaa sanaa noille kolmelle viimeiselle kohdalle? Ainakin sähkövarauksesta puhuttaessa en usko, että sanaa on edes tarvittu vasta kuin viime vuosisadalla, joten on loogista lainata se jostain muualta, missä kyseiselle ilmiölle on jo hyvä termi. Positiivinen oikeus taas kehittyi oman kotoisen tietolähteeni mukaan vasta 1800-lopun Saksassa, joten sitä merkitsevää suomenkielistä sanaa ei sitä ennen tarvittu. Näiden kahden kohdalla suomi näyttää olevan ihan samanlainen kuin kaikki muutkin kielet: uusien ilmiöiden ja ajatussuuntausten tullessa maahan lainataan usein myös niiden mukana tuleva sana.

Ainoa aukko näyttäisi olevan tuo positiivinen-sana merkityksessä "enemmän kuin nolla". Luulisi, että tuollaista sanaa olisi tarvittu jo ennen 1800-luvun loppua. Joissain yhteyksissä voi puhua plussan puolella olemisesta, mutta taitaapa tuokin sana olla lainasana. Itse asiassa tässä merkityksessä se, että sanalla positiivinen ei ole suomessa synonyymeja, voi tuottaa ihan ongelmallisiakin tilanteita. Kotuksen sivuilta löysin artikkelin, missä pohdittiin muun muassa seuraavaa: "Kun positiiviset ja negatiiviset näytteet menevät näin ristiin positiivisen ja negatiivisen perusmerkityksen kanssa, ei ole ihme, että syöpää tai muuta pahaa tautia pelkäävä saattaa ymmärtää hänestä otetun näytteen tuloksen juuri päinvastoin kuin on tarkoitettu. Kun hänelle kerrotaan se iloinen asia, että epäillyn taudin testitulos on negatiivinen, hän voikin pelästyä pahanpäiväisesti, koska hänelle sana negatiivinen merkitsee vain kielteistä, pahaa asiaa. Sellaista on todella sattunut. Ehkä sama väärinymmärrys on käynyt myös toisinpäin – mikä voi olla paljon kohtalokkaampaa."
( http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1120 )

Toivottavasti tämä selkeytti jonkin verran asioita. Tuohon en tosiaan osaa vastata, miten suomessa on aiemmin kuvailtu asiaa, joka "on enemmän kuin nolla". Ehkä joku toinen osaisi vastata?

Annastiina

[LiLi]

Kiitos vastauksesta; opin paljon!

Mutta sanoja myönteinen, suopea, suotuisa tai edullinen ei voi käyttää siinä merkityksessä kun positiivista tarkoitin. (Ei ainakaan omasta mielestäni, korjatkaa jos olen väärässä.)

Siis olla positiivinen ihminen, tai ajatella positiivisesti. Vastakohtana siis olla negatiivinen - aina ajatella että pahin tapahtuu. Koska jos on myönteinen... Ei kai se ihan tarkalleen vastaa positiivisena olemista?

Lehtiä lukiessa olen huomannut että sanaa positiivinen käytetään,
(HS-internet 3.10.2007:
"Menestykseen myönteisesti vaikuttavien piirteiden, kuten sosiaalisuuden ja positiivisuuden huomattiin kuitenkin edesauttavan vain tyttöjen koulumenestystä, vastaavaa ei havaittu poikien kohdalla."),
joten aivan selkeästi juuri sanalla positiivinen on käytössä tämän hetken suomenkielessä. Mutta mites oli 'kauan sitten'? Jos ihminen oli positiivinen, miksikä häntä silloin kutsuttiin? Vai onko sana positiivinen jo pitkään ollut käytössä suomenkielessä?

[Heikki Jansson]

Mutta sanoja myönteinen, suopea, suotuisa tai edullinen ei voi käyttää siinä merkityksessä kun positiivista tarkoitin. (Ei ainakaan omasta mielestäni, korjatkaa jos olen väärässä.)

Tietääkseni sanat 'myönteinen' tai myös 'myönteinen elämänasenne', *elämänmyönteinen' on (tässä merkityksessä) identtisiä kuin vastaava sana 'positiv' ruotsin kielessä. Ymmärtääkseni sana 'positiivinen' suomen kielessä on myös identtinen näiden sanojen kanssa. Kaikilla viitataan siis samaan ilmiöön. Luulisin, että sanaa 'positiivinen' pyritään välttämään (ainakin minä tekisin niin, kai muutkin) sen yleisen säännön vuoksi, jonka ainakin minä olen ymmärtänyt niin, hallitsee suomen kielessä paljon voimakkaammin kuin ruotsin kielessä, nimittäin että vierasperäisiä sanoja on vältettävä.

Olettaisin, että sanan 'positiivinen' käyttöön artikkelissa oli vaikuttanut toimittajan vaistonvarainen pyrkimys toiston välttämiseen sekä mahdollisesti kiire jolloin enemmittä muotoiluitta oli otettu se sana joka ensimmäisenä osui käteen. Luulisin myös, että erityisesti Ruotsissa on paljon pitempään ja voimakkaammin kuin Suomessa vallinnut korostuneemmin kulttuurissa vaatimus että pitää olla elämänmyönteinen. Luulen että Suomessa varsinkin aikaisemmin on oltu karskimpia. Tämä kultuuriero on saattanut merkitä, että sanojenkin merkitys on ollut aavistuksen verran erilainen koska niillä on tietenkin osaltaan viitattu kultuureissa vallitseviin asenteisiin. Nämä ovat kuitenkin vain minun arvailuja, minun kokemustani enkä pane hanttiin jos jollakulla on toinen kokemus/käsitys.

Muuten en ole juuri havainnut, että suomen kielessä olisi puutteita verrattuna ruotsin kieleen tai päinvastoin. Minua rassaa joskus huolimaton jatkuva genetiivin käyttö suomen kielessä. Se on eräissä tapauksissa omiaan aiheuttamaan sekaannusta: puhutaan esimerkiksi ”Virtasen syytteestä” tai ”Virtasen oikeusjutusta” kun tarkoitetaan sitä juttua ja syytettä joka on kohdistettu Virtaseen mutta toisaalta puhutaan ”Rusin vahingonkorvausjutusta” kun tarkoitetaan sitä juttua, jossa korvausvaatimusta ei suinkaan ole kohdistettu Rusiin, vaan jossa Rusi on kohdistanut korvausvaatimuksia (valtioon) – eikä siis päinvastoin. Jos syyttäjä olisi aikoinaan ajanut syytettä Rusia vastaan, olisi varmuudella puhuttu ”Rusin syytteestä” - ja varmaan, jos Rusi syyttää jotain virkamiestä puhutaan siinäkin tapauksessa ristiriitaisesti ”Rusin syytteestä”, vaikka Rusi olisikin, ei syytetty vaan syyttävä osapuoli (jos kävisi niin että syyttäjä ei ajaisi syytettä ja Rusi siksi itse ajaisi syytteen). Miten sanottaisiin tapauksessa, jossa samassa jutussa osapuolet ajaisivat toisiaan vastaan syytteitä (ristiin) on täysin epäselvää. No, yleensä ei synny sekaannuksia. Sama ongelma (jos sen näkee ongelmaksi) ei ajankohtaistu ruotsin kielessä, koska asia hoituu prepositiolla ”åtalet mot Rusi” ja ”Rusis skadeståndskrav på” jotka ovat tässä suhteessa yksiselitteisiä.- Huh, kasvoipa sivuhuomautus pitkäksi.

Muuten on mitä minä olen pannut merkille kaksi yleistä sanaa, jotka löytyy ruotsin kielestä mutta jotka puuttuvat suomen kielestä, nimittäin sanat toisaalta ”låtsas” merkityksessä olla olevinaan tai leikkiä jotain, olla leikisti jotain, ja toisaalta sana ”rimlig” tarkoituksessa asianmukainen, paikallaan, esim. ett rimligt skadeståndskrav, asianmukainen, paikallaan oleva korvausvaatimus. Varsinkin viimeksi mainittu tuottaa selviä käännösvaikeuksia, ensimmäinen on useimmiten korvattavissa melko helposti (on ehkä väärin sanoa että se puuttuu, sen esittäminen vaan vaatii useampia sanoja. En ole huomannut, että olisi mitään sellaista yleistä sanaa, joka löytyy suomen kielestä puuttuisi ruotsin kielestä.