Aamulehdessä pyydettiin kolmea historioitsijaa arvioimaan mitkä kolme asiaa he ottaisivat uudelleen arvioinnin kohteeksi.
Otan tässä esille Suomen historian varhaisvaiheita käsittelevät kommentit. Aiheesta on tälläkin foorumilla takavuosina keskusteltu useaan otteeseen. Viimeksi mm. ketjussa: Suomi on ruotsalainen
Teemaa Suomesta käsittelee tänään Matti Klinge Studia Generalia luentosarjan ensimmäisessä luennossa: "Matti Klinge: Suomi – sata vai tuhat vuotta?"Itsenäisyyden satavuotisjuhlien kynnyksellä pyysimme kolmea historioitsijaa kertomaan, mitkä asiat he ottaisivat uuteen tarkasteluun. Näin professori Henrik Meinander, dosentti Teemu Keskisarja ja professori Martti Häikiö vastasivat:
Suomen historia ei ole syntynyt Suomen sisällä
Professori Henrik Meinander ottaa esiin kolme asiaa, joissa suomalaisten historiankuva ei välttämättä ole kohdallaan. Ensimmäinen koskee sitä, miten vanha Suomi oikeastaan on.
– Ajatellaan, että Suomi on ollut aina olemassa, vaikka todellisuudessa se muodostui vasta 1800-luvun lopulla. Siihen asti Suomi Suomena oli pienen ryhmittymän, älymystön ja virkamiesten, ajatus, vaikkakin hallinnollisesti olemassa Venäjän suuriruhtinaskuntana (vuodesta 1809 asti).
Ruotsi on kiitollisuudenvelassa Suomelle
Myös dosentti Teemu Keskisarja aloittaisi ajasta ennen itsenäisyyttä, mutta eri kulmasta kuin Meinander. Keskisarja katsoo, että Ruotsin vallan (vuoteen 1809) kriittinen tarkastelu on ollut vuosikymmeniä epäsuosiossa.
– Ruotsi kohteli Suomea vittumaisemmin kuin mikään Euroopan siirtomaavalta (alusmaitaan), täräyttää tutkija.
– Onko täysin unohtunut, ettei suomalainen ennen 1800-luvun loppua voinut käyttää suomea oikeudessa edes arkisissa perintö- ja lapsenruokkoasioissa?
Hänen mielestään Ruotsi saisi myös olla kiitollinen Suomelle, jonka takana se on ollut suojassa (Venäjältä) tuhat vuotta.
Satavuotiaan Suomen historia ei ole vielä valmis – Näitä asioita historioitsijat arvioisivat uudelleen (Aamulehti 31.12..2016)
Luento on seurattavissa myös netin kautta.
”On kyllä oikeutettua viettää syntymä- ja kansallispäiviä. Mutta tällaiset päivät nostavat esiin vain jonkin aspektin murroskausien vaiheista ja seurauksista.”
Luennossaan Klinge tarkasteleekin Suomen historiaa, sen vaiheita ja murroksia itsenäisyyttä pidemmällä aikajänteellä – aina vuodesta 811 alkaen. Aikakauden 1800-luvun alusta vuoteen 1917 hän nostaa kiistatta käänteentekeväksi.