Emma-Liisa kirjoitti:Niinhän itsekin teit, kun väitit että vaihtoehtona oli rauha. Kuitenkaan oikeastaan mikään muu kuin Stalinin omat sanat eivät tue tuota olettamusta, että hän olisi tyytynyt siihen mitä vaati, ja Stalin rikkoi sanansa yhä usein ja keveästi kuin Hitler.
Kirjoitin että
yksi vaihtoehto oli rauha.
Yksi! Se edellyttää, muita vaihtoehtoja. Olet piru vieköön jopa siteerannut sitä lausettani. Ja sitten kehtaat vielä esittää, että minä olisin "tehnyt itsekin niin" (eli niin kuin Sinä).
Olen myös kirjoittanut – aiemmin tässä viestiketjussa: ”Se, olisiko toisenlainen neuvottelupolitiikka johtanut oleellisesti parempaan tilanteeseen pitemmällä aikavälillä on tietenkin vaikea sanoa. Se on jossittelua.” Mutta jotta päästäisiin siihen mielipiteeseen, joka Sinulla on, täytyy välttämättä jossitella – oikein hartiavoimin!
Edustamasi asenne jonka mukaan oli samantekevää mitä Stalinin kanssa sopi, tekee enemmän keskustelun kanssasi hyödyttömäksi. Senkun vaan määräät että Stalin olisi siinä tapauksessa ... jotain mikä sopii Emma-Liisalle... Oliko siis Suomen neuvottelijoiden lähettäminen Moskovaan turhaa rahantuhlausta, koska Stalin ei kuitenkaan pysy sopimuksissa?
Kannattaa huomata, että nekin sotilaat (esim. Halsti) jotka ymmärsivät Stalinin vaatimukset NL:n näkökulmasta katsoessaan, pitivät niihin suostumusta mahdottomana Suomen turvallisuuden näkökulmasta:
Ketkä sotilaat? Ei sotamarsalkka Mannerheim. Ei yleisesikunnan päällikkö kenraali Heinrichs. Eikä puolustusvoimien komentaja Hugo Österman. Näiden kannan – ja Suomen sotilasjohdon kannan – ilmaisi Mannerheim todetessaan, että ”hallituksella ei ollut käytettävissään sellaista armeijaa, kuin sen ulkopolitiikka edellytti”.
On tunnettua, mitkä olisivat olleet seuraukset Neuvostoliiton rajajärjestelysopimuksen hyväksymisestä. Mainitset ne, mm. avoimen tien Viipuriin. Sitä ei toisessa vaihtoehdossa ollut, koska Viipuri oli jo naapurin puolella. On myös tunnettua, mitkä olivat seuraukset rajajärjestelysopimuksen hylkäämisestä. Toinen näistä kahdesta oli valittavana. Minusta ei ole pienintäkään epäselvyyttä minkä minä valitsisin. Voit toki jossitteluillasi päästä toiseenkin lopputulokseen mutta jossittelematta et siihen kyllä pääse.
Poliittisesti taas Hangon luovutus olisi merkinnyt - Stalinin omin sanoin - että Helsikiin suuntautui uhka kahdelta suunnalta. Eli Suomi olisi käytännössä sitoutunut suursotaan NL:n puolella
Koska Stalin muka sanoi jotain sellaista? Onko Sinulla jotain lähdeviittausta tästä, kenties? Stalin luopui Hankoa koskevasta vaatimuksesta muistaakseni 3.11. pidetyssä neuvottelutilaisuudessa. Mitä ihmeen sitoutumista suursotaan Neuvostoliiton puolella? Minusta päinvastoin olisi luotu edellytykset pysytellä suursodan ulkopuolella, niinkuin Ruotsi. Kosolti olisi toki olllut vaikeuksia, joista ehkä ensimmäisenä tulee mieleen Saksan hyökkäys Norjasta Suomen alueen kautta Muurmannin rataa kohti. Sitten tulee saksalaisten pyrkimys hyökätä Karjalan kannasta hyväksikäyttäen, mutta siihen en oikein usko. Hyvällä onnella Suomi on kokonaisuudessaan suursodan ulkopuolella. Joka tapauksessa ovat edellytykset sille olemassa.
Terv.
// Heikki Jansson