Kolmensadan talonpojan joukko saapui 30 / 8 1831 illalla Salmin Lunkulansaaren Lehonniemen karanteenialueelle.
Talonpoika Feodor Michailov Pantschukoff löi nimismies Georg Neiglickin sulkeman ikkunan rikki ja iski Neiglickin lattialle.
Talonpojat polttivat nimismiehen talon mukana.
Turun hovioikeus tuomitsi 150 talonpoikaa, 90 %:lle ankara rangaistus,
Feodor Michailov Pantschukoff tuomittiin menettämään esivaltaa vastaan noussut oikea kätensä, sekä päänsä.
Salmin kapinasta on kirjoitettu monta erilaista näkökulmaa korostaen:
kolera, lahjoitusmaaolot, verotus, nimismies.
Kaikki näkökulmat ovat oikeita, mutta tapahtuma- ajan näkökulma on
jäänyt osittain taustalle - ymmärrettävästi, sillä arkistoistahan tiedot on täytynyt etsiä.
Riikka Pauliina Myllyksen pro gradu Kapinan tiellä 3 / 2003 on mielestäni paras, taustalta voi lukea tapahtumien kulkua toisinkin, asiat on tuotu esille.
Viranomaiset ja talonpojat eivät suinkaan olleet nuhteettomia, eikä puolelle tai toiselle voi mustavalkoisesti asettautua.
Laatokan Karjalan salmilaiset eivät ainoastaan runolaulaneet, vaan yrittivät vallesmannien tavoin saada mahdollisimman paljon etuisuuksia itselleen.
Vanhassa Suomessa lahjoitusmaavoudin ja nimismiehen tehtävät saattoivat olla päällekkäisiäkin, Salmissa Georg Neiglick oli verovoutina vuoteen 1824, jolloin astui nimismiehen virkaan.
G. Neiglickillä oli laivojen osakkuuksia ja hän toi tavaraa Pietarista myyden sitä Salmissa, oli siis kauppiaskin.
Nimismies vei Pietariin myös tukkeja ja puutavaraa, mistä lahjoitusmaaisännät vaativat kuolinpesältä korvausta - talonpoikia samasta syytettiin jo aikaisemmin, tukkien myynnistä lahjoitusmaametsistä.
Kreivitär Orlov oli myynyt Salmin lahjoitusmaat 1825 Feodul ja Sergei Gromov- veljeksille, pietarilaisille kauppiaille.
Orlovin aluksi Salmin Tuleman sahanhoitajana toiminut kauppias Feodor Makovkin asui Sortavalassa ja hänellä oli liiketoimia myös Salmissa 1831.
F. Makovkin oli hoitanut Orlovin maata ja sahoja Sortavala- Pitkäranta- Suojärvi- Salmi
Laatokan Karjalassa.
Liiketoimia oli monenlaisia ja talonpojat epäilivät ja syyttivät myös varakkaampia talonpoikia, lautamiehiä jne..
Elimäellä, Nastolassa ja Ilomantsissa kapinoitiin 1700- luvun lopussa samanlaisissa olosuhteissa kuin Salmissa.
Imatran Koitsanlahden kapina 1783 ja Virolahden kapina 1794.
Virolahdella Carl Kilchen ja myöhemmin 1809 Carl Bruun maanomistajina.
Ahvenkosken kartanon osti Pyhtään suurin maanomistaja Niclas Clayhills 1771.
Tilanhoitajan palkkio muodostui lahjoitusmaaisännälle tilitetyn sovitun summan ja kerättyjen verojen erotuksesta - mikä tietysti kannusti tilanhoitajia tuottavuuden ja verokertymän lisäämiseen.
Tilanhoitajat jäivät usein kiinni "verovilpistä" omistajille, jotka vaihtoivat
"verokarhujaan" usein.
Myös talonpoikia oli yhteistoiminnassa tilanhoitajien kanssa ja monet näyttävät pettäneen sitä, joka oli petettävissä - "luokattomasti."
Useinhan asia on esitetty siten, että on ollut mustavalkoisesti vain kaksi toisilleen täysin vastakkaista yhteiskuntaluokkaa.
Ei näyttäisi olleen näin, ovathan talonpojat yrittäneet aina omia etujaan ajaa.
Vanhalla ja Uudella Suomella näyttäisi tässä suhteessa olleen eroja ?
Veikko Palvo