nylander kirjoitti:Itämeren alueen sotilaspoliittinen tilanne oli Neuvostoliiton näkökulmasta alkanut kiristyä uhkaavasti 1930-luvun puolivälissä. Vuoden 1935 kesäkuussa ulkoministeri Joachim von Ribbentrop lensi Lontooseen ja palasi sieltä mukanaan allekirjoitettu laivastosopimus. Osmo Hyytiä (2012) kirjoittaa:
"Käytännössä vapauttaminen [Versailles´n määräyksistä] merkitsi Englannin laivaston vetäytymistä Itämereltä ja Saksan hegemonia-aseman tunnustamista Itämeren alueella."
Juuri laivastosopimuksen synnyttämään asiayhteyteen Hyytiä liittää, aivan ilmeisen perustellusti, Neuvostoliiton lähettilään Eric Assmuksen yhteydenoton ulkoministeri Hackzelliin ja pääministeri Kivimäkeen kesäkuussa 1935 tunnettuine ilmoituksineen siitä, että selkkauksen syttyessä Keski-Euroopassa NL:n olisi ehkä pakko oman turvallisuutensa nimissä miehittää osia Suomesta. Yleensähän Assmuksen esiintyminen on nähty täysin perustettomana "uhkailuna", ja sen toitottamista on vuosien mittaaan tällä palstalla harrastanut erityisen ahkerasti keskustelukumppani Veikko I Palvo.
Laivastosopimuksella 1935 Englanti tunnusti olemassa olevan tilanteen ja brittilaivasto ei vetäytynyt Itämereltä, koska se ei siellä ollutkaan. Neuvostoliiton lähettiläs Assmuksen ilmoitus 1935 Suomen hallitukselle siitä, että NL selkkauksen syttyessä miehittää osia Suomesta ei varmaankaan ole aikanaan herättänyt puolueettoman ja sotilaallisestikin liittoutumattoman Suomen johdossa "yya-tunteita." Pres. Kekkonenkin 1973 puhui Jartsevin turvallisuusehdotuksista Neuvostoliiton turvallisuustarpeisiin keväällä 1938 , jotka hänen mukaansa olisi tullut ottaa vakavasti, tosin Cajanderin hallituksen 1937 - 1939 sisäministeri UKK esitti jonkinlaista "historiaan kaadettua politiikkaa", vuoden 1973 yya-ajan tarpeisiin katsomaansa.
Lähettiläs Assmus, Jartsev, Molotov ja Stalin esittivät Neuvostoliiton "legitiimejä" turvallisuustarpeita, ei Suomen, ja vaikka 8.1939 oli solmittu Saksan kanssa 6.1941 saakka voimassa ollut "ystävyyden sopimus" ja Stalin oletti ja odotti Saksan uuvuttavan itsensä sodassa länsirintamallaan.
Suomenlahden etelärannalla Viro otti Neuvostoliiton esittämät turvallisuutensa ehdotukset vakavasti, ei edes mobilisoinut, antoi tukikohtia ja antautui laukaustakaan ampumatta ja Viro miehitettiin kesällä 1940 kokonaan. Ja samankaltaisen kehityskulun 1939 UKK katsoi 1973 olleen sopiva Suomellekin, jos olisi silloin aikanaan oltu järkeviä.
Akateemikko Oiva Ketonen julkaisi 1961 teoksen:
Eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomus, jossa hän käsittelee Suomenkin joutumista Talvisotaan:
"Jos yksilön taikka kansakunnan on esim. puolustettava vapauttaan, ei moraalisesti oikeutettu usko vapauden säilymiseen voi pohjautua riittävän perusteellisiin laskelmiin, vaan velvoitukseen, joka on vapauden uskossa itsessään.
Jos Talvisodan kohtalokkaina päivinä olisimme kysyneet rationaalisesti riittäviä perusteita, s.o. jotain muuta kuin mitä usko vapauteen sinänsä oli, olisi kohtalomme ollut toinen."
Arvovalintansa perusteella Suomi ja suomalaiset ryhtyivät aseellisesti puolustamaan itsenäisyyttään materiaalisesti katsottuna täysin toivottomassa tilanteessa.
Tilanne Itämerelläkin muuttui 8.1939 Hitlerin ja Stalinin tehtyä sopimuksensa ja valloitettua Puolan. Neuvostoliitto otti 9.1939 Hiidenmaaltakin tukikohtia, kuten muualtakin Virosta ja puna-armeija aloitti 30.11.1939 hyökkäyksensä Petsamossa, Sallassa, Laatokan Karjalassa ja Kannaksella, mutta miksiköhän ei Ahvenanmaalle?
Ahvenanmaa oli ennen Talvisodan syttymistä täysin sotilaallinen tyhjiö, mutta pidättyikö Stalin maihinnoususta Ahvenanmaalle sopimuskumppaninsa Hitlerin etuja ajatellen ja olihan Hiidenmaalla jo Neuvostoliiton tukikohtia uhkaamassa rautamalmikuljetuksia Saksaan tulevaisuudessa, jollaista NL:lle ei sitten tullut.
Vuonna 1939 Neuvostoliitolla oli hallussaan hyvin pieni Itämeren rantakaista Leningradin ympärillä ja Venäjällä nyt Terijoelta Virojoelle välin verran enemmän, Ruotsilla, Baltian mailla, Suomella, Puolalla on hallussaan valtaosa Itämeren rannoista ja Tanska vartioi Tanskan salmia.
Mutta kuten 1939 Neuvostoliitto, Venäjäkin 2016 näyttäisi pitävän Itämerta `mare nostruminaan´?
Veikko Palvo