"Fimbulvinter", eli nälkävuodet 330 e.kr.

[Jouppe]

Omistan Tietolipas sarjan pokkarin nro 180 "Ennen, muinoin; Miten menneisyyttämme tutkitaan" Toimittanut Riho Grünthal.

Matti Eronen kirjoittaa tässä kirjassa artikkelissaan "Ilmaston vaihtelut jääkauden jälkeen" siitä, miten 90-luvulla kerättiin Lapin metsärajavyöhykkeen järvistä lahoamattomia männynrunkoja, josta onnistuttiin muodostamaan vuosirenkaiden paksuusvaihteluun perustuvan vuoden tarkkuudella muodostetun katkeamattoman aikasarjan aina 7500 vuoden päähän.

Hän kertoo, että "tämän mäntykronologian rakentamisessa oli pitkään vaikeutena noin vuosien 200-400 e.kr. välinen aika. Vuosilustojen ristinajoitusta tuon ajankohdan yli yritettiin vuosikaudet turhaan, kunnes vuonna 1999 saatiin kohdalleen ja ongelma ratkesi. Tärkeä syy ristiinajoituksen vaikeuteen oli erittäin epäedullinen ajanjakso, joka alkoi vuonna 330 e.kr. Tuonna vuonna männyn paksuuskasvu romahti melkein olemattomaksi ja toipuminen iskusta kesti 20-30 vuotta. Vuoden 330 e.kr. vuosilusto on ohuin koko monituhatvuotisessa lustokronologiassa eli se oli ainakin männyn kasvun kannalta kaikkein epäedullisin vuosi tuona pitkänä ajanjaksona".

Sitten hän tarjoaa pari mahdollista syytä tähän ilmastokatastrofiin ja päätyy toteamaan: "Ennen ajanlaskua tapahtunut ilmaston huononeminen on varmasti vaikeuttanut ihmisten toimeentuloa pohjoisilla alueilla mutta näitä syy-yhteyksiä ei ole toistaiseksi [siis 2002 oma huomioni] laajalti pohdittu".

Minä olen mielessäni yhdistänyt tätä tietoa seuraaviin tietojyväsiin: Geneetikot ovat kirjoituksissaan jo ennen uusimpien menetelmien kehittymistä (esim de la Chapelle "Pohjan Poluilla Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan" 1999) todenneet joidenkin perinnöllisiin sairauksiin (diastrofinen dysplasia ja myoklonus(?)epilepsia) altistavien geenien läpikäynneen väestöllisen "pullonkaulan" 2000-2500 vuotta sitten (olihan toki Suomen alueen väestö muutenkin esihistoriallisiin aikoihin kovin kovin pieni, kenties tuhansia tai korkeintaan kymmeniä tuhansia henkilöitä).

Juuri tuolle samalle ajanjaksolle arkeologit ovat myös hartiavoimin olleet täyttämässä "löytötyhjiötä" (alkaen Meinander 1969 "Dåvits" ja Morbyn keramiikka) ja ovat omasta mielestään onnistuneet todistamaan väestön jatkuvuuden, mutta suhteellinen löytöniukkuus (ja kenties sisämaan taantuminen eräilytalouteen) lienee edelleen fakta ja yhteensopiva edellä kuvatun pullonkaulaväestön kanssa. Voisi ehkä ajatella myös, että tuona ajankohtana tapahtunut väestöharvennus olisi loppupiste kaikista nuorimmillekin iranilaisperäisille lainasanoille ja/tai loppupiste läntisten germaanilainojen (esim kärsiä, lansi) kulkeutumiselle kanta-permiin itämerensuomen kautta. Populaation pienuus voisi selittää myös kielen kehittymisen vallankumouksellisen luonteen keskikantasuomalaisella kaudella. Nämä asiathan katsotaan korreloivan.

Nyt kysynkin mikä on poikkitieteellinen tutkimustilanne koskien 330-300 e.kr. hahmottuvaa väestökadon aikakautta? Ovatko genetiikan uudet menetelmät tuoneet selkeyttä montako ihmistä meillä (pl. saamelaiset) oli esi-isinämme juuri noille vuosikymmennille otaksuttujen katovuosien jälkeen?

En nyt perää "suurta synteesiä" vaan lähinnä perään tietoa siitä, mikä on tutkimustilanne muilla tieteenaloilla kuin kielitiede koskien 330 e.kr. alkanutta ilmastokatastrofia.

[ekyto]

Ilmeisesti kansainvaellusaikanakin on ollut v. 535-536 tulivuorenpurkauksesta aiheutunut kylmä jakso:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmastonmuutos_535-536

Ilmastonmuutos 535–536

Ilmastonmuutos vuosina 535–536 oli äkillinen, parin vuoden mittainen ilmaston viileneminen pohjoisella pallonpuoliskolla, mikä johti satojen epäonnistumiseen ja nälänhätiin. Äkillisen lämpötilan laskun uskotaan johtuneen jossain päin maailmaa tapahtuneesta valtavasta tulivuorenpurkauksesta, joka nosti ilmakehään auringon maanpinnalle saapuvaa säteilyä himmentäviä purkaustuotteita. Purkautuva tulivuori on saattanut olla Indonesian Rabaul tai Krakatau. Viilentävä aines voi olla peräisin myös komeetan tai suuren meteoriitin törmäyksestä maahan. Lunta satoi Kiinassa elokuussa. Näihin aikoihin tapahtunut purkaus näkyy vuosirenkaissa ja rikin määrän kasvuna.

Purkauksen väitetään liittyneen moniin ajan ilmiöihin, mm. Keski-Amerikan Teotihuacánin intiaanikaupungin hylkäämiseen, keskiajan alkuun, avaarien mahdin heikkenemiseen, Persian imperiumin romahdukseen, Islamin nousuun ja mongolien vaellukseen kohti länttä.

Kylmeneminen vuosina 535-536 näkyy selvästi piikkinä puiden vuosirenkaissa eri puolella maailmaa.

Ajallisesti tuo sopii Gotlannin ja Öölannin tuhoamisen ajankohtiin. Fimbulvinterin kerrotaan kestäneen 3 vuotta, mikä sopisi tuon kylmän jakson kestoon:

In Norse mythology, Fimbulwinter (Old Norse Fimbulvetr) is the immediate prelude to the end of the world, Ragnarök. Fimbulwinter is three successive winters where snow comes in from all directions, without any intervening summer. During this time, there will be innumerable wars and brothers will kill brothers.

Eli talven sanotaan kestäneen kolme normaalitalvea putkeen ja aiheuttaneen lukuisia sotia, missä veljet tappoivat toisiaan.

Noin 500-lukua kuvaavaksi ajoitetussa Fundinn Noreg-sagassa kerrotaan Norin ja Gorin siskon kadonneen talvella, mutta veljekset odottelivat kolme talvea ennen kuin lähtivät etsimään häntä. Mielestäni omituisen pitkä aika odotella, ellei siihen ole joku syy. Ehkäpä Goi symbolisoi vuosien 535-536 "kadonnutta kesää" ja Norin ja Gorin matkat symbolisoivat Kvenlannin väestön uuden suotuisamman asuinpaikan etsintää?

http://www.northvegr.org/lore/oldheathen/064.php

It was the news one winter at Thorrablót that Goi had disappeared, and a search for her was begun, but she was not found. And when that month had passed, Thorri prepared a feast and sacrifice for this, that they should discover where Goi had gone; they called that Goiblot. But they discovered nothing more about her. Three winters later the brothers swore an oath that they would search for her.

[ekyto]

Ehkäpä Kalevalan säkeet 45-49, missä Louhi piilottaa kuun, auringon ja tulen kuvaa tuota samaa kylmää jaksoa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala

Runot 45–49: Louhen kosto Kalevalalle: Pohjolan emäntä lähettää Kalevalan väelle tauteja ja karhun surmaamaan karjan; hän piilottaa kuun ja auringon sekä varastaa tulen Kalevalalta; Väinämöinen ja Ilmarinen palauttavat tulen ja Väinämöinen pakottaa Pohjolan emännän palauttamaan auringon ja kuun taivaalle.

[Jouppe]

Ilmeisesti kansainvaellusaikanakin on ollut v. 535-536 tulivuorenpurkauksesta aiheutunut kylmä jakso:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmastonmuutos_535-536

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta linkistä. Voi olla, että juuri tuon ajan mahdolliset katovuodet sopivat paremmin muinaisskandinaavien "fimbulvinter" -perimätietoon, koska se oli lähempänä muistissa. Huomaan vaan, etteivät kaikki ole vakuuttuneet tuon katastrofin vakavuudesta tai maailmanlaajuisuudesta. Katso esimerkiksi Antti Arjavan arvio tämän kirjoituksen loppuosassa:
http://www.tieteessatapahtuu.fi/027/arjava.pdf

Kirjalliset lähteet osoittavat, että sumu aiheutti suurta hämmennystä ja ruuan puutettakin siellä, missä se näkyi. Mutta ne osoittavat yhtä selvästi, että muutaman vuoden jälkeen aikalaiset eivät pitäneet tapahtumaa elämäänsä mullistaneena tekijänä. Lukemattomien tuon ajan maanjäristysten, kulkutautien, tulvien, heinäsirkkaparvien ja verilöylyjen joukossa tumma pilvi ei jäänyt muistiin erityisen pahana onnettomuutena.
.
.
Johannes Lydoksen unohtunut kuvaus kuitenkin antaa ymmärtää, että sumu oli kostea ja paikallinen. Vaikka Lydoksen tietojen tarkkuutta ei voi enää varmistaa, ei ainakaan jälkimmäistä väitettä pitäisi suoraan leimata epäuskottavaksi, varsinkin kun kaikki varmat maininnat pilven havaitsemisesta rajoittuvat Italian ja Vähän-Aasian väliselle alueelle.

Kiinnitän vielä huomiota alkuperäiseen kysmykseeni, joka ei liittynyt niinkään "fimbulvinterin" selittämiseen kuin tuon ajanlaskuamme edeltävään neljännen vuosisadan elinolosuhteiden ja populaatiokehityksen ymmärtämiseen.

Ainakin "pohjoisten alueiden" mäntyjen osalta tämä aikaisempi heikkokasvuisuuden jakso on edustanut paljon vakavampaa ilmaston järkkymistä, ja kuten todettu saattaa jopa näkyä populaatiomme tautiperimässä.

Odottaisi, että vuosien 330-300 e.kr. vaikeudet, mikäli ne johtuisivat atmosfäärisestä pilvestä/tulivuorenpurkauksesta, jotenkin näkyisivät myös antiikin historiallisissa lähteissä, mutta tätä en ole missään havainnut. Onko muilla havaintoja tästä?

Ehkäpä ilmiö oli rajoittunut Pohjois-Eurooppaan? Voisiko häiriö golf-virrassa aiheuttaa näin paikallisen suurkatastrofin joka ei näkyisi Välimeren itä-pohjukassa?

Yhteensattuma lienee se, että kausi osuu niin lähelle Aleksanteri suuren valloitusretkeä. Myöskään niiden yhteydessä ei liene kerrottu kummallisista säistä mitään?

[Toni Selkala]

Hei,

yritin pikaisesti katsahtaa löytyisikö moisesta ilmiöstä mitään tietoa. Etsimistä toki hieman vaikeuttaa, etten ymmärrä suurimmasta osasta kirjoituksista tuon taivaallista, mutta tässä nyt vähän jotain. Elikkä, tulivuorenpurkausten merkitys ilmastonmuutokselle ei nähtävästi olekaan ihan niin yksioikoinen asia kuin monesti ainakin television dokumenteissa annetaan ymmärtää. Esimerkiksi J.P. Sadlerin ja J.P. Grattan artikkeli Volcanoes as agents of past environmental change suhtautuu varsin kriittisesti dramaattiseen muutoksen, jonka tulivuori voisi aiheuttaa. Samalla se tarjoaa laajan lähteistön muuhun aihetta käsitelleeseen tutkimukseen, jos epäilys iskee.

Toisaalta kylmän jakson syynä voi olla nähtävästi aika lailla mikä tahansa muukin muailmallinen mullistus ja en nyt ainakaan ihan heti onnistunut juuri Pohjois-Eurooppaa tuona ajanjaksona käsittelevää aineistoa löytämään. Kuitenkin sveitsiläisten ja hollantilaisten tutkijoiden kirjoittama artikkeli; Willy Tinner et al. Climatic change and contemporaneous land-use phases north and south of the Alps 2300 BC to 800 AD antaa jo abstraktissaan ymmärtää, että vaihtelu kylmien ja lämpien jaksojen välillä on ollut varsin nopeaa:

Pollen analysis indicates contemporaneous phases of forest clearances and of
intensified land-use at 1450–1250 BC, 650–450 BC, 50 BC–100 AD and around 700 AD. These land-use expansions coincided with periods of warm climate as recorded by the Alpine dendroclimatic and Greenland oxygen isotope records.

En tiedä voiko näissä tieteissä tehdä e contrario -päätelmiä, mutta mikäli voi, niin tällöin ajanjaksolle 450 eaa. ja 50 eaa. jaksottuisi kylmempi vaihe, joka saattaisi systemaattisesti edeten olla siten kylmimmillään tuolloin 330 - 300 eaa. Toki tämä kaikki on vain täysin asiaan perehtymättömän arvailua. Toivottavasti tästä oli nyt edes jotain apua tutkimuksissasi.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

[Jaakko Hakkinen]

Omistan Tietolipas sarjan pokkarin nro 180 "Ennen, muinoin; Miten menneisyyttämme tutkitaan" Toimittanut Riho Grünthal.

Matti Eronen kirjoittaa tässä kirjassa artikkelissaan "Ilmaston vaihtelut jääkauden jälkeen" siitä, miten 90-luvulla kerättiin Lapin metsärajavyöhykkeen järvistä lahoamattomia männynrunkoja, josta onnistuttiin muodostamaan vuosirenkaiden paksuusvaihteluun perustuvan vuoden tarkkuudella muodostetun katkeamattoman aikasarjan aina 7500 vuoden päähän.

Hän kertoo, että "tämän mäntykronologian rakentamisessa oli pitkään vaikeutena noin vuosien 200-400 e.kr. välinen aika. Vuosilustojen ristinajoitusta tuon ajankohdan yli yritettiin vuosikaudet turhaan, kunnes vuonna 1999 saatiin kohdalleen ja ongelma ratkesi. Tärkeä syy ristiinajoituksen vaikeuteen oli erittäin epäedullinen ajanjakso, joka alkoi vuonna 330 e.kr. Tuonna vuonna männyn paksuuskasvu romahti melkein olemattomaksi ja toipuminen iskusta kesti 20-30 vuotta. Vuoden 330 e.kr. vuosilusto on ohuin koko monituhatvuotisessa lustokronologiassa eli se oli ainakin männyn kasvun kannalta kaikkein epäedullisin vuosi tuona pitkänä ajanjaksona".

Sitten hän tarjoaa pari mahdollista syytä tähän ilmastokatastrofiin ja päätyy toteamaan: "Ennen ajanlaskua tapahtunut ilmaston huononeminen on varmasti vaikeuttanut ihmisten toimeentuloa pohjoisilla alueilla mutta näitä syy-yhteyksiä ei ole toistaiseksi [siis 2002 oma huomioni] laajalti pohdittu".

Minä olen mielessäni yhdistänyt tätä tietoa seuraaviin tietojyväsiin: Geneetikot ovat kirjoituksissaan jo ennen uusimpien menetelmien kehittymistä (esim de la Chapelle "Pohjan Poluilla Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan" 1999) todenneet joidenkin perinnöllisiin sairauksiin (diastrofinen dysplasia ja myoklonus(?)epilepsia) altistavien geenien läpikäynneen väestöllisen "pullonkaulan" 2000-2500 vuotta sitten (olihan toki Suomen alueen väestö muutenkin esihistoriallisiin aikoihin kovin kovin pieni, kenties tuhansia tai korkeintaan kymmeniä tuhansia henkilöitä).

Juuri tuolle samalle ajanjaksolle arkeologit ovat myös hartiavoimin olleet täyttämässä "löytötyhjiötä" (alkaen Meinander 1969 "Dåvits" ja Morbyn keramiikka) ja ovat omasta mielestään onnistuneet todistamaan väestön jatkuvuuden, mutta suhteellinen löytöniukkuus (ja kenties sisämaan taantuminen eräilytalouteen) lienee edelleen fakta ja yhteensopiva edellä kuvatun pullonkaulaväestön kanssa. Voisi ehkä ajatella myös, että tuona ajankohtana tapahtunut väestöharvennus olisi loppupiste kaikista nuorimmillekin iranilaisperäisille lainasanoille ja/tai loppupiste läntisten germaanilainojen (esim kärsiä, lansi) kulkeutumiselle kanta-permiin itämerensuomen kautta. Populaation pienuus voisi selittää myös kielen kehittymisen vallankumouksellisen luonteen keskikantasuomalaisella kaudella. Nämä asiathan katsotaan korreloivan.

Nyt kysynkin mikä on poikkitieteellinen tutkimustilanne koskien 330-300 e.kr. hahmottuvaa väestökadon aikakautta? Ovatko genetiikan uudet menetelmät tuoneet selkeyttä montako ihmistä meillä (pl. saamelaiset) oli esi-isinämme juuri noille vuosikymmennille otaksuttujen katovuosien jälkeen?

En nyt perää "suurta synteesiä" vaan lähinnä perään tietoa siitä, mikä on tutkimustilanne muilla tieteenaloilla kuin kielitiede koskien 330 e.kr. alkanutta ilmastokatastrofia.

On mielenkiintoista, että Eronen selostaa tuon kohdan jälkeen, miten esim. "pikkujääkausi" ei näy lustoissa mitenkään. Myöskään lämpimät jaksot eivät ole vastaavasti paksuntaneet lustoja. Tämä viitannee siihen, että kasvuhäiriö ei johtuisikaan kylmästä vaan esimerkiksi pimeydestä - lämpötilan vaihtelut eivät näytä vaikuttavan riittävän dramaattisesti vuosilustoihin, mutta sen sijaan auringon valon puuttuminen/peittyminen olisi varmasti dramaattisesti vaikeuttanut kasvien yhteyttämistä. Tämä viittaisi ilmakehän paksuun nokikerrokseen, eli tulivuorenpurkaukseen.

(En tiedä, kumpi on viljakasveille tärkeämpi, lämpö vai valo, mutta epäilemättä viljelijät ovat joutuneet ankariin nälkäongelmiin - vaikka sivuelinkeinoilla metsästyksellä ja kalastuksella vielä tuohon aikaan olikin tärkeä asema.)

Tulivuorenpurkauksen vaikutusten ei sitä paitsi tarvitse olettaa näkyneen etelämpänä Euroopassa. Nimittäin Maapallon kiertoliikkeen vuoksi ilmamassat pysyttelevät tietyillä leveysasteilla. Keskileveysasteiden ilmamassan ja pohjoisen polaari-ilmamassan välissä on polaaririntama, joka liikkuu jonkin verran pohjois-etelä-suunnassa. "Kun Suomessa on kesällä hellettä, olemme keskileveysasteiden ilmamassassa, kun taas vuodenaikaan nähden kylmä tai viileä sää merkitsee polaari-ilmaa."
(Suomalainen sääkirja. Etanasta El Niñoon. Otava 2001, s. 35.)

Käsittääkseni hyvin hienojakoinen noki ja tuhka voisi pysytellä pitkiäkin aikoja tiettyjen leveysasteiden yläpuolella. Ja Islannin tienoillahan on vulkaanisesti aktiivisia tulivuoria.

Ja sitten geeneihin

Käsittääkseni tuman geeneistä saaduille tuloksille, joiden mukaan Suomen kansa olisi runsaat 2000 vuotta vanha, ei ole löydetty selvää tukea toisvanhempaisista geeneistä (isä- tai äitilinjoista). Eteläinen Suomi on geeneiltään paljon heterogeenisempaa kuin vaikkapa itäis-pohjoiset alueet, missä myöhäinen perustajavaikutus näyttää selvemmältä (ainakin isälinjoissa).

Ongelmana on, ettei vielä tiedetä, minkä verran diversiteetti etelässä johtuu myöhäisemmistä väestöliikkeistä. Vasta kun tällaiset kerrostumat voidaan karsia pois, voitaisiin nähdä, oliko geenistö diversiteetti pienempi (< pullonkaula) ennen näitä "vieraita" vaikutuksia.

[ekyto]

Nyt kysynkin mikä on poikkitieteellinen tutkimustilanne koskien 330-300 e.kr. hahmottuvaa väestökadon aikakautta? Ovatko genetiikan uudet menetelmät tuoneet selkeyttä montako ihmistä meillä (pl. saamelaiset) oli esi-isinämme juuri noille vuosikymmennille otaksuttujen katovuosien jälkeen?

En nyt perää "suurta synteesiä" vaan lähinnä perään tietoa siitä, mikä on tutkimustilanne muilla tieteenaloilla kuin kielitiede koskien 330 e.kr. alkanutta ilmastokatastrofia.

Hesarissa oli eilen geneetikko Tuuli Lappalaisen artikkeli suomalaisten geeneistä. Siitä saa vähän kuvaa siitä, missä genetiikan tutkimus tällä hetkellä menee:

[Kukkiva Kasvi]

Käytettäessä Edda-runoutta lähteenä olisi huomioitava se, että kyseessä on nimenomaan myytillinen runous, ei tietystä historiallisesta aikakaudesta kuten esim. 500-luvusta ja sen tapahtumista kertova teos.

Tässä yhteydessä on todettava, että pitkästä talvesta kertovat runoelmat voitaisiin tällöin yhdistää myös Virossa sijaitsevan meteoriitin synnyttämän Kaalin kraatterin syntyyn. Tapahtuma saattoi aiheuttaa lyhytkestoisia muutoksi ilmastossa. Se sijoitetaan käsittääkseni vaihtevasti 2500-4000 vuotta sitten tapahtuneeksi,ja sillä on selitetty mm. pitkän talven teeman esiintymistä suomalaisissa, virolaisissa ja ruotsalaisissa kansanrunoissa.

Mutta kuten sanoin, myytillistä kirjallisuutta ei voida tulkita kuten siteeraamassani viestissä on tulkittu.

Ilmeisesti kansainvaellusaikanakin on ollut v. 535-536 tulivuorenpurkauksesta aiheutunut kylmä jakso:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmastonmuutos_535-536

Ilmastonmuutos 535–536

Ilmastonmuutos vuosina 535–536 oli äkillinen, parin vuoden mittainen ilmaston viileneminen pohjoisella pallonpuoliskolla, mikä johti satojen epäonnistumiseen ja nälänhätiin. Äkillisen lämpötilan laskun uskotaan johtuneen jossain päin maailmaa tapahtuneesta valtavasta tulivuorenpurkauksesta, joka nosti ilmakehään auringon maanpinnalle saapuvaa säteilyä himmentäviä purkaustuotteita. Purkautuva tulivuori on saattanut olla Indonesian Rabaul tai Krakatau. Viilentävä aines voi olla peräisin myös komeetan tai suuren meteoriitin törmäyksestä maahan. Lunta satoi Kiinassa elokuussa. Näihin aikoihin tapahtunut purkaus näkyy vuosirenkaissa ja rikin määrän kasvuna.

Purkauksen väitetään liittyneen moniin ajan ilmiöihin, mm. Keski-Amerikan Teotihuacánin intiaanikaupungin hylkäämiseen, keskiajan alkuun, avaarien mahdin heikkenemiseen, Persian imperiumin romahdukseen, Islamin nousuun ja mongolien vaellukseen kohti länttä.

Kylmeneminen vuosina 535-536 näkyy selvästi piikkinä puiden vuosirenkaissa eri puolella maailmaa.

Ajallisesti tuo sopii Gotlannin ja Öölannin tuhoamisen ajankohtiin. Fimbulvinterin kerrotaan kestäneen 3 vuotta, mikä sopisi tuon kylmän jakson kestoon:

In Norse mythology, Fimbulwinter (Old Norse Fimbulvetr) is the immediate prelude to the end of the world, Ragnarök. Fimbulwinter is three successive winters where snow comes in from all directions, without any intervening summer. During this time, there will be innumerable wars and brothers will kill brothers.

Eli talven sanotaan kestäneen kolme normaalitalvea putkeen ja aiheuttaneen lukuisia sotia, missä veljet tappoivat toisiaan.

[/b]

[ekyto]

Mutta kuten sanoin, myytillistä kirjallisuutta ei voida tulkita kuten siteeraamassani viestissä on tulkittu.

Mikä estää? Ainahan voi spekuloida. Onko jokin syy, miksi myytti Fimbul-talvesta ei olisi voinut syntyä 500-luvun kylmän kauden innoittamana?

[Toni Selkala]

Olen antanut itseni ymmärtää, että pitkälti suullisena kansanperinteenä kerrotut myytit muuttuvat varsin paljon aikojen saatossa, eikä siten niitä varmaankaan voida ainakaan kovin tarkasti pitää minkään ajan kuvauksena, vaan enemmänkin tarustona menneistä ajoista geneerisesti. Siten kylmä kausi on voinut tapahtua edelliselle sukupolvelle tai kaksikymmentä sukupolvea sitten, jolloin myös yhdestä katovuodesta on voinut tulla maailmanlopun metafora joka paisuu kertomuksissa apokalyptisiin mittoihin vuosien tarinankerronan seurauksena.

Mikäli vastaavia tarinoita löydetään myös muista kulttuureista voidaan arvatenkin olettaa, että joko a) tarinaa on kerrottu matkalaisille, jotka ovat vieneet sen mukanaan ja kertoneet eteenpäin TAI b) tarinoille on yhteinen pohja, jolloin voidaan puhua mahdollisesta luonnonmullistuksesta. Mikäli tällaiselle luonnonmullistukselle on olemassa muuta tieteellistä näyttöä (esimerkiksi nämä lukemattomat hienot ajoituskeinot jne.) voidaan myyttien tarinoita eittämättä tutkia ja sitä kautta selvittää onko niiden taustalla jokin tosiasiallinen tapahtuma ja mikä se voisi olla.

Todellisuuden kuvauksina myytit taitavat kuitenkin loppujen lopuksi olla yhtä luotettavia kuin isäni kertomukset kalasaaliista, joka on runsas, jollei jopa eeppinen. Analogisesti voitaneen siis todeta, että kylmää on voinut olla ja kurjaakin siinä sivussa, mutta koska kaikesta on selvitty voidaan tarinoista tehdä myyttisiä selviytymistarinoita jumalia, pohjalaisia tai muita pahiksia vastaan. Näin ainakin omasta mielestäni kielen sosiaalinen vaikutus toimii: isosta tulee valtava ja pienestä lilliputti. Kun tämän monistaa kymmenien, jollei satojen vuosien saatossa uudelleen ja uudelleen päästään jo jumaliin ja keijukaisiin sekä muihin peikkoihin ja mörköihin -- niin ja ikuisiin talviin.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä