Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Väärin itsenäistytty

Hieno näkökulman vaihdos!
”Suomi oli itsenäistynyt oikeiston mielestä aivan väärällä tavalla. Kun vallan sai eduskunta, sen sai tosiasiassa Suomen kansa, josta aivan liian suuri osa oli köyhiä ja siksi vasemmistolaisia eli epäluotettavia.”
Eilen tuli kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun Suomi itsenäistyi. Me emme kuitenkaan huomanneet juhlia sitä. Sotilaat eivät marssineet eivätkä torvet soineet – paitsi Pirkanmaalla pienessä Sastamalassa, jossa itsenäisen Suomen kansanvaltaa juhlittiin viikonloppuna valitsemalla Sastamalan vuoden 2017 avainhenkilö. #Suomi100-juhlavuosi ja kirkko unohtivat Suomen itsenäistymisen 100-vuotismerkkipäivän. Ei ollut juhlaliputusta tai puheita, ei edes juhlajumalanpalvelusta.
Eilen tuli kuluneeksi sata vuotta siitä, kun vasemmistolainen Suomi itsenäistyi. Oikeiston aika oli vasta myöhemmin, loppuvuodesta.
Eilen olisi ollut mahdollista muistaa Suomen ensimmäistä yritystä itsenäistyä. Se olisi ollut aika hyvä itsenäisyys. Ei olisi ehkä tarvittu vapaussotaa eikä punakapinakaan olisi välttämättä noussut nuoren kansakunnan epäröiviä ensiaskeleita horjuttamaan. Suomen itsenäisyyden narratiiviin kuitenkin kuuluu, että valkoinen, porvarillinen Suomi itsenäistyi vapaussodassa bolševistisesta Venäjästä. Kansallismielinen oikeistoarmeijamme kukisti kommunistit niin rajan toisella puolella kuin kotonakin. Suomen ensimmäinen itsenäisyyspäivä, se eilinen, kertoo väärää tarinaa. Sosialistien johdolla Suomi, Tokoin senaatti ja vasemmistoenemmistöinen eduskunta itsenäistyivät porvarillisesta Venäjästä.
Samuli Suonpää: Suonpää: Suomi itsenäistyi väärin (Kirkko ja kaupunki 19.7.2017)

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Väärin itsenäistytty

Tapio Onnela kirjoitti:
21.07.17 17:56
Hieno näkökulman vaihdos!
”Suomi oli itsenäistynyt oikeiston mielestä aivan väärällä tavalla. Kun vallan sai eduskunta, sen sai tosiasiassa Suomen kansa, josta aivan liian suuri osa oli köyhiä ja siksi vasemmistolaisia eli epäluotettavia.”
Eilen tuli kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun Suomi itsenäistyi. Me emme kuitenkaan huomanneet juhlia sitä. Sotilaat eivät marssineet eivätkä torvet soineet – paitsi Pirkanmaalla pienessä Sastamalassa, jossa itsenäisen Suomen kansanvaltaa juhlittiin viikonloppuna valitsemalla Sastamalan vuoden 2017 avainhenkilö. #Suomi100-juhlavuosi ja kirkko unohtivat Suomen itsenäistymisen 100-vuotismerkkipäivän. Ei ollut juhlaliputusta tai puheita, ei edes juhlajumalanpalvelusta.
Eilen tuli kuluneeksi sata vuotta siitä, kun vasemmistolainen Suomi itsenäistyi. Oikeiston aika oli vasta myöhemmin, loppuvuodesta.
Eilen olisi ollut mahdollista muistaa Suomen ensimmäistä yritystä itsenäistyä. Se olisi ollut aika hyvä itsenäisyys. Ei olisi ehkä tarvittu vapaussotaa eikä punakapinakaan olisi välttämättä noussut nuoren kansakunnan epäröiviä ensiaskeleita horjuttamaan. Suomen itsenäisyyden narratiiviin kuitenkin kuuluu, että valkoinen, porvarillinen Suomi itsenäistyi vapaussodassa bolševistisesta Venäjästä. Kansallismielinen oikeistoarmeijamme kukisti kommunistit niin rajan toisella puolella kuin kotonakin. Suomen ensimmäinen itsenäisyyspäivä, se eilinen, kertoo väärää tarinaa. Sosialistien johdolla Suomi, Tokoin senaatti ja vasemmistoenemmistöinen eduskunta itsenäistyivät porvarillisesta Venäjästä.
Samuli Suonpää: Suonpää: Suomi itsenäistyi väärin (Kirkko ja kaupunki 19.7.2017)
Tämä aihe on jäänyt kommentoimatta.

Koska kyseessä on kolumni tai pakina, asiat on tietysti ilmaistu kärjistetysti ja osittain vääristyneestikin. Kaikkea en viitsi selostaa, koska asiatiedot voi tarkistaa täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Valtalaki

"Vasemmistolainen Suomi" ei itsenäistynyt heinäkuussa 1917, koska valtalaki kaatui. Se oli epäilemättä askel kohti itsenäisyyttä, mutta ei vielä itsenäisyyttä, koska ulko- ja turvallisuusasiat jätettiin lain ulkopuolelle.

Lakia ei ollut pelkästään vasemmiston luomus, sillä porvaripuolueiden itsenäisyyden kannattajat äänestivät sen puolesta. Monet vastustajistakin äänestivät sen kiireelliseksi julistamisen puolesta, mitä ilman sitä ei olisi voinut hyväksyä. Sen sijaan porvarit eivät hyväksyneet SDP:n kantaa, että valtalaki ei tarvinnut väliaikaisen hallituksen hyväksymistä.

SDP:llä oli kuitenkin toinenkin, ehkä jopa tärkeämpi motiivi: "korkeimman vallan" ottaminen eduskunnan haltuun tarkoitti, että tuo valta oli eduskunnan enemmistön hallussa. Kyse oli siten vallan siirrosta, joka toki tapahtui eduskunnassa peruslainsäätämisjärjestyksessä. SDP:llä oli tuolloin eduskunnan enemmistö, joten sillä oli nyt mahdollisuus hallita yksin.

SDP käytti hyväkseen tilannetta Venäjällä, jossa bolsevikit ns. heinäkuun päivien aikana yrittivät kaataa väliaikaisen hallituksen. Kapina kuitenkin epäonnistui ja Kerenski hajotti eduskunnan. Manifestin julkaisemisen ratkaisi venäläinen kenraalikuvernööri, joka poikkeuksellisesti tuli senaatin istuntoon. Prokuraattori Svinhufvud, tunnettu laillisuusmies, ei jättänyt vastalausetta.

Eräät porvarit, ml. ministerivaltiosihteeri, olivat vedonneet Kerenskiin. Ratkaisevaa kuitenkin oli, että Kerenskillä oli Suomessa riittävästi uskollisia joukkoja, jotta eduskunnan hajotus onnistui. SDP oli ottanut riskin tilanteessa, jossa maassa ei ollut omaa armeijaa vaan venäläisiä joukkoja, ja tuo riski epäonnistui.

SDP piti eduskunnan hajotusta laittomana, mitä se olikin jos valtalaki oli voimassa, mutta taktiikka laimensi vaali-intoa. Porvaripuolueet sen sijaan yhdistyivät. Tulos oli, että SDP menetti enemmistönsä, mitä se ei hyväksynyt. Se julisti marraskuussa suurlakon, jonka aikana eduskunta hyväksyi uudistukset, jotka olivat kaatuneet valtalain mukana. Käytännössä esim. Helsinki oli täysin punakaartien hallinnassa. Innokkaimmat olivat jo valmiit vallankumoukseen, mutta vielä SDP:n enemmistö torjui sen.

Lakon aikaiset väkivaltaisuudet saivat maalaisliiton yhtymään porvaririntamaan, joka nyt päätti hallita yksin. Kun Saksalta saatiin rohkaisua, Suomi julistettiin itsenäiseksi. Kun ulkovaltojen tunnustusta ei muuten saatu, hallitus joutui hyväksymään SDP:n kannan, että itsenäistymisestä oli saatava bolsevikien tunnustus. Tammikuussa suojeluskunnat julistettiin hallituksen joukoiksi, mihin sosialistit vastasivat ryhtymällä vallankumoukseen Etelä-Suomessa. Tilanne oli kuitenkin muuttunut vastapuolen eduksi.

Ei voi kiistää sitä, että porvareiden menettely valtalain kaatamiseksi, vaikka se ei ollutkaan ratkaiseva, aikaansai sen, että sosialistit menettivät heihin luottamuksensa. Ilmeistä on myös, etteivät sääty-yhteiskunnassa kasvaneet olleet valmiit antamaan yksinomaista valtaa sosialisteille.

Jälkikäteen katsoen perustuslaillisten tiukka kiinnipitäminen laillisuudesta ehkäisi tarpeellisten uudistusten tekoa ajoissa. Toisaalta kun kyseessä oli oma etu, laillisuudesta myös livettiin.

Toisaalta ei SDP:kään ollut pelkkä uhri. Se kieltäytyi hyväksymästä vaalitappiota, joka kuitenkin on parlamentarismin edellytys. Vuoden 1917 edukuntavaalit ilmensivät paremmin "kansan tahtoa" kuin vuoden 1916 vaalit: äänestysprosentti oli huomattavasti korkeampi ja äänestäjät tiesivät, mistä äänestivät.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1916
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1917

Keskeistä oli se, että Suomella ei ollut omaa armeijaa eikä edes poliisia, johon molemmat osapuolet olisivat luottaneet. Näin ollen kummallekin osapuolelle muodostui oma kaartinsa. Hallituksen kaarti sai virallisen aseman.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”