Tapio Onnela kirjoitti:On toki totta, että käsityksemme ihmisoikeuksista ovat muuttuvia. On ihan mahdollista, että YK:n ihmisoikeuksien julistustakin joskus muutetaan. Voihan olla, että sitä esimerkiksi laajennetaan koskemaa myös eläimiä
Yhtä lailla on mahdollista, että tulevina aikoina ei ainoastaan eläimiä vaan osa ihmiskunnastakin taas rajataan "oikeuksien" ulkopuolelle. Viime kesänä Berliinissä käydessäni satuin kuljeskelemaan Tiergartenstrassella etsiskelemässä taloa, jossa aikoinaan ideoitiin tunnettu operaatio T4:
die Vernichtung lebensunwerten Lebens.
Olen toistaiseksi ehtinyt vain silmäillä kirjastosta varamaani Yuval Noah Hararin paksua kirjaa
Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Harari ottaa teoksessaan esille mm. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen (1776) ylväät sanat:
Pidämme itsestään selvinä totuuksina, että kaikki ihmiset on luotu tasavertaisiksi, että heidän Luojansa on antanut heille luovuttamattomia oikeuksia, kuten elämän,vapauden ja pyrkimyksen onneen.
Harari "dekonstruoi" julistuksen tähän tapaan:
Tieteellisen biologian mukaan ihmisiä ei ole "luotu" He ovat kehittyneet ihmisiksi. Eivätkä he todellakaan ole kehittyneet "tasavertaisiksi". Tasavertaisuuden idea on erottamattomasti sidoksissa luomistapahtumaan. Amerikkalaiset saivat tasavertaisuuden idean kristinuskosta, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on Jumalan luoma sielu ja kaikki sielut ovat Jumalan edessä tasa-arvoisia. Mutta jos emme usko Jumalasta, luomisesta ja sieluista kertoviin kristillisiin myytteihin, mitä silloin tarkoittaa, että kaikki ihmiset ovat "tasavertaisia". Evoluutio perustuu erilaisuudelle eikä tasavertaisuudelle.
(Jne.)
Harari johtuu siis seuraavaan päätelmään:
On helppo hyväksyä Hammurabin laki myytiksi, mutta emme halua kuulla, että myös ihmisoikeudet ovat myyytti.
Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa tuotiin käsittääkseni ensi kertaa laajassa mitassa julki ajatus "ihmisten luonnollisista oikeuksista". Siihen aatehistoriallisesti kaiketi perustuvat myös muut ihmisten "oikeuksien" julistukset (Ranskan suuri vallankumous 1789; YK 1948). Hararin ajatuksenjuoksun mukaan Jeffersonin ynnä muiden julistuksilla luotiin "kuvitteellinen järjestys", koska "biologiassa ei ole oikeuksia".
(Se että vallitsevat mentaliteetit aikaa voittaen muuttuvat, ei tietenkään ole mikään uutuus tai sensaatio. Käsitykset eivät ole universaaleja vaan historiallisia, sidoksissa tiettyyn aikakauteen ja historialliseen tilanteeseen. Havainnollisen esimerkin tarjoaa vaikkapa Suomen ulkopoliittinen "kohtalonkysymys": siinä missä vielä taannoin suuret kansanjoukot tuntuivat olevan tyytyväisiä ainakin näennäisen rauhanomaisen rinnakkainelon tuomaan turvallisuudentunteeseen, nykyään kaiken tuon on peittänyt alleen yltyvä, mielestäni pahaenteinen kiljunta; tuntuu kuin menneisyyden Pandoran lippaasta olisivat taas nousemassa näiden fantasioijien mielikuvituksessa kaikki "Tiltujen" ja "Äikiöiden" fiktiiviset, heitä pelottavat haamut.)
Niin, palaan vielä Harariin, jonka mukaan "tiede" on paitsi vapauttanut myös luonut uuden, vakavan sortuman mahdollisuuden (tulkinta sanamuotoja myöten omaani, jotta ei tule väärinkäsityksiä). En ainakaan tähän asti ole löytänyt Hararin kirjasta mitään sellaista korvaavaa, mihin eettisyys ja ns. ihmisyys voitaisiin ankkuroida. (Etteivät siis "nietzscheläiset" transsendenssin kuolemaa julistaneet ja heidän nykyinen sakea jälkikasvunsa olisikin iloinneet ennen aikojaan?) Jo melkoisen aikaa sitten, kesällä 2000, kuuntelin päiväkauden (kun kerran työnantaja maksoi) koko kansan millennium-seminaarin luentoja. Seminaarin nimenä oli mielestäni hieman äiteläntuntuisesti "Tulevaisuus ja toivo". Jotenkin samanlaisiin tunnelmiin päättyi myös seminaarin loppuluento, jonka piti tilaisuutta kollegansa kanssa johtanut kulttuurihistorian professori. Hänen pekkakuusimaiset päätössanansa kuuluivat suunnilleen näin: "Kyllä ihmiskunta selviää,
onhan tämä maailma sentään ihmisten tekoa. Poistuin paikalta päätäni hengessäni pudistellen ja ajatellen, että siinähän se vika juuri onkin.
Ei kovinkaan kauan aikaa sitten tällä foorumilla julistettiin silloin viittaamani maailmankuulu Eric Hobsbawm jonkinlaiseksi maailman pahuutta ellei peräti "loppumista" voivottelevaksi huivipääeukoksi, jonka sanomiset eivät paljon paukuta jonkun ruotsinmaalaisen moderaattiprofessorin ennustusten rinnalla. Ehkä niinkin, mutta jos ei Hobsbawmia usko, niin kannattaisi sentään vilkaista
Äärimmäisyyksien ajan esilehdille, joilla kaksitoista enemmän tai vähemmän nimekästä aikalaista antoi arvionsa päättyvästä 1900-luvusta. Heitä edustakoon tässä Sir Isaiah Berlin:
Olen elänyt melkein koko 1900-luvun ja, se lisättäköön, elänyt ilman suuria henkilökohtaisia kärsimyksiä. Muistan sen ainoastaan länsimaiden historian kauhistuttavimpana vuosisatana.