Oliko renki sittenkin maaorja?

[IHorsti]

Hei,

Kiinnostaisi saada vastauksia seuraavaan:

Olivatko maata omistamattomat Ruotsissa ja Suomessa loppujen lopuksi tosiasiassa maaorjia siinä missä näin oli Keskieuroopassa ja Venäjällä?

Olen ymmärtänyt, että kysymyksessä ol tosiasiallisesti maanviljelyksen eräs organisointitapa, jossa työvoiman jatkuvuus varmistettiin maanomistajille estämällä pientalonpoikia (mäkitupalaisia, renkejä ja mitä kaikkia heitä olikaan) muuttamasta paikkakunnalta ja antamalla suur-isännille pitkälle maatyöläisten vapauteen ja terveyteen kohdistuvia oikeuksia. Tietääkseni täälläkään Suomen alueella ei saanut muuttaa paikkakunnalta (jos olisi edes taloudellisesti kyennyt), isännällä oli oikeus fyysiseen kuritukseen jne. Entä häpeäpuu? Torpparit olivat kai itse asiassa varsin vapaa luokka muihin verrattuina?

Keskieuroopassa ja Venäjällä maaorjat eivät kai olleet isäntänsä omaisuutta (varsinaisia orjia) vaan pelkästään sidottuja juridisesti tilaan, jolloin he tilan kaupan yhteydessä siirtyivät uuden tilanomistajan palvelukseen. Entä työvelvollisuus? Venäjällä tosin kai sanottiin, että isännällä oli NN määrä sieluja mutta mitä se tosiasiassa merkitsi? Oliko eroavaisuus itse asiassa loppujen lopuksi niin merkittävä jokapäiväisessä elämässä kuin mitä nimitykset osoittavat?

Tätä kysymystä on varmaan tutkittu. Mitäköhän tutkimuksia on?

[Vetehinen]

Hei,

Kiinnostaisi saada vastauksia seuraavaan:

Olivatko maata omistamattomat Ruotsissa ja Suomessa loppujen lopuksi tosiasiassa maaorjia siinä missä näin oli Keskieuroopassa ja Venäjällä?

Olen ymmärtänyt, että kysymyksessä ol tosiasiallisesti maanviljelyksen eräs organisointitapa, jossa työvoiman jatkuvuus varmistettiin maanomistajille estämällä pientalonpoikia (mäkitupalaisia, renkejä ja mitä kaikkia heitä olikaan) muuttamasta paikkakunnalta ja antamalla suur-isännille pitkälle maatyöläisten vapauteen ja terveyteen kohdistuvia oikeuksia. Tietääkseni täälläkään Suomen alueella ei saanut muuttaa paikkakunnalta (jos olisi edes taloudellisesti kyennyt), isännällä oli oikeus fyysiseen kuritukseen jne. Entä häpeäpuu? Torpparit olivat kai itse asiassa varsin vapaa luokka muihin verrattuina?

Keskieuroopassa ja Venäjällä maaorjat eivät kai olleet isäntänsä omaisuutta (varsinaisia orjia) vaan pelkästään sidottuja juridisesti tilaan, jolloin he tilan kaupan yhteydessä siirtyivät uuden tilanomistajan palvelukseen. Entä työvelvollisuus? Venäjällä tosin kai sanottiin, että isännällä oli NN määrä sieluja mutta mitä se tosiasiassa merkitsi? Oliko eroavaisuus itse asiassa loppujen lopuksi niin merkittävä jokapäiväisessä elämässä kuin mitä nimitykset osoittavat?

Tätä kysymystä on varmaan tutkittu. Mitäköhän tutkimuksia on?

Tietääkseni Suomessa renki ei ollut maaorja. Yksi syy lienee se, että renki saattoi olla tilan omistajan veli, joka jäi ilman tilaa perinnönjaossa.

Maaorjan ja rengin yksi ero oli se, ettei maaorja joutunut sotaväkeen, mutta renki saattoi joutua.

[Kari Hintsala]

Maaorjan ja rengin yksi ero oli se, ettei maaorja joutunut sotaväkeen, mutta renki saattoi joutua.

No jos Venäjästä puhutaan, niin juuri maaorjat sinne armeijaan joutuivat, ja isäntä päätti kuka lähtee. Armeijaan ottamisen hetkellä mies kyllä vapautui maaorjuudesta, mutta se on taas toinen juttu.

[Klaus Lindgren]

Ensinnäkin tätyyy todeta, että renki ei tosiaankaan ollut maaorja, vaan esimerkiksi Suomessa palkattu työntekijä. Toki rengit ja piiat olivat isäntänsä vallan alaisia, mutta niinhän ne olivat isännän vaimo ja lapsetkin. Palveluspakkokin oli voimassa 1860-luvulle asti, mutta kerran vuodessa, syysaikaan, renkien ja piikojen kontrahdit joko uusittiin tai purettiin – jos siis oli uusi paikka tiedossa ja nykyinen isäntä ei miellyttänyt, renki lähti.
Toinen kysymys on sitten torpparin tai lampuodin asema. Myös heidän asemansa perustuivat juridisesti vuokrasopimukseen, ja samalla yksilön vapauteen. Jos nykyinen olo ei miellyttänyt ja parempia mahdollisuuksia oli tarjolla, torpparilla oli lupa hakea muita mahdollisuuksia. Maaorjalla ei moista oikeutta ollut. Seuraavaksi täytyy kyllä myös todeta, että maaorjan, vuokraviljelijän ja itsenäisen talonpojan rajat eivät suinkaan olleet selkeitä, vaan esimerkiksi Tanskan kohdalla jotkut tutkijat katsovat, että siellä 1700-luvulla vallitsi maaorjuus, toiset taas sanovat, että se ei ihan sitä ollut.

[Jouko Heyno]

Hei,

Kiinnostaisi saada vastauksia seuraavaan:



Keskieuroopassa ja Venäjällä maaorjat eivät kai olleet isäntänsä omaisuutta (varsinaisia orjia) vaan pelkästään sidottuja juridisesti tilaan, jolloin he tilan kaupan yhteydessä siirtyivät uuden tilanomistajan palvelukseen.

Kyllä Venäjän maaorjat todella olivat orjia; paitsi muuttokieltoa, heitä koski isännän tuomio-oikeus ja myyntioikeus.