Kekkonen & vuosi 1918

[RAVEGU]

Meillä on tarve vapaaseen tiedonvälitykseen.
Maa, joka pelkää antaa kansalaisten itsensä arvioida
totuutta ja valhetta, on maa, joka pelkää omia
kansalaisiaan. (John F. Kennedy, helmikuussa 1962)

Minua kiinnostavat vuoden 1918 tapahtumat. Niihin näyttää yhä vielä liittyvän TABUJA, aiheita, joista ei rohjeta tai haluta puhua ja kirjoittaa. Yksi tabuista näyttää olevan edesmenneen Tasavallan Presidentin Urho Kekkosen (UK) tekemiset vuonna 1918. Minua kiinnostaa saada tietää, kuinka monta 'punaista' tai sellaiseksi epäiltyä UK teloitti tai teloitutti vuonna 1918 ?

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, historiantutkija Uino ei ole tähän kysymykseen kirjoissaan antanut selkeää vastausta. Minulla ei ole hänen yhteystietojaan häneltä asiaa kysyäkseni. Kirjassa VUOSISATANI 1, jota väitetään Paavo Haavikon (PH) kirjoittamaksi, ei annettane asiasta tyhjentävää selvitystä. En ole saanut tietooni myöskään PH:n yhteystietoja häneltä itse kysyäkseni. Historiantutkija Jari Sedergreniltä en ole saanut kysymyksiini vastausta. (En tosin ole varma, onko s-postiviestini hänelle mennyt perille.)

Odotan vastauksia asian harrastajilta ja asian tuntijoilta, sellaisilta, jotka todella tietävät. Myös tiedonsirut kiinnostavat. Intressini on tiedon intressi. Haluan tietää totuuden. Katson, että jokaisella suomalaisella on oikeus saada tietää totuus oman maansa historiasta ja sen merkkihenkilöistä.

[Tapio Onnela]

Minua kiinnostavat vuoden 1918 tapahtumat. Niihin näyttää yhä vielä liittyvän TABUJA, aiheita, joista ei rohjeta tai haluta puhua ja kirjoittaa. Yksi tabuista näyttää olevan edesmenneen Tasavallan Presidentin Urho Kekkosen (UK) tekemiset vuonna 1918. Minua kiinnostaa saada tietää, kuinka monta 'punaista' tai sellaiseksi epäiltyä UK teloitti tai teloitutti vuonna 1918 ?

Kekkosen vuoden 1918 toimista on varmaan kirjoitettu jossakin ja muistan että juuri tuosta teloituskomppanian päälikkönä olemista on kyllä keskustelu ainakin 1980-luvulla. Nopealla googlauksella Wikistä löytyy mm seuraavaa:

“Kekkonen engagerade sig tidigt i samhällets tjänst. Han deltog i inbördeskriget 1917-1918 på den vita sidan och utmärkte sig bl.a. genom att i maj 1918 i Fredrikshamn föra befälet över en exekutionspluton som avrättade tillfångatagna rödgardister. Denna ”officiella hemlighet” erkände han själv efter 60 års tystnad, när hans självbiografi kom av trycket, och han uttryckte då ånger över sitt handlande 1918.”

Mutta tämä taisi jo ollakin tiedossasi. Oletko katsonut tuosta 1980-luvulla ilmestyneestä Vuosisatani-teoksesta mitähän se sanoo asiasta? Entä Juhani Suomen elämkerta?
Sittenhän on tämä hänen teostensa uusi digitoitu kokoelma, josta saattaisi ehkä löytyä jotakin, tuskin kuitenkaan suoraa vastausta teloitettujen määriin.
http://www.lib.helsinki.fi/merkkihenkilot/ukk/index.htm
Parhain terveisin:
Tapio Onnela

[Vieras]

Kekkosen vuoden 1918 toimista on varmaan kirjoitettu jossakin ja muistan että juuri tuosta teloituskomppanian päälikkönä olemisesta on kyllä keskustelu ainakin 1980-luvulla. (...)

*
Lämmin kiitos Tapio Onnelalle vastauksesta, infosta ja kommenteista.
Kerron seuraavassa ne tiedot, joita itse olen saanut ja hankkinut. Nuo tiedot ovat ehkä oikeansuuntaisia, mutta haluaisin päästä käsiksi 'koviin faktoihin' eli totuudenmukaiseen ytimeen. Tämä asia on mielestäni tärkeä monesta syystä: Kekkonen oli 1900-luvun keskeisiä poliittisia vaikuttajia. Viime vuosina ja vuosikymmeninä historiankirjoituksen saralla on korostettu miksi-kysymysten keskeisyyttä ja tärkeyttä. Hyvä niin. Hämmentävää on kuitenkin ollut havaita, että kaksi kysymystä näyttää jääneen varsin vähälle huomiolle. Yksi noista kysymyksistä on tulevaisuuteen viittaava kysymys 'minne?'. (Viittaan tältä osin Edward Hallet Carrin mielenkiintoiseen teokseen 'What is History?' [1961]: suomeksi: Mitä historia on [1963].) Kuitenkin täysin ohittamaton on kysymys 'mitä?' eli mitä eksaktisti tapahtui? (Tuohon kysymykseen tietysti liittyy olennaisena kysymys 'milloin?' [milloin tapahtui?].) Itse ajattelen, että 'aito historioitsija' asettaa itselleen tutkimustehtävän edessä ainakin kysymykset mitä?, miksi? ja minne? Kun hän on ne selvittänyt, hän voi antaa oman perustellun historiantulkintansa valitsemastaan aiheesta, jolla hän katsoo olevan historiallista merkitystä.

Tutkimustehtävä 'Kekkonen & vuosi 1918' edellyttää, että tutkija tietää, MITÄ Kekkonen teki ja MIKSI hän teki. Ja kuten todettu, "hyvillä historioitsijoillakin on tulevaisuus ytimissään. Paitsi 'miksi' he kysyvät 'minne'" (Carr: Mitä historia on, s. 114). "Menneisyyden tutkija voi päästä objektiivisuuteen vain pyrkimällä ymmärtämään tulevaisuutta" (m.t., s. 130). Olisiko Kekkosen politiikkaa mahdollista ymmärtää eräissä tärkeissä kohdissa hänen vuoden 1918 kokemuksillaan. Ajattelen esimerkiksi sitä, että meillä ihmisoikeuskulttuurin kehittyminen oli varsin hidasta. Tätä on perusteltu 'kylmällä sodalla' ja reaalipolitiikalla. Onko tässä koko totuus? Olisiko mahdollista, ettei Kekkonen halunnut elämöidä ihmisoikeuksilla, koska hän - kenties kipeästi - muisti omassa nuoruudessaan tapahtuneet perusihmisoikeuksien vastaiset teot?

Melko hiljattain eräs kontaktihenkilöni (toimittaja-kirjailija) kirjoitti minulle mm. seuraavaa: "Olen haastatellut haminalaista miestä, joka uskoi, että UKK teloitti hänen isänsä 1918. Sitähän on pohdittu, oliko UKK vapaaehtoinen vai määrättiinkö teloitusryhmän päälliköksi."

Lisäksi olen lukenut asian tiimoilta seuraavaa: "Kun sota oli päättynyt, (...) - (...) Haminan tyhjähköllä torilla (...) näin, että sotilasjoukko kuljettaa keskellään kymmenkuntaa siviilihenkilöä. (...) Taskinen [sotilaiden johtaja, komppanian päällikkö, jääkäri Taskinen] komensi minut miesryhmään. (...) Haminan valleille. Siviilimiehet pantiin riviin (...) oivalsin, että kyseessä oli kuolemantuomion täytäntöönpano. Taskinen määräsi minut antamaan ampumiskäskyn. Olin niin hermostunut, että en muista, oliko minulla kivääri vai ei. Mutta sen olen muistavinani, että en ampunut. (...) - (...) 'Poskelle, laukaise', taisivat olla komentosanani. - Se, mitä keväällä 1918 Haminan valleilla tapahtui, taikka se mikä minulle siellä silloin tapahtui, ei ole koskaan jättänyt minua rauhaan, (...)" (Urho Kekkonen: Vuosisatani 1. Otava. Keuruu 1981, s. 130-131).

"(...) hän [Paavo Haavikko] otti myös kirjoittaakseen Kekkosen nimellä tämän nimiin pannun 'Vuosisatani' 1981, kun yksinvaltias ei enää itse siihen kyennyt eikä haamukirjoittajista ollut työn tekijöiksi" (Hannes Sihvo: Paavo Haavikko ja historia - Esitelmä, pidetty Haavikko-seminaarissa Helsingin yliopistossa 12.2.1999).

Kaiken jälkeen olisi kiinnostavaa tietää, sisältävätkö VUOSISATANI-kirjan sitaatit kylmiä faktoja vai onko se fiktiota. Mikä on totuus?

Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan Kekkonen ei siis itse kirjoittanut Vuosisatani 1 -teosta. Kirjoittajan väitetään olleen Paavo Haavikko (PH). Hän on kai sen itsekin kertonut, vaikka en löydä asialle expressis verbis vahvistusta internetistä (siis hänen itsensä kertomana). Joka tapauksessa edesmennyt Sihvo on asiasta julkisesti kertonut. - Joka tapauksessa voi epäillä, sisältääkö Vuosisatani 1 -kirja koko totuuden asiasta vai onko se väritetty tai kaunisteltu. (Asialla on mielenkiintoa, koska Kekkonen oli ikään kuin Suomen vuosisata eli 1900-luku, koska hän eli, toimi ja vaikutti kahdeksalla vuosikymmenellä, niistä näkyvästi ja tuntuvasti seitsemällä vuosikymmenellä.) Olen tiedustellut asiaa PH:n pojalta, mutta tämäkään ei ole johtanut toivomaani tulokseen. - Juhani Suomi on antanut ymmärtää, ettei hän tiedä koko totuutta. Hän on jatkanut siitä, mihin Uino lopetti. Uinon yhteystietoja minulla ei ole. (Tietäisikö hän totuuden? Kertoisiko hän sen ottaen huomioon hänen sukulaisuutensa Kekkosen puolisoon?) Yliopistotkaan eivät nykyään anna yhteystietoja tietosuojaan vedoten. Tämä on outoa. Ennen tiede oli julkista ja tutkijoiden velvollisuutena oli vastata yleisön kysymyksiin. Nykyään monet Kekkos-tuntijoina itseään markkinoivat menevät oudon vaitonaisiksi, kun heiltä ko. asiasta tiedustelee. - Lasse Lehtiseltä (LL) saadun tiedon mukaan ”Kekkosen toimet Haminassa tulivat (...) puheeksi kun Haavikko yritti haamukirjoittajana aloittaa Kekkosen elämäkerran”. LL:n mukaan ”Kekkosen kertomaa se tiettävästi on”. LL on viitannut vinkkinä mm. Jouko Vahtolan 'Nuorukaisten sota'-teokseen, joka ”viittaa koulupoika Kekkosen toimeliaisuuteen Kajaanin lyseossa ja myöhemmin Kainuun sissikomppaniassa”.

Internetistä löytyy historiantutkija, VTT Jari Sedergrenin kiinnostava kirjoitus 'Milloin Urho Kekkonen sai silmälasit?', joka on vuodelta 1995. Kirjoitukseen on myöhemmin (oletettavasti joulukuussa 2004 tehty) lisätty huomautus ('vesitys'), joka saa koko jutun uuteen valoon. Olen lähettänyt kysymyksiä Sedergrenille – vastausta toistaiseksi saamatta.

Itseäni kiinnostavat mm. seuraavat kysymykset:

• (1) Mikä Sedergrenin kirjoituksessa on faktaa ja mikä fiktiota?
  (2) Montako ihmistä Kekkonen teloitti ja / tai teloitutti vuoden 1918 sisällissodassa tai siihen liittyen sodan jälkeen?
  (3) Kuka ampui Kekkosta (muistaakseni 1960-luvulla)?
  Oliko se ehkä joku Kekkosen teloittaman tai teloituttaman punaisen poika tai pojanpoika tmv?

*

Jari Sedergren (historiantutkija, VTT):
Milloin Urho Kekkonen sai silmälasit?
Kajaanilainen ylioppilas, paikallisen suojeluskunnan riveissä ja sotatoimissa kunnostautunut 17-vuotias Urho Kekkonen kirjasi päiväkirjaansa sisällissodan tapahtumia toukokuussa 1918. Pohjois-Savon Rykmenttiin kuuluva Kainuun Sissi-Rykmentin sotilas toimi Haminan valleilla teloituskomppanian päällikkönä.
Muistelmien julkistamisen yhteydessä tehdyissä haastatteluissa, muistaakseni Helsingin Sanomissa, silloinen presidentti kertoi katuvansa yli kuudenkymmenen vuoden takaisia tekojaan. Tätä vahvisti sekin, että hän korosti muistelmissaan järkytystä, jonka aiheuttivat Varkauden valtauksen jälkeiset kokemukset.
Kekkonen oli ollut yksi monista Varkauden edustalla Huruslahden jäällä yli sataa teloitettua punikkia katsomassa käynyt. Samaisen näyn lienee kohdannut isänisäni Heikki, vaikkei hän siitä koskaan suoraan puhunutkaan. Jotakin järkyttävää hän kuitenkin oli kokenut.
Oliko sillä yhteyttä isoisän ikuisiin päänsärkyihin, jatkuvaan Hota-pulverin syöntiin ja ajoittaiseen unettomuuteenkin?
Yhteisiä sotatantereita he kolusivat Varkauden lisäksi ainakin Kinnissä ja Viipurissa, mutta mitalinsa, sen saman kuin Kekkonenkin Mouhusta, Heikki Sedergren ansaitsi kunnostumalla Hillosensalmen taisteluissa. Hän oli Pohjois-Savon Rykmentin "vapaaehtoisia", joka tuli kirjatuksi yhtenä monista pielavetisistä Kuopion suojeluskuntaan kutsun käytyä helmikuussa 1918. Itselleen hänelle oli sanottu, että tarjolla oli töitä vanginvartijana vasta vallatussa Kuopiossa.
Pohjois-Savon rykmentin I komppanian Urho ja II komppanian Heikki kelpasivat molemmat ryhmäpäällikköinä Pohjois-Savon rykmentin näytesotilaiksi toukokuun 16. päivän paraatiin Helsingissä.
Helsinkiläisyleisö ulvoi suosiotaan enemmän omat erityiset käsivarsinauhansa teettäneille kajaanilaisille, joiden raju maine tunnettiin. Savolaisia se kai hieman kismitti.
Vaikka yksityiskohtaista selostusta Kekkosen teoista sisällissodassa ei ole kirjoitettu, maine nuoren miehen raisuudesta on silti jokaiselle tuttu. Puukkotappeluun on väitetty kariutuneen miehen armeijaurakin, liekö totta? Näistä pettymyksistä on sanottu johtuneen hänen myöhempi armeijanvastaisuutensa.
P-savolaisen ja kainuulaisen kulttuurimaiseman kirjailijana tunnettu Eino Säisä kirjoitti viimeisessä elinaikanaan julkaistussa esseekokoelmaassa "Kevättä kohti" myös Kekkosesta.
Kirjailija sanoo, että Haminan vallien tapahtumat tunnetaan kyllä.

Mutta kirjan nimeä kantavassa esseessään hän jatkaa
"Mutta kun se ei ollut ainoa kerta... Tapana oli kutsua teloituskomppania jostakin ulompaa, täällä se kävi Kajaanista. Iisalmessa ei olisi ammuttu kuin yksi kuolettava laukaus, jos vieraspaikkakuntalaiset eivät olisi tulleet jakamaan oikeuttaan, tuon yhden ampui eräs maalaiskunnan mies. Paikalliset johtomiehet niin valkoisten kuin punaistenkin puolella tekivät kaikkensa välttääkseen veritöitä. Alkuun punaisten ollessa voitolla tänne tuli runsaasti venäläistä sotaväkeä, heidän hillitsemisessään paikallisilla punaisilla johtomiehillä oli tekemistä, mutta he onnistuivat -- yhteys vastustajien johdon välillä pelasi hyvin. Puolestaan myöhemmässä vaiheessa valkoiset tekivät kaikkensa väkivaltaisuuksien välttämiseksi ja he olisivat onnistuneet ellei Kajaanista olisi tullut eräs ylitarmokas nuori mies teloitusryhmänsä kanssa ja sitä että hän näin teki -- tuli sekoittamaan parhaimman mahdollisen kuvion -- eivät nämä tuntemani entiset valkoiset vanhat miehet antaneet hänelle ikinä anteeksi. Muistelmissa ei Iisalmen veritöistä ole mainintaa."
Uinon kirjassa toistetaan Kekkosen unohdus tai muistelmat suurimmaksi osaksi haamukirjoittaneen Paavo Haavikon vaikeneminen. Iisalmen tapahtumat kuitataan rivin mittaisella maininnalla siitä, että Kuopion valtauksen jälkeen paluumatkalla Kajaaniin olleet voittoisat valkosotilaat vangitsivat 9.2. 1918 Iisalmen punapäälliköt.
Kirjailija Säisä ei pätevän historiantutkijan tavoin tuomitse, vaikka ei hyväksykään [tuota en täysin ymmärrä; puhutaanhan ihan yleisesti 'historian tuomiosta' ymv; mutta ilmeisesti on nyt sitten niin, että ainakaan 'nykyhistorioitsijat' eivät tuomitse; uskaltavatkohan he edes sanoa, että joku henkilö N.N. teki aikoinaan rikoslaissa rangaistavaksi säädetyn teon tai syyllistyi kansanmurhaan? - RAVEGUn huomautus]:
"Juho Kekkosen rauhattomuus periytyi pojassa ylikorostuneena toimintatarmona, luonnollisesti sen suunta tuossa iässä oli kontrolloimatonta."
Suuntautumatonta nuorukaisen toimintatarmoa näkyy ehkä siinäkin, että Kajaanin suojeluskunnan vs. päällikkönä Kekkosen nimi seisoo monissa papereissa, joissa punaisia tai punaisiksi arvioituja passitettiin vankileireihin.
Suojeluskunnan listoissa nimien viereen on merkitty vain pukki ja joskus teksti "epäluotettava" tai "punikki". Leirille määrättyjen joukossa sitten oli kajaanilainen puuseppä ja maalari, tämän kirjoittajan äidinisänisänisä Kalle Huotari.
Kalle kuoli 64-vuotiaana Kuopiossa kasarmin vankileirillä vuonna 1918.
Siellä hänellä oli yli 710 kohtalotoveria. Senkin vankileirin papereista katsoin, ettei isänisäni koskaan joutunut äitini isoisänisää vartioimaan.
"Sydänkohtaus", luki vankileirin papereissa Kalle Huotarin kuolinsyynä niinkuin melko monella muullakin.
"Nälkä", sanoivat sukulaiset kysyttäessä. Leirillä olleet kertoivat sukulaisille myös sen, että Kalle oli kovana nikotinistina vaihtanut vähäisiä ruoka-annoksiaan tupakaksi.
Se vaaransi peruuttamattomasti muutenkin heikoissa kantimissa olleen ikämiehen terveyden.
Ja niinhän se on, että syntymää vastaa aina kuolema. Ja sattumaa siis on, että Urho Kekkosen syntymästä on muistellut juuri äitinsä kanssa Liimataisen Aadan synnytysavustajana ollut pielavetinen Ida Sedergren. Liimatainen pysyi Kekkosen mielessä pakinoitsijanimimerkiksi asti.
Arkistojen kertomus Sota-arkiston papereista sitten seurasin isoisääni Mäntyharjun rintamalta Viipurin edustalle. Ennen Viipurin valloitusta miehet olivat olleet liikkeellä viisi- kuusi vuorokautta, koko ajan puhdistaen aluetta "punikeista". Otetaanko sellaisen väsymyksen keskellä vankeja?

Sitten törmäsin Viipurin komendantiksi alennetun kenraali Löfströmin kyselyyn Pohjois-Savon rykmentille. Viipurin valtauksen jälkeen olivat Kajaanin Sissi-Rykmentin miehet marssineet päävartiostoon, ottaneet siellä kiinni "Venäjän alamaisia", kuten Löfström kirjoittaa, vieneet heidät "valleille" ja ampuneet siihen paikkaan.
Asiasta piti suorittaman tutkimus, ja jonkinlainen tutkimuskomissiokin piti asettaa. Komendantti Löfström ei pystynyt nimeämään kirjelmässään tekoon syyllisiä, mutta oli hänellä sen verran tietoa, että kajaanilaisia oli ollut muutama "ja heitä johti tietty silmälasipäinen mies".

Milloin Kekkonen sai silmälasit?

*
Ja sitten lisäsys eli 'vesitys':

Kirjoitettu vuonna 1995. Asiaa on sittemmin tutkittu perinpohjaisesti, eikä sitä silmälasipäistä miestä ole silti vielä löydetty: itse luulen nykyisin ettei Kekkosella niitä silloin vielä ollut - mutta melkomoisella intuitiivisella varmuudella sanoisin hänen olleen näissä kahinoissa mukana. Varmaksi tietoani en voi väittää. Johtaja saattoi olla Kajaanin Sissi-Rykmentin silmälasipäinen päällikkö Elja Rihtniemi, myöhempi Kajaanin seminaarin johtaja. Elja Rihtniemi erotettiin pataljoonansa päällikkyydestä 18. kesäkuuta 1918 jouduttuaan pidätetyksi Pohjois-Esplanadilla Helsingissä, jossa hän humalapäissään syytti samaten mutta todistaneen poliisin mukaan kevyemmin juopunutta ruotsalaista upseeria Arna Örnhjelmiä vakoilusta, löi tätä ja joutui pidätetyksi. Poliisin mukaan hän pidätti sen enemmän humalassa olleen. Saatuaan tästä ankaran varoituksen hänet komennettiin muualle. Reservin luutnantin arvonsa hän sai pitää, kun esimiehet vetosivat ansioihin sodassa.
http://sedis.blogspot.com/2004/12/millo ... lasit.html

RAVEGU

[RAVEGU]

Urho Kekkonen ja vuosi 1918; eräänlainen tilinpäätös

Kaikki tavoitetut Kekkos-tutkija-auktoriteetit ovat osoittaneet kysymyksessä olevan asian (Urho Kekkonen ja vuosi 1918) mahdollisesti parhaaksi tuntijaksi A. Uinon. (Sinänsä outoa, kun niin moni historian- ja politiikantutkija ymv. on ilmaissut julkisesti olevansa Kekkos-tuntija. Lähemmässä tarkastelussa useimmat ovat kuitenkin vähätelleet tietämystään juuri ko. osalta ja siten päässeet laistamaan vastuunsa. Tämä aihe vaikuttaa selvästi 'aralta'. Luulen myös, että todellakin vain harvat historioitsijat, jos kukaan, tietävät ko. asiat varmasti ja eksaktisti.)

AU:n antaman selvityksen mukaan Kekkosen muistelmat (VUOSISATANI 1) "perustuvat vuoteen 1918 Kekkosen omiin muistiinpanoihin ja haastatteluihin (...)". "Tuolloin tuli myös esiin Haminan vallien teloitus, joka kaiveli Kekkosta edelleen, mutta josta sain todisteen muistiinpanon muodossa vasta vähän myöhemmin (ks. väitöskirjani Nuori Urho Kekkonen ao kohta nootteineen; sama toimittamani Nuori Urho-teos: UKK:n 1918-sotaretkestä myös Jukka Rislakin kirjoitus HS:ssa 90-luvun lopulla [...])."

'Vuosisatani 1' kertoo asiasta seuraavaa: "Kun sota oli päättynyt, (...) - (...) Haminan tyhjähköllä torilla (...) näin, että sotilasjoukko kuljettaa keskellään kymmenkuntaa siviilihenkilöä. (...) Taskinen [sotilaiden johtaja, komppanian päällikkö, jääkäri Taskinen] komensi minut miesryhmään. (...) Haminan valleille. Siviilimiehet pantiin riviin (...) oivalsin, että kyseessä oli kuolemantuomion täytäntöönpano. Taskinen määräsi minut antamaan ampumiskäskyn. Olin niin hermostunut, että en muista, oliko minulla kivääri vai ei. Mutta sen olen muistavinani, että en ampunut. (...) - (...) 'Poskelle, laukaise', taisivat olla komentosanani. - Se, mitä keväällä 1918 Haminan valleilla tapahtui, taikka se mikä minulle siellä silloin tapahtui, ei ole koskaan jättänyt minua rauhaan, (...)" (Urho Kekkonen: Vuosisatani 1. Otava. Keuruu 1981, s. 130-131).]

AU ei ilmoita tietävänsä 'Kekkosen ampumisyrityksestä' (tarkoittaa kysymystä sen väitteen osalta, että Kekkosta olisi yritetty ampua 1960- tai 1970-luvulla). AU on kuitenkin kirjannut yhden yllätyksen, kertomuksen 'huhusta': "Että jokin Kekkosen (antoi ampumiskäskyn) teloittaman punaisen omainen olisi ollut jonkun attentaatin takana, siitä kyllä huhuttiin (...)."

Mahtaisiko tuo huhu liittyä tiedonsirpaleeseen, jonka mukaan joku mies olisi (vuosikymmen ei ikävä kyllä ole muistissa; jos pitäisi valita yksi vuosikymmen, se voisi olla 1960-luku ?) ampunut kiväärillä laukauksen Tamminiemeä kohti. Kertomuksen mukaan ko. tapaus salattiin. Tapahtuma selitettiin myöhemmin jonkin mieleltään häiriintyneen teoksi. Asiasta ei tehty oikeusjuttua. Jutun tiimoilta tulee mieleen, oliko kysymys jonkin punaisena ammutun (tapetun?, murhatun?) omaisen tai sukulaisen kostoyrityksestä.

Uinon kirjassa NUORI URHO KEKKONEN. POLIITTISEN JA YHTEISKUNNALLISEN KASVUN VUODET (1900-1936) (Kirjayhtymä. Jyväskylä 1985) todetaan mm. seuraavaa: "Haminassa hän [= Kekkonen] oli joutunut itsekin todistamaan vastapuolella toimineiden teloitusta, jopa antamaan ampumiskäskyn ! Tästä tapahtumasta on Kekkosen muistiinpanoissa päivien 25.-26.5.1918 kohdalla lyhyt, pikapikaa raapustettu maininta: 'Yöllä ammuttiin 9 pääpunaista. Olin johtamassa ryhmää, joka sen toimitti'" (m.t., s. 32).

Kommentti: Kiinnostavaa on, että Kekkonen ei näytä muistiinpanoissaan vierittäneen asiasta ('9 pääpunaisen ampumisesta' ja ampumisryhmän johtamisesta) vastuuta kenellekään muulle, toisin kuin kirjassa Vuosisatani 1 (jossa kerrotaan, että sotilaiden johtaja, komppanian päällikkö, jääkäri Taskinen määräsi Kekkosen antamaan ampumiskäskyn) [tämä kirjoitettuna sillä edellytyksellä, että kysymys oli samoista ampumisista]. Kekkonen oli tuolloin, toukokuussa 1918, seitsemäntoistavuotias - hurja kokemus nuorukaisen elämälle.

Tällä saralla ei näytä päästävän eteenpäin. Tähänastiset tulokset näyttävät seuraavilta:
1. On ilmeisesti totta, että Kekkonen keväällä 1918 teloitutti yhdeksän (9) punaiseksi leimattua siviilimiestä Haminan valleilla. (On syytä olettaa, että kysymys ei ollut laillisen tuomioistuimen lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta. Mikäli sellaisesta ei ollut kyse, on esitettävissä kysymys: Oliko kyse joukkomurhasta ja joukkomurhakäskyn antamisesta?)
2. Lienee perusteltua kysyä, oliko Kekkosen tunnolla muitakin vastaavia tekoja?
3. Vaikuttaa siltä, että Kekkosen suorituttamat teloitukset ovat Suomessa edelleen jonkinlainen TABU. Tutkijat näyttävät karttelevan ko. aihetta.
4. On huhuttu, että "Kekkosen (antoi ampumiskäskyn) teloittaman punaisen omainen olisi ollut jonkun attentaatin takana".
5. Lienee perusteltua syytä olettaa, että se mies, jonka väitetään ampuneen Tamminiemeen, oli juuri tuon Kekkosen teloituttaman punaisen omainen. (Tämä selittäisi myös sen, että asiasta vaiettiin ja ettei miestä vastaan nostettu syytettä eikä häntä tuomittu. Oikeusjuttu olisi tuonut esiin Kekkoselle kiusallisia asioita.)
6. On mahdollista, että Kekkosen vuoden 1918 kokemukset vaikuttivat hänen sisä- ja ulkopolitiikkaansa mm. sillä tavalla, että hän ei elämöinyt ihmisoikeuksilla. Vuosi 1918 saattoi olla Kekkoselle syvä henkilökohtainen trauma, joka vaikutti ja heijastui koko hänen poliittiseen toimintaansa. (Suomessa ei elämöity ihmisoikeuksilla myöskään ja ehkä ennen kaikkea sen vuoksi, että haluttiin silläkin tavalla ottaa huomioon kylmän sodan vaatimukset, mutta ei olisi ihme, vaikka Kekkosen osalta tuohon asennoitumiseen olisivat vaikuttaneet myös hänen henkilökohtaiset kokemuksensa vuonna 1918.)
7. Lienee ajateltavissa, että Kekkosen innolla ajama ja muotoilema puolueettomuuspolitiikka sai käyttövoimaa juuri hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan vuonna 1918. (On kiinnostavaa, että miehestä, joka vuonna 1918 oli antaumuksella ja vakaumuksesta 'jahtaamassa' punaisia, tuli lopulta puolueettomuuspolitiikan 'rakennusmestari' ja puolestapuhuja.)
8. Lienee väitettävissä, että vasta tabujen murtaminen voi johtaa Kekkosen elämän ja politiikan täysimääräiseen ymmärtämiseen. (Kysymys ei ole Kekkosen ihmisarvon halventamisesta vaan totuuden etsinnästä ja löytämisestä. )
9. Summa summarum tapauksen 'Urho Kekkonen ja vuosi 1918' osalta: Kunnes toisin todistetaan, lienee lähdettävä siitä, että Kekkosen kontolle jäi vuonna 1918 yhdeksän (9) 'punaiseksi' väitetyn miehen 'teloituttaminen'.
*
Suomessa on yhä edelleen liikaa TABUJA. Elämme vaikenijoiden maassa, elämme opportunistien maassa. (Moniin historiantutkijoihin on vaikeaa saada yhteyttä kysymysten tai debatin toivossa. Herää kysymys, miksi tutkijat salaavat esimerkiksi sähköpostiosoitteensa?) Toivon, että meillä olisi enemmän Harold Pinterin tavoin ajattelevia: "As a citizen I must ask: What is true? What is false?" (Meillä on - usein tuntuu, että se on tapahtunut puoluepoliittisista syistä - pidetty ääntä suomalaisista Stasi-asiamiehistä tai -apureista. Mutta oudon hiljaa on oltu vastaavista KGB- ja CIA-agenteista ja niiden suomalaisista apureista. Herää kysymys MIKSI? Miksi SUPO saa yhä salata vanhoja henkilöarkistotietojaan peräti 60 vuotta? (Miksi suomalainen tiedeyhteisö, akateeminen tutkijakunta ja muu yhteiskunta hyväksyvät ko. salailun?) Miksi me - Suomen kansalaiset - emme saa vielä tänäänkään 18.7.2006 tietää, ketkä olivat Suomessa toimineita KGB:n ja CIA:n vakoilijoita ja heidän suomalaisia apureitaan esimerkiksi 15.7.1950 ? Miksi suomalaiset tyytyvät nykyiseen asiaintilaan? Miksi tällaista maata kutsutaan demokraattiseksi oikeusvaltioksi?
RAVEGU

[Valfrid]

En viitsi ryhtyä etsimään sivunumeroita,mutta:
1) Kekkosen murhayrityksestä lienee Suomen siinä osassa, jossa UKK aloittaa pressana

2) Kekkonen on mielestäni mainittu vapaaehtoiseksi teloittajaksi (kelpaisiko Lehtinen - Rautkallio, jos siellä maininta)?

3) Teloituskomppania on kumma sana, p.o. teloitusryhmä / komennuskunta

4) Ulkomuistista muistan, että UKK toki itse toi ja muut ovat tuoneet esille sen tavattoman järkytyksen, minkä UKK koki teloituksista. Tähän kuvaan sopii mielestäni pikkaisen huonosti se, että UKK meni töihin "valkoiseen ohranaan" jahtaamaan hengissä selvineitä punikkeja. Lehtinen - Rautkalliolla on kuvaus, miten UKK oli pelätty kuulustelija, tuli kuulusteluihin hanskat kädessä. Hän oli -20-luvun mitoissa poikkeuksellisen pitkä ja ilmeisen vahva mies.

[adv]

Minua kiinnostavat vuoden 1918 tapahtumat. Niihin näyttää yhä vielä liittyvän TABUJA, aiheita, joista ei rohjeta tai haluta puhua ja kirjoittaa. Yksi tabuista näyttää olevan edesmenneen Tasavallan Presidentin Urho Kekkosen (UK) tekemiset vuonna 1918. Minua kiinnostaa saada tietää, kuinka monta 'punaista' tai sellaiseksi epäiltyä UK teloitti tai teloitutti vuonna 1918 ?

Heh, Hesarin demarimafia ja koko valtakunnan hiljentävä salaliitto?

Mitä ihmeellistä tuossa nyt edes on, että Urkki patrioottina olisi ollut mukana punakapinallisten teloituksissa?

[Sedis]

Valitettavasti en tiedä asiasta enempää.

Viipurin tapahtumistahan on pitkä selostus olemassa, Iisalmesta en ole ehtinyt hankkia enempää tietoa. Niitä "vanhoja miehiä", jotka eivät koskaan Eino Säisän mukaan antaneet anteeksi Iisalmen tapahtumia, tuskin enää löytyy.

Heidän tarinoitaan kuulleita ehkä vielä on - sitä pitäisi varmaankin tiedustella Iisalmen suunnalta.

yst. terv. Jari Sedergren

[hansu]

milloin joku keksii tutkia mitä Kekkonen sanoi viimeisiksi sanoikseen?