Pekkailari
Viestit: 4
Liittynyt: 17.12.17 15:15

Gustaf/Kustaa

Kotuksen sivuilla kerrotaan kuninkaiden nimien suomentamisen alkaneen 1800-luvulla kansan kieleen pohjautuen. Tuntuu kuitenkin oudolta, että tuolloin olisi syntynyt tarve muuttaa nimien kirjoitusasua puhekieliseksi. Olisiko suomentaminen kuitenkin voinut pääosin tapahtua vasta itsenäistymisen jälkeen nationalistisessa hengessä? Tälläinen käytäntöhän mahdollistaa parhaimmillaan huvittavia hallitsijanimiä, esim. vuonna 1533 Tanskan kuningas Reetu I kuoli, ja hänen poikansa Risto III nousi valtaistuimelle. Nyttemmin on palattu takaisin alkuperäisen kirjoitusasun käyttämiseen, vaikkapa Ruotsin pikkuprinssi Oscarin nimi, joka kirjoitetaan c:llä.

Sasropakis
Viestit: 32
Liittynyt: 14.02.16 18:52

Re: Gustaf/Kustaa

Hallitsijoiden ja muidenkin nimien kääntämisen taustalla on pikemminkin ollut vanha käytäntö kääntää kaikki etunimet käytettävän kielen mukaiseen asuun. Ruotsiksi kirjoitettaessa käytettiin siis muotoa Gustaf, suomeksi Kustaa, ranskaksi Gustave ja latinaksi Gustavus. Puhekielessä voitiin käyttää Göstaa tai Kustia, mutta puhekielistä nimeä harvemmin kirjoitettiin ainakaan virallisessa yhteydessä. Niinpä Tanskan hallitsijat ovatkin suomeksi kirjoitettaessa olleet nimeltään Fredrik ja Kristian eivätkä Reetu ja Risto. Hallitsijoiden suomenkielisten nimien käyttö yleistyi 1800-luvun jälkipuolella jo senkin takia, että suomenkielisiä kirjoja alettiin julkaista selvästi aiempaa enemmän kielen aseman vahvistuessa.

Nationalismi ja suomalaisuusaate vaikuttivat myöhemmin siihen, että monet säätyläiset suomensivat nimensä, mutta etunimien kääntäminen käytettävän kielen mukaiseksi on jo tätä paljon vanhempaa perua. Ihmisillä ei nähdäkseni 1800-luvulla tai sitä ennen oikeastaan ollut täsmällisesti määriteltyä etunimeä, vaan nimenä oli jokin "kantamuoto", jota sitten muokattiin kielen ja tilanteen mukaan. Jos kantamuoto oli esim. Raamatusta peräisin oleva Johannes, niin ruotsinkielisessä kirjonkirjassa muotona oli yleensä Johan, joka vaihtui kirjonkirjojen kielen muututtua suomeksi Juhanaksi tai Juhaniksi, ja henkilöstä voitiin puhekielessä käyttää Juhoa tai Jussia, mutta kaikki olivat periaatteessa yhden ja saman nimen eri muotoja.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Gustaf/Kustaa

Pekkailari kirjoitti:
17.12.17 15:47
Kotuksen sivuilla kerrotaan kuninkaiden nimien suomentamisen alkaneen 1800-luvulla kansan kieleen pohjautuen. Tuntuu kuitenkin oudolta, että tuolloin olisi syntynyt tarve muuttaa nimien kirjoitusasua puhekieliseksi. Olisiko suomentaminen kuitenkin voinut pääosin tapahtua vasta itsenäistymisen jälkeen nationalistisessa hengessä?
Tämä on yleinen käytäntö muuallakin. Esim. Jeanne d'Arc on Englannissa Joan of Arc. Myös Venäjän hallitsijoiden nimet on englantilaistettu: esim. Peter ja Catherine.

Sama koskee jo vanhastaan tuttujen maiden ja kaupunkien nimiä: Firenze - Florence.

yucca
Viestit: 129
Liittynyt: 01.12.12 18:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: Gustaf/Kustaa

Tarkoitat kai sivua Kaarle Kustaasta Victoriaan. Siinä ei sanota, että ”suomentaminen” olisi alkanut 1800-luvulla, vaan näin: ”Kuninkaiden ja muiden historiallisten henkilöiden nimien kirjoittaminen suomen kielessä oli ajankohtainen keskustelunaihe 1800-luvulla.” Tokihan nimiä oli käytetty suomeen mukautuneissa tai mukautetuissa muodoissa jo aiemmin. Kirjoitetusta kielestä tämä ei aina ilmene, koska oikeinkirjoitus oli aluksi varsin vakiintumatonta ja saatettiin esimerkiksi kirjoittaa ”b”, vaikka äännettiin ”p”, nimissä ja muutoin.

On suorastaan ilmeistä, että vieraat nimet esiintyivät suomeen mukautetuissa asuissa ainakin kansan kielessä, joka oli käytännössä vain puhuttua kieltä ja josta puuttui monia vieraiden kielten äänteitä. Kyse ei niinkään ollut siitä, että esimerkiksi ”Gustav” olisi erityisesti mukautettu suomeen, vaan nimi kuultiin suunnilleen ”Kustaa” ja tätä muotoa myös käytettiin. Vaihtelua toki oli, kuten rinnakkaismuoto ”Kustavi”, jolloin on kuultu loppu-v ja lisätty perään i (tai sidevokaali i on yleistetty taivutusmuodoista perusmuotoon). Kirjoitetussa kielessä saattoi silti esiintyä ”Gustav” tai ”Gustaf”, koska kirjoittaja mitä todennäköisimmin osasi myös ruotsia ja tunsi nimen kirjoitusasun ruotsissa. Hän saattoi silti lausua ”Kustaa”, ainakin suomea puhuessaan, joskin tätä meidän lienee mahdotonta tietää. Mutta esimerkiksi 1700-luvulla laaditussa vuoden 1734 lain suomennoksessa erisnimet esiintyvät osittain suomeen mukautuneina.

Kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa on, että asia siis nousi keskustelun ja kiistojenkin kohteeksi 1800-luvulla. On ymmärrettävää, että haluttiin vakiinnuttaa tilanne, koska suomen oikeinkirjoitus muutoin oli melko pitkälle vakiintunut (joskin sivistyssanojen asusta riideltiin vielä 1900-luvun alussa ja siitä saatiin aikaan järjetön kompromissi). Oliko noudatettava puhutun kielen käytäntöä kirjoituksessakin vai päinvastoin ”korjattava” sekä puhutut että kirjoitetut asut vieraalle kannalle, siis vieraan kielen mukaisiksi? Tässä saatiin aikaan jonkinlainen toimiva ratkaisu, jota sitten ruvettiin romuttamaan 1900-loppupuolella. Ratkaisu merkitsi sitä, että joukolle monarkkien nimiä yms. vakiinnutettiin suomalaistetut asut, mutta suurin osa vieraista nimistä säilytettiin vieraassa asussa ainakin kirjoituksessa – ääntämyksessä toki esiintyi suomeen mukauttamista.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa Espanjan kuninkaiden sarjan Filip I, Filip II, Filip III, Filip IV ja Filip V seuraava jäsen onkin Felipe VI. Ymmärrettävästi jotkut haluaisivat ”korjata” vanhojakin nimiä, jotta päästäisiin jonkinlaiseen yhdenmukaisuuteen. Ja niinpä nyt jo jotkut historioitsijat kirjoittavat Gustav Erikssonista, eikä yhteinen kansa tajua, että tarkoitetaan Kustaa Vaasaa.

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”