Kuulemani käsityksen mukaan kotiutetut ruotusotilaat jäivät oman onnensa nojaan. Kuitenkin kirkonarkistojen konseptikirjoissa näkyy
1810-20-luvuilla veteraaneille ja heidän leskilleen, yleensä vuoden alussa, kirjoitettuja papintodistuksia, joissa vakuutetaan, että ko
henkilö on yhä elossa ja leskistä puheenollen naimaton. Myös alaikäiset
lapset on tavallisesti mainittu. Todistuksia on niin runsaasti, että ne
todennäköisesti kattavat kaikki pitäjän elossaolleet sotilaat ja lesket. Mihin näitä todistuksia tarvittiin? Maksettiinko veteraaneille ja leskille kuitenkin jotain eläkettä tai muuta säännöllistä avustusta? Jos tällaista avustusta olisi maksettu tarveharkintaisena pitäjänkokouksen päätöksellä, ei se selittäisi näiden todistuksen tarvetta.
Eeva Häkkinen