Sotakorvaus yli 1000 miljoonaa dollaria

[Ciccio]

Joskus 300:n sotakorvausmiljoonan lasketaan olleen 1944 kurssina 400 miljoonaa $:a.
Kesällä 1948 nimim. Veljenpoika kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä
Sotakorvausmiljoonat- artikkelissa sotakorvaustavaroiden kokonaisrasitukseksi lasketun 1005 miljoonaa $:a 1944 kurssissa.

Me ja Maailmankauppa- artikkelissa 1948 Veljenpoika kirjoittaa:
"Saimme myös apua ulkomaisten luottojen muodossa ja tätä apua on saatu jatkuvastikin."

Washingtonin National Press Clubilla 1961 puhuessaan presidentti Urho Kekkonen sanoo sotakorvausten olleen yli 500 miljoonaa dollaria.
Lainat me maksamme takaisin kuten aina ennenkin, tarvitsemme luottoja tulevaisuudessakin - luotot eivät kuitenkaan sido Suomea poliittisesti millään tavoin.

Luottoa USA:sta jo 1945 alkaen Neuvostoliiton luvalla, Englanti ei Suomen sotakorvauksia luotottanut eikä avustanut.
Mikä olisi "oikea" venyvien sotakorvausmiljoonien dollarimäärä ?

Veikko Palvo

[Ciccio]

Samanaikaisesti sotakorvaussuoritusten aikaan alkoi myöskin Suomen ja CCCP:n välinen tavaranvaihto - "oravannahkakauppa".
Ensimmäinen clearing- tilinen tavaranvaihtosopimus allekirjoitettiin 1947 ja ensimmäinen Neuvostotalouteen nivelletty viisivuotissopimus 1950.

Suomessa politiikassa puhuttiin ennen 5-vuotissopimusta kaupan/ talouden N- liiton tarpeisiin sovittamisesta suoranaisten sotakorvaussuoritusten lähestyessä loppuaan ja poliitikot vakuuttivat
Neuvostoliiton olevan aina suositummuisuusasemassa, josta siitäkin tehtiin myös sopimus.

Täten sotakorvaukset ja tavaranvaihto sitoivat Suomen talouden N-liiton suunnitelmatalouteen, "idänkaupassa" tunnetuimpia varsinaisten sotakorvausten päättymisen jälkeen olivat jäänsärkijät ja rakennusvienti.(suurimmat rakennuskohteet olivat Paasjoen voimalaitokset ja Kostamus)

Sotakorvaukset N-liitto vaati metalliteollisuuden tuotteina,
Suomen metsäteollisuuden tuotteet Suomi saattoi myydä länteen ja länsivaluutalla ostettiin sotakorvausteollisuuden tarvitsemia tuotteita.
(esim. laivoihin tarvittiin koneita ja metallilevyjä.)

Länsikaupan osalta voi täten puhua talouspolitiikasta, mutta olisiko
poliittinen kaupankäynti oikea nimitys clearing- vaihtokaupalle ?

Suomi toimitti tavaraa N- liittoon, joka puolestaan toimitti esim. Puolalle - josta Suomi haki kivihiiltä.
Öljyä haettiin Libyasta ja Irakista, näihin maihin CCCP oli toimittanut aseita.
Miten tämä tavaranvaihto "kolmansien maiden" kanssa hinnoiteltiin ?

Politiikka ja talouspolitiikka erotetaan yleensä toisistaan hyvin pitkälti, Suomen clearing- tavaranvaihdossa näin ei ollut ja länsikauppa oli vain sivutekijä.
Idänkauppa ja sotakorvaukset olivat keskeinen tekijä Suomen sisäpolitiikassa, "clearing- kriisit" liittyivät poliittisiin kriiseihin ilmeten Suomessa mm. työttömyytenä.

Sisäpolitiikan punaisena lankana 1944 - 1952 olivat sotakorvaukset.
Voidaanko clearing- tavaranvaihtokaupan katsoa olleen keskeinen linja
erityisesti 1946 tai 1950 alkaen ja myös 1952 - 1991 ?

Suomessa lama Neuvostoliiton romahtaessa oli viimeinen
"clearing- kriisi".
Voidaanko lama- ajan katsoa olevan sotakorvausvaikutuksen päätepiste ?

Veikko Palvo

[ollijii]

Sotakorvausten "oikean" kokonaissumman laskeminen tai arvioiminen taitaa olla liki toivotonta.
- Valuuttojen suhteelliset arvot muuttuivat, ja perusteellisestikin. Vanhoja kursseja käytettäessä tuli jo lisälaskua.
- Eri tavaralajien hinnoittelu perustui sotaa edeltäviin aikoihin. Uudessa tilanteessa hintasuhteet olivat muuttuneet, ja muuttuivat edelleen sotakorvausten suoritusaikana.

[Ciccio]

Teheranissa 1943 Yhdistyneiden Kansakuntien johtajat suurempien asioidensa ohella keskustelivat myös Suomelle esitettävästä rauhantarjouksesta.
Stalin esitti sotakorvauksiksi 1200 miljoonaa $:a, Churchill ja Roosevelt tinkivät sen 600 miljoonaan.
Keväällä 1944 Moskovassa Molotov tokaisi Paasikivelle tämän yrittäessä
tunnustella lievempiä rauhanehtoja: "ottakaa tai jättäkää - lyöty Suomi ei enää tule tinkimään !"

Länsiliittoutuneitten vaatimuksesta Neuvostoliitto oli pakoitettu esittämään Suomelle rauhantarjouksen, mutta vaatimuksena oli ehdoton antautuminen.

Helsingin epäonnistuneilla suurpommituksilla CCCP yritti tehostaa vaatimuksiaan keväällä 1944.
Kesäkuussa -44 Neuvostoliitto käynnisti suurhyökkäyksen Suomeen päämääränään Suomen ehdoton antautuminen.
Suomen torjuntavoittojen jälkeen CCCP teki välirauhan Suomen kanssa.

Erillisrauhan, koska CCCP oli käynyt erillissotaakin - tunnusti samalla Suomen erillissodan. Talvisota ja Jatkosota.

Sotakorvaussumma oli nyt 300 miljoonaa $:a.
Nimellisesti.
Osoittautui kyseessä olleenkin 1938 $-arvo, summa nousi n. 600 miljoonaan.

Kyse oli kuitenkin Suomen kansantalouden suorituskyvystä kuuden vuoden aikana.
Aikaa piti jatkaa kahdella vuodella ja J.K.Paasikivi sanoi tässä yhteydessä:
"orjantyöstä on päästävä eroon"

Summa oli lopulta ehkä alkuperäinen 1200 miljoonaa $.
Miljoonilla oli lähinnä vain neuvotteluarvo 1943 -44 ja sotakorvausaikanakin.
Päivittäistavaroiden säännöstelyaika kesti yhtä kauan kuin sotakorvausaikakin, Helsingin olympialaisiin asti.
Tämän päivänkin arvo sotakorvauksille lienee 6-8 vuoden ajalta Suomen kansantalouden ja suomalaisten suorituskyky. (lisättynä luotoilla USA:sta Neuvostoliiton suostumuksella)
---------------------------------------------------------------------------
lis.18/2-08 Allekirjoittanutta on syytetty kirjoittelunsa perusteluiden puutteista - on siinä perääkin - tätä sotakorvausmiljoonien määrää tarkistaessani huomasin professori Antti Saarialhon
esittäneen
sotakorvausmiljoonien määräksi nykyrasitteena ( 2006 )
51 438 miljoonaa US $:a.
-------------
Olisiko kuitenkin korjattava myös $:n arvoon 1938 ?
Ja olihan Suomen kansantalouden ja teollisuuden tuotantokyvyillä erojakin
vuonna 1938 ja 1944 - 1952.............tai 2006.
-------------------------------------------------------------------
lisäys 20/3-08: mm. Esko Vuorisjärvi, väitöskirja 1990,
isbn 951 - 1 - 11157 - 4 , sivu 210.:
Syyskuussa 1944 Petsamon nikkelin konsession haltija INCO / Mondin
S.Wingate määritteli Moskovan rauhanneuvotteluiden ollessa meneillään
menetyksen arvoksi 50 miljoonaa $:a.

Neuvostoliitto tinki summan 20 miljoonaan $:iin, koska se valuuttapulassaan joutui tuon summan Incolle maksamaan $:na ja
sterling£na. Tietysti NL otti tuonkin summan Suomelta sotakorvaussuorituksina.

Sopimusehdot annettiin suomalaisille 14 / 9 1944 ja Pariisin sopimus oli
sisällöltään miltei sama 1947.
----------------------------------------------------------------------

Veikko Palvo

[Ciccio]

Valvontakomissio vaati 26/3-45 kaiken Suomessa olevan ja Saksan valtiolle kuuluvan omaisuuden mukaanlukien saksalaissaatavien siirtämistä Neuvostoliitolle. Suomi oli rauhan ehtona jäädyttänyt omaisuuden hallituksensa valvontaan.

Sopimuksella 6 / 9 1945 Suomen oli palautettava kaikki luovutetuilta alueilta ( mm. Karjala ) evakuoitu omaisuus, jonka arvoksi
sopimuksessa määrättiin 22 miljoonaa $:a ( 1938 arvo ? )

Valvontakomission D.Komarov inventoi saksalaissaatavat yhdessä Aimo Rikan jälkeen SN-Seuran pääsihteeriksi tulleen Toivo Karvosen kanssa.
Eräs Porkkalan huvila päätyi alihintaan T.Keskisen mukaan Sirola- säätiön kautta T.Karvosen omistukseen. isbn 951-9434-38-0, sivu 122.
s. 123.: Toivo Karvonen kuului Suomen kauppavaltuuskuntiin yli 20 vuoden ajan.

Europäische Tanklager´n Suomen Petroolin siirto oli selviö, mutta
1 / 5 1947 sopimuksella Neuvostoliitto sisällytti saks.saataviin 176 neliö- km:n Jäniskosken alueen saksalaisten räjäyttämän Jäniskosken vesivoimalaitoksineen.
Rajakoski, Kaitakoski ja Ylä- Tuloma kuuluivat jo clearing- tavaranvaihtoon.

Neuvostoliitto vaati ns. saksalaissaatavia sijoitettavaksi suomalaisiin yhtiöihin, mihin pääministeri M.Pekkala suostui SKDL:n ministerien kannattaessa.
Pääministeri Pekkala oli siis luvannut Neuvostoliitolle puolet Imatran Voima Oy:stä, Outokumpu Oy:stä, Veitsiluoto Oy:stä, Valtion laivatelakasta ja Valtion metallitehtaista.

Presidentti Paasikivi raivostui erottaen poliitikot neuvotteluvaltuuskunnasta - virkamiehiä tilalle - ja puheenjohtajaksi Sakari Tuomiojan.
Tuomiojan esitykseen sisältyi mm. Jäniskosken alue voimalaitoksineen ja tarvittaessa Otanmäen kaivosalueen luovuttaminen NL:lle.

Joten 1040 neliö-km:n Inarinjärven vedenpinnan korkeutta 2008 säätelee
Venäjä. Olisiko 2005 Ivalon suurtulva liittynyt tähän ?
Inarinjärven valuma- alue 14 512 neliö- km ja esim Uudenmaan läänin
maapinta- ala 6371 neliö- km:a.
http://www.inari.fi/kunta/hallinto/koko ... 645-23.PDF

Veikko Palvo

Steal from one and it´s plagiarism.
Steal from two and it´s research.
Steal from fifty and it´s scholarship.

T.Keskinen, isbn 951 - 9434 - 38 - 0
Wikipedia
Karl- Erik Michelsen, Viides sääty, isbn 952 - 5005 - 34 - 8

[Jouko Heyno]

Suomessa lama Neuvostoliiton romahtaessa oli viimeinen
"clearing- kriisi". Voidaanko lama- ajan katsoa olevan sotakorvausvaikutuksen päätepiste ?

Veikko Palvo

Ei oikeataan voida, sillä a) "clearing-kriisi" on jotain, n koskaan ollut, vaan kyse oli nimen omaan "hallitusta rakennemuutoksesta", jonka toteuttamisesta kerrottiin etukäteen ja joka toteutettiin juuri niin, kuin oli luvattu. Seurauksena on edelleen noin 450.000 päivittäistyöttömyys, julkisen vallan kassakriisi, joka pakottaa kumulatiivisiin leikkauksiin, koska tulorahoitusta ei haluta lisätä, ja elikustannusten nousu, jonka keskeinen syy ei ole inflaatio, vaan tuloerojen kasvu. Idänkaupan ongelmat olivat olemassa ja näkyivät jo kauan ennen NL:n "romahdusta".

[Ciccio]

Suomessa lama Neuvostoliiton romahtaessa oli viimeinen
"clearing- kriisi". Voidaanko lama- ajan katsoa olevan sotakorvausvaikutuksen päätepiste ?

Veikko Palvo

Ei oikeataan voida, sillä a) "clearing-kriisi" on jotain, n koskaan ollut, vaan kyse oli nimen omaan "hallitusta rakennemuutoksesta", jonka toteuttamisesta kerrottiin etukäteen ja joka toteutettiin juuri niin, kuin oli luvattu. Seurauksena on edelleen noin 450.000 päivittäistyöttömyys, julkisen vallan kassakriisi, joka pakottaa kumulatiivisiin leikkauksiin, koska tulorahoitusta ei haluta lisätä, ja elikustannusten nousu, jonka keskeinen syy ei ole inflaatio, vaan tuloerojen kasvu. Idänkaupan ongelmat olivat olemassa ja näkyivät jo kauan ennen NL:n "romahdusta".

Sodan aikainen Päämajan alainen sotatalousesikunta muuttui Sotevaksi, joka keskitetyn tehokkaasti määräsi sotakorvausteollisuudesta.
Sotakorvausten toimitusehtoihin sisältyi taloudellisia ja poliittisia sanktioita tulenarassa sisäpoliittisessa tilanteessa.

"Sota" jatkui 9 v. sotakorv.teollisuudessa, eikä sota- aikaista tuotanto- ja säännöstelyjärjestelmää voitu purkaa.
Sotevasta muodostui ´valtio valtiossa´, KTM:n ylijohtaja Uolevi Raade
asetettiin Sotevan valtaoikeuksien määrittelijäksi, valtaoikeudet kuitenkin lisääntyivät ja keskittyivät yhä enemmän.
Sota- ja sotakorvausaikana luotu koneisto jatkoi 1952 jälkeenkin keskitetyllä, valtio- omisteisella linjallaan.
Poliitikot ajautuivat pitkälti riippuvaisiksi suunnittelujärjestelmästä, jonka tuotannon, talouden, väestön, koulutuksen, liikenteen, kansanterveysjärjestelmän suunnitelmien mukaan asuttiin nukkumalähiöiden elementtilaatikoissakin.

Keskitetty suunnittelu- ja tuotantojärjestelmä näyttäisi purkautuneen lopullisesti vasta lama- aikana ja EU- Suomessa.

Mihin tuo 450 000:n päivittäistyöttömyys perustuu ?
Työllisyysaste on lamaa edeltäneissä lukemissa, yli 70 %:a, mikä on parhaimpien EU- maiden ja USA:n tasoa.
Julkisen sektorin osuus on n. 25 %:n suuruusluokkaa = n. 600 000, ei siihen näyttäisi olevan mahdollista 450 000:tta lisätä ?

Väittäisin vertailuköyhyyden säilyvän aina.

Veikko Palvo

[Jouko Heyno]

Suomessa lama Neuvostoliiton romahtaessa oli viimeinen
"clearing- kriisi". Voidaanko lama- ajan katsoa olevan sotakorvausvaikutuksen päätepiste ?

Veikko Palvo

Ei oikeastaan voida, sillä a) "clearing-kriisi" on jotain, mitä ei koskaan ollut, vaan kyse oli nimen omaan "hallitusta rakennemuutoksesta", jonka toteuttamisesta kerrottiin etukäteen ja joka toteutettiin juuri niin, kuin oli luvattu. Seurauksena on edelleen noin 450.000 päivittäistyöttömyys, julkisen vallan kassakriisi, joka pakottaa kumulatiivisiin leikkauksiin, koska tulorahoitusta ei haluta lisätä, ja elikustannusten nousu, jonka keskeinen syy ei ole inflaatio, vaan tuloerojen kasvu. Idänkaupan ongelmat olivat olemassa ja näkyivät jo kauan ennen NL:n "romahdusta".

Mihin tuo 450 000:n päivittäistyöttömyys perustuu ? Työllisyysaste on lamaa edeltäneissä lukemissa, yli 70 %:a, mikä on parhaimpien EU- maiden ja USA:n tasoa. Julkisen sektorin osuus on n. 25 %:n suuruusluokkaa = n. 600 000, ei siihen näyttäisi olevan mahdollista 450 000:tta lisätä ?

Veikko Palvo

Luku perustuu Suomen Pankin päivittäistyöttömyyttä koskevaan tutkimukseen. Tilastoitiin siis se, kuinka moni suomalainen työikäinen on päivänä X vailla palkkatyötä ja hakee sellaista. Virallisten työttömyystilastojen yleinen ongelma on, että harvoin vaivaudutaan selvittämään, mitä on tilastoitu. Tilastot eivät valehtele, mutta tilastoilla toki kyetaaän valehtelemaan, helpostikin. Virallinen työttömyysluku perustuu viikottaistyöllisyyteen jossa esim. Työvoimaministeriön tilastossa ei ole työtön, jos on ollut tilastoviikkona vähintään 4 h palkkatyössä. Siis koko viikkona. Tämä siitä huolimatta, että on koko loppuajan saanut t-tukea. Tilastokeskuksen tilasto, joka poikkeaa edellisestä, taas perustuu satunnaisotannalla suoritettuun puhelinhaastatteluun, jolloin pois putoavat automaattisesti ne, jotka ovat jo niin PA, ettei puhelintakaan enää ole varaa pitää. Kyse on siis nimen omaan tilastoinnista, ei tilastovirheestä. Lipposen lupaama "työttömyyden puolittaminen" on siis tehty yksinkertaisesti muuttamalla tilastointia ja rahoittamalla verovaroin pätkätyöllisyyttä.

Ei niin yllättävästi, SP:n tutkimusta asiasta ei ole kahtena viimeisenä vuotena tehty, tai sitä ei ainakaan ole julkaistu. Työllisyystilanne ei kuitenkaan ole oleellisesti muuttunut, mitä osoittaa mm. "pätkätöistä" julkisuudessa viimeaikoina käyty keskustelu.

Merkillistä onkin, etteivät hälyytyskellot ole historiantutkijoilla(kaan) soineet, kun tilastoja on julkaistu; Taannoin Hesari vertaili keskipalkkaisen kansalaisen "kunnalliskustannuksia", laskennallinen normaalipalkka oli noin €65.000 vuodessa. Samaan aikaan Tilastokeskuksen mukaan kotitalouksien normaalitulo vuodessa on €33.500. Kun kotitalouksien normaalitulo on noin puolet palkansaajan normaalitulosta , ja kun tiedetään, että suurimmassa osassa kotitalouksia molemmat puolisot (jos sellainen tilanne on) ovat töissä, jos voivat, selittyy tilanne vain työttömyydellä. Tuloerot eivät Suomessa sentään vielä ole noin suuret.

Lähihistorian tutkijalle tässä on kyntämätöntä sarkaa, mutta ongelmana on, että aihe on poliittisesti tulenarka ja toisaalta pelkät historiantutkimuksen menetelmät eivät riitä, täytyy osata käyttää myös tilastotieteen ja valtio-opin sekä sosiologian menetelmiä. Mutta näinhän tieteessä mielenkiintoisten kohteiden kohdalla useimmiten on.

[lentava kirvesmies]

Niinhän se on. Tilastoja pitää osata lukea. Tilastokeskukselta saa kyllä ihan vapaasti tilastotietoa.

Kuka on työtön, on määrittelykysymys. Jossain vaiheessa tilastokeskus määritteli "työllinenen on henkilö, joka on viikon aikana ollut vähintään yhden tunnin työssä" saattaa olla vanhentunut määritelmä, en ole varma.

Vuonna 1998 muutettiin työttömän määritelmää, jolloin työttömien määrä "väheni" 50 000.

Tämä vain muistutuksena siitä miten tilastoja voidaan "lukea"

[Ciccio]

Niinhän se on. Tilastoja pitää osata lukea. Tilastokeskukselta saa kyllä ihan vapaasti tilastotietoa.

Kuka on työtön, on määrittelykysymys. Jossain vaiheessa tilastokeskus määritteli "työllinenen on henkilö, joka on viikon aikana ollut vähintään yhden tunnin työssä" saattaa olla vanhentunut määritelmä, en ole varma.

Vuonna 1998 muutettiin työttömän määritelmää, jolloin työttömien määrä "väheni" 50 000.

Tämä vain muistutuksena siitä miten tilastoja voidaan "lukea"

Ennen lamaa - esim. 1990 - oli omakohtaistenkin muistelmien mukaan huutava työvoimapula.
Mutta samanaikaisesti työttömiä oli yli 100 000, joten "työttömiä" olikin
väärässä tilastossa.
Rakennusalalla esimerkiksi on aina tehty "pätkätöitä"- termi on nykyisin otettu käyttöön jonkinlaisena uutuutena. Pätkätöihin on ollut sopeuduttava nykyisin laajemminkin ja välillä ollaan "työttömiä."

Tilastollisesti voi väittää miltei mitä tahansa - tilastotetoja silti väheksymättä.

Eivät sodassa kaikki kuole, mutta siviilissä kuolee 100 %:lla varmuudella jokainen.
Tilastollisesti todistettuna on turvallisempaa olla sodassa.

V.Palvo

[Jouko Heyno]

Niinhän se on. Tilastoja pitää osata lukea. Tilastokeskukselta saa kyllä ihan vapaasti tilastotietoa.

Kuka on työtön, on määrittelykysymys. Jossain vaiheessa tilastokeskus määritteli "työllinenen on henkilö, joka on viikon aikana ollut vähintään yhden tunnin työssä" saattaa olla vanhentunut määritelmä, en ole varma.

Vuonna 1998 muutettiin työttömän määritelmää, jolloin työttömien määrä "väheni" 50 000.

Tämä vain muistutuksena siitä miten tilastoja voidaan "lukea"

Ennen lamaa - esim. 1990 - oli omakohtaistenkin muistelmien mukaan huutava työvoimapula. Mutta samanaikaisesti työttömiä oli yli 100 000, joten "työttömiä" olikin väärässä tilastossa.

Tässä olet yksiselitteisesti väärässä. Ensinnäkään mitään "työvoimapulatilastoa" ei ole. Toiseksi on muistettava, että taloustieteellisessä mielessä mitään "lamaa" ei tuon vuosikymmenen alussa ollut - kuten olen jo todennut. Kolmanneksi on muistettava, että jos saman aikaisesti on avoimia työpaikkoja ja työvoiman suurta tarjontaa, on vika, kuten markkinatalouden perusteista varmaan tiedät, tarjotussa hinnassa. Sama on tilanne nykyisessä "työvoimapulassa".

Rakennusalalla esimerkiksi on aina tehty "pätkätöitä"- termi on nykyisin otettu käyttöön jonkinlaisena uutuutena. Pätkätöihin on ollut sopeuduttava nykyisin laajemminkin ja välillä ollaan "työttömiä."

Tässä et ole ymmärtänyt, mitä "pätkätyö" tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että vaikka työtä on, ei palkata vakituiseksi. Siitähän ei rakennusalalla tuolloin(kaan) ollut kyse.

[lentava kirvesmies]

Joskus on pulaa "talkooväestä" Eli on kysymys tarjotusta hinnasta.

Mutta onko jotakin jäänyt joskus rakentamatta siitä johtuen, että ei ole löytynyt tekijöitä? Joku esimerkki?

[KustaaW]

Mitäs toi tarjottuhinta tarkoittaa?? Palkkaako ja, että se ei ole sopiva eikä riittävä? Eiköhän se oo suurin syy työvoimapulaan tai "työvoimapulaan" - riippuu vähän alasta - että ei ole sopivia eli ammattitaitoisia tekijöitä.

[Jouko Heyno]

Mitäs toi tarjottuhinta tarkoittaa?? Palkkaako ja, että se ei ole sopiva eikä riittävä? Eiköhän se oo suurin syy työvoimapulaan tai "työvoimapulaan" - riippuu vähän alasta - että ei ole sopivia eli ammattitaitoisia tekijöitä.

Ei todellakaan ole. Syy "työvoimapulaan" on todellakiin kehnossa palkassa. Esimerkiksi ammattitaitoisia sairaanhoitajia on Suomessa joko muissa töissä tai kotona nimen omaan siksi, ettei heille makseta kunnon palkkaa. Osa onkin lähtenyt kohtuullisen palkan perässä mm. Norjaan. Nyt Suomeen aletaan rahdata hoitajia mm. Filippiineiltä, koska filippiiniläiselle Suomen heikkokin palkka on enemmän kuin mitä kotimaassa saisi. Sama on tilanne muillakin "pula-aloilla".

[Ciccio]

Joskus on pulaa "talkooväestä" Eli on kysymys tarjotusta hinnasta.

Mutta onko jotakin jäänyt joskus rakentamatta siitä johtuen, että ei ole löytynyt tekijöitä? Joku esimerkki?

Sotakorvausaikana kommunistit järjestivät lukuisia poliittisia lakkoja ja siinä sivussa vaadittiin lisää palkkaakin.
Valvontakomission venäläiset eivät ilmeisestikään oikein käsittäneet näitä "työtaisteluita", monissakin yhteyksissä on kirjoitettu heidän esim. Turun telakkalakossa neuvoneen suomalaisia:
"Ottakaa niiltä elintarvikesäännöstelykortit pois- lakko päättyy nopeasti."

Eivät ne sotakorvausalukset tosiaankaan jääneet rakentamatta, mutta
myöhästymissakkoja jouduttiin maksamaan.

Veikko Palvo