Heipähei,
Koska olen moittinut Jouko Heynon kirja-arvosteluja, voinen antaa esimerkin siitä, mikä niissä mielestäni ansaitsisi tulla korjatuksi. Valitsen tämän Klingen uusintapainoksen, koska se on itselleni tuttu, ja pystyn siten vertailemaan Heynon arvostelua ja kirjan sisältöä.
Haluan myös kiittää Heynoa siitä, että hän on tuottanut kokonaisen, ymmärrettävän tekstin tälle foorumille. Tällaisia kokonaisia, mielekkäässä järjestyksessä eteneviä tekstejä on huomattavasti helpompi ymmärtää ja kommentoida kuin Heynon muuten kovin pätkittäisiä ja poukkoilevia viestejä.
Ensi alkuun: olen aivan samaa mieltä Heynon kanssa siitä, että Klingen kirja on tieteellisiltä ansioiltaan heikko. Kannatan Heynon ideaa siitä, että tämä Klingen kirja otettaisiin historian laitoksille esimerkiksi siitä, miten historiantutkijan ei kannata toimia. Siten minulla ei ole mitään Heynon yleisteesiä vastaan. Heynon kirja-arvostelun viesti (ensimmäinen ja viimeinen kappale) on mielestäni oikeutettu; Heyno pystyy kiteyttämään jotakin hyvin olennaista ja tärkeää Klingen kirjasta. Kirja-arvostelun lukija saa nähdäkseni tältä osin oikeaa, arvokasta tietoa.
Poimin arvostelusta nyt ne kohdat, joissa Heynon lennokas tyyli nähdäkseni kääntyy kirja-arvostelun asiateksti-ideaa vastaan. Toisaalta annan esimerkin, jossa Heynon tyyli toimii.
Jouko Heyno kirjoitti:Itse teos on kuitenkin äärimmäisen huolimattomasti, jopa kehnosti laadittu, ja sen kompastuskivet lukuisat. Tavallaan tilanne ei suuremmin hämmästytä, löytyyhän esimerkiksi Volterin perushaulla jopa 226 teosta kohdasta ”Klinge, Matti”. ”Teostehtailun” voi odottaakin näkyvän laadussa.
1. "Volterin perushaku" on selvä Turun yliopistossa opiskelleille, mutta tuskin kaikille Agricola-foorumin kirja-arvosteluja lukeville. Lisäksi Volter-tietokanta tuskin on tarkin saatavilla oleva lähde Klingen julkaisuluettelosta.
2. Paljon kirjoittaminen ei automaattisesti tarkoita, että jokin osa kirjoitetusta on tieteellisesti huonotasoista. Tämä argumentti on väärä, ja lisäksi osoitteleva.
Sen sijaan Heyno olisi voinut helposti todeta, etteivät Itämeren alueen varhaishistoria, arkeologia, kielitiede ja folkloristiikka liene uudempien aikojen historiaan erikoistuneen Klingen ominta aluetta. Tällöin myös huomio Klingen muuhun tuotantoon voitaisiin jättää kokonaan pois ja arvostelu voisi pysyä asiassa: tämän yhden kirjan arvostelussa Klingen yleisen maineen lokaamisen sijaan.
Jouko Heyno kirjoitti:Suurempi huolestumisen aihe on, ettei ilmeisiäkään virheitä ole korjattu, vaikka kyseessä on ”uudistettu laitos”. Hyvänä esimerkkinä ilmeisestä huolimattomuudesta väite, että Naantali sijaitsee Pohjanmeren rannalla (s. 218). Ongelma selviää ”tavalliselle lukijalle”, kun vaivautuu etsimään kartalta toisaalta ”Pohjanmeren”, toisaalta ”Naantalin”. Samoin Pohjanlahden nimistö on vähintäänkin ”erikoista” - ainakaan se ei vastaa suomenkielistä vakionimistöä.
1. Pohjanlahden sekoittaminen Pohjanmereen on ilmeinen lyöntivirhe. Tämän virheen elaboroitu käsittely kokonaisen kappaleen verran on turhaa. Vielä turhempaa on Heynon näsäviisastelu toiseksi viimeisessä virkkeessä.
2. Kaksi annettua esimerkkiä ilmeisistä virheistä ei vielä riitä pitämään näiden virheiden korjaamattomuutta "suurempana huolestumisen aiheena". Itse asiassa jos teoksessa on ainoastaan nämä kaksi virhettä, sen uudelleen toimitus on melko onnistunut. Usein tieteellisissä teoksissa on enemmän virheitä. (Jatkossa Heyno esittelee lukuisia muita vastaavan tason virheitä; nämä olisi voinut tiivistää yhteen kappaleeseen tähän alkuun.)
Jouko Heyno kirjoitti:Klingen esityksen lukeminen on historiantutkijan mieltä järkyttävä kokemus. Toki se on ilmeisimmin tehty nk. suurelle yleisölle, mistä syystä siinä ei ole minkäänlaista viiteapparaattia, ja lähdekirjallisuuskin on annettu vain yleisellä tasolla. Tämä vastaa yleistä käytäntöä.
Tästä minulla ei olekaan mitään huomautettavaa. Pidän Heynon tyylistä ("mieltä järkyttävä kokemus") sekä siitä sinnikkyydestä, jolla hän lähes jokaisessa kirja-arvostelussaan kehottaa kirjataloja painamaan viitteet ja lähteet myös suurelle yleisölle tarkoitettuihin kirjoihin. Jos akateemiset kirja-arvostelijat jaksaisivat aina kiinnittää näihin seikkoihin huomiota, kirjatalot saattaisivat reagoida asiaan.
Jouko Heyno kirjoitti:Sen sijaan itse teksti, siinä esitetyt asiat ja yleinen huolimattomuus teoksessa, jonka laatijaksi tunnustautuu Heslingin yliopiston eläkkeellä oleva historian professori, on masentavaa. Esiin nousee kysymys, onko historiankirjoituksen taso Suomessa yleisesti valunut näin alas, vai onko kyse vain edellä mainittuun ”suureen yleisöön” kohdistuvasta alentuvaisuudesta ja halveksunnasta.
1. On aiheetonta pohtia yhden ainoan kirjan perusteella, "onko historiankirjoituksen taso Suomessa yleisesti valunut näin alas". Mikäli tätä asiaa haluaa pohtia, Klingen kirja pitäisi liittää laajempaan viimeaikaisten suomalaisten historiajulkaisujen kontekstiin ja osoittaa, että se kuvastaa jollakin tavalla yleistä trendiä. Yhdessä yksittäisessä kirja-arvostelussa moiseen tuskin kannattaa ryhtyä.
2. Asiantunteva kirja-arvostelija näkisi, että Klingen teos poikkeaa hänen tyypillisistä teksteistään, ja osaisi liittää Klingen kirjan Euroopassa päätään nostavaan genreen kirjoittaa historiaa tarinoina.
Klingen kirja kannattaisi nähdäkseni rinnastaa Lennar Meren "Hopeanvalkeaan" tai Claudio Magrisin "Tonavaan". Näissä kirjoissa ei pyritä faktuaaliseen totuuden rekonstruointiin kaikkien relevanttian lähteiden pohjalta, vaan kutsutaan lukija matkalle pohtimaan asioiden merkityksiä ja mahdollisia kehityskulkuja.
Klingen toimittajaa sen sijaan voisi moittia siitä, ettei hän ole tunnistanut teoksen genreä, vaan teosta markkinoidaan tiedeproosana.
Jouko Heyno kirjoitti:Klingen käyttämä kieli on melkomoisen uskomatonta; vierasperäisten nimien kirjoitusasun valinta on vähintäänkin epäjohdonmukaista, ettei jopa huolimatonta. Kristianin tilalla on ”modernisti” Christian, Margareetan tilalla Margarethe jne., mutta Ruotsia hallitsee kuitenkin Kustaa Vaasa (pro Gustaf Wasa, Gustavus tai vaikkapa Gustaff, niin kuin herra itse kirjoitti). Minkäänlaista johdonmukaisuutta on turhaa etsiä.
Asiallinen huomio. Elämme aikaa, joilloin historiallisten henkilöiden nimien suomalaisesta kirjoitusasusta ollaan luopumassa ja tilalle ottamassa jotakin heidän "äidinkielistään" tai muuten vain varhaisempaa kirjoitusasua. Epäselvyyksiä on. Juuri Gustaf Wasan nimestä on aiemminkin keskusteltu historiotisijapiireissä. Tämän huomioiminen ei kuitenkaan nähdäkseni edellytä näin pitkää vuodatusta.
Jouko Heyno kirjoitti:Klinge on myös sortunut perustelemattomaan snobbailuun käyttäessään ”sivistyssanoja” ryydittämään tekstiä. Sortunut, koska paikoin niitä on käytetty täysin virheellisesti. Esimerkkitapauksista ehkä huvittavin on toteamus balttien ja virolaisten paosta toisen Maailmansodan jälkimainingeissa ”illegitiimisti” (”oikeudettomasti”) Suomen kautta, kun ilmeisimmin on tarkoitettu ”illegaalisti” (”laittomasti”) (s. 210). samalla sivulla kirjoitetaan ”bufferttivyöhykkeestä”, kun tuttu ”puskuri” olisi kertonut lukijan omalla kielellä, mistä on kyse.
Olen samaa mieltä siitä, että kirjallisuudessa pitäisi käyttää selkeää ja "oikeaa" kieltä.
Jälleen minun on kuitenkin kysyttävä, onko tämä nyt asiallista kritiikkiä Klingen teokseen. Olemme jo yli puolessa välissä kirja-arvostelua, eikä Heyno ole vielä kertonut, mistä Klinge kirjassaan oikeastaan kirjoittaa. Ilman muuta lyhyessä, toimivassa kirja-arvostelussa pitäisi ohittaa yksittäiset kielihuomiot viimeistään arvostelun toisessa kappaleessa ja keskittyä itse kirjan arvioimiseen. Jatkuva huomion kiinnittäminen pikkuseikkoihin tuntuu arvostelijan omalta snobbailulta - ja samalla kyvyttömyydeltä käsitellä yksittäisiä sanoja laajempia kokonaisuuksia.
Jouko Heyno kirjoitti:Historiantutkimuksellisesti Klinge toistaa vanhoja forsman-vilkunalaisia kliseitä ja asettuu tukemaan puhtaasti mytologista kuvaa Pietarin historiasta. Kirja kertaa uskollisesti tarinat ristiretkistä, Pohjoiskalotin yhteisverotusalueesta jne., ja varmentaa Pietarin perustamisen vuoteen 1703 (oik. 1642).
Olen samaa mieltä Heynon kanssa: Klingen tapa käsitellä aihettaan on yksipuolinen, kritiikitön ja varsinkin alkupuolen osalta suorastaan fantasiaa. Ks. kuitenkin huomioni Klingen kirjan genrestä edellä.
1. Jos Heyno uskoo kirjoittavansa kirja-arvosteluja laajemmalle yleisölle, hänen tulisi ilman muuta selvittää, mitä "forsman-viikunalaiset kliseet" tarkoittavat.
2. Samoin olisi aiheellista selittää, mikä on "puhtaasti mytologinen kuva Pietarin historiasta", ja mistä teoksesta voi lukea totuudenmukaisemman esityksen aiheesta.
Jouko Heyno kirjoitti:Myös myöhemmältä ajalta löytyy aivan uskomattomia ”kämmejä”, kuten se, että Neuvostoliitto olisi vallannut Romanian kesäkuussa 1940 (s. 197). Lopulta Suomen EU-kansanäänestyksen tuloksen prosenttiosuudet ovat virheelliset, laskettiin ne millä tavalla tahansa (äänestyksessä noin 38% vastusti, 42% kannatti ja 20% jättäytyi kannattamaan kumpaa tahansa enemmistöä).
Vielä aivan lopussakin Heyno kiinnittää huomionsa pelkästään yksittäisiin virheisiin, erityisesti numerovirheisiin ja -tulkintoihin. Emme vieläkään tiedä, mistä Klinge kirjassaan kertoo, mihin aihepiireihin hän kiinnittää huomionsa, mitä selitysmalleja hän tarjoilee.
1. Jo aiemmin on tullut selväksi, että Klingen kirjassa on lyöntivirheitä. Voidaan kuitenkin pitää lähtökohtaisesti selvänä, että Klinge tietää, koska Neuvostoliitto on vallannut Romanian. Tällaisia virheitä ei enää kannata nostaa esiin tässä vaiheessa, koska jo aivan alussa arvostelija on todennut, että tällaisia virheitä riittää. Se on huonoa toimittamista.
2. Huomio EU-kansanäänestyksen tuloksesta on paikallaan. Nähdäkseni se kertoo enemmän Klingen ihanteista (pan-eurooppalaisuus) kuin Klingen halusta vääristellä äänestystuloksen ilmoittamista. Media on yleisesti markkinoinut EU-kansanäänestyksen tuloksen ottamatta huomioon äänestämättä jättäneiden osuutta. Toki seikka on kriittisyyden kannalta pielessä.
3. Tämän arvostelijan lukijalle ei varmasti selviä, mistä Klinge kirjassaan kertoo. Arvostelu ei yksinkertaisesti täytä kaikkein olennaisinta tehtäväänsä, joka on esitellä arvosteltava kirja tavalla, joka antaa varsinaiselle arvostelulle kontekstin.
Summa summarum
1. Olen Heynon kanssa samaa mieltä siitä, että Klingen kirja on historiateoksena arveluttava tekele, jota ei kannata ottaa tosissaan.
2. Olen Agricolan asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että Heynon kirja-arvostelu ei ole asiallinen. Tätä arvostelua ei saa muutetuksi asialliseksi pelkästään virheiden luettelemisen tiivistämisellä. Arvostelu pitäisi kirjoittaa olennaisilta kohdiltaan uudestaan - tai kirjoittaa ylipäätään. Itseään kunnioittava historia-aiheinen julkaisukanava ei voi julkaista tällaisia tekstejä.
3. Ehdotan, että Heynon arvostelu otetaan yliopistoihin esimerkiksi siitä, kuinka kirja-arvostelua EI tule kirjoittaa. Heynon arvostelu tuo havainnollisella tavalla esiin sen, kuinka huonossa kirja-arvostelussa todellinen asia hukkuu detaljeihin ja arvostelijan omaan itsekorostukseen.
Vielä kerran kiitos Heynolle tästä poikkeuksellisesta mahdollisuudesta kommentoida kokonaista, eheää tekstiä.
Toivon, että Heyno uskaltaisi esitellä myös tieteellistä teorianmuodostustaan, metodiikkaansa ja tutkimustuloksiaan vastaavina koherentteina kokonaisuuksina.
-ile