Siis onko edelleen niin, että Suomenlinnan antautuminen selitetään komentajan pelkuruudella? Pelkäsiköhän hiiriäkin? Nousikohän tuolille, tuo historiamme kuuluisin pelkuri pelkuri par excellance, nähdessään hiiriä?
Vai oliko kysymyksessä peräti poahamaineinen politiikka. Ken tietää, nostakoon heti Kädet ylös! Jos soppii kainosti kysyä.
-
Klaus Lindgren
- Viestit: 1178
- Liittynyt: 30.11.05 12:31
Kyseessä on siis ilmeisesti Suomen sota ja Viaporin antautuminen venäläisille toukokuussa 1808. Miksi Cronstedt päätti antautua, lienee edelleen arvoitus. Selityksiä on haettu jo parisataa vuotta ja mm. Runeberg esitti syyksi pelkuruutta, kun taas historiantutkijat ovat hakeneet "rationaalisempia" syitä yllättävään päätökseen. Asiaa voi olla jopa mahdoton tietää.
Juuu, siis nimenomaan se. Anteeksi, olin epätarkka, omiin ajatuksiini sen verran vajonneena, että luulin kakkien ymmärtävän mistä puhuin. *blush*.Klaus Lindgren kirjoitti:Kyseessä on siis ilmeisesti Suomen sota ja Viaporin antautuminen venäläisille toukokuussa 1808. Miksi Cronstedt päätti antautua, lienee edelleen arvoitus. Selityksiä on haettu jo parisataa vuotta ja mm. Runeberg esitti syyksi pelkuruutta, kun taas historiantutkijat ovat hakeneet "rationaalisempia" syitä yllättävään päätökseen. Asiaa voi olla jopa mahdoton tietää.
Siis, did I get it right että vieläkin joudutaan tyytymään joko siihen, että Viaporin antautuminen oli joko a) arvoitus tai b) pelkuruutta. Eikö voisi sanoa sen ollen esim. näin jälkikäteen arvosteltunakin peräti järkevää eikä arvoitus vai onko se jälkikäteisrationalisointia. Ilmeisesti sitä vihattiin kuitenkin, ainakin J.L. Runeberg vihasi? Ja kutsui sitten pelkuruudeksi?
Toivoo nimim. Tietämätön
-
Kari Hintsala
Ja mitä Ruotsinsalmen taistelun sankari muka olisi pelännyt, "valloittamattoman" linnoituksen komendanttina? Olen joskus aiemmin epäillyt tällä foorumilla että kyseessä oli silkka defaitismi, "tämä sota on jo hävitty" -henki, joka on kukistanut suurempiakin valtakuntia. Ehkä Sveaborgissa oltiin vain liian hyvin informoituja. Vastassa olivat Ranska ja Venäjä. Totta kyllä, Ruotsin liittolaisena oli Britannia, mutta sen päävihollinen oli Ranska, eikä suuria haluja sotatoimiin Venäjää vastaan ollut. Vielä samana vuonna briteille avautui tilaisuus sotatoimiin Ranskaa vastaan aivan toisaalla, Iberian niemimaalla.
Mutta entä jos Cronstedt EI olisi antautunut, vaan odottanut jäidenlähtöä ja apuvoimia Ruotsista? Olisiko sodan lopputulos ollut toinen? Itse olen sitä mieltä että sodan lopputulos olisi voinut olla toinen, mutta VAIN jos britit olisivat olleet siinä tosissaan mukana. Ja sitähän he eivät olleet.
Mutta entä jos Cronstedt EI olisi antautunut, vaan odottanut jäidenlähtöä ja apuvoimia Ruotsista? Olisiko sodan lopputulos ollut toinen? Itse olen sitä mieltä että sodan lopputulos olisi voinut olla toinen, mutta VAIN jos britit olisivat olleet siinä tosissaan mukana. Ja sitähän he eivät olleet.
-
Klaus Lindgren
- Viestit: 1178
- Liittynyt: 30.11.05 12:31
Nimen oman defaitismi on ollut jo kauan varsin vakiintunut selitys koko sodan kululle ja Cronstedtin toiminnalle erityisesti. Tällä palstalla joku esitti aikoinaan myös epäilyksiä lahjonnasta venäläisten puolelta, mutta siihen tarvittaisiin näyttöä. Voisi toki myös ajatella, että jonkinlaiset Anjalan liiton aikaiset ideat olisivat eläneet suomalaisen upseeriston keskuudessa, mutta tutkijoiden mukaan ajatukset liitosta Venäjän kanssa eivät silloin Anjalan liiton ja Liikkalan nootin aikoihinkaan olleet edes kapinoitsijoiden keskuudessa yleisiä. Lisäksi sodan johto oli riikinruotsalaisten käsissä. Kuten sanottu, asiaa on pohdittu parisataa vuotta, ja pohdinta jatkuu.
Pelkuruuttako?
Venäläiset ihan yksinkertaisesti olivat parempia neuvottelijoita.