Kommentoin, vaikkei viestini sinänsä koskettelekaan "historiantutkimusta visuaalisin keinoin".
ASnellman kirjoitti:Suomalaisen Kirjallisuuden Seurahan on visuaalisesti pahoinpidellyt Suomen Historiallisen Seuran vanhat, arvostetut julkaisusarjat, kuten Historiallisia Tutkimuksia -sarjan. Niissä ei ole edes kansikuvaa enää. Kun muutoin visuaalisuus on yhä tärkeämpi osa kaikkea - ja kuten visual history -suuntauksesta näkyy, se on yhä tärkeämpi osa myös tieteentekemistä - niin SKS kulkee tässä tavattoman rohkeasti vastavirtaan.
Tästä ei historian (ja kirjojen) kuluttajana voi olla muuta kuin täysin samaa mieltä. Jos vielä menisi ASnellmanin ja "owkleen" kannalta "historiantakaisiin" aikoihin, niin vielä 1970-luvulla esim. SHS:n lippulaivasarjan
HTutk. yleisilme oli mielestäni tyylikkään "monokromaattinen": niteet julkaistiin yhtenäiseen sävyyn kalpeankeltaisissa paperikansissa, värivivahdetta toisinaan hieman muunnellen. Samalla vuosikymmenellä alkoikin sitten jo ilmestyä kansikuvitusta: ensimmäisten joukossa Soinisen vanhaa maataloutta koskevan tutkimuksen kanteen kuhilaat ja "herrasväkeä" Wirilanderin samannimiseen teokseen. Sittemmin kansikuvitus kehittyi, ja oli aina motivaatiota ja kirjallista ruokahalua lisäävää ottaa tutkittavakseen tyylikkäällä kansikuvalla varustettu Tutkimuksia- tai Bibliotheca Historica -sarjan nide.
Kaiken tuonhan SKS lopetti vuosia sitten. Kustantamon kirjat jaettiin eräiden näkemieni (naispuolisten) tutkijoiden saatesanoin ja korostuksin toisaalta "yleistajuisiin" tietokirjoihin sekä toisaalta "tiedekirjoihin": viimeksi mainitut (mm. Tutkimuksia-sarja) oli kuulemma tarkoitettu vain "tiedeyhteisöön kuulkuville". Samalla näiden "tiedekirjojen" ulkoasu muutettiin (ehkä tarkoituksellakin,opiksi ja varoitukseksi!) mahdollisimman luotaantyöntäväksi. Ainoa visuaalinen piirre on siitämisin ollut niteestä toiseen vaihtuva räikeän värinen kansi "tiedekirjaleimoineen"; design on kuulemma peräti jonkun taiteilijan suunnittelema palkittu luomus.
Meistä "yleistajuisista" saattaisi pianaikaa tuntua, että tällainen kustantamo kulunutta sanontaa käyttäen menettelyllään ampuisi pahasti omaan nilkkaansa. (Samaa koskee vaihdettavat vaihtaen muuatta suurta kirjakauppaa äskettäisine "uudistuksineen" ja "pysselböcker"-painotuksineen.) No, kaipa ne itse oman ns. ansaintalogiikkansa parhaiten tietävät, mitäpä meikäläinen niitä neuvomaan. Meille "yleistajuisille" kuitenkin on siunattu asia, että laadukasta historiakirjallisuutta kyllä riittää luettavaksi mielin määrin ilman näitä (entisiä) kirjallisia instituutioitakin.