Markku Jokisipilä julkaisi blogissaan http://www.jokisipila.blogspot.com/ Fagerholmia käsitelleen artikkelinsa: Vannoutunut demokraatti Fagerholm kieltäytyi sovinnosta natsismin kanssa, Uutispäivä Demari, 26.6.2001
******
”Skandinaavi ja demokraatti K-A. Fagerholm oli outo lintu jatkosodan Suomen hallituksissa.
Hän hoiti sosiaaliministerin virkaa vuosina 1937-1943 yhtäjaksoisesti yli kuusi vuotta. Toiminta suomenruotsalaisen vasemmiston kärkihahmona, laajat pohjoismaiset kontaktit sekä vahva asema sosialidemokraattisessa puolueessa ja ammattiyhdistysliikkeessäkin tekivät hänestä salkkuaan huomattavasti painavamman.
Talvisodan jälkeen Fagerholmilla ei ollut illuusioita Neuvostoliiton rauhantahdosta, mutta Suomen ulkopoliittista lähentymistä Saksaan hän vieroksui. Hän oli aina inhonnut Hitleriä ja kauhistui ajatusta tästä ”maailmanhistorian suurimpiin kuuluvasta lurjuksesta” Euroopan herrana.
Hitlerin vihaaja
Vuonna 1936 Fagerholm oli jopa saanut tuomion Hitlerin julkisesta herjaamisesta. Tuolloin Saksa esitti virallisen vastalauseen Fagerholmin päätoimittamassa Arbetarbladetissa julkaistusta Elmer Diktoniuksen Hitleriä irvailevasta pakinasta. Fagerholm sai syytteen ”meihin ystävällisissä suhteissa olevan valtion päämiehen loukkaamisesta” ja 1050 markan sakot!
Arbetarbladet onnistui suututtamaan Saksan toisenkin kerran. Kun Hitler vuonna 1939 vietti 50-vuotispäiviään, noteerasi lehti sen vain syntymäpäiväosastonsa toteamuksella ”Adolf Hitler, 50 vuotta, Berliini”!
Fagerholm ei sulattanut Saksan tunkeutumista Norjaan ja Tanskaan. ”Tunsin itseni miltei sairaaksi ajatellessani että me olimme tekemisissä samojen natsien kanssa, jotka riehuivat veljesmaissamme”, muisteli hän myöhemmin. Kun hänen piti Kokkolassa puhua koulun juhlasalissa, jonka seinällä vähän aiemmin pidetyn saksalaisen sotilasjuhlan jäljiltä roikkui suuri Hitlerin kuva, hän uhkasi poistua, ellei kuvaa poistettaisi.
Syntilista karttuu
Hallituksessa Fagerholm ennusti Saksan häviötä jo syksyllä 1941. Tieto kulkeutui pikavauhtia Saksan lähetystöön, jolla jatkosodan vuosina tiedottajia riitti. Asioista yleensä parhaiten perillä ollut lehdistöattashea Hans Metzger nimitti Fagerholmia pilkallisesti ”Helsingin hienoimman parturiliikkeen poliittisen osaston johtajaksi”. Tällä hän viittasi sekä sosiaaliministerin ammattitaustaan että hänen tapaansa puhua hallituksen asioista ”kenen kuulleen tahansa”.
Syksyllä 1942 sisäministeri Toivo Horelli ja valtiollisen poliisin päällikkö Arno Anthoni päättivät luovuttaa joukon juutalaispakolaisia Saksaan. Yritettyään hallituksessa turhaan pysäyttää luovuttamisen Fagerholm pyysi eroa. Tämä yhdessä marsalkka Mannerheimin ja ministeri Väinö Tannerin väliintulon kanssa sai aikaan toimenpiteen peruuttamisen.
Fagerholm jäi hallitukseen, ja oli saksalaisille jälleen asetta epämiellyttävämpi hahmo.
Kun uutta hallitusta maaliskuussa 1943 muodostettiin, oli Fagerholm jo kypsä siirtymään Alkon pääjohtajaksi. Saksalaismielisen IKL:n vaadittua hänen pudottamistaan uudesta hallituksesta tilanne kuitenkin muuttui. – Sehän nyt vielä puuttuisi, että kotimaiset natsit saavat määrätä, ketkä sosialidemokraateista otetaan hallitukseen, ajatteli Fagerholm ja päätti jatkaa.
Sosialidemokraatit tekivät hänen ministeriydestään kynnyskysymyksen, ja IKL jätettiin oppositioon. Saksassa tämä karvas tappio pistettiin täysin Fagerholmin piikkiin.”
Skandinavismi voittaa aseveljeyden
”Tapaus Fagerholm” oli Saksan Helsingin-lähettilän Wipert von Blücherin ja ulkoministeri Henrik Ramsayn keskustelujen kestoaihe. Syksyllä 1943 Fagerholmin pohjoismaiset sympatiat raivostuttivat Berliinin lopullisesti. Kun hän puhui hallituksen vieraina olleille tanskalaisille, paistoi rivien välistä sympatia Tanskan vastarintaliikkeelle
Lue loput artikkelista:
Jokisipilän blogista:
http://jokisipila.blogspot.com/2006/04/ ... staan.html