Nimimerkki Trilisser kirjoitti:Niall Ferguson lainaa Martin van Creveldia"Sota...ei suinkaan ole pelkkä väline, sitä on usein hyvin pidetty päämääränä-erittäin kiehtovana toimintana, jolle mikään muu ei kelpaa kunnon korvikkeeksi...
Niin, epäilemättä löytyy ihmisiä, jotka pitävät sodasta ja sotimisesta. Ihmisillä on kaikenlaisia vaarallisia perversioita tai vaikeita henkisiä sairauksia, pedofiliaa esiintyy ja on arvioitu, että noin yksi prosentti väestöstä kaikkialla maailmassa sairastaa skitsofreniaa. Nämä valitettavat ilmiöt eivät kuitenkaan minusta tee niiden esiintymistä yhtään hyväksyttävämmiksi, eikä sotaa tee yhtään hyväksyttävämmäksi se, että löytyy joitakin sekopäitä, joiden mielestä se on kiihottavaa. Tätä taustaa vasten suhtaudun sodan leikkimiseenkin jotakuinkin nurjamielisesti.
Sitäpaitsi, sodissa siviilit kärsivät eniten. Jos otamme vaikkapa toisen maailmasodan jossa kuoli noin 72 miljoonaa ihmistä, näistä noin 46 miljoonaa oli siviilejä ja ”vain” 25 miljoonaa sotilasta.
Nimimerkki Trilisser kirjoitti:Ehkäpä Onnelan haastateltavat ovat vain kertoneet sitä mitä haastattelija haluaa kuulla.
Läheisimmät minulle sodasta kertoneet ovat tätini mies, jonka isä teloitettiin kansalaissodan aikana, jonka jälkeen hän vietti lapsuutensa orpokodissa ja osallistui jatkosotaan, isäni veli, joka haavoittui kesällä 1944 Vuosalmella, jonka hartioissa tuntuivat sinne koteloituneet kranaatinsirut vielä 1960-luvulla ja äitini ja hänen veljensä, jotka joutuivat jättämään kotinsa Karjalassa ja joita venäläinen taistelukone yritti tappaa kesällä 1943. Kenenkään näiden minulle sodasta kertoneen en todellakaan muista koskaan puhuneen sodasta tai sen leikkimisestä positiiviseen sävyyn, mutta voihan olla, että he valehtelivat koska halusivat kertoa jotain, mitä sinä oletat minun halunneen kuulla.
Löytyyköhän kirjastostasi vielä sellaisiakin kirjoja, joissa sodasta kärsineet, omaisensa ja kotinsa menettäneet siviilit ylistävät sodan kauneutta?