Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

Täällä pitkään jatkuneet puheet MH 17-lennosta ja sitä kohdanneesta traagisesta onnettomuudesta ovat saaneet minutkin hieman tarkemmin tutkimaan samantapaisia tapauksia historiassa. Näille lähihistorian tapahtumille on ominaista 1) tapausten saama julkisuus ja ennen kaikkea niiden 2) häikäilemätön hyväksikäyttö käydyissä propagandasodissa. Mainitsit Lemmi niistä kyllä tärkeimmät. Ne on myös listattu siinä mainiossa, harvinaisen asiallisessa, linkissä, johon linkitit. Lemmin linkkaama sivusto: http://www.vu.nl/nl/Images/Legal_Remedi ... 747125.pdf

Käsittelen seuraavassa tapausta, joka ainakin näissä suhteissa, julkisuuden määrässä ja tapauksen hyväksikäytössä propagandassa, muistuttaa MH 17-lennon alas ampumisesta syntynyttä kohua. Tarkastelu jää rajoitetun tilan vuoksi melko pintapuoliseksi. Toisiakin käsiteltäviä alasampumisia on tapahtunut, mutta seuraavassa käsitelty on edustavimpia. Esimerkiksi tapaus Aerolines Itavia Flight 870 jossa Bolognasta Palermoon matkalla ollut italialainen matkustajakone tuhoutui jolloin siinä olleet 81 matkustajaa ja miehistöä saivat surmansa kuuluisi hyvinkin tässä käsiteltäviin. En kuitenkaan enemmälti käsittele sitä tapausta, joka jää tässä vaan maininnan varaan. Se ei näet eroa mainittavasti päälinjoiltaan seuraavassa käsitellystä tapauksesta eikä sen käsittely toisi mitään uutta vaan pelkästään rasittaisi lukijoita turhilla yksityiskohdilla.

Korean Airlines Flight 007 eli KAL-007, jälj. 007).

Tapaus 007 tapahtui kylmän sodan aikana vuonna 1983. Lento 007 oli säännön mukainen reittilento, joka oli tuolloin syksyllä 1983 matkalla New Yorkin JFK-lentokentältä Kanadan Anchoragen kautta Souliin Etelä-Koreaan.

Silloinen Neuvostoliiton majuri Gennadi Osipovitš laukaisi ohjaamastaan SU-15-hävittäjästä kaksi ANAB AA-3-tyyppistä ohjusta kohti 007-lentoa. Lento 007 oli näet oman suunnistusvirheensä seurauksena ajautunut ilman lupaa Neuvostoliiton – nimenomaan aivan ehdottomasti kiellettyyn - ilmatilaan. Kaikki koneessa olleet 269 matkustajaa ja miehistön jäsentä menehtyivät alasampumisen seurauksena.

USA:n silloinen presidentti Ronald Reagan ja ulkoministeri George Schulz käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja näyttivät mihin amerikkalainen propaganda pystyi parhaimmillaan. Nämä esittivät puheissaan, että alasampuminen oli
verilöyly" (engl. massacre), se oli peräti ”Neuvostoliiton hyökkäys 269 viatonta miestä, naista ja lasta kohtaan” , lisäksi se oli pres. Reaganin retoriikassa epäinhimillinen raakalaismaisuus” ja se oli myös ”rikos ihmisyyttä vastaan”.
President Reagan's Address to the Nation on the Soviet Attack on a Korean Airliner (KAL 007)
Kts: https://www.youtube.com/watch?v=9VA4W1wDMAk

Pres. Reagan oli esittänyt viisi kuukautta aikaisemmin, että Neuvostoliitto muka olisi ”Pahan valtakunta” (The Empire of Evil). Amerikkalaiset olivat käynnistäneet Tähtien sodaksi kutsumansa kylmän sodan vaiheen, johon kuului suunnitelma viedä (kylmä) sota käytäväksi avaruudesta käsin. Tarkemmin oli kysymyksessä nk. Strategic Defense Initiative (SDI), jonka pres. Reagan julisti puheessa 23.3.1983.


Kuva


Amerikkalaiset ovat tosiaan olleet erilaisten adjektiivien ja propagandan voittamattomia mestareita ja tässä tapauksessa nämä panivat todella parastaan. Ilma oli miltei sakeana sotaisesta propagandasta. Niin se on ollut myös MH 17-tapauksessa.


Neuvostoliitto puolestaan kiisti aluksi, että kone olisi ammuttu alas sen toimesta mutta ilmoitti kyllä sitten myöhemmin ampuneensa alas lennon. Se oli Neuvostoliiton rajavalvonnassa määritelty amerikkalaisten vakoilukoneeksi, joka oli naamioitu siviilikoneeksi. Samantapaisia naamioituja siviililentokoneita oli Yhdysvallat käyttänyt tiedusteluun kyseisellä alueella. Neuvostoliiton rajavalvonta ja sotilasviranomaiset olivat alustavasti olettaneet 007-lennon olleen eräs Boeing RC-135-vakoilukone, joka oli havaittu Neuvostoliiton tutkavalvonnassa suurin piirtein samaan aikaan kuin 007-lento. Lento oli määritelty tunnistamattomaksi (unidentified).


Kartta 007-lennon kaavaillusta (katkoviiva) ja sen noudattamasta reitistä:

Kuva

Vakoileva kone oli kuitenkin kai kääntynyt takaisin. Vakoilukoneen tarkoituksena oli mahdollisesti ollut ”härnätä” Neuvostoliiton rajavalvontaa (vrt. vaikkapa viimesyksyinen tapaus jossa Yhdysvaltojen alus Donald Cook ”härnäsi” Venäjän rajavalvontaa ja joutui sen jälkeen Venäjän hävittäjien kiusaylilentojen kohteeksi). Itse asiassa amerikkalaiset itse myönsivät ”tiedustelleensa” alueella (engl. ”surveillance”) - osoittaakseen alasampumisen ja sen motiivin. Tämä motiivi oli ollut että Neuvostoliitto oli erehtynyt kohteesta ja olettanut, että 007 itse asiassa oli ollut vakoilukone.

Kts. tästä Nasan artikkeli https://ti.arc.nasa.gov/m/profile/adega ... %20007.pdf

Sillä perusteella, että Neuvostoliitto oli erehtynyt tuntemattomasta lennosta, joka oli tunkeutunut sen ilmatilaan kahdesti peräjälkeen käytiin propagandasota, jossa Neuvostoliitto olisi muka syyllistynyt ”verilöylyyn”, ts. ”269 viattoman miehen, naisen ja lapsen” tahalliseen surmaamiseen kun kaikki tosiasiat osoittavat että Neuvostoliitossa oletettiin että kysymyksessä oli ollut vakoilukone jossa ei tietysti oletettu olevan ”269 viatonta miestä, naista ja lasta”. Tällaisilla vääristelyillä ja vihapuheilla lännen sotapropagandassa lietsottiin vihaa Neuvostoliittoa kohtaan. Sama toistuu tietysti tapauksessa MH 17 mutis mutandis, erit. korvaten Neuvostoliiton Venäjän federaatiolla.

007-lento 500 km reitiltään ylittäen huippusalaisia ydinasetukikohtia

Erikoiseksi tapauksen teki tosiaankin se, että 007-lento oli eksynyt yli 500 km reitiltään Neuvostoliiton alueelle ja oli ollut ylittämässä Neuvostoliiton huippusalaisia ydinasetukikohtia Kamtšatkan niemimaalla ja edelleen lähellä Sakhalinin saarta kesken kaikkein kuuminta kylmää sotaa. Mitään muuta lentokonetta saati sitten siviilikonetta (matkustajalentoa), ei pitänyt Neuvostoliitossa olleiden tietojen mukaan olla ainakaan 500 kilometrin säteellä.

Vertauksen vuoksi mainittakoon, että maassamme viime aikoina paljon puhutut Venäjän koneiden rajaloukkaukset Suomenlahdella ovat kaikki olleet lyhytaikaisia (alle minuutin kestoisia) ja koneet ovat olleet tietääkseni enintään kilometrin matkan syvällä Suomen ilmatilassa (007-lento lensi yli 2 tuntia Neuvostoliiton ilmatilassa ja oli poikennut mainitut yli 500 kilometriä reitiltään). Minkälainen mekkala maassamme nousisikaan jos venäläisiä lentokoneita eksyisi Suomen ilmatilaan Suomenlahdelta jonnekin Oulun korkeudelle (joka on tietä pitkin Helsingistä 540 km) ja näin, vaikka Suomella ei ole Oulun korkeudella yhtään ydinohjusta. Rinnastus Suomeen ei tosin ole täysin kohdallaan, koska kyse oli miltei asumattomista tundra- ja merialueista eikä eteläisestä Suomesta.

Entä miten amerikkalaiset viranomaiset suhtautuisivat venäläiseen koneeseen, joka yllättäen olisi ”eksynyt” vaikka New Yorkin yläpuolelle ja voisi seuraavaksi vaikkapa syöksyä kohti World Trade Centerin tornia tunnetuin seurauksin – tai tehdä vieläkin pahempaa? Empisivätkö amerikkalaiset ampua alas sellaisen uhkan? Eivät ainakaan empineet 11/9-aikaan 2003, jolloin tietääkseni ainakin kahdella amerikkalaisella F 18-hävittäjillä oli käsky ampua alas American Airlinesin lento AA 77, siis se joka sittemmin murskautui kohti Pentagonin seinämää. F 18 koneet eivät onnistuneet ampumaan alas tuota matkustajalentoa. Ei tosin tiedetty varmuudella lennon AA 77 aikeita, mutta sen joutumista kaapatuksi epäiltiin ja haluttiin, aivan oikein, estää mahdollisen riskin toteutuminen.

Jeltsin toimitti mustat laatikot

Tapaus 007 sai siis hyvin traagisen lopun. Kaikki matkustajat saivat surmansa kun majuri Osipovitšin laukaisemista kahdesta ohjuksesta ainakin toinen osui kohteeseensa lentoon 007. Neuvostoliitto vaikeni kylläkin aluksi tapauksesta, mutta on sittemmin julkaissut tietonsa mukaan lukien koneen mustat laatikot, jotka osoittavat, että tapaus oli keskeisiltä osiltaan juuri kuten Neuvostoliiton aiemmissa kertomuksessa oli mainittu virhetunnistuksesta. Pres. Reaganin puheet "verilöylystä", ”Neuvostoliiton hyökkäyksestä 269 viatonta miestä, naista ja lasta kohtaan”, epäinhimillisestä raakalaismaisuudesta ” sekä ”rikoksesta ihmisyyttä vastaan eivät sen sijaan tietenkään pitäneet lainkaan paikkansa

Nämä puheet osoittautuivat päinvastoin puhtaaksi sotapropagandaksi, jolla USA pyrki käyttämään hyväkseen uhrien äkillistä kuolemaa lietsoakseen vihaa Neuvostoliittoa kohtaan, mahdollisesti myös koska Yhdysvaltojen korkein johto (pres. Reagan, ulkoministeri Schulz) oli antautunut oman tunnekuohunsa valtaan. Kysymyksessä oli puhdas erehdys, jonka juuret olivat tietysti lennon omassa onnnettoman virheellisessä suunnistuksessa, eivätkä suinkaan pres. Reaganin olettamassa Neuvostoliiton pahuudessa (Evil Empire).

Myös majuri Osipovitšin ilmoitukset, että tämä oli ampunut varoituslaukauksia (joita 007-lennon ohjaamossa ei kaiketi ollut havaittu) sekä että 007 lento oli tehnyt yllättäen väistöliikkeen – nousemalla ja hidastamalla vauhtia niin että hänen ohjaamansa SU 15 kone oli menettämässä kyvyn seurata (se oli ajautumassa spinniin) saivat tukea tapauksen nauhoituksista (myös yllättävä nousu lentokorkeudelle FL 350 oli dokumentoitu). Tapaus aiheutui virheellisestä tunnistuksesta mikä puolestaan aiheutui oleellisesti 007-lennon suunnistusvirheestä. Myöhemmin on päätelty, että 007-lento ei ollut kytkenyt autopilottia ns. INS-asentoon lainkaan tai että tämä toimenpide oli tehty liian myöhään)

Kts. https://en.wikipedia.org/wiki/Inertial_ ... ion_system

Loppujen lopuksi tästä laiminlyönnistä oli aiheutunut lennon harhautuminen syvälle Neuvostoliiton erityisen aralle lentokieltoalueelle. Samaan aikaan Yhdysvallat kävi poikkeuksellisen aggressiivisesti kylmää sotaa, joka puolestaan oli johtanut Neuvostoliitossa rajavalvonnan ja turvatoimien korostamiseen, erityisesti omilla ydinasealueilla.

Tosin Yhdysvalloissa mahdollisesti todella oletettiin, että Neuvostoliitto oli omaa pahuuttaan (tässä pres. Reaganin ilmoitusta mukaillen) halunnut tuhota ehkä jopa mahdollisimman monta ”viatonta miestä, naista ja lasta” ja siksi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen kun sellainen yllättäen löytyi.

Kts. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kantojen eroista esim. http://www.nytimes.com/1983/09/12/world ... ursts.html

En kuitenkaan huomioi Yhdysvalloissa levinnyttä uskonnollisperusteista hypoteesia, että Neuvostoliitto olisi ollut Perkeleestä ns. ”Pahan valtakuntana”. Sellainen kuuluu kai teologian tutkimusalueeseen, ei historialliseen katsantoon, joskin sekin on tietysti ymärrettävä.

Se, mistä Neuvostoliittoa olisi voinut syyttää, oli lähinnä, että 007-lento oli jo poistumassa (tai ehkä oli jo poistunut) Neuvostoliiton ilmatilasta alasampumisen hetkellä joten sen ampuminen alas oli ehkä tarpeetonta, mahdollisesti siis ns. ”putatiivisen hätätilan” liioittelua (putatiivinen = ~luultu).

Toisaalta Neuvostoliitossa arveltiin tuolloin, että Yhdysvallat mahdollisesti oli aloittamassa ydinaseiskut sitä vastaan. Tilanteessa, jossa ydinsota uhkasi, olivat käytetyt keinotkin sen mukaisia. Ei liioin sovi missään nimessä unohtaa, etteivät neuvostoliittolaiset suinkaan tienneet, että kyseessä oli siviililento. Jos se olisi tiedetty – tai jos sitä olisi edes vakavasti epäilty - olisi tietysti käytetyt voimakeinot rajoitettu joiksikin täysin toisiksi. Mutta kun ei. Miksi ihmeessä jokin reittikone ilmaantuisi yön pimeydestä ja lentäisi Kamtšatkan niemimaan yli, ylittäisi Okhotskin meren ja jatkaisi matkaansa Sakhalinin saaren yli? Mitä lentoreittiä se muka noudattaisi? Lennon identiteettiä pohdittaessa oli kyllä mahdollisuus, että kysymyksessä oli ollut siviilikone ollut pohdittavana, mutta tämä ajatus oli hylätty koska kone oli saapuessaan tullut Kamtšatkan yli. Tämä ajatuskulku, ettei mikään lentoreitti tai muu vastaava kulkenut Kamtšatkan piti tietysti paikkansa.

Huomaamme kuinka lennon 007 suunnistusvirhe joka oli saanut alkunsa jo kun lento lähti Anchoragesta pohjusti koko ajan lennon kohtalon kun lentoa tarkasteltiin Neuvostoliiton tulokulmasta.

Oliko tämä Neuvostoliiton huoli ydinasehyökkäyksen kohteeksi joutumisesta sitten laatuaan yhtä uskonnollinen virhe kuin puhe ”Pahan valtakunnasta” vaikka pres. Reagan oli kerennyt julistaa ns. ”Tähtien sodan”, jääköön omaksi kysymyksekseen. Kai niinkin voi arvella mutta ei minusta. Olihan pres. Reagan päinvastoin tosiaan julistanut ns. Tähtien sodan.

Suurin piirtein näin tapahtui syksyllä 1983 jolloin KAL 007-lento ammuttiin alas Sakhalinin saaren ilmatilassa lähellä pohjoisnapaa. Kysymyksessä oli pääpiirteissäin samankaltainen tragedia kuin ymmärtääkseni oli MH 17-lennon alasampuminen. Kumpikin on perustunut, sikäli kuin tietoni MH 17-lennosta pitävät paikkansa, erehtymiseen. On kaiketi erehdytty sen suhteen että siviililiikenteessä ollut lento olisi muodostanut potentiaalisen vaaran tai riskin ja toimittu jotta (virheellisesti) oletettu riski saatiin eliminoitua eikä suinkaan jotta pres. Reaganin mainitsemat ”viattomat miehet, naiset ja lapset” olisi saatu surmattua.

Tarkoitukseni on käsitellä toista ilmailuhistorian tuntemaa MH 17-lentoon rinnastuvaa tapausta eli lentoa IF 655:a seuraavaksi tuonnempana. Silloin pyrin myös vertaamaan näiden tapausten oikeudellista tulkintaa lennon MH 17 tulkintaan. Kysymyksessä on siis oikeusvertaileva kysymyksenasettelu samaan tapaan kuin Lemmin asiallisessa ja puolueettomassa linkissä, jonka toistin yllä. Lennossa 007 olivat vastakkain (pres. Reaganin hallinnon puolesta esitetystä pyynnöstä) toisaalta Yhdysvallat ja toisaalta Neuvostoliitto kun taas IF 655-lennossa olivat vastakkain Yhdysvallat ja Iran. Mutta siitä tosiaan enemmän tuonnempana.

Lähteitä:

Don Oberdorfer: ”From the Cold War to a New Era: The United States and the Soviet Union, 1983-1991”, s 49 ss, JHU Press, 1998
Peter Vincent Pry: ”War Scare: Russia and America on the Nuclear Brink” s. 27 ss, Greenwood Publishing Group, 1999

https://fi.wikipedia.org/wiki/Korean_Airin_lento_7

Videoita:
https://www.youtube.com/watch?v=jtXQTfRFh7o
https://www.youtube.com/watch?v=We_JvG2jC_A


Semmottii…
--=Terv. h.j.=--


jatkuu...

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 22:57

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

Korean Airlines lennon KLA 007 alas ampumiseen liittyy propagandatemppu, jota harva kai tietää. Syy on yleismaailmallinen. Ensimmäinen valhe jää ihmisten mieleen. Siksi kai sanotaan, että on valehdeltava ensin. En muista mistä sen luin, mutta luulen sen olevan aika oikein arvioitu.

Vuonna 1983 amerikkalainen Alvin A. Snyder oli US Information Agencyn johtaja, jonka vastuulle kuului maailmanlaajuinen televisio. Hän sai silloiselta Donald Reaganin hallinnolta tehtäväksi tuottaa filmi lennon alasampumisesta. Filmissä näytettiin koneen lentotietoja, kuultiin neuvostoliittolaisen lentäjän ja lennonjohdon keskusteluja.

Filmi näytettiin YK:n turvallisuusneuvostossa monitoreilta. Snyder kuvailee Washington Postin kirjoituksessaan, miten yksi monitori sijoitettiin Neuvostoliiton YK-suurlähettilään Oleg Troyanovskin viereen, jotta hänet ja monitorin voi kuvata yhdessä.

USA:n YK_suurlähettiläs Jeane Kirkpatrick esitteli filminauhan: "Ehkä shokeeraavin tosiasia, jonka opimme kirjallisesta kopiosta oli, etteivät lentäjät missään vaiheessa nostaneet kysymystä kohdelentokoneen identiteetistä."
U.S. ambassador to the U.N., Jeane Kirkpatrick, introduced the tape. "Perhaps the most shocking fact learned from the transcript," she said, "is that at no point did the pilots raise the question of the identity of the target aircraft."
Neuvostoliittolainen pilotti olisi tahallaan ampunut matkustajakoneen alas varoittamatta sitä. Se olisi murha.

Mutta Reaganin hallinto oli editoinut ääninauhoilta neuvostoliittolaisen pilotin ja lennonjohdon keskusteluja saadakseen alas ampumisen näyttämään mahdollisimman pahalta.

Snyderin kirjoituksen mukaan täydelliset nauhat paljastivat neuvostolentäjien pitäneen maahantunkeutujaa amerikkalaisena RC-135 vakoilukoneena. Osipovich oli ampunut varoituslaukauksia ja heiluttanut koneensa siipiä, jotka ovat kansainväliset merkit, joilla määrätään laskeutumaan. KAL-007:n miehistö ei reagoinut niihin.

Snyder kirjoittaa entisten peittelyyn osallistuneiden virkamiesten kertoneen, että Snyderille ei annettu tarkoituksella koko ääninauhaa.

Lento 007 oli kylmän sodan uhri ja se todisti, että sota voi olla hyvin todellista ja se voi johtaa ihmistappioihin. Toinen tappio, aina sodan ensimmäinen, on totuus.
Flight 007 was a victim of the Cold War, and it proved that war could be very real and could lead to human casualties. Another casualty, always war's first, was the truth.
FLIGHT 007: THE REST OF THE STORY
https://www.washingtonpost.com/archive/ ... 12e40cae72

Alvin A. Snyderin kirjoittama kirja on Väärän informaation sotilaat: Kuinka valheet, videonauhat ja USIA voittivat kylmän sodan. Kirja on Google-kirjastossa.

Warriors of Disinformation: How Lies, Videotape, and the USIA Won the Cold War
https://books.google.fi/books?id=sMrl97 ... an&f=false

Kirjassaan Snyder kuvailee laajemmin propaganda ja valheoperaatiota.

USA esitti valheellisen todistuksen KAL-007:n alasampumisesta YK:n turvallisuusneuvostossa vuonna 1983. Taisi olla 2003 kun Colin Powel esitti valheelliset todisteet Irakin massatuhoaseista YK:n yleiskokouksessa.

Muistaakseni Powell kertoi jälkeenpäin ihmetelleensä, että tässäkö kaikki. Hän piti todisteita vähäisinä. Luulen, että tuossa onkin valheen yksi tunnistamisen mahdollisuus: jotain tärkeää puuttuu. Irakin massatuhoaseista oli kai satellittivalokuva, joka saattoi esittää mitä tahansa rakennusta. Se oli riittämätön todiste. Olisi pitänyt olla muutakin.

Tosiasiaksi jäi kuitenkin, että valtaosa maailmaa uskoin median kertomusta, jonka Powell ja Bushin hallinto pyöritti. Itsekin uskoin.

Myöhemmin olen oppinut, ainakin yritän oppia, löytämään totuuden paremmin. MH-17 alasampumista koskee mielestäni eräs iso puute. Se on USA:n satellittikuvat, jotka ulkoministeri John Kerry kertoi USA:lla olevan, mutta niitä ei ole luovutettu tutkijoille.

Klaus Lindgren
Viestit: 1178
Liittynyt: 30.11.05 12:31

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

Muutama reunahuomautus täytyy nyt tehdä Janssonin ja Lemmin viesteihin.

Ensinnäkin uskon, ettei Heikki Jansson pidä tuota KAL 007:n alasampumista mitenkään vähäpätöisenä tai merkityksettömänä asiana. Siinä nimittäin ihan oikeasti kuoli 269 viatonta ihmistä.

Se, että Yhdysvallat otti tuosta tapauksesta kaiken mahdollisen propagandahyödyn irti, ei yllättäne ketään tuona aikana elänyttä tai noista jotain lukenutta. Elettiin kylmän sodan aikaa, ja maailma oli tosiaan jakautunut kahtia. Tuolle ajalle oli tyypillistä, että myös täällä liittoutumattomassa Suomessa näkemykset jakautuivat helposti kahdeksi varsin mustavalkoiseksi vaihtoehdoksi. Jos joku kritisoi Neuvostoliittoa, hänen oletettiin saman tien tuomitsevan sen kokonaan ja hyväksyvän kaiken amerikkalaisen, ja vastaavasti päinvastoin, yhdysvaltalaisten olojen kritisointi näytti monissa silmissä Neuvostoliiton ihailulta. On hyvä, ettei tällaiseen ajatteluun tarvitse enää sortua.

Nyt onkin mahdollista nähdä erikseen kaksi asiaa: itse ampumistapaus ja siihen johtaneet syyt ja toiseksi se, miten Ronald Reagan käytti sitä propagandassaan. Samalla voidaan muistaa, että Reaganin retorisesti komeat puheet saivat aikaan melkoista ärtymystä ja jopa pilkkaa osakseen lännessäkin, ja huomattava osa siitä kritiikistä tuli aivan muualta kuin työväenliikkeestä.

Voinemme täällä syrjäisessä Suomessa myös irtautua suurten valtojen propagandakampanjoista ja katsoa kumpaakin rauhallisin silmin, sortumatta vääriin yleistyksiin. On helppo löytää esimerkkejä siitä, miten vaikkapa Yhdysvaltain hallinto on valehdellut jostain asiasta, ja Lemmi on sellaisen löytänytkin. Tuo Bushin hyökkäys Irakiin lieneekin siitä törkeimmästä, ellei typerimmästä päästä. Mutta älkäämme tällöin sortuko kuvittelemaan, että jos jonkin maan hallitus on valehdellut kerran, se maan kaikki hallitukset valehtelevat aina. Ja toisaalta, jos joku osapuoli valehtelee, se ei suinkaan merkitse sitä, että sen vastapuoli olisi yhtään sen rehellisempi. Voihan se ollakin, mutta voi olla olemattakin, yhden osapuolen puheet eivät todista mitään toisen osapuolen puheista. Etenkin kylmän sodan aikana oli varsin tavallista, että kumpikin osapuoli valehteli. Mutta ei joka kerta, eikä nykyäänkään aina. Joskus toinen osapuoli valehtelee ja toinen ei valehtele, ja silloin totuus ei löydy näkemysten puolivälistä. Löytyyneekö sieltä tarkasta puolivälistä koskaan?

Toivoisinkin nyt keskustelijoiden säilyttävän terveen kriittisen asenteen keskusteltavien asioiden kaikkiin osapuoliin, siis sortumatta toisaalta hyväuskoisuuteen, toisaalta taas yksipuoliseen epäluuloon ja pahantahtoisuuteen. Hyvä keskustelu muistuttaa muutenkin enemmän Sokrateen ja ystäviensä keskusteluita kuin asianajajien kiistelyä käräjillä.

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 22:57

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

Klaus kirjoitti mielipiteensä ja ohjeensa kuinka hallitusten valehteluun tulisi hänen mielestään suhtautua. Kiitos niistä Klaus.

KAL 007:n ampumisen jälkeen USA:n silloinen presidentti Ronald Reagan piti puheen 5. syyskuuta 1983. Puhe on netissä ytimekkäällä otsikolla: Hyökkäys KAL lentoa 007 vastaan.

Attack on KAL Flight 007
https://en.wikisource.org/wiki/Attack_on_KAL_Flight_007

Puhe oli päivää ennen YK:n turvallisuusneuvostossa esitettyä Reaganin hallinnon väärentämää filmiä. Väärennöksellä oli tarkoitus osoittaa Neuvostoliiton piittaamattomuus ihmishengistä. Siksi siitä oli leikattu pois kohdat, joissa neuvostoliittolainen pilotti kertoi ampuneensa varoituslaukauksia ja heiluttaneensa siipiä osoittaakseen koneen miehistölle, että sen on laskeuduttava.

Puheessaan Reagan kutsui koneen alas ampumista rikokseksi ihmisyyttä vastaan (crime against humanity) ja rikosta raakalaismaiseksi (the savagery of their crime), Neuvostoliitto rikkoi kaikkia ihmisoikeuskäsityksiä vastaan (violating every concept of human rights), kutsui tapahtumia Neuvostoliiton epäinhimilliseksi raakalaisuudeksi (inhuman brutality).

Puheensa lopuksi Donanld Reagan pääse varsinaiseen asiaansa. Siihen mikä oli hänen tavoitteensa ja miksi hän väärensi neuvostoliittolaisen pilotin äänitteet saadakseen Neuvostoliiton näyttämään mahdollisimman pahalta.

Kongressi tulee kohtaamaan tärkeiä kansankunnan turvallisuuden haasteita sen palatessa tauolta. On ollut oikeutettuja mielipide-eroja tästä aiheesta, minä tiedän, mutta kehoitan arvostetun elimen jäseniä pohtimaan pitkään ja hartaasi Neuvostoliiton aggressiota heidän harkitessa kansalaistemme turvallisuutta - todellakin, kaikkien ihmisten jotka uskovat vapauteen.
The Congress will be facing key national security issues when it returns from recess. There has been legitimate difference of opinion on this subject, I know, but I urge the members of that distinguished body to ponder long and hard the Soviets’ aggression as they consider the security and safety of our people— indeed, all people who believe in freedom
Reagan siteerasi senaattori Jacksonin sanoja: jos Amerikka pitää yllä vahvaa pelotetta - ja vain jos - tämä kansakunta voi olla johtaja elintärkeässä pyrkimyksessä kestävään rauhaan kansankuntien kesken.

Kunnes Neuvostoliitto liittyy mukaan maailman yhteisöön, USA:n on pidettävä yllä voimaa estääksemme Neuvostoliiton aggressiota sanoi Reagan.

Tuon sanottuaan Reagan kertoo, että USA:n keskeyttämät START aseidenriisuntaneuvottelut aloitetaan uudelleen Neuvostoliiton kanssa.

---

Minulla on sellainen käsitys muodostunut, että Reagan pyöritti propagandamyllytystä KAL 007:n alasampumisesta saadakseen eurooppalaiset ja kongressin tukemaan risteilyohjusten sijoittamista Eurooppaan.

Reagan onnistui. Pershing II ohjuksia sijoitettiin Eurooppaan vuoden 1983 lopussa.

USA:n ja Neuvostoliiton välien heikkeneminen johti Neuvostoliitossa sotapelkoon. Neuvostoliitto pelkäsi USA:n tekevän ensi iskun ydinaseilla. Näistä asioista kertoo USA:n tiedustelupalvelun CIA:n tutkimus.

A Cold War Conundrum: The 1983 Soviet War Scare
https://www.cia.gov/library/center-for- ... source.htm

Lisäys: Kokoomuksen Verkkouutissa on viime vuodelta uutinen joka koskaa Neuvostoliiton pelkoa joutua USA:n hyökkäyksen kohteeksi.
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/1able-42557

Able Arch sotaharjoitus pidettiin syksyllä 1983. Siinä harjoiteltiin Pershing II ohjusten laukaisua Neuvostoliittoa vastaan.

KAL 007:n ja MH17:n alas ampumisilla on eräitä samankaltaisuuksia: molemmat ovat massiivisen propagandamyllytyksen aiheita, käyttävät samaa retoriikkaa ja molemmat tapaukset, ovat johtaneet amerikkalaisten aseiden määrän kasvuun Euroopassa.

J. Vaittinen
Viestit: 36
Liittynyt: 23.11.05 09:08

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

”Samantapaisia naamioituja siviililentokoneita oli Yhdysvallat käyttänyt tiedusteluun kyseisellä alueella”

Löytyykö todisteita väitteelle? RC-135 ei ole naamioitu siviilikone vaan ihan suunniteltu ilmavoimien tiedustelukoneeksi. Joten se ei käy todisteeksi, vaikka muistuttaakin suuresti sen kanssa rinnakkain kehitettyä Boeing 707 matkustajakonetta. Samalla tavalla Neuvostoliiton Il-20M radiotiedustelukone muistutti suuresti Il-18 matkustajakonetta, itse asiassa enemmän, koska oli Il-18 muunnos.

Hommahan on niin, että 1991 haastattelussa 007:n pudottanut Gennadi Osipovitš totesi, että hän oli tunnistanut koneen matkustajakoneeksi, muttei ilmoittanut siitä taistelujohdolle, koska se ei kysynyt häneltä millaiseen koneeseen hänellä oli näköyhteys. Eikä Osipovitšin tukikohdan komentajaa edes kiinnostanut kysymys, oliko kyseessä tiedustelukone vai matkustajakone tai yleensä, millainen kone oli kyseessä.

Varoituslaukauksistaan Osipovitš totesi, ettei niillä ollut väliä, koska hänen tykkinsä ammuksiin ei kuulunut valojuova-ammuksia. Jokainen voi miettiä tykönään, mitkä olivat korealaispilottien mahdollisuudet nähdä takaviistosta 747:n lentosuunnan suuntaisesti ammutut valojuovattomat ammukset. Osipovitš sai määräyksen tuhota kone ja noudatti käskyä.

Janssonille tiedoksi, että kun suunnastaan eksynyt Aeroflotin kone ”sattumalta” lensi General Dynamics Electric Boatin telakan yli juuri kun USAn laivaston uusinta ydinsukellusvenettä oltiin laskemassa vesille, sitä ei ammuttu alas. Tämä siis kylmän sodan aikana 1980-luvulla.

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 22:57

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

KAL 007:sta on muutamia ns salaliittoteorioita. Niistä näyttää olevan oma wikiartikkelinsa, jossa teorioihin voi tutustua.

Korean Air Lines Flight 007 alternative theories
https://en.wikipedia.org/wiki/Korean_Ai ... e_theories

Artikkelissa on mainittu kirjoja, joissa teorioista kerrotaan. Joku voi olla innokas tutustumaan niihin.

Monet teorioista perustuvat todisteiden peittelyyn kuten lentotietojen tallennus, selittämättömiin yksityiskohtiin kuen USA:n ilmavoimien RC-135 tiedustelukoneeseen, tai pelkästää kylman sodan väärennettyyn tietoon ja propagandaan. Jotkut myös olivat sitä mieltä, että ICAO:n raportti tapahtumasta epäonnistui avain kysymysten käsittelyssä, kuten koneen lentopoikkeaman syyn selittämisessä.
Many of these are based on the suppression of evidence such as the flight data recorders,[2] unexplained details such as the role of a USAF RC-135 surveillance aircraft,[3][4] or merely Cold War disinformation and propaganda.[5][6][7] Some commentators also felt that the International Civil Aviation Organization (ICAO) report into the incident failed to address key points adequately, such as the reason for the aircraft's deviation.[8][9]
J- Vaittinen kirjoittaa, ettei jotain Aeroflotin lentokonetta ole ammuttu alas. Etsin tietoa tapahtumasta, johon liittyy Aeroflot ja vesille laskettu sukellusvene ja löysin maininnan sellaisesta tapahtumasta 8.11.1981 eräässä kirjassa. Aeroflotin lento (lennon numeroa ei mainita) olisi lentänyt Grotonissa Connecticutissa sijaitsevan telakan ylitse. Lento olisi poikennut normaalilta reitiltä kirjan mukaan.

The Politics of International Aviation
https://books.google.fi/books?id=xqiuCw ... ne&f=false

Kirja esittää epäilyjä Aeroflotin lentojen käytöstä vakoiluun. En osaa sanoa miten vakavasti otettavia nuo epäilyt mahtavat olla. Kuinka matkustajakoneesta vakoillaan? Miten ajoitetaan sukellusveneen lasku ja reittilentokoneen aikataulu yhteen?

Konetta ei luonnollisesti ammuttu alas. Käsittääkseni on normaalia, ettei lentokoneita ammuta alas reittipoikkeaman vuoksi. Lentoneella on lupa lentää reitillä ja se on laillisesti ilmatilassa. Olisi kai järjetöntä ampua laillisesti ilmatilassa lentävä kone alas reittipoikkeaman vuoksi. Tuollaisia ajatuksia tulee mieleen.

Vaittisen teoriasta tuli mieleeni amerikkalaisen lentoyhtiön lento TWA-800 tuhoutui New Yorkissa 17.7.1996. Lennon tuhoutumisesta on esitetty teoria, että USA:n laivasto olisi ampunut koneen alas ohjuksella. Teorioihin voi tutustua tästä:

TWA Flight 800 conspiracy theories
https://en.wikipedia.org/wiki/TWA_Fligh ... y_theories

J. Vaittinen
Viestit: 36
Liittynyt: 23.11.05 09:08

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

Kuinka matkustajakoneesta vakoillaan?
No vaikka samoin kuin 30-luvulla, kätketyillä kameroilla otetaan kuvia. Sitä harjoittivat ainakin britit (ei matkustajakonesta vaan Sidney Cottonin matkustajakoneesta muunnetulla yksityiskoneella, lenteli sillä Saksassa ja kävi 1939? Helsingin Malmillakin) Luftwaffella oli jo toisen maailmansodan alussa maalikansiot pommitusmaaleista Englannissa ilmakuvineen, joten britit veikkasivat saksalaisten käytäneen matkustajakoneitaan niiden hankkimiseen. Tutkalla saa myös tiedustelutietoa ja tietysti radioilla. Aeroflotin tapauksessa epäiltiin tietysti kameroita, kun lennettiin telakan yli. Mutta muistaakseni jenkeillä ei ollut mitään konkreettisia todisteita vakoilusta.

Käsittääkseni on normaalia, ettei lentokoneita ammuta alas reittipoikkeaman vuoksi.
Näinhän se on, tosin neuvostoliittolaiset ampuivat aika herkästi alas Länsi-Berliinin ilmakäytävistä poikenneita/eksyneitä länsikoneita. Ampuivathan he alas yhden korealaisen matkustajakoneen, KAL 902, Itä-Karjassakin. Sen ohjaajan onnistui tehdä pakkolasku järven jäälle ja muistaakseni vain pari matkustajaa kuoli ohjuksen taistelukärjen räjähdyksen aiheuttamiin sirpalevammoihin. Tapahtui päivällä ja korealaismiehistö havaitsi neukkuhävittäjän, muistaakseni tällöinkin Sukhoi Su-15. Oli vielä oudompi tapaus kuin KAL 007, mutta NL:n asennetta kuvaa se, että vaikka neuvostolentäjä tunnisti koneen siviilikoneeksi ja ilmoitti, ettei se ole sotilaallinen uhka, sai käskyn ampua se alas. Koneessa oli yli sata matkustajaa ja miehistön jäsentä, eli oli onnea ja taitoa mukana kun selvittiin vain parilla kuolleella.

Muistaakseni Aeroflotin kone oli viitisenkymmentä kilometriä syrjässä reitiltään, eikä välttämättä aikataulussaan.

Olennainen asia KAL 007:n alasampumisessa on se, että täällä annetuista mielikuvista huolimatta kone ei enää ollut akuutti uhka Neuvostoliitolle vaan alasammuttaessa se oli poistumassa/juuri poistunut NL:n ilmatilasta.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

J. Vaittinen kirjoitti: Olennainen asia KAL 007:n alasampumisessa on se, että täällä annetuista mielikuvista huolimatta kone ei enää ollut akuutti uhka Neuvostoliitolle vaan alasammuttaessa se oli poistumassa/juuri poistunut NL:n ilmatilasta.
Ehkä tarkoitus oli antaa "varoitus", joka ehkäisee vastaavat uudet tapaukset?

Sitten on vielä se sotilaiden yksioikoinen tapa ajatella, että parempi ampua ja havaita että tuli ammutuksi siviili kuin olla ampumatta vihollista ja katua sitä (kun se ampuu sinut tai toverisi).

Tätä lienee vielä tehostanut NL:ssa erittäin korostunut määräysten kirjaimellinen noudattaminen ja esimiesten pelko. Tästä antaa hyvän esimerkin Svetlana Aleksijevitsh Tsernobyl-kirjassa.

Myös Andrei Hvostov on kertonut Sillamäen murhenäytelmässä, millainen ilmapiiri ohjusjoukoissa vallitsi hänen armeija-aikanaan.

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 22:57

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

J. Vaittinen on kertonut tässä ketjussa amerikkalaisten pitäneen Aeroflotin reitiltä poikkeamaa vakoilulentona ja voi kai olla, että amerikkalaiset olivat ainoita, joilla oli sellaista mielestä, mutta ehkä Neuvostoliitolla oli myös epäilys KAL 007:stä, että se on valokuvannut sotilaskohteita. KAL 007 oli lentänyt Neuvostoliiton ilmatilaan ja Kamtsatkan ylitse kansainväliseen ilmatilaan palatakseen uudelleen Neuvostoliiton ilmatilaan Sahalinin yllä ja ollessaan toistamiseen poistumassa Neuvostoliiton ilmatilasta se ammutiin alas.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

Tapaus Iranian Airlines Flight 655

Toinen MH 17 lentoa muistuttava nyt käsiteltävä tapaus on lento IR 655. Tämä lento oli säännöllinen reittilento välillä Teheran – Dubai. Sen ampui alas Yhdysvaltojen merivoimien Vincennes-niminen ohjusristeilijäalus lennon ollessa ylittämässä Persianlahtea Hormuzinsalmen kohdalla. Kaikki lennossa IR 655 olleet 290 matkustajaa ja miehistöä saivat surmansa Vincenneksen laukaiseman ohjuksen räjähtäessä.

Kuten jo mainitsin ensimmäisen viestini yhteydessä käsittelen näitä tapauksia silmällä pitäen erityisesti MH 17-lentoa ja MH 17-lentoa hyväksikäyttäen käytyä propagandasotaa, jossa mm. eräät valtiot ovat peräti vaatineet että YK:n tulisi ottaa osaa Venäjän käsityksen mukaan Venäjän vastaiseen propagandaan nimittämällä asiaa käsittelevän erityistuomioistuimen, eli ns. ad hoc -tuomioistuimen, joka rankaisisi syyllisiä. Luulen, että mikäli YK olisi sortunut muutamien valtioiden propagandan välikappaleeksi näiden Venäjän vastaisessa agitaatiossa niin sillä olisi ollut sekä YK:n että myös maailman rauhan kannalta monia tuhoisia vaikutuksia. Venäjä esti tämän yrityksen YK:n turvallisuusneuvostossa.

En ole itse otsikoinut tätä ketjua vaan ketjun otsikointi on ylläpidon tekemä. Korostan edelleen, että tarkoitukseni on ja oli käsitellä MH 17-lentoa historiallisessa ja oikeusvertailevassa kontekstissa. Vertailuun ottamieni lentojen 007 ja 655 yksityiskohdat on tunnettava vähintäänkin kohtuullisesti jotta kykenisi näkemään eroavaisuudet ja yhtäläisyydet näiden lentojen ja lennon MH 17 välillä. Viimeksi esittelin lennon 007. Nyt seuraavassa on lennon 655 yksityiskohdat vuorossa, tosin rajoitetun tilan sekä tietysti vieläkin rajoitetumman energiani vuoksi vain oleellisimmilta osin. Vielä tulisi käsitellä ainakin lentoa Siberia Airlines Flight 1812, eli tapausta jossa Ukraina ampui alas venäläisen matkustajakoneen 4 lokakuuta 2001. Tämän jälkeen voidaan verrata lentojen yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ja onko niitä käsitelty tasapuolisesti käydyssä propagandasodassa ja muutoin, esim. tuomioistuimissa.

Tapahtumat pähkinänkuoressa

Lennossa IR 655 käytettiin lentokonetta tyyppiä Airbus A300, siis isoa matkustajakonetta. Se lähti reittinsä viimeiselle osuudelle Bandar Abbasin lentokentältä määränpäänään Dubai heinäkuun 3. päivänä 1988 aamupäivällä. Lennon matka Bandar Abbasista Dubaihin oli määrä kestää 28 minuuttia.

Noihin aikoihin käytiin vielä Irakin ja Iranin välistä sotaa. Taustana tapauksessa oli tämän sodan loppuvaihe kun Yhdysvallat jo oli jo asettumassa Saddam Husseinin puolelle. Saddam Hussein joutui vasta myöhemmin Yhdysvalloissa vastatuuleen ja sittemmin pres. Bushin valtakaudella Yhdysvaltojen johtaman liittoutuman (vaikkakin muodollisesti irakilaisten) hirtättämäksi.



Kuva: Vincenneksen päällikkö Will Rogers

Alasampumisen suorittanut USS Vincennes oli ns. Ticonderoga-luokan ohjusristeilijä. Se oli Yhdysvaltojen laivaston lippulaiva luokassaan. Siinä ollut tekniikan huippu Aegis-tutkajärjestelmä oli korottanut aluksen hankintahinnan tiettävästi miljardiluokkaan. Sen päällikkönä toimi tapahtuman aikaan kapteeni William C. Rogers III, joka oli tunnettu herkästä liipaisinsormestaan (Kapt. Rogers oli kuten sanonta kuului ”triggerhappy”). Vincennes-alusta kutsuttiin myös liikanimellä ”Robocruiser”.





Kuva: Vincennes: ohjus lähtee

Persianlahdella oli Vincenneksen päävastustajina suhteellisen pieniä, perämoottoreilla varustettuja pikaveneitä, joiden aseistuksena oli etukannelle pystytetty tykintapainen tms. eli lyhyesti seuraavassa pyssyveneitä (engl. ”boghammar”). Iran käytti niitä sodassa Irakin öljykuljetusten häiritsemiseen. Vincennes luokan aluksen pitäminen alueella noissa tehtävissä estämässä häirintää oli monen mielestä vähemmän viisasta.

Newsweek-lehti mainitsi kritiikissään viisi vuotta tapahtuman jälkeen julkaistussa laajassa artikkelissa, että Vincennekselle eivät pyssyveneistä ollut vastustusta. Lehti huomautti että se oli kuin jäniksenmetsästystä tutkaohjatulla ohjuksilla:
The enemy [Persianlahdella] was not a disciplined naval force but ragtag irregulars in lightly armed speedboats. Fighting them with an Aegis cruiser was like shooting at rabbits with a radar-guided missile.

http://europe.newsweek.com/sea-lies-200118?rm=eu

Mieleen tuosta tulee, että tälle palstalle pitäisi pikemminkin kirjoittaa että sen käyttö pyssyvenejahtiin oli kuin sorsastusta tutkaohjatuilla ohjuksilla.
Kansainvälisten (useimmiten Yhdysvaltojen) öljykuljetusten suojaaminen näiden pyssyveneiden häirinnältä oli siis Vincenneksen varsinainen tehtävä Persianlahdella. Näihin öljykuljetuksiin käytettiin kuwaitilaisia öljytankkereita, jotka oli uudestaan liputettu Yhdysvaltojen lipun alle. Kts. tark. uudelleenliputuksesta esim: http://www.dtic.mil/dtic/tr/fulltext/u2/a451446.pdf

Alasampuminen

Vincennes ampui alas lennon 655 laukaisemalla sitä kohti kaksi SM-2MR tyyppistä ohjusta. Vincenneksellä näet oletettiin, ilman minkäänlaisia realiteetteihin nojautuvia perusteita, että lento 655 olisikin ollut jokin iranilainen F14 Tomcat-mallinen hävittäjäkone, joka olisi ollut sillä hetkellä ihan hyökkäyksensä viime vaiheessa sukeltaen alas kohti Vincennesta ehkä aikoen pommittaa Vincennes-alusta.

Tälle mystiselle oletukselle ei ole koskaan pystytty osoittamaan mitään perustetta. USA:n kotilehdistö sortui myös näihin valheellisiin oletuksiin. Esim. Chicago Tribune pohti ihan vakavasti sitä, olivatko iranilaiset pilotit olleet itsemurhalentäjiä. Joka tapauksessa Vincenneksen miehistön satumainen kertomus oletettiin todeksi yhdysvaltalaisessa mediassa ja amerikkalaisessa propagandassa. Oli kaksi kertomusta jotka olivat toisensa poissulkevia. Amerikkalaiset luottivat omiinsa mutta niin tekivät -myös iranilaiset. Toinen siis valehteli, oletti ns. suuri yleisö - ja oletti tietysti molemminpuolisesti. Kumpikin ns. suuri yleisö kuitenkin erehtyi. Iranilainen kuitenkin vähemmän.

Osoittautui näet, että Vincenneksen miehistö oli erehtynyt – muttei siis ainakaan pääpiirteissään ”valehdellut”. Iranilaisten päähän ei ollut pälkähtänyt, että Vincennes olisi toiminut erehdyksessä vaan toisensa poissulkevat kertomukset saatettiin molemminpuolisesti järkeväksi olettamalla että vastapuoli valehteli. Amerikkalaiset uskoivat puolestaan omiinsa ja olettivat, että iranilaiset olivat ensin juonineet Vincenneksen nujakkaan pyssyveneiden kanssa jonka jälkeen Vincennesta vastaan oli hyökätty ilmasta käsin.

Erehdyksen sijaan siis uskottiin Iranin pahuuteen ja sepitettiin tarinoita kuten mainittu Chicago Tribunen tarina itsemurhalentäjistä. Amerikkalaisen median mieleen ei alkuun edes juolahtanut, että maanmiehensä olivat erehtyneet ja suojasivat ns. omaa "perspuolta" – yleiseltä mielipiteeltä. Mutta niin vaan oli. Sitä ei ns. suuri yleisö milloinkaan edes saanut tietää kunnolla – sillä koko asia oli kuollut lehtien palstoilla kun totuus vihdoin ilmeni - viiden vuoden kuluttua. Näin saatiin omat virheet kätkettyä ”jälkihoidolla”.

Tapahtui kuten usein – luotetaan vain omiin ja uskotaan mieluummin mitä tahansa ”noista muista”. Amerikkalaisten luottamus omiin oli kyllä vakaa mutta nämä omat eivät kuitenkaan olleet olleet luottamuksen arvoisia. Omat olivat erehtyneet eivätkä lainkaan kertoneet totuutta omilleen, medialle ja suurelle yleisölleen. He kertoivat oman, erehdykseen perustuvan totuutensa, jota sitten sai aseman länsimaissa muka ”totuutena”.

Vincenneksen loki naulasi heidät lopulta

Sitten vähitellen osoittautui
, että kaikki todisteet, myös ja mukaan lukien Vincenneksen omat ilmeisesti automaattisesti koneellisesti kirjautuneet lokimerkinnät osoittivat, että kyse oli ollut normaalia reittiään kulkevasta, Bandar Abbasin kentältä nousuun lähteneestä siviililennosta. Lento eteni – ollen vielä lähdön jälkeisessä nousussa - sille osoitettua kansainvälistä lentokäytävää Amber 90:ä pitkin kohti Dubaita. Mistään syöksystä alas kohti Vincennestä ei ollut mitään merkkiä tai havaintoa. Ei tietysti pitänytkään olla kuten iranilaiset huomauttivat.

Tämän olisi Vincenneksen miehistö myös itse voinut ja pitänyt huomata jos he olisivat lukeneet omia mittareitaan eivätkä vain kuunnelleet tovereitaan. Sittemmin kirjoitetuista Vincenneksen lokimerkinnöistä saattoi nimittäin vastaansanomattomasti havaita, ettei mittaristo antanut mitään syytä olettaa mitään muuta eikä missään tapauksessa, että lento 655 olisi sen enempää poikennut reitiltään joka siis johti lentokäytävää Amber 90:ä pitkin Dubaihin tai liioin ollut syöksyssä Vincennesta kohti. Näin kuitenkin Vincenneksen miehistö – virheellisesti ja katteettomasti - oletti.


Kuva: Vincenneksen informaatiokeskus

Pitkän aikaa tutkittuaan Vincenneksella vallinnutta merkillistä virhekäsitystä olivat amerikkalaiset – vasta 12 vuotta tapahtuman jälkeen - selittäneet asian niin, että Vincenneksen miehistöön oli iskenyt eräänlainen joukkopsykoosi (sitä kutsuttiin nimellä ”scenario fullfillment”).
Alas, in the vire control room at the time of the incident, there doesn’t seem to have been much thought given to the possibility that the menacing blip on the screen was a civilian airliner, despite the fact that their instruments and indicators told them it was. Twelve years after the disaster the U.S. government issued a statement claiming that what might have happened was a psychological condition known as “scenario fulfillment” – that the actions taken during a training scenario simulating an attack by enemy aircraft become automatically projected into a real situation that resembles it, with indicators of its unreality ignored in the effort to carry out one’s mission. In simpler language, the Navy controllers were trained to shoot back if attacked from the air; their training predisposed them to recognize an approaching aircraft as a threat, rather than evaluate what it really was.

Näin Vincenneksen miehistön joukkopsykoosista: https://seanmunger.com/2014/07/03/scena ... light-655/
Kysymyksessä oli siis käsitys, että harjoittelussa opittu muodostuukin kaikkien tunnustamaksi ”totuudeksi” tositilanteessa. Harjoittelussa oli opittu, että taistelussa lähestyvä lentokone – joka näkyi vain pisteenä tutkanäytöllä – oli harjoittelussa aina ”vaarallinen vihollinen”. Niin ollen täytyi myös lennon 655, joka tietenkin myös näkyi Vincenneksen tutkalla, olla ”vaarallinen vihollinen”. Sama virheellinen oletus iskostui sittemmin myös amerikkalaiseen suureen yleisöön virallisen propagandan ja lehdistön kautta.

Koska alaiset olivat uskoneet tähän väärään oletukseen oli myös kapteeni Will Rogers tehnyt päätöksensä alasampumisesta väärän tiedon varassa. Rogers ei siis muka ollut tehnyt virhettä, pääteltiin. Se, ettei Vincennes muka olisi tehnyt virhettä oli tietysti virheellinen johtopäätös. Oliko muka lento 655 tehnyt virheen koska Rogers oli toiminut saamansa virheellisen tiedon perusteella?

Kysymyksessä oli sorsastajan lakikirjaa lukeneen päätelmä. Totta siinä oli, että Vincenneksellä tehty virhe ei mahdollisesti ollut tahallinen, mutta käsitys, että Vincenneksellä tapahtunut tunnistusvirhe ei olisi ollut objektiivisesti virheellinen oli virhepäätelmä. Sen virheellisen käsityksen varassa laukaistiin surmaava ohjus. Missä ja kuka Vincenneksellä oli syypää tunnistusvirheeseen ja onko tämä syypää ollut osoitettavissa on täysin eri asia. Kysymys siitä, oliko aluksen komentaja syypää tehtyyn virheeseen ei toisaalta kuulu tässä selvitettävään. Sen seikan tutkiminen edellyttäisi sekä paneutumista merialuksen komentajan vastuuta koskeviin normeihin (merioikeudellisiin ja sotilasoikeudellisiin) että tunnistusta koskevien tapahtumien yksityiskohtien selvittämiseen mihin ei tässä ole mahdollisuutta. Selvää kuitenkin on ettei ollut mitään ylivoimaista kolmatta syytä (hyökyaaltoa, äkillistä myrskyä tms.) jota Rogers olisi voinut syyttää tapahtuneesta.

Yritykset varoittaa lentoa 655

Vincenneksen komentajan Rogersin kollegat, niin alueen päällikkö kapteeni Richard McKenna ja USS Montgomeryllä työskennellyt upseeri George Emerson ja ennen kaikkea USS Sides'in päällikkö kapteeni David Carlsen suhtautuivat varsin kriittisesti Rogersin menettelyyn ja arvioihin. Nämä esittivät ja perustelivat kritiikkinsä myös BBC:n tuottamassa videossa.
”I designated it [the 655] as a non-threat”
- määrittelin mielessäni ettei lento 655 muodostanut uhkaa, kertoi kapt. David Carlsen. McKenna puolestaan antoi Vincenneksen komentajalle luvan ampua, mutta vasta sen jälkeen kun lentoa olisi varoitettu.

Vincennes oli kyllä radiollaan varoittanut lentoa. Näytettiin, että se oli yrittänyt varoittaa lentoa 655 peräti 10 kertaa muttei onnistunut siinä. Varoitusten lähetystä seurattiin Vincenneksen omista vastaanottimista, joista kyettiin tarkistamaan, että varoitukset todella olivat lähteneet ns. "eetteriin".

Ei onnistuttu varoituksissa

Varoituksista oli kuitenkin vain kolme kappaletta lähetetty kanavalla 121,5 mHz, jota lento 655 ehkä kuunteli, sitä ei varmuudella tiedetä. Muita annettuja varoituksia ei lennon 655 laitteilla edes kyetty vastaanottamaan. Näistä kolmesta varoituksesta kaksi oli osoitettu (muistinvaraisesti siteeraten) ”iranilaiselle F14 hyökkääjälle” ja ”iranilaiselle hyökkäävälle hävittäjälle”. Varoitukset eivät siten suinkaan koskeneet eivätkä voineet koskea lentoa 655, joka ei ollut sen enempää iranilainen ”F14-hyökkääjä” kuin ”hyökkäävä hävittäjäkään”. Miksi ihmeessä me - lento 655 - olisimme muka joku ”iranilainen F14” – ei, tuo viesti ei koske meitä”. Näin lennossa 655 varmaan pääteltiin jos viestejä edes noteerattiin lennon muussa lähtötohinassa. Kolmannen varoituksen lähetti sitten USS Sides. Siitä saattoi lento 655 ehkä ymmärtää tämän varoituksen koskevan sitä.

Vincenneksellä ei kuunneltu puolestaan tiettävästi lainkaan lennon 655 transponderia. Siitä olisi ollut havaittavissa, että lento 655 lähetti asianmukaista viestiä, joka osoitti sen olevan siviilikone. Se lensi siviilikoneiden reittiä. Se nousi eikä syöksynyt. Se oli suurin piirtein keskellä lentokäytäväänsä Amber 90:ä.

Sivumennen sanoen varoitukset eivät edes perustuneet lakiin vaan olivat eräänlaista "merirosvoutta – älkää tulko lähelleni tai ammun"-tyyliä. Kts. tästä mitä jäljempänä sanotaan Yhdysvaltojen ns. laittomista NOTAMeista.

Mitään merkkiä siitä, että lento 655 olisi havainnut kahta ensimmäistä varoitusta ei ollut. Varoitukset eivät olleet aiheuttaneet mitään muutoksia lennon 655 kurssissa tai muutakaan reaktiota. Vasta aivan viime sekunneilla oli lento 655 muuttanut kurssiaan - poispäin Vincenneksesta. Niillä hetkillä oli Vincennes – tosin vasta 28:lla yrityksellä - saanut ohjuksensa laukaistua ja seuraus oli sitten ollut kohtalokas. (Miehistö ei ollut nimittäin aiemmilla 27 yrityksellään saanut syötettyä oikein sitä koodia, jota tarvittiin laukaisuun. Uusi mies oli tullut syöttämään koodia ja ohjus oli valittavasti saatu lähtemään).

Mustia laatikoita ei ole löytynyt joten mitään mahdollisuutta tarkistaa varoituksia lennon 655 kannalta ei ole. Laatikoista ehkä olisi viimeisen varoituksen vastaanottaminen ilmennyt ja turhaksi jäänyt yritys väistää agressoria olisi siten todentunut.

Oletus ”hyökkäävä F14-kone” perustui ilmeisesti siihen, että jokin Bandar Abbasin kentällä ollut F14-kone oli lähettänyt aiemmin transponderistaan koodin, jolla tämä kone saatiin identifioitua F14-hävittäjäksi. Tämän koodin on arveltu olleen virhetunnistuksen alkuperä. Tämä kaiketi aiheutti lopuksi sitten joukkopsykoosin.

Vincenneksen vilkasta liikennettä täynnä olleessa komentokeskuksessa oli joku huomauttanut ääneen että kyse voisi olla ns. ”comair” (commersial airliner, kaupallinen siviilikone), mutta tätä varoitusta ei komentoketju huomioinut joskin se kyllä kuittasi tämän varoituksen vastaanotetuksi (annetulla käsimerkillä komentokeskuksessa).

Lyhyeksi jäänyt riemu

Vincenneksen miehistö riemuitsi, kun he näkivät kohteen räjähtävän. Kuultiin sellaista kuin: ”Saatiin napakymppi! Täysosuma! Kaveri pääsi juttelemaan Allahin kanssa!” - Tällaisia riemunhuudahduksia kuultiin Vincenneksen kannelta. Tietysti riemuittiin kun jännitys purkautui, sehän oli selvää.

Riemu jäi tietysti lyhyeksi. Huudahdukset vaihtuivat hiljaisuuteen kun arvattavasti hylkyosia ja ruumiita alkoi näkyä. Havaittiin, että oltiin ammuttu alas matkustajakone. Ei tietysti todellakaan ollut mitenkään mieltä ylentävää voida sanoa: ”olitko sinäkin mukana silloin kun me tapettiin 'epäinhimillisesti' 290 'viatonta miestä, naista ja lasta'”. Jokainen ymmärtää, että riemu loppuu kun huomataan että on vahingossa surmattu viattomia sivullisia.

Kts. riemusta erityisesti BBC:n tuottama alkuperäistä autenttista filmi- ja audiomateriaalia esittelevä 3-osainen video, jossa myös mm. aiheettomaksi käynyt riemu on kuvattu ja äänitetty: https://www.youtube.com/watch?v=Onk_wI3ZVME

Palkittiin kunniamerkein

Mutta lopussa kiitos seisoo. Vincenneksen komentaja kapteeni Will Rogers palkittiin kunniamerkillä, kuinka muuten. Tämän ura Vincenneksen kapteenina päättyi vuotta myöhemmin 1989, jolloin tälle myönnettiin ”Legion of Merit”-kunniamerkki ”hänen poikkeuksellisen ansiokkaasta” (for exceptionally meritorious) palvelusta Vincennesin komentajana huhtikuusta 1987 toukokuuhun 1989. Mitään kommenttia viattomien sivullisten surmaamisista ei esitetty. Vincennesin miehistö puolestaan palkittiin myös, tosin alemmilla kunniamerkeillä, näiden komennuksen päätteeksi aluksen saapuessa kotisatamaansa San Diegoon Kalifornian.

Kunniamerkit olivat varmaankin oleellisin osa tapauksen peittelyä. Kunniamerkkien jako oli tietysti Rogersin esimiesten tapa suojella alaistaan sekä todistaa oman toimintansa virheettömyys. Olivatko he muka tehneet jotain väärin kun Rogers ja miehistö olivat saaneet ihan kunniamerkit toimistaan? Eivät, he olivat toimineet johtaessaan Rogersia aivan oikein.

Iran puolestaan väitti, että Yhdysvaltojen kertomus ei ollut uskottava ja että kysymyksessä oli ollut tahallinen teko, ainakin dolus eventualis-tekona. Vincennes oli tarkoituksellisesti vetänyt pyssyveneiden tulen itseensä. Juttua käsiteltiin myöhemmin Iranin kanteesta ICJ:ssa (International Court of Justice), mutta jutun käsittely jäi tuomioistuimessa silleen kun Yhdysvallat suostui sopimuksessa Iranin kanssa maksamaan korvauksena iranilaisille yhteensä 61,8 miljoonaa dollaria. Yhdysvallat maksoi korvauksen ex gratia-perusteisena (ex gratia=suurin piirtein armosta) eikä ottanut juridista eikä moraalista vastuuta tapahtumasta.

Kts. Washington Post, artikkeli: https://www.washingtonpost.com/archive/ ... b7435f0f8f

Monet varmaan sanoisivat pres. Reagania mukaillen, eivätkä olisi siinä aivan väärässä, että Yhdysvallat palkitsi nämä ”sankarinsa” näiden ”epäinhimillisestä” 290:n ”viattoman miehen, naisen ja lapsen” surmaamisesta. Oikeampaa olisi varmaan sanoa, että myöntämällä Rogersille kunniamerkin Yhdysvallat viestitti, että Yhdysvallat ei myöntänyt mitään ja ettei muka mitään virhettä ollut tehty Yhdysvaltojen puolella.

Itse oletan, että Rogers faktisesti menetti mahdollisuutensa – sikäli kuin tällä sellaisia oli - amiraalin natsaan. Politiikka myös syö uhrinsa – kaikessa hiljaisuudessa. Ei kukaan kai halunnut amiraaliksi miestä, joka jonkinaisen ns. psykoosin vallassa oli johtanut alaisensa surmaamaan, vaikkakin erehdyksessä, 290 viatonta ihmistä. Pres. George H.W. Bush (siis vanhempi Bush) on huomauttanut, ettei hän milloinkaan ”pyydä anteeksi Yhdysvaltojen puolesta. En välitä tosiasioista… En ole pyydän-anteeksi-Amerikan puolesta-tyyppinen kaveri”. Tämä tämän huomautus on sittemmin kytketty lentoon 655. Luulisin, että tämän huomautus on otettu tosissaan Iranissa, jossa näkemys, että USA on suurin uhka maailmanrauhalle, varmaan on saanut tästä Bushin huomautuksesta entistäkin enemmän ravintoa.

Totuus oli yksinkertainen: Vincenneksellä oli tulkittu väärin aluksen omaa mittaristoa eli tutkajärjestelmää. Siellä oli syntynyt joukkopsykoosi (usein mainittu itseään toteuttava ns. ”scenario fulfillment), jossa oli oletettu, että rauhallisesti matkaansa etenevä lento 655 olikin hyökkäävä hävittäjä. Virhekäsityksensä perusteella oli Vincennes (lopulta) saanut ohjuksensa laukaistua kohti rauhallisesti etenevää lentoa 655. Seuraus oli ollut 290 ”viattoman miehen, naisen ja lapsen” surma ja häviäminen heinäkuun 3. päivänä 1988 Persian lahteen.

Totuus ilmi

Televisio-ohjelma Nightlinessa (vastaa jotensakin meillä tuttua MOT-ohjelmaa) kuultiin viisi vuotta tapahtuman jälkeen Yhdysvaltojen virallista Vincennes-tapauksen tiedottajaa amiraali Crowea mutta nyt hän vastasikin näin:

K: Entä jos tänään kysyisin, oliko Vincennes kansainvälisillä vesillä kun se ampui alas Airbusin?
Crowe: Kyllä oli
K: Kansainvälisillä vesillä?
Crowe: Ei, ei, ei. Se oli Iranin aluevesillä.
K: Antakaapa kun kysyn uudestaan. Missä Vincennes oli sillä hetkellä kun se ampui alas Airbus'in?
Crowe: Se oli Iranin aluevesillä.

Crowe myönsi tuon valitettavan erehdyksen, johon lennolla 655 ei ollut osaa eikä arpaa, mutta kärsi sen seuraukset. Yhdysvallat, jonka sanotaan yleensä olevan piittaamatta kansainvälisestä mielipiteestä – se sanelee sen tarpeen vaatiessa – oli peitellyt ja vääristellyt faktoja viisi vuotta. Vasta sen jälkeen kun Yhdysvallat oli ostanut itsensä vapaaksi vastuusta yleisön silmissä isolla rahalla – 61,8 miljoonalla dollarilla – tuotiin esiin totuus, jos edes silloinkaan. Kuka silloin enää viitsisi syytellä. Juri Andropov – Neuvostoliiton KP:n pääsihteeri 007-lennon aikaan – oli jo kuollut joten hän ei ollut enää paikalla muistuttamassa Reaganille – ja Yhdysvalloille – siitä, että mitä tulikaan sanottua 007-lennosta.

Monet muut kysymykset

Alasampumiseen liittyy runsaasti sellaistakin jota ei ole tässä mainittu, erityisesti koska keskityttiin tuolloin - paitsi alasampumiseen - myös kysymykseen siitä, oliko Vincennes vastoin kansainvälistä oikeutta tunkeutunut Iranin aluevesille vai oliko se ollut kansainvälisillä vesillä, kuten amerikkalaiset väittivät. Siinä yhteydessä nousi ajankohtaiseksi kysymys Vincenneksen kahakasta pyssyveneiden kanssa.

Riidatonta oli kyllä, että Vincennes oli alasampumisen sattuessa ollut nujakassa muutamien pyssyveneiden kanssa. Aluksi Vincenneksen puolesta esitettiin teoria, että Iran oli suunnitellut lentohyökkäyksen tapahtuvaksi silloin, kuin Vincenneksen huomio olisi kiinnittynyt kahakkaan pyssyveneiden kanssa. Tämä teoria ”koordinoidusta hyökkäyksestä” kaatui omaan mahdottomuuteensa: se edellyttäisi paitsi että lento 655 olisi ollut väitetty ”hyökkäävä F14-hävittäjä” niin vielä sen lisäksi, että Iran olisi kyennyt suunnittelemaan, että Vincenneksen päällystö päättäisi lähteä - vastoin Vincenneksen kansainvälisoikeudellisia velvoitteita - pyssyveneiden takaa-ajoon Iranin aluevesille. Se, että Vincennes oli lähtenyt takaa-ajoon oli kyllä tapahtunut, mutta se ei ollut ollut iranilaisten ennakkoon kaavailtavissa vaan sen päällikön Rogersin omavaltainen päätös joka oli rikkonut lisäksi Rogersin esimiehen (Richard McKennan) nimenomaista määräystä.

Amiraali Crowe sitten ratkaisi tämän asian lopullisesti kun tämä 5 vuotta tapahtuman jälkeen selväsanaisesti ilmoitti, että Vincennes oli alasampumisen ajankohtana ollut Iranin aluevesillä.

Kysymys pyssyvenekahakasta on siis vain ymmärtääkseni sivujuoni mikäli puhutaan vain lennon 655 alasampumisesta. Tällaisten sivujuonten käsittelyyn ei ole tässä mahdollisuutta.

Lentoon 655 liittyvä propaganda

Yhdysvaltojen puolesta lehdistötiedottamisesta huolehti tällä kertaa mainittu amiraali William Crowe. Sen sijaan pres. Reagan ei pitänyt tällä kertaa televisiopuheita. Pres. Reagan antoi vain pian tapahtuman jälkeen lyhyen lehdistötiedotteen, jossa todettiin, että Iran sai syyttää itseään, sillä kone oli poikennut normaalilta lentoradaltaan ja hyökännyt Vincennesta kohti.

Muistamme kuinka Yhdysvallat reagoi tapaukseen 007 jossa Neuvostoliitto oli ampunut alas olettamansa vakoilulennon. Silloin pres. Reagan syytti syytti Neuvostoliittoa laajassa huomiota saaneessa televisiopuheessaan. Tällä kertaa Yhdysvaltojen presidentti EI kuitenkaan katsonut, että alasampuminen olisi ollut
epäinhimillinen raakalaismaisuus” eikä ”rikos ihmisyyttä vastaan”.


Pres. Reagan EI liioin tällä kertaa katsonut että (nyt) Yhdysvallat muka olisi ”Pahan valtakunta” (The Empire of Evil) vaikka sen alus oli ampunut alas ihan tavallisen reittilennon surmaten sen matkustajat ja miehistön. Yhdysvallat ei myöskään katsonut YK:n turvallisuusneuvostossa, että vahinko olisi vaarantanut maailmanrauhaa eikä tällä perusteella vaatinut että YK:n olisi perustettava erityistuomioistuin käsittelemään tapausta - niin kuin on vaadittu MH 17-tragediasta.

Ei suinkaan, ei, vaan tällä kerralla amerikkalainen propagandamylly selitti sellaista että sattuuhan sitä. Asiaa siis peiteltiin ja paineltiin villaisella parhaan kyvyn mukaan.

Tämä toki oli odotettavissa. Mutta, miten sääntöjä olisikaan tulkittu jos kohteena olisikin ollut lennon 655 sijasta vaikkapa jokin amerikkalainen charter-kone jossa olisi ollut 290 amerikkalaista niissä nyt olleen ”porukan” sijaan? Luulisin, että koko USA:n lehdistö valtameren rannikosta toiseen rannikkoon olisi ollut suunniltaan, repien viittansa sijaan etusivunsa vaatien ehkä jopa Reaganille – ehkä kuitenkin vain vaikkapa amiraali Crowelle rangaistuksia 290:n amerikkalaisen murhasta, luulisi, tjsp. Olisikohan edes puolustusministerin ero riittänyt? Muistamme miten kävi Nixonin Watergate-skandaalissa. Ehkä Reagan olisi joutunut eroamaan?

Ainakaan kapt. Rogers ei olisi saanut kunniamerkkiä 290:n viattoman amerikkalaisen surmaamisesta, siitä olen vuorenvarma. Vai miten on, olisiko?

Yhdysvaltojen merkillinen tutkimus

Amerikkalaiset asettivat tutkimuskomissionsa. Siihen ei kuulunut lainkaan Iranin edustajia (274 surmansa saaneista oli Iranista) eikä Arabiemiirikuntien edustajia (13) eikä Intian (10) eikä Pakistanin (6). Lisäksi sai surmansa muutamia muualta. Asianomistajien kotimaita ei otettu lainkaan Fogertyn komiteaan. Se ei ollut edes kansainvälinen komitea vaan rikoksesta epäillyn oman kotimaan tapausta muka tutkinut komitea. Se oli tosin muodollisesti tutkimuskomitea mutta todellisuudessa se kuitenkin faktisesti peitteli tapahtumia.

Fogertyn raportista Newsweek-lehti sittemmin totesi:
But the Pentagon's official investigation into the incident, the Fogarty Report, is a pastiche of omissions, half-truths and outright deceptions. It was a cover-up approved at the top, by Adm. William Crowe, then chairman of the Joint Chiefs of Staff.Captain Rogers insisted to "Nightline" last week that he had made the "proper decision." He opened fire only to protect his ship and crew, he said. But drawing on declassified documents, video and audiotape from the ships involved in the incident, and well over 100 interviews, NEWSWEEK has pieced together an account that belies the skipper's stoic defense. It is almost a parable for an era of "limited" warfare, with its blurry rules of engagement and its lethal technology in frightened young hands. It is as well an age-old story of hubris, of a warrior who wanted war too much.

eli pääkohdat suomeksi:

Pentagonin virallinen tutkimus, Fogertyn raportti on pastissikokoelma poisjättämisiä, puolitotuuksia ja suoranaisia harhaan johtamisia. Se oli salailu joka määrättiin ylhäältä, amiraali William Crowen, silloisen esikuntapäällikön toimesta. … Se on ikuisuuksien ikäinen kertomus hybriksestä, eräästä soturista, joka halusi liikaa sotaa. - (Newsweek tarkoitti ”soturilla, joka halusi liikaa sotaa” Vincenneksen komentajaa Rogersia.
Yhdysvaltojen laittomat NOTAMit

Yhdysvallat otti itselleen 1980-luvulla omavaltaisesti oikeuden julkaista ns. NOTAMeja ohi paikallisten toimijoiden eikä tällöin noudattanut Chicagon ilmailukonvention (vuodelta 1947) liitteessä 15 mainittuja määräyksiä. (NOTAM = NOtice to AirMen, tiedotuksia ilmailijoille, tiedotus, jossa Chicagon konvention sopijapuolten asettama paikallisviranomainen ilmoittaa millä edellytyksillä sen alueella voidaan matkata turvallisesti).

Yhdysvaltojen yksipuolisesti julkaisemat NOTAMit olivat, näin ainakin katsottiin ICJ:n (International Court of Justice) istunnossa Iranin puolesta annetussa muistiossa, laittomia koska niitä annettaessa ei ollut menetelty Chicagon konvention liitteen 15 mukaisesti. Muistion mukaan ei sen enempää vuoden 1984 tammikuun NOTAM kuin vuoden 1987 NOTAM ollut laillinen. Iranin valtio oli huomauttanut tästä Yhdysvaltojen laittomasta tavasta useaan otteeseen ICAO:lle. Nämä laittomat NOTAMit loivat ikään kuin kuplan jokaisen Yhdysvaltojen sotalaivan ympärille, katsoi ainakin Iran. Tämän valtakuplan keskiössä oli sotalaiva, jota jokaisen on oman turvallisuutensa vuoksi väistettävä.

Näissä NOTAMeissaan oli Yhdysvallat mm. ilmoittanut, että ko. alueella (nyt po. tapauksessa ymmärtääkseni Persianlahdella lähiympäristöineen) oli muiden alusten, myös ilma-alusten, kuunneltava hätäkanavaa (distress channel) 121,5 mHz VHF. Yhdysvallat otti itselleen ”oikeuden” olla jokin "rosvo", jota kaikkien muiden oli henkensä uhalla väistettävä. Näiden sen antamien laiminlyönti muka legitimoisi Yhdysvallat kohdistamaan ns. ”puolustuksellisia toimenpiteitä” (merkitsee mitä ilmeisimmin hyökkäystoimia) kohti kyseistä (laitonta) NOTAMia rikkovaa alusta. Yhdysvallat sanoi tässä: ”sinut ammutaan, ellet tottele”.

Tällaista "tykkivenediplomatiaa" - jossa Yhdysvallat eli tarinan "rosvo" ilmoittaa olevansa ”vaarallinen” ja määrää muut väistämään sitä uhalla, että muuten käy huonosti – ei Iran tietysti hyväksynyt. Suurin piirtein tällaista esitti Iranin valtio 24.7.1990 päivätyssä 302-sivuisessa muistiossaan ICJ:lle tapauksessa Iranin valtio vs. Yhdysvallat, jossa käsiteltiin lennon 655 alasampumista. Kts. tark. http://www.icj-cij.org/docket/files/79/6629.pdf

Lähteet mainittu tekstissä. Lisäksi Wikipedia ja siellä mainittua kirjallisuutta ja videoita.

Tekstejä:
https://archive.org/stream/FormalInvest ... n3July1988
http://www.slate.com/articles/news_and_ ... ed_to.html
http://www.nytimes.com/1988/08/20/world ... wanted=all


Videot:
https://www.youtube.com/watch?v=Onk_wI3ZVME
https://en.wikipedia.org/wiki/Iran_Air_Flight_65
https://www.youtube.com/watch?v=RUlfdBUrhX8


Semmottii...

--= Terv. h.j =--

Klaus Lindgren
Viestit: 1178
Liittynyt: 30.11.05 12:31

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

Heikki Janssonin perusteellinen selvitys paljastaa siis , että heinäkuun kolmantena vuonna 1988 amerikkalaiset ampuivat alas iranilaisen matkustajakoneen, mutta Yhdysvallat vetäytyi kaikesta vastuusta kaikenkarvaisten, toinen toistaan huonompien selittelyjen varjolla. Olen uskoakseni aivan samaa mieltä Janssonin kanssa siitä, että kyseessä oli rikos tai rikollinen toiminta. Vastuuseen siitä olisi pitänyt saattaa ensinnäkin ampujat ja ampumiskäskyn antajat. Janssonin selvityksen perusteella vastuuseen olisi myös pitänyt saattaa ne tahot, jotka olivat lietsoneet tuon laivan miehistön jonkinlaiseen sotahysteriaan ja ohjeistaneet heidät ampumaan likimain kaikkea, mikä liikkui. Alasammutun lentokoneen tai kyseisen ilmatilan haltijan syyllistäminen taas olisi ollut lähinnä absurdia. Ikävä kyllä sellaisia tapauksia, joissa jokin lähinnä imperialistiseksi katsottava suurvalta käyttää surutta hyväkseen suurta voimaansa ja viittaa kintaalla kaikille kansainväliselle laeille tai yleiselle moraalille, on masentavan paljon. Surullista on myös, että tuskin mikään suurvalta on tässäkään suhteessa viaton.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

Klaus Lindgren kirjoitti:Vastuuseen siitä olisi pitänyt saattaa ensinnäkin ampujat ja ampumiskäskyn antajat. Janssonin selvityksen perusteella vastuuseen olisi myös pitänyt saattaa ne tahot, jotka olivat lietsoneet tuon laivan miehistön jonkinlaiseen sotahysteriaan ja ohjeistaneet heidät ampumaan likimain kaikkea, mikä liikkui. Alasammutun lentokoneen tai kyseisen ilmatilan haltijan syyllistäminen taas olisi ollut lähinnä absurdia. Ikävä kyllä sellaisia tapauksia, joissa jokin lähinnä imperialistiseksi katsottava suurvalta käyttää surutta hyväkseen suurta voimaansa ja viittaa kintaalla kaikille kansainväliselle laeille tai yleiselle moraalille, on masentavan paljon. Surullista on myös, että tuskin mikään suurvalta on tässäkään suhteessa viaton.
Samaa mieltä. Kiinnostavaa on toki se, että suurvaltojen myötäjuoksijat ovat kyllä valmiita tuomitsemaan muiden kuin sen oman rakkaan (tai palkkaa maksavan) suurvallan tekoset. MH-17 osalta halutaan valkopestä todelliset syylliset tapahtuneeseen, eli venäläisen ohjuspatterin miehistö ja heitä käskeneet, jotka tulisi tuomita sotarikoksesta.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

Heikki Jansson kirjoitti:Kuten jo mainitsin ensimmäisen viestini yhteydessä käsittelen näitä tapauksia silmällä pitäen erityisesti MH 17-lentoa ja MH 17-lentoa hyväksikäyttäen käytyä propagandasotaa, jossa mm. eräät valtiot ovat peräti vaatineet että YK:n tulisi ottaa osaa Venäjän käsityksen mukaan Venäjän vastaiseen propagandaan nimittämällä asiaa käsittelevän erityistuomioistuimen, eli ns. ad hoc -tuomioistuimen, joka rankaisisi syyllisiä.
Aika erikoinen lähestymistapa. Tosin minulle on epäselvää, miten venäläisten vuonna 2014 alasampuman MH17 tapauksesta voidaan vetää johtopäätöksiä muihin aiemmin matkustajakoneiden alasampumisiin.

Jos olet varma siitä, että MH17 eivät ampuneet alas venäläiset voisitko perustella tätä väitettä. Nyt väitätä, että kyse on ”Venäjän vastaisesta agitaatiosta” (ilman ainuttakaan perustelua) vaikka kaikki tosiseikat viittaavat venäläiseen syylliseen. Ainakaan se kansainvälinen tutkimus, joka on toistaiseksi valmistunut ei tue näkemystäsi ään mistpropagandasodasta tai agitaatiosta, päinvastoin: tähän mennessä VENÄJÄ on jäänyt kiinni useista vääristä väitteistä ja väärennetyistä kuvista ja propagandasta tässä asiassa. Tutkimuksen mukaan MH17:n pudottaneet venäläiset ohjukset tulivat Venäjältä, jonne patterin loput ohjukset myös toimitettiin sen jälkeen kun kone oli tuhottu. Venäläisten tukemat kapinalliset, tai mikä todennökäisempää Venäjän armeijan sotilaat ampuivat koneen alas.

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 22:57

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

Tapio Onnela kirjoitti:
Heikki Jansson kirjoitti:Kuten jo mainitsin ensimmäisen viestini yhteydessä käsittelen näitä tapauksia silmällä pitäen erityisesti MH 17-lentoa ja MH 17-lentoa hyväksikäyttäen käytyä propagandasotaa, jossa mm. eräät valtiot ovat peräti vaatineet että YK:n tulisi ottaa osaa Venäjän käsityksen mukaan Venäjän vastaiseen propagandaan nimittämällä asiaa käsittelevän erityistuomioistuimen, eli ns. ad hoc -tuomioistuimen, joka rankaisisi syyllisiä.
Aika erikoinen lähestymistapa. Tosin minulle on epäselvää, miten venäläisten vuonna 2014 alasampuman MH17 tapauksesta voidaan vetää johtopäätöksiä muihin aiemmin matkustajakoneiden alasampumisiin.
Luulen Heikin tarkoittavan lentojen alasampumisen hyväksi käyttöä propagandasodassa, Toivon onnistuneeni selvennyksessä.

J. Vaittinen
Viestit: 36
Liittynyt: 23.11.05 09:08

Re: KAL-007 alasampuminen vuonna 1983

Emma-Liisa kirjoitti: Ehkä tarkoitus oli antaa "varoitus", joka ehkäisee vastaavat uudet tapaukset?

Sitten on vielä se sotilaiden yksioikoinen tapa ajatella, että parempi ampua ja havaita että tuli ammutuksi siviili kuin olla ampumatta vihollista ja katua sitä (kun se ampuu sinut tai toverisi)...
Sinänsä mitään tarvetta ”varoitukseen” ei ollut, NL oli kuuluisa kovasta linjastaan. Esimerkiksi saman korealaisyhtiön lento KAL 902 oli ammuttu alas Itä-Karjalassa vähän yli viisi vuotta aikaisemmin, 20.4.1978. Muutenkin neuvostoliittolaiset tiedettiin herkiksi pudottajiksi, jopa ruotsalaiset olivat hyvin tietoisia asiasta, olivathan neuvostoliittolaiset 50-luvulla ampuneet alas ruotsalaisen signaalitiedustelukoneen ja sitä etsimään lähteneen meripelastuskoneen kv ilmatilassa Itämeren yllä. Ja vaikka KAL 007:n tilalla olisi ollut RC-135 tiedustelukone, ei sekään aseettomana olisi ollut uhka hävittäjille. Lemmmin ajatus varmaan oikea, käskyn antanut kenraali varmaan halusi varmistaa, ettei mahdollinen tiedustelutieto päädy vastustajille. Tosin hän vaati, että ennen tulenavausta olisi varmistettava, ettei kyseessä ole siviilikone. Hänen alaisensa kenraali Anatoli Kornukov antoi pudotuskäskyn eteenpäin ilman vaatimusta kohteen tunnistamisesta ennen tulenavausta. Se ei hänen uraansa haitannut, ura huipentui Venäjän ilmavoimien komentajuuteen.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”