Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa

Foorumi on tarkoitettu yleiseen historia-aiheiseen keskusteluun.

Valvojat: Marjo Pihlajaniemi, Riitta Oittinen, Klaus Lindgren, Kati Parppei, Jukka Palm, Anu Lahtinen, Agricola, Jouko Nurmiainen, Annastiina Mäkilä

Emma-Liisa
Viestit: 4913
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 12.10.17 09:36

valtteri kirjoitti:
09.10.17 16:03
Ei siis mitään yhteiskunnan harjoittamaa tuotantoa, ei yhteiskunnan tuottamia palveluita.
Oletko tietoinen, että Suomessa oli monia isoja valtionyhtiöitä ja valtio omisti myös metsää? Tämä tarkoitti Markku Kuisman mukaan, ettei Suomesta tullut latifundio-maata.
Markkinat jätetään periaatteessa vapaasti toimimaan sellaisenaan. Suurteollisuus, yrittäjät jne saavat jatkaa vapaasti aiempaa tuotantotoimintaansa kotimaisten ja kansainvälisten markkinoiden mukaisesti.
Voitko selittää, miten metsäteollisuuden tuotteita olisi voitu myyty kansainvälisten markkinoiden *vastaisesti*? Vai tarkoitatko dumpingia, jota Stalin harrasti? Siitähän oli Suomelle (ja suomalaisille työläisille) haittaa.

Toinen juttu on, etteivät työntekijät hyväksyneet ay:tä neuvotteluosapuoliksi ja että lakkoja murrettiin mm. Pihkalan kaartilla. Myös valtion ja Suomen Pankin talouspolitiikka oli vanhaliberalistisen kovaa, joten esim. maatiloja joutui 30-luvun laman aikana pakkohuutokaupatuksi.

valtteri
Viestit: 12
Liittynyt: 14.04.17 12:48

Re: Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa

Viesti Kirjoittaja valtteri » 13.10.17 12:15

Tapio Onnela kirjoitti:
11.10.17 21:33
valtteri kirjoitti: Ohjelmalistasta esim.:
"Vaikka nykyinen yrittäjämuoto (yksityinen yrittäjä, osuuskunta ja yhtiö) muodostaakin talouselämän perustan, vaatii huolenpito kansan kokonaisuudesta ja myöskin siis työväestöä, että talouselämä alistetaan tarpeellisessa määrin valtion tarkkailun ja tarvittaessa sen ohjauksen alaiseksi. Tällä tavoin saadaan talouselämään välttämätön kokonaisuutta palveleva suunnitelmallisuus, jota siinä nyt ei ole."
...
Korkeintaan "tarvittassa ohjataan" talouselämää. Ei siis mitään yhteiskunnan harjoittamaa tuotantoa, ei yhteiskunnan tuottamia palveluita. Markkinat jätetään periaatteessa vapaasti toimimaan sellaisenaan.
Minä kyllä tulkitse tämän vähemmän "liberaaliksi" kuin sinä. Kyllä aito talousliberaali tuollaista valtion ohjausta kauhistuisi. Puhumattakaan sitten muista liberaaleista joille nämä IKL:n opit olisivat myrkkyä:
Niin millaista ohjausta? Sehän jätetään täysin auki. Lapuan liikkeen/IKL.n aiemmista toimista voidaan päätellä millaisesta ohjauksesta olisi kyse. Eli ohjausta jolla työmarkkinat rauhoitetaan. Sehän on talousliberaalin mukaan oikean liberalismin ylläpitämistä. Vapaan yksilön "työvapauden" asettamista tai palauttamista. Mistään muunlaisesta ohjauksesta ei oikeastaan voi olla kyse jos "yksityinen yritteliäisyys on oikea perusta" jne.

Tarkoitin siis, että IKL:N/Lapuan liikkeen ohjelmat sisälsivät talousliberalistisia elementtejä, jotka yhdistivät niitä muun oikeiston kanssa. Yksityisomistus ja yrittäjyys tuotiin erityisesti esiin tekijöinä, joiden varassa yhteiskunnan pitää rakentua. Tällöin sosiaalipolitiikka, työntekijöiden oikeudet, työlainsäädäntö jne nähdään talouden vapaata kehittymistä estävinä tekijöinä. "Työrauha" oli erityisen vaikea kysymys. Periaatteesa lähdettiin siitä, että työnantajilla piti olla oikeus sanella kaikki työehdot. Tämä on klassista liberalismia. "Teoriassa" oikeisto oli tässä samoilla linjoilla IKL:stä Edistyspuolueeseen asti.

valtteri
Viestit: 12
Liittynyt: 14.04.17 12:48

Re: Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa

Viesti Kirjoittaja valtteri » 13.10.17 12:19

Emma-Liisa kirjoitti:
12.10.17 09:36
valtteri kirjoitti:
09.10.17 16:03
Ei siis mitään yhteiskunnan harjoittamaa tuotantoa, ei yhteiskunnan tuottamia palveluita.
Oletko tietoinen, että Suomessa oli monia isoja valtionyhtiöitä ja valtio omisti myös metsää? Tämä tarkoitti Markku Kuisman mukaan, ettei Suomesta tullut latifundio-maata.
Markkinat jätetään periaatteessa vapaasti toimimaan sellaisenaan. Suurteollisuus, yrittäjät jne saavat jatkaa vapaasti aiempaa tuotantotoimintaansa kotimaisten ja kansainvälisten markkinoiden mukaisesti.
Voitko selittää, miten metsäteollisuuden tuotteita olisi voitu myyty kansainvälisten markkinoiden *vastaisesti*? Vai tarkoitatko dumpingia, jota Stalin harrasti? Siitähän oli Suomelle (ja suomalaisille työläisille) haittaa.

Toinen juttu on, etteivät työntekijät hyväksyneet ay:tä neuvotteluosapuoliksi ja että lakkoja murrettiin mm. Pihkalan kaartilla. Myös valtion ja Suomen Pankin talouspolitiikka oli vanhaliberalistisen kovaa, joten esim. maatiloja joutui 30-luvun laman aikana pakkohuutokaupatuksi.
Luulenpa että IKL:n Suomessa valtionyhtiöt olisi aika nopeasti yksityistetty : ) Tai olisivat tulleet yksityisesti toimiviksi jouduttuaan vallitsevan puolue-eliitin (ei siis yhteiskunnan) hallintaan ja omistukseen. Näin "markkinavastaiset" valtionyhtöt olisi saatu myös liberalismin piiriin. Toisaalta yksityisiä metsäyhtiöitä ei olisi valtiollistettu. Koska yksityisomistus oli IKL:n perusperiaate.

valtteri
Viestit: 12
Liittynyt: 14.04.17 12:48

Re: Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa

Viesti Kirjoittaja valtteri » 13.10.17 14:35

Emma-Liisa kirjoitti:
12.10.17 09:36

Oletko tietoinen, että Suomessa oli monia isoja valtionyhtiöitä ja valtio omisti myös metsää? Tämä tarkoitti Markku Kuisman mukaan, ettei Suomesta tullut latifundio-maata.
"Ensimmäinen suomalainen valtionyhtiö, ainakin itsenäisyyden aikana, oli W. Gutzeit & Co, joka oli konkurssin partaalla, kun valtio osti sen norjalaisomistajilta vuonna 1918."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valtionyh ... 6iden_alku

"Yhtiön omistuspohja muuttui, kun Suomen valtio osti lokakuussa 1918 4 400 yhtiön osaketta sen norjalaisilta omistajilta ja hankki samalla itselleen osake-enemmistön yhtiössä. Enson johtajasta Sölve Thunströmista tuli yhtiön uusi toimitusjohtaja 1921. Vuonna 1924 Suomen valtiolla oli jo 87 % yhtiön osakkeista. Samana vuonna Thunströmin seuraajaksi tuli Väinö Kotilainen, joka keskittyi ensi töikseen vähentämään yhtiön taloutta rasittaneiden lyhytaikaisten lainojen määrää. Yhtiön pääkonttori siirrettiin 1925 Ensoon ja 1927 yhtiön nimeksi tuli Enso-Gutzeit Osakeyhtiö"

https://fi.wikipedia.org/wiki/Enso-Gutz ... so-Gutzeit

"Väinö Aleksanteri Kotilainen (24. helmikuuta 1887 – 16. maaliskuuta 1959) oli suomalainen varatuomari, vuorineuvos ja ministeri. Sisällissodan aikana Kotilainen sai komennuksen valkoisten päämajaan. Yleni sodan aikana majuriksi. Hän toimi Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön (myöh. Kajaani Oy) toimitusjohtajana vuosina 1921–1924 ja oli Enso-Gutzeit Oy:n toimitusjohtaja vuosina 1924–1944 sekä johtokunnan puheenjohtaja 1937–1944. Lisäksi hän toimi vuosina 1933–1938 Viipurin suojeluskuntapiirin piiriesikunnan jäsenenä[1]. Hän toimi kauppa- ja teollisuusministerinä Risto Rytin I hallituksessa 1. joulukuuta 1939 – 27. maaliskuuta 1940), kauppa- ja teollisuusministerinä 27. maaliskuuta 1940 – 15. elokuuta 1940, kansanhuoltoministerinä Risto Rytin II hallituksessa 15. elokuuta 1940 – 4. tammikuuta 1941 sekä kansanhuoltoministerinä J. W. Rangellin hallituksessa 4. tammikuuta 1941 – 16. huhtikuuta 1941. Hänet nimitettiin Itä-Karjalan sotilashallinnon johtajaksi 15. heinäkuuta 1941 alkaen."

https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in ... Kotilainen

Näyttäisi, että tuo valtionyhtiö on ollut osa suomalaista itäekspansiota? Joka tapauksessa taustaideologialtaan ei ainakaan mikään SDP:n projekti. Enso-Gutzeitin yhteydet tuonaikaisiin pankkeihin olisi mielekiintoista tietoa. Rahoitettiinko sitä tarvittaessa kokonaan valtion budjetista?


"Itsenäisyysvuoden 1917 välittömiin seurauksiin kuuluivat valtionyhtiöt. Niistä ensimmäisin, suurin ja kaunein oli Gutzeit, nykyisen Stora Enson juuri.

Joku saattaa kuvitella, että valtionyhtiöt ovat sosialistien luomuksia. Pörssifirma Gutzeitin osake-enemmistön oston hyväksyneessä eduskunnassa oli syksyllä 1918 kuitenkin vain yksi sosialisti: edelliskevään punakapinan alusta alkaen tuominnut kirvesmies ja ammattiyhdistysjohtaja Matti Paasivuori. Sdp:n yli yhdeksästäkymmenestä kansanedustajasta osa virui vankileireillä. Iso osa oli poliittisina pakolaisina naapurimaissa, sikäli kuin pelastuivat kapinakevään kostoaallosta.

Maata hallitsi J. K Paasikiven senaatti porvarillisen tynkä-eduskunnan varassa. Paasikivi oli siviilissä suurimman liikepankin Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja. Muut senaattorit olivat samasta puusta veistettyjä, ja Paasikiven tapaan vain väliaikaisessa lainassa suurliike-elämän yläkerroksista."
...

Veikeää Gutzeit-kuviossa on, että ison diilin kotiin hoitanut Hjeltin pankkiiriliike yhdistettiin vähän myöhemmin Emissioniyhtiöön. Emissioni oli Suomen ensimmäinen kehitysyhtiö, perustettu 1916 kuuman kasinotalouden tunnelmissa. Kaikkein veikeintä kuitenkin oli, että Emissionin pääomistajia olivat wallenbergiläis-ehrnroothilainen Privatbanken ja Paasikiven johtama Kansallispankki. Pääjohtaja Paasikivi istui yhtä aikaa maan ja Emissioniyhtiön hallituksessa."

https://seura.fi/blogit-ja-kolumnit/mar ... rikauppaa/

Emma-Liisa
Viestit: 4913
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 15.10.17 11:28

valtteri kirjoitti:
13.10.17 12:19
Luulenpa että IKL:n Suomessa valtionyhtiöt olisi aika nopeasti yksityistetty : ) Tai olisivat tulleet yksityisesti toimiviksi jouduttuaan vallitsevan puolue-eliitin (ei siis yhteiskunnan) hallintaan ja omistukseen. Näin "markkinavastaiset" valtionyhtöt olisi saatu myös liberalismin piiriin. Toisaalta yksityisiä metsäyhtiöitä ei olisi valtiollistettu. Koska yksityisomistus oli IKL:n perusperiaate.
No eipä yhtiöitä yksityistetty edes todellisessa 30-luvun Suomessa, jossa se, että valtionyhtiöt olivat "vallitsevan puolueliitin" kontrollissa, vähensi suuryhtiöiden (ja siten taloudellisen eliitin) valtaa.

Markku Kuisma kirjoittaa teoksessaan Suomen taloushistoria 1000-2000 kerrottuaan protektionistisesta maatalouspolitiikasta ja maareformeista:
Samassa hengessä sinetöitiin Lex Pulkkkisessa aiemmat maatilojen hankintaa koskevat rajoitukset, joilla torjuttiin suurten puunjalostusyhtiöiden maa- ja metsäkaupat. 1900-luvun alussa vauhdikkaasti edennyt yhtiöiden talonpoikaisen maan valtaus pysäytettiin tällä tavoin alle kymmenesosaan kaikesta metsämaasta.

Tällä markkinatalouden poliittisella pakko-ohjauksella oli ratkaiseva merkitys maan talousdynamiikkaan, yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin ja koko modernin Suomen syntyyn. Suuryhtiökapitalismi ja samalla maan ylivoimaisesti tärkein vientiteollisuus jätettiin raaka-ainehuollossaan puolet metsävaroista omistaneen talonpoikaiston ja noin kolmanneksen omistaneen valtion armoille. Siten viennin välityksellä syntyneet metsätulot saattoivat edelleen pudota 'hienona, hedelmöittävänä sateena yli koko yhteiskunnan', kuten Pellervon pääideologi Hannes Gebhard asian ilmaisi.

Suurten metsäyhtiöiden edustamien markkinavoimien poliittinen suitsiminen katkaisi kehityksen kohti eteläamerikkalaistyyppistä 'banaanivaltiota', latifundiotaloutta, jossa maanomistus, vientikauppa ja poliittinen valta keskittyivät harvoille suuromistajille ja -yhtiöille. Sen sijana vaurastuva, itsetuntoinen talonpoikaisto vahvistui yhteiskuntaluokkana ja poliittisena voimatekijänä. Valinnoillaan se ratkaisi valtiollisen suunnan ja myös suomalaisen demokratian suunnan.
Pankinjohtaja Paasikivi ja muut suurliikkeiden johtajat eivät kaivanneet turmiollista kansanvaltaa, jolta ei voinut odottaa muuta kuin asiantuntematonta, talouselämälle turmiollista ja yritystoimintaa haittaavaa lainsäädäntöä. Laajoille viljelijäjoukoille poliittinen demokratia avasi sen sijaan tien valtio- ja lainsäädäntövaltaan, jolla metsäfirmojen tilakaupat oli mahdollista pysäyttää ja yhtiökapitalismia riisua muutenkin aseista.

Poliittinen demokratia palvelikin talonpoikaistoa, jota edustaneet puolueet saivat lujan otteen valtiovallasta. Valtio puolestaan ohjattiin edistämään viljelijöiden ja metsänomistajien etuja suhteessa taloudellisesti mahtavaan metsäteollisuuteen. Kehityskulku vahvisti myös keskiluokkaista virkamies- ja poliitikkoluokkaa, jolle kansanliikkeet, puolueet ja kansanvaltainen valtiojärjestys antoivat valtakirjan voimistuvan valtiokoneiston hoitamiseen.

Valtion aktiivisuus talouselämässä imi elinvoimansa nationalismin ja pääomaköyhyyden yhdistelmästä. Nuori tasavalta halusi lujittaa taloudellista itsenäisyyttään suojautumalla kansainvälistä suurpääomaa vastaan. Samalla valtiovalta halusi jouduttaa vaurautta lupaavaa teollista kehitystä toimialoilla ja alueilla, joilla markkinavoimat eivät tähän pystyneet tai kannattavuussyistä halunneet.

valtteri
Viestit: 12
Liittynyt: 14.04.17 12:48

Re: Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa

Viesti Kirjoittaja valtteri » 17.10.17 15:33

Emma-Liisa kirjoitti:
15.10.17 11:28

Markku Kuisma kirjoittaa teoksessaan Suomen taloushistoria 1000-2000 kerrottuaan protektionistisesta maatalouspolitiikasta ja maareformeista:
Samassa hengessä sinetöitiin Lex Pulkkkisessa aiemmat maatilojen hankintaa koskevat rajoitukset, joilla torjuttiin suurten puunjalostusyhtiöiden maa- ja metsäkaupat. 1900-luvun alussa vauhdikkaasti edennyt yhtiöiden talonpoikaisen maan valtaus pysäytettiin tällä tavoin alle kymmenesosaan kaikesta metsämaasta.

Tällä markkinatalouden poliittisella pakko-ohjauksella oli ratkaiseva merkitys maan talousdynamiikkaan, yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin ja koko modernin Suomen syntyyn. Suuryhtiökapitalismi ja samalla maan ylivoimaisesti tärkein vientiteollisuus jätettiin raaka-ainehuollossaan puolet metsävaroista omistaneen talonpoikaiston ja noin kolmanneksen omistaneen valtion armoille. Siten viennin välityksellä syntyneet metsätulot saattoivat edelleen pudota 'hienona, hedelmöittävänä sateena yli koko yhteiskunnan', kuten Pellervon pääideologi Hannes Gebhard asian ilmaisi.
Kyllä kai tuo Lex Pulkkinen enemmänkin ilmensi sitä kuinka talonpoikien/Maalaisliiton intressit yhdentyivät metsäteollisuuden intressien kanssa. Talonpojista tuli raaka-aineen tuottajia metsäteollisuudelle.

I Palvo
Viestit: 122
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa

Viesti Kirjoittaja I Palvo » 17.10.17 22:20

Emma-Liisa kirjoitti:
15.10.17 11:28


No eipä yhtiöitä yksityistetty edes todellisessa 30-luvun Suomessa, jossa se, että valtionyhtiöt olivat "vallitsevan puolueliitin" kontrollissa, vähensi suuryhtiöiden (ja siten taloudellisen eliitin) valtaa.

Markku Kuisma kirjoittaa teoksessaan Suomen taloushistoria 1000-2000 kerrottuaan protektionistisesta maatalouspolitiikasta ja maareformeista:
Samassa hengessä sinetöitiin Lex Pulkkkisessa aiemmat maatilojen hankintaa koskevat rajoitukset, joilla torjuttiin suurten puunjalostusyhtiöiden maa- ja metsäkaupat. 1900-luvun alussa vauhdikkaasti edennyt yhtiöiden talonpoikaisen maan valtaus pysäytettiin tällä tavoin alle kymmenesosaan kaikesta metsämaasta.

Tällä markkinatalouden poliittisella pakko-ohjauksella oli ratkaiseva merkitys maan talousdynamiikkaan, yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin ja koko modernin Suomen syntyyn. Suuryhtiökapitalismi ja samalla maan ylivoimaisesti tärkein vientiteollisuus jätettiin raaka-ainehuollossaan puolet metsävaroista omistaneen talonpoikaiston ja noin kolmanneksen omistaneen valtion armoille.


Lex Kallio ja myöhemmin 1925 Lex Pulkkinen liittyvät toisiinsa, maata jaettiin perustettaville maatiloille. Paasikiven Kokoomuksen ja RKP:n sanotaan olleen vastaan.
Esim. norjalaisen Cristopher D. Diesenin 1914 ostaman Salmin Lunkulansaaren Richard Bergströmin Ladoga Trävaru Ab höyrysahan mukana ei liene tullut suuria metsäomaisuuksia. C.D.Diesen oli 1908 Suomeen muutettuaan ostanut Rääsiän maatilan Viipurin läheltä n. 1000 ha:n metsineen, joita sahattiin ensimmäisen maailmansodan syttyessä palaneessa Juustilan sahassa vientitavaraksi.
C.D.Diesen muutti Pitkärantaan ja osti Venäjän valtiopankilta sille 1902 konkurssissa siirtyneen Pitkärannan kaivoksen 1916 ja kaivoksen mukana tuli 3000 ha:a metsää.
Richard Bergström oli 1800-luvulla tullut Falunista Pitkärannan kaivokselle kaivosalan ammattilaisena ja 1914 hän siirtyi Diesen Wood´n palvelukseen
rakentamaan 1918 - 1922 Pitkärannan sahaa, ja selluloosa- ja paperitehdasta. ( tuotto 120 000 kuutiota / v ja 20 000 tonnia / v. )
Amerikkalaisen Frank Fordin johdolla toteutetettu valkaisumenetelmä lienee ollut ensimmäinen laatuaan Suomessa.Diesen Woodista https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienp ... 929?page=1 1931, jolloin Diesenin osakkeet siirtyivät KOP:n haltuun.
( sivut 5.-10. englanniksi - s. 22 valokuvia ja ilmavalokuvakin Pitkärannan tehtaasta. Esitteen paperinäytteetkin ovat tulleet digitoiduiksi. )



lis. Venäjän tykistöhallitus antoi 1915 Suomen senaatille tehtäväksi etsiä suuriruhtinaskunnasta paikka taistelukaasuja valmistavalle klooritehtaalle.
Tehtaiden rakentaminen aloitettiin 1916 Varkauteen ja Kajaaniin, mutta kloorielektrolyysin kannattavuus oli viime kädessä riippuvainen sähkövoiman hinnasta. WW1 jälkeen maailmassa oli ylituotantoakin sellu-, tekstiili- ja saippuateollisuuden tarvitsemasta kloorista ja lipeästä.
"J.K.Paasikiven johtama senaatin delegaatio tarjosi Kajaani Oy:lle mahdollisuutta maksaa kauppahinta yhtiön osakkeilla, mutta yhteistyöyritys kariutui ja Kajaanin ja Varkauden tehtaat lopettivat.
"Kotimaan tuotannosta vastasivat ainoastaan Kymin osakeyhtiö ja Diesenin Pitkäranta. Diesen Wood 1920 Tulemajoen kosken käyttöoikeus valtiolta ja 1921 valmistunut vesivoimalaitos riittivät sahan lisäksi sellu- ja klooritehtaille". Norjalainen ins.tsto Krebs&Co A/S suunnitteli n. 2500 tonnin vuosituotantoa varten USA:ssa erittäin suositut Nelson-tyyppiset kloorikennot ja muut prosessiin kuuluvat laitteistot" s. 21. ).
Karl-Erik Michelsen, Sähköstä ja suolasta syntynyt, Finnish Chemicals Oy Nokia Chemicals 1937-1938, Gummerus 1989.



C.D.Diesen osti Tulemanjärven rautatehtaan ja tukkimetsää runsaasti Venäjän puoleltakin, Suomen puolella Diesen Woodin metsäomistusten sanotaan Impilahti-seuran sivuilla olleen n. 56 000 ha:a, suurin ulkomainen metsänomistaja itsenäisessä Suomessa. Miten Lex Kallio ja Lex Pulkkinen lienevät sitten vaikuttaneet, tuskin paljoakaan. Salmin ja Suojärven suunnalla oli runsaasti valtion metsämaita, joita valtio myi huutokaupalla ja Diesenkin kilpaili Gutzeitin kanssa tukeista.
Paljonko tukkimetsiä sitten lienee jäänyt Venäjän puolelle rajaa. Suojärvellä Hella Wuolijoen Aunuksen Puuliike ainakin osti Karjalan Työkansan kommuunin tukkipuita 1920-luvulla.
C.D.Diesen on rohkeasti riskejä ottaen rakentanut modernin Pitkärannan sellutehtaan 1918 - 1922, mutta NL:n puoleiset ostot ja Tarton 1920 rauhansopimuksen mukaisen rahtilaivaliikenteen Laatokalta Nevaa pitkin ulkomaille katkeaminen 1930 tienoilla ovat olleet takaisku. Rautatie Pitkärantaan valmistui 1932.
Salminkin sahat lopettivat 1930 tienoilla toimintansa, eikä Raja-Karjalan talouselämä ilmeisestikään tointunut 1939 Talvisotaan mennessä?
Sahoja ja Diesen Woodin sellutehdastakaan
ei yksityistetty, pula-ajan talousvaikeuksissa se joutui KOP:n omistukseen ja myöhemmin omistajana lienee ollut valtio kuten toisenkin norjalaisyhtiön, Gutzeitin?
Pitkärannan tehtaan sanotaan toimineen osittain jatkosodan aikana ja uudelleen se käynnistyi 1947, mutta nyt 2017 se lienee pysähdyksissä?

Veikko Palvo
Viimeksi muokannut I Palvo, 18.10.17 11:26. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Tapio Onnela
Viestit: 4697
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti:

Re: Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa

Viesti Kirjoittaja Tapio Onnela » 18.10.17 11:17

I Palvo kirjoitti:
17.10.17 22:20
Pitkärannan tehtaan sanotaan toimineen osittain jatkosodan aikana ja uudelleen se käynnistyi 1947, mutta nyt 2017 se lienee pysähdyksissä?
Ei sitä kyllä kai koskaan saatu toimimaan sodan aikana. Ukkini oli siellä hommissa sekä ennen talvisotaa että sen jälkeen jatkosodan aikan ja muistaakseni hänen kertomansa mukaan tehdasta ei koskaan saatu käynnistettyä uudelleen.
Talvisodan rauhanteossa Pitkäranta tehtaineen jäi rajan taakse. Jatkosodassa taajama vallattiin takaisin heinäkuun 1941 loppupuoliskolla, ja sellutehtaan laitteistot todettiin tuhotuiksi. Pitkärannasta luovuttiin Jatkosodan vetäytymisvaiheessa heinäkuun 1944 alkupuoliskolla, kun joukkomme ryhmittyivät U-asemaan taajaman pohjoispuoliseen kalliomaastoon.
Pitkärannan selluloosatehdas (Sotahistorialliset kohteet, Suomen Sotahistoriallinen Seura)
SA-kuvakokoelmasta löytyi muutama kuva tehtaasta vuodelta 1941, eli sen jälkeen kun suomalaiset olivat ottaneet takaisin Pitkärannan.

Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva

Emma-Liisa
Viestit: 4913
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa

Viesti Kirjoittaja Emma-Liisa » 18.10.17 11:44

valtteri kirjoitti:
17.10.17 15:33
Emma-Liisa kirjoitti:
15.10.17 11:28

Markku Kuisma kirjoittaa teoksessaan Suomen taloushistoria 1000-2000 kerrottuaan protektionistisesta maatalouspolitiikasta ja maareformeista:
Samassa hengessä sinetöitiin Lex Pulkkkisessa aiemmat maatilojen hankintaa koskevat rajoitukset, joilla torjuttiin suurten puunjalostusyhtiöiden maa- ja metsäkaupat. 1900-luvun alussa vauhdikkaasti edennyt yhtiöiden talonpoikaisen maan valtaus pysäytettiin tällä tavoin alle kymmenesosaan kaikesta metsämaasta.

Tällä markkinatalouden poliittisella pakko-ohjauksella oli ratkaiseva merkitys maan talousdynamiikkaan, yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin ja koko modernin Suomen syntyyn. Suuryhtiökapitalismi ja samalla maan ylivoimaisesti tärkein vientiteollisuus jätettiin raaka-ainehuollossaan puolet metsävaroista omistaneen talonpoikaiston ja noin kolmanneksen omistaneen valtion armoille. Siten viennin välityksellä syntyneet metsätulot saattoivat edelleen pudota 'hienona, hedelmöittävänä sateena yli koko yhteiskunnan', kuten Pellervon pääideologi Hannes Gebhard asian ilmaisi.
Kyllä kai tuo Lex Pulkkinen enemmänkin ilmensi sitä kuinka talonpoikien/Maalaisliiton intressit yhdentyivät metsäteollisuuden intressien kanssa. Talonpojista tuli raaka-aineen tuottajia metsäteollisuudelle.
Jospa lukisit kohdan uudelleen ja mieluummin tämän ja muutkin Kuisman kirjat.

valtteri
Viestit: 12
Liittynyt: 14.04.17 12:48

Re: Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa

Viesti Kirjoittaja valtteri » 20.10.17 14:28

Emma-Liisa kirjoitti:
18.10.17 11:44
valtteri kirjoitti:
17.10.17 15:33
Emma-Liisa kirjoitti:
15.10.17 11:28

Markku Kuisma kirjoittaa teoksessaan Suomen taloushistoria 1000-2000 kerrottuaan protektionistisesta maatalouspolitiikasta ja maareformeista:

Kyllä kai tuo Lex Pulkkinen enemmänkin ilmensi sitä kuinka talonpoikien/Maalaisliiton intressit yhdentyivät metsäteollisuuden intressien kanssa. Talonpojista tuli raaka-aineen tuottajia metsäteollisuudelle.
Jospa lukisit kohdan uudelleen ja mieluummin tämän ja muutkin Kuisman kirjat.
Lex Pulkkila liittyy Lex Kallioon, joilla luotiin "pienviljelijöiden" laaja väestöryhmä. Kuinkahan näiden metsänomistuksen laita oikein on ollut? Oliko näistä sittenkin suurin osa metsäteollisuuden (ja toisaalta metsää omistavan vauraamman talonpoikaiston) "armoilla", josta saivat lisätienestejä? Noilla laeilla entisistä torppareista ja maataloustyöntekijöistä pyrittiin tekemään "pikkuporvareita", jotka kokivat suurten metsäyhtiöiden edut omiksi edukseen. Tietty ambivalenssi kuitenkin säilyi mikä näkyi äänestyskäyttäytymisessä.

Suomen sotienvälinen talouspolitiikka oli pikemminkin uusliberalistista laissez faire -politiikka kuin mitään "markkinoiden pakko-ohjausta" (kts. esim. Pekkarisen ja Vartiaisen teos Suomen talouspolitiikan pitkä linja.) Liberalismista poikettiin ainoastaan siten, että devalvaatioilla tuettiin vientiteollisuutta sekä tulleilla ja vientituilla maataloutta. Liberalismin puitteissa metsäyhtiöt tekivät keskinäisiä kartelleja ja pankit korkosopimuksia. Valtionyhtiöitä perustettiin tukemaan olemassaolevia suuryhtiöitä (esim. sähköntuotanto).

SDP, ja myös ML, pyrkivät sosiaalisella lainsäädännöllä lieventämään markkinatalouden "sosiaalidarwinismia" mutta ei sitä varsinaisesti ohjaamaan. Ajatus valtion aktiivisesta roolista talouspolitiikassa tuli vasta keynesiläisyyden myötä 30-luvun lopulta lähtien.

Vastaa Viestiin