Emma-Liisa kirjoitti:Ciccio kirjoitti: Ei liene suuriakaan mielipide- eroja siitä kumman osapuolen vaikutuspiirissä puolueeton Suomi oli kylmän sodan aikana ?
Unohtuu kepeästi, että yliopistoa ei mitenkään "puhdistettu" sodan jälkeen". Myöhemmin suuri osa professoreista oli entisiä AKS:läisiä.
Sen sijaan että latelet perusteettomia väitteitä, voisit kertoa esimerkiksi, mitkä osat vaikka Tuomo Polvisen tutkimustuloksista ovat mielestäsi vääriä?
RADIKAALIT ja EHEYTTÄJÄT 1930-luvulla:
Valkoiset voittivat sisällissodan vain puolittain, punaisten radikaali johto siirtyi Neuvosto_Venäjälle ja perusti 8/1918 Moskovassa SKP:n alkaen valmistella kostoa. Mutta Suomessa lapuanliike paradoksaalisesti pakoitti sosiaalidemokraatit ja kokoomuksen nostamaan demokratian itseisarvoksi.
Ja demokratian perusideahan on vastavuoroisuus, samojen pelisääntöjen tulee koske voitettuja ja voittajia ja siten kummankaan osapuolen eheyttäjät eivät voineet hyväksyä vastapuolen radikaaleja: SKP:tä ja IKL:ää. Tämä mahdollisti punamultahallituksen synnyn 1937.
Nimim. Emma-Liisa, AKS:n kasvatit näyttäisivät tosiaan nousseet asemiinsa vasta sodan 1939- 1944 jälkeen: Urho Kekkonen, 1934 KOK:n puheenjohtajaksi tullut J.K.Paasikivi (KOK:sta oli 14 edustajaa irtaantunut omaksi IKL:n eduskuntaryhmäksi 7/1933 vaalien jälkeen)
Professoreista 1966 ( 360 ) näyttää 104 olleen entisiä AKS:läisiä + 5 yliopistojen ja korkeakoulujen rehtoria. Kirkon 9:stä piispasta 7 oli ollut AKS:läisiä. (Alapuro 1973, 179)
Veikko Palvo