Arviossaan Keskisarja käsitteli mm. kansallismielisyyttä ja piti "kaikkien villeimpänä" YYA-ajan historiankirjoitusta:
* Inkeri Koskisen teoksen arvostelu Agricolan arvostelujulkaisussa:Koskinen metsästää eri tavoilla kansallismielisiä villiintyjiä, mutta ei tunnu huomaavan kaikkein villeintä historiankirjoitusta. Vain yhdellä aikakaudella suomalaiset akateemiset historioitsijat ovat vastoin sekä tietojaan että vakaumustaan joutuneet kirjoittamaan hömppää. Se tapahtui vieläpä sankoin tutkijajoukoin ja monenlaiselle lukijakunnalle. Tämä villeys ei johtunut kansallismielisyydestä vaan päinvastoin.
Ystävyyden, yhteistyön ja avun annon ansiosta puhkesi näennäishistoria kukoistukseensa. Todellakin, monta kymmentä vuotta akateemiset järki-ihmiset todistelivat Suomea osasyylliseksi talvisotaan! Niin ikään relevantti väittelynaihe oli olevinaan, että Suomi kenties olisi voinut välttää maailmansodan toisin kuin Saksan ja Neuvostoliiton kaikki muut naapurit. Leningradin turvallisuudesta tuli talvisodan taustan avainkysymys täysin villein perustein. Johtuiko siitä myös Liettuan, Itä-Puolan, Bessarabian ja Sahalinin saaren valtaus? Ja mitä ihmeen turvallisuutta Neuvostoliitto talvisodalla sai kesän 1941 salamasodan valossa? Monikaan suomalainen historioitsija ei voinut 1970-luvulla tokaista, että sodissa yleensä vahvempi haluaa valloittaa heikomman, eikä niihin tarvita sen hienompia ”geopoliittisia” intressejä.
Koskinen uhraa paljon ruutia internetistä löytyviin kansallismielisiin höpöjuttuihin. Ehkä turhaan. On vaikea sanoa, ottaako jonkin varavaltuutetun blogia joku tosissaan, tai todistaako se edes minkään ryhmän ajatusmaailmasta. Internetin käyttäminen julkaisukanavana vihjaa ainakin siihen, että kukaan ei ole viitsinyt hioa kyseistä tekstiä painokelpoiseksi eikä varsinkaan kustantaa sitä.
Kansallismielisyyden ylivalta on taatusti takanapäin humanismista. Väinämöisen retkistä antiikin Välimerelle ei ole enää pelkoa. Villeyttä löytyisi 2010-luvulla kenties enemmän toisesta suunnasta.
Onkohan ”kansallisesta” tulossa diminutiivi tai melkein kirosana? Eri alojen tutkijat hokevat mielellään haastatteluissa, että suomalainen ”idendideeddi” on keinotekoista, ammoisen politiikan tarpeisiin vääristeltyä. Niin. Kaikki tässä maailmassa on keinotekoista, keinoilla tehtyä. Olisi yllättävää, jos osa historioitsijoista ei korostaisi suomalaiskansallisuuden suurenmoisuutta. Kyllähän Suomi kehittyi uskomattomana menestystarinana fennomanian läpimurron jälkeiset sata vuotta taikka pidempäänkin. Mitään Impivaaraa ei liene kielteisessä mielessä ollut olemassakaan, jos jo Aleksis Kivi sai kaikki tarvitsemansa maailmankulttuurin vaikutteet.
Merja Leppälahti: Villejä väitteitä, kummia tulkintoja (6.11.2015)
* Teemu Keskisarja, Villi vai kesy historia? (Tieteessä tapahtuu Vol 34, Nro 6 (2016)
-