Niin minulle tuli mieleen, että isoisäni ei ollut punainen eikä valkoinen. Hän oli käpykaartilainen.
Hänen itsensä kanssa en ole siitä keskustellut koska hän kuoli jo ennen kuin minä edes synnyin, mutta isoäitini kertoi minulle siitä.
Vanha Otto-vainaa ei ollut mikään pelkuri, joka pakeni metsään kauhuissaan, vaan koska hänen oli pakko.
Isoätini kertoi, että ensin häntä tulivat hakemaan punaiset pyssyt kädessään ja sen jälkeen sitten valkoiset samalla asialla. Hirttää hänet tahtoivat molemmat sisällissodan osapuolet.
Merkittävää on, että mummoni ei koskaan kutsunutt sitä sisällissodaksi tai kapinaksi vaan VELJESSODAKSI!
Sukumme oli jaettu kahteen. Otto-vainaa tiesi, että jos hän lähtisi sotimaan mille puolelle hyvänsä hän joutuisi taistelemaan omia veljiään vastaan. Se vaati rohkeutta sanoa ei.
Pacifismista tai rauhanliikkeestä hän tuskin tiesi mitään, mutta olen ylpeä siitä että minun isoisäni ajatteli sillä tavoin ja uskalsi.
Vaarille onnistui pysyttelemään piilossa korpimetsissä kunnes vaara oli ohi, mutta en usko, että hän oli ainoa, joka ajatteli samalla tavoin, eivätkä he kaikki olleet niin onnekkaita.
Nyt kun on esitetty niin paljon tutkimuksia ja keskusteltu sisällissodasta sekä punaisten että valkoisten näkökannalta, niin kysyn, onko kukaan vaivaitunut tutkimaan asiota käpykaartilaisten kannalta ja heidän kohtaloistaan?
Peace,please Hannu