Laitos: Historiatieteen laitos, Tampereen yliopisto
Oppiaine: Suomen historia
Tekijä: TUOHINIEMI-HURME,MARI
Tutkielman nimi: ”Vanhat kun kuol, niin hakkasivat sen puun siitä.” Uhripuut ja kansanuskon muutos Suomen modernisoitumisen kuvaajana 1800-luvulla
Sivumäärä: 87 sivua + 2 liitesivua
URL: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00923.pdf
Tiivistelmä ja asiasanat: Tässä työssä käsitellään suomalaista kansanuskoa, ja sitä, miksi se 1800-luvulla muuttui niin, että puille uhraamisen kaltaiset vanhat tavat loppuivat vuosisadan loppuun mennessä.
Uskonnonharjoittamisessa on kyse maailmankuvasta, ja maailmankuvien muutosta tutkii mentaliteettihistoriaksi kutsuttu tutkimusala. Mentaliteetin muutos on hidasta, ja se tulee jälkijunassa teknisen kehityksen ja tieteen saavutusten kanssa. Vanhat tavat, kuten puille uhraaminen, jatkuivat edelleen, vaikka yhteiskunta alkoi muuttua. Kylissä ja perheissä yhteisöjen vanhemmat jäsenet jatkoivat uhraamista monesti kuolemaansa saakka. Vasta seuraava sukupolvi luopui käytännöstä, ja tulevat polvet unohtivat tavat kokonaan. Lähteenä käyttämäni materiaali on muisteluaineistoa. Lähes kaikki kertojat ajoittavat tietonsa puille uhraamisesta omaan lapsuuteensa, ja useimmat toteavat, että itse eivät ole vastaavaa tehneet. Tämän perusteella päättelen, että puille uhraaminen oli vanhempien ihmisten keskuudessa yleinen tapa vielä 1800-luvun puolivälissä.
Euroopassa ainakin keskiajalta lähtien oli kansan parissa kristinuskoon sekoittunut piirteitä paikallisista, ehkä esikristillisistä tavoista. Jokapäiväiseen elämään kuului pientä taikuutta, karjaonnen varmistamista ja kadonneiden tavaroiden etsintää. Uskottiin myös, että vainajat asuivat kuoleman jälkeen vanhan kotipiirin läheisyydessä ja seurasivat sukunsa elämää. Uskonpuhdistuksen jälkeisessä protestanttisessa uskossa samat piirteet jäivät elämään. Kansanomainen kristinusko oli paitsi kristillisyyttä, myös vanhoja ei-kristillisiä tapoja ja siihen sekoittuneita katolisia tapoja. Alueellisista vaihteluista huolimatta tämän kaltainen kansanusko oli koko Euroopassa melko yhtenäinen.
Puille uhraaminen kuului kansanuskoon vielä 1800-luvun Suomessa. 1800-luvulla yhteiskunta alkoi kuitenkin nopeasti muuttua. Kehittyvän kapitalismin ja paranevien koulutusmahdollisuuksien myötä ihmisten maailmankuva muuttui yksilöllisemmäksi. Vanha yhteisöllisyys alkoi hävitä elämän muuttuessa liikkuvaisemmaksi. Uskonnollisen maailman muuttumiseen vaikuttivat myös herätysliikkeet, jotka antoivat mahdollisuuden yksilölliseen uskonnolliseen kokemukseen, ja jotka yhdessä fennomanian kanssa loivat kansalaisuskonnon. Samaan aikaan kun kansanperinteet vanhat tavat alkoivat hävitä, alkoivat sivistyneistön jäsenet kiinnnostua perinteestä ja kerätä sitä talteen.
1930-luvulla innostus kansanperinnettä kohtaan virisi uudelleen. Taustalla vaikutti nationalismi niin Suomessa kuin koko Euroopassa. Maailma oli muuttunut täydellisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, vanhat rakenteet olivat jääneet historiaan. Aikalaisetkin huomasivat maailman muuttuneen, mutta kansallisen yhtenäisyyden perusta löydettiin silti menneisyydestä.