Tässä vähän Tallinnaan ja Viroon liittyviä lisäkysymyksia.
Itse olen jostain keskiaikaisesta kauppakirjanpidosta huomannut, että siellä käytettiin nimeä Rääväli - siis sellainenkin suomenkielinen nimi on.
Samasta näin myös, että Virolaiset itse kutsuivat itseään "rahvaiksi".
Mitä vironkielen taitoiset sanovat. Onko rahvas virolainen viroksi?
Meillä Suomessa on tuo rahvas-sana saanut hieman halveksivan merkityksen. Lieneekö perua feudaaliajoilta, kun Viron maanomistajat olivat pääasiassa saksalaisia, jotka varmaan ovat puhuneet halveksivasti alaisistaan.
Sitten vielä tämä Viro-nimi suomeksi. Sehän on Eesti kaikilla muilla kielillä, myös eestiksi ja karjalan kielellä ?
Viro taitaa tulla Virumaalta, mikä onkin vain yksi maakunta Suomenlahden pohjukassa. Kauppasuhteita on lahden toiselle puolelle ollut kun Virolahti-niminen paikkakuntakin löytyy.
Vai onko se vain niin, että rakkaalla lapsella on monta nimeä?
Re: Rääväli, Rahvas ja Viro
Virolaiset kutsuivat tosiaan itseään maarahvas nimikkeellä ennen "virolaisuuden" keksimistä. Tuo "rahvas" sana kääntyisi suomeksi muotoon "kansa", joten suomen tapaan mitään suoria negatiivisia yhteyksiä ei ole (näin ainakin muutamat virolaiset ovat minulle kertoneet).Hannu kirjoitti: Samasta näin myös, että Virolaiset itse kutsuivat itseään "rahvaiksi".
Mitä vironkielen taitoiset sanovat. Onko rahvas virolainen viroksi?
Meillä Suomessa on tuo rahvas-sana saanut hieman halveksivan merkityksen. Lieneekö perua feudaaliajoilta, kun Viron maanomistajat olivat pääasiassa saksalaisia, jotka varmaan ovat puhuneet halveksivasti alaisistaan.
Virumaaltahan tuo tosiaan tulee, en ole ainakaan kuullut tästä muita teorioita. Vähemmän tunnettu tieto on se, että latvialaiset kutsuvat viroa erään historiallisen eteläisen maakunnan mukaan "Igaunijaksi". Sekä suomalaisten että latvialaisten(korjaus) nimitykset ovat siis todennäköisesti virallista "eesti" -nimitystä vanhempia. Eri asia sitten on ketä Tacitus tarkoitti "Aesteilla".Hannu kirjoitti: Sitten vielä tämä Viro-nimi suomeksi. Sehän on Eesti kaikilla muilla kielillä, myös eestiksi ja karjalan kielellä ?
Viro taitaa tulla Virumaalta, mikä onkin vain yksi maakunta Suomenlahden pohjukassa. Kauppasuhteita on lahden toiselle puolelle ollut kun Virolahti-niminen paikkakuntakin löytyy.
Vai onko se vain niin, että rakkaalla lapsella on monta nimeä?
Viimeksi muokannut ajnyga, 30.04.08 16:06. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Jaakko Hakkinen
- Viestit: 687
- Liittynyt: 18.09.06 17:09
- Viesti: Kotisivu
Itämerensuomalaisten kansojen nimityksistä on olemassa erittäin kattava teos:
Grünthal, Riho 1997: Livvistä liiviin. Itämerensuomalaiset etnonyymit. Castrenianumin toimitteita 51.
Kirjassa käsitellään sekä kansojen itsestään että muiden heistä käyttämiä nimityksiä, varhaisia kirjallisia mainintoja niistä, tutkimushistoriaa (kuka on väittänyt mitäkin) ja tietysti nimitysten alkuperästä esitettyjä näkemyksiä kielitieteen kannalta. Hyvin avartava teos myös yleensä etnonyymien käytön hahmottamiseen.
Rääveli/Revala-nimen alkuperästä en nyt osaa sanoa mitään, mutta Heinolassa on Rääveli-niminen järvi.
Grünthal, Riho 1997: Livvistä liiviin. Itämerensuomalaiset etnonyymit. Castrenianumin toimitteita 51.
Kirjassa käsitellään sekä kansojen itsestään että muiden heistä käyttämiä nimityksiä, varhaisia kirjallisia mainintoja niistä, tutkimushistoriaa (kuka on väittänyt mitäkin) ja tietysti nimitysten alkuperästä esitettyjä näkemyksiä kielitieteen kannalta. Hyvin avartava teos myös yleensä etnonyymien käytön hahmottamiseen.
Rääveli/Revala-nimen alkuperästä en nyt osaa sanoa mitään, mutta Heinolassa on Rääveli-niminen järvi.
Jos sitä lähtee tarkastelemaan skandinaaviselta kannalta, niin tulisi mieleen kettua (repoa) tarkoittavat sanat rev (norjaa) ja räv (ruotsia) sekä tulta tarkoittava sana eld (sekä norjassa että ruotsissa). Jos ne laittaa yhteen saadaan reveld (norj.) ja räveld (ruots.), jotka kirjaimellisesti suomennettuna olisivat kettutuli tai repotuli (revontuli?).
Norjan sotilaskielessä on myös herätystä tarkoittava sana revelje.
Norjan sotilaskielessä on myös herätystä tarkoittava sana revelje.
Re: Rääväli, Rahvas ja Viro
Keskiajalta ei tunneta suomenkielistä kirjanpitoa. Kyseessä lienee joko ruotsi, saksa tai latina. Kaikissa näissä kielissä Tallinna tunnettiin Reval-johdannaisena (esim. keskialasaksassa Reffwle, latinassa reval/-ia).Hannu kirjoitti:Itse olen jostain keskiaikaisesta kauppakirjanpidosta huomannut, että siellä käytettiin nimeä Rääväli - siis sellainenkin suomenkielinen nimi on.
Tallinna on tunnettu Räävelinä suomenkielessä kauan. Luultavasti jo aikana jolta suomenkielisiä lähteitä ei ole säästynyt.
-ile
-
Jouko Heyno
- Viestit: 842
- Liittynyt: 30.11.05 10:26
Aiheen ympäriltä on kirjoittanut mm. L. Meri. "Rääveli" on alkuaan ollut tyyppiä "Repola", ja taustalla vanha kettua tarkoittava sana, joka on lainautunut pohjoisgermaaniin.ekyto kirjoitti:Jos sitä lähtee tarkastelemaan skandinaaviselta kannalta, niin tulisi mieleen kettua (repoa) tarkoittavat sanat rev (norjaa) ja räv (ruotsia) sekä tulta tarkoittava sana eld (sekä norjassa että ruotsissa). Jos ne laittaa yhteen saadaan reveld (norj.) ja räveld (ruots.), jotka kirjaimellisesti suomennettuna olisivat kettutuli tai repotuli (revontuli?).
Joo juuri näin. Muistaakseni se Reval tulisi tosiaan Rebala -nimisestä ("Rebane" on tosiaan kettu tai tuore yliopisto-opiskelija 
) historiallisesta maakunnasta. Usein saksalaiseksi mielletty Reval olisi näin ollen kovinkin virolaista perua.
Vastaavasti Tartun saksalainen nimi Dorpat tulisi myös virolaisesta Tarbatu nimestä.
) historiallisesta maakunnasta. Usein saksalaiseksi mielletty Reval olisi näin ollen kovinkin virolaista perua.Vastaavasti Tartun saksalainen nimi Dorpat tulisi myös virolaisesta Tarbatu nimestä.
Vähän tietoa sanasta "rahvas" tai oikestaan "maarahvas".
Jürgen Beyer
"Are the Estonian words "maarahvas", "maakeel" and "maamees" medieval loan-translations?"
Abstract for the Medieval Studies Seminar, Sept. 27. 2006
Centre for Medieval Studies, Tallinn University
It is widely agreed that Estonians first started to call themselves eestlased in the second half of the nineteenth century. Earlier on they had referred to themselves as maarahvas ('people of the land'). Scholars assume that maarahvas had been used as an ethnonym since time immemorial. Support for this view is searched for in comparisons with other Uralic languages.
I shall argue that the Uralic parallels are spurious. Attention should rather be directed to those languages with which Estonians were in contact with in the period 1200 to 1850. All Germanic languages of the time featured words similar to the German lantvolc and meaning 'the native inhabitants of a country'. A comparable expression, populus terræ, was also used in the Latin Bible. The word gained ground in Latin and vernacular texts from the eleventh and twelfth centuries onward, i. e. at a time when the frame of reference for laws changed from tribal to territorial units, and terra/land developed the additional meaning of 'territorial unit'. This led to new terms based on land or terra, not only Landvolk but also Landmann and Landsprache, i. e. 'the native of a country' and 'the language of a country'. Also these terms found their way into Estonian as maamees and maakeel. In addition to the meanings common in Western and Northern Europe, they here also came to denote the language and the people of one's own country. After a while, the first part of the compound, maa-, began to lead a life of its own
Jürgen Beyer
"Are the Estonian words "maarahvas", "maakeel" and "maamees" medieval loan-translations?"
Abstract for the Medieval Studies Seminar, Sept. 27. 2006
Centre for Medieval Studies, Tallinn University
It is widely agreed that Estonians first started to call themselves eestlased in the second half of the nineteenth century. Earlier on they had referred to themselves as maarahvas ('people of the land'). Scholars assume that maarahvas had been used as an ethnonym since time immemorial. Support for this view is searched for in comparisons with other Uralic languages.
I shall argue that the Uralic parallels are spurious. Attention should rather be directed to those languages with which Estonians were in contact with in the period 1200 to 1850. All Germanic languages of the time featured words similar to the German lantvolc and meaning 'the native inhabitants of a country'. A comparable expression, populus terræ, was also used in the Latin Bible. The word gained ground in Latin and vernacular texts from the eleventh and twelfth centuries onward, i. e. at a time when the frame of reference for laws changed from tribal to territorial units, and terra/land developed the additional meaning of 'territorial unit'. This led to new terms based on land or terra, not only Landvolk but also Landmann and Landsprache, i. e. 'the native of a country' and 'the language of a country'. Also these terms found their way into Estonian as maamees and maakeel. In addition to the meanings common in Western and Northern Europe, they here also came to denote the language and the people of one's own country. After a while, the first part of the compound, maa-, began to lead a life of its own