Viro, Suomi ja historiantulkinnat

[nylander]

Kun säikeen otsikko on niinkin väljä kuin "Suomalaisen historiatietämyksen heikkoudet" voinen jatkaa parilla hajahuomiolla miscellanea-aiheista.

Ensin Jaan Krossista. Panin merkille Matti Klingen uusimmasta päiväkirjaniteestä (jota olen toistaiseksi ehtinyt selailla vasta kirjakaupassa) Klingen tarkan huomion siitä, kuinka Suomessa Krossia on käytetty historiapolitiikan välineenä. Klinge mainitsee, kuinka suomalaiset "oikeistolaiset estofiilit" tavan takaa painostivat Krossia antamaan jonkinlaisen totaalituomion Neuvostoliitosta ja sen oloista. Kerta toisensa jälkeen Kross myös väisti kysymyksen ja kieltäytyi antamasta suomalaisten "ystäviensä" käsiin manikealaisen mustavalkoista leimasinta puheenalaisesta asiasta. - Tämä Krossin kanta on selvästi luettavissa myös hänen omaelämäkertansa ensimmäisessä osassa Rakkaat kanssavaeltajat.

Veli-Pekka Leppänen puolestaan kommentoi HS:ssa 1.11.2008 uusimmassa Haikissa ollutta Magnus Ilmjärvin ja Einar Väran kriittistä arvioita Seppo Zetterbergin 2007 ilmestyneestä Viron historiasta.

Kävin läpi Ilmjäeven saamaa virolaista kritiikkiä ja se oli vakuutti minut.

Veli-Pekka Leppänen sitä vastoin tuntuu vakuuttuneen Ilmjärvin kompetenssista historioitsijana. Hän päättää kolumninsa näin:

"Ilmjärv ja Vära esittävät arvostelunsa suorin sanoin. Rehellisyys saa peittää hymistelyn, veljeskansojen kesken, eivätkä tutkijayhteisössä muut tavat kelpaakaan." Mielestäni hienoa puhetta, ja sivusta seuraaja toivookin hartaasti, että tällaiset tavat todella alkaisivat realisoitua suomalaisessakin ( ennen muuta poliittisen) historian tutkijayhteisössä. Täysi tunnustus myös Aikakauskirjan tuoreehkolle päätoimittajalla, joka antoi lehdessään tilaa Ilmjärvin-Väran artikkelille.

[Emma-Liisa]

Ensin Jaan Krossista. Panin merkille Matti Klingen uusimmasta päiväkirjaniteestä (jota olen toistaiseksi ehtinyt selailla vasta kirjakaupassa) Klingen tarkan huomion siitä, kuinka Suomessa Krossia on käytetty historiapolitiikan välineenä. Klinge mainitsee, kuinka suomalaiset "oikeistolaiset estofiilit" tavan takaa painostivat Krossia antamaan jonkinlaisen totaalituomion Neuvostoliitosta ja sen oloista. Kerta toisensa jälkeen Kross myös väisti kysymyksen ja kieltäytyi antamasta suomalaisten "ystäviensä" käsiin manikealaisen mustavalkoista leimasinta puheenalaisesta asiasta. - Tämä Krossin kanta on selvästi luettavissa myös hänen omaelämäkertansa ensimmäisessä osassa Rakkaat kanssavaeltajat.

Nimenomaan muistelmista se ei ole luettavissa. Klinge ei ymmärrä Krossin understatementia ja ironiaa, koska näki Neuvosto-Virossa vain Kalev-suklaata, operetteja ja kymmenosaisia klassikkoeditioita.

Muuten Klinge on osittain oikeassa: Kross osasi kirjoittaa monitasoisesti ja niin, ettei joutunut sensuroiduksi. Mutta Klinge ei ollenkaan tajua, mitä merkitsee se, että virolaisia hajosi ympäri maailmaa eikä heihin vuosikymmeneen ollut kontaktia ja että oman sukupolven keskeisiä kokemuksia pystyttiin ensimmäisen kerran kuvaamaan vasta 80-luvun lopussa, siis lähes 40-50 vuotta myöhemmin.

Veli-Pekka Leppänen puolestaan kommentoi HS:ssa 1.11.2008 uusimmassa Haikissa ollutta Magnus Ilmjärvin ja Einar Väran kriittistä arvioita Seppo Zetterbergin 2007 ilmestyneestä Viron historiasta.

Kävin läpi Ilmjäeven saamaa virolaista kritiikkiä ja se oli vakuutti minut.

Tarkoitin tietenkin juuri niitä kohtia, mistä Ilmjärveä kritisoitiin. Siis siitä että hän uskoi Pätsin aiemmat suhteista NL:oon vain NKVD:n arkistojen perusteella vertaamatta niitä virolaisiin läheisiin.

Veli-Pekka Leppänen sitä vastoin tuntuu vakuuttuneen Ilmjärvin kompetenssista historioitsijana.

Saattaahan Ilmjärv toki olla oikeassa muissa asioissa. Kukaan ei ole virheetön.

Itse asiassa Ilmjärven kokonaistulkinta Silent submission on hyvin kiinnostava.

"Ilmjärv ja Vära esittävät arvostelunsa suorin sanoin. Rehellisyys saa peittää hymistelyn, veljeskansojen kesken, eivätkä tutkijayhteisössä muut tavat kelpaakaan." Mielestäni hienoa puhetta, ja sivusta seuraaja toivookin hartaasti, että tällaiset tavat todella alkaisivat realisoitua suomalaisessakin ( ennen muuta poliittisen) historian tutkijayhteisössä. Täysi tunnustus myös Aikakauskirjan tuoreehkolle päätoimittajalla, joka antoi lehdessään tilaa Ilmjärvin-Väran artikkelille.

Miksi ei olisi antanut?

Olen aivan samaa mieltä. Tällaista hyvän tieteellisen arvostelun pitää olla.

[nylander]

Klinge ei ymmärrä Krossin understatementia ja ironiaa

Kross osasi kirjoittaa monitasoisesti ja niin, ettei joutunut sensuroiduksi.

Tämä suomalaisten "oikeistolaisten estofiilien" (KLINGE) rummutus Krossia kohtaan alkoi tietenkin elokuun 1991 jälkeenja jatkui lähes Krossin poismenoon asti. Mitä ihmeen tarvetta Krossilla olisi tuona aikana ollut turvautua esim. Suomen television ohjelmissa piiloironiaan ja understatementiin?

[Emma-Liisa]

Klinge ei ymmärrä Krossin understatementia ja ironiaa

Kross osasi kirjoittaa monitasoisesti ja niin, ettei joutunut sensuroiduksi.

Tämä suomalaisten "oikeistolaisten estofiilien" (KLINGE) rummutus Krossia kohtaan alkoi tietenkin elokuun 1991 jälkeenja jatkui lähes Krossin poismenoon asti. Mitä ihmeen tarvetta Krossilla olisi tuona aikana ollut turvautua esim. Suomen television ohjelmissa piiloironiaan ja understatementiin?

Koska se juuri oli hänelle ominainen tyyli, joka ei siis johtunut neuvosto-oloista. "Tyhmiin" kysymyksiin Kross ei vastannut suoraan vaan vei puheen ihan muihin asioihin, jolloin kysyjä ei välttämättä edes huomannut, ettei saanut vastausta.

Sekoitat kuitenkin kaksi eri asiaa. Klinge on oikeassa arvostellessaan "oikeistolaisia estofiilejä", jotka lukivat Krossin teoksia pelkästään sorto-näkökulmasta (tosin, kun aiheena oli historia, kyse oli tietenkin ennen kaikkea saksalaisista) ja tietyllä säälinsekaisella ylemmyydentunteellakin.

Sen sijaan Krossin muistelmat Klinge on lukenut huonosti. Vaikka Kross ei korosta kärsimystä (varmaan ei myöskään siksi, että hänen kohtalonsa ei ollut ainutlaatuinen), niin vähänkin sensitiivinen lukija tajuaa, miltä tuntuu menettää "elämän parhaat vuodet" (Kross sai esikoisteoksensa julkisuuteen vasta 38-vuotiaana) ja joutua eroon vaimosta (vaikka löysikin uuden). Ja miltä tuntui vanhasta äidistä, joka lähes 10 vuotta tuli toimeen myymällä arvoesineitä jotta saattoi lähettää paketteja pojalleen.

Huolimatta näistä huomautuksista, Klingen näkökulma Krossiin on tärkeä, koska hänellä on laaja klassinen sivistys kuten Krossillakin. Kyse ei siis ole joko - tai.

[Emma-Liisa]

Klingen viimeisimmässä päiväkirjassa Nainen kävi parvekkeella on kaksikin isoa Viro-osiota. Toisessa kritisoidaan Juhani Salokanteleen Jaan Kross -kirjaa Sivistystahto, toisessa Zetterbergin Viron historiaa.

Molemmat aiheet ovat kiinnostavia, ja molempiin pätee se, että kyse ei oikeastaan ole siitä "kumpi on oikeassa", vaan siitä että erilainen näkökulma tuottaa erilaisen tulkinnan. Klingen näkökulma on se, että Viro oli osa saksalaista kulttuuripiiriä ja olemassa oleva saksankielinen kulttuuri vain "käännettiin viroksi". Myöskään maaorjuus ei ollut aikaan nähden mitenkään erikoisen ankaraa, Suomessa oli "vero-orjuus" ja palvelupakko. Säätyero oli kaikkialla suuri eikä riippunut kielestä, uskoopa Klinge suhteiden olleen monin paikoin paternalistiset. Kartanonherrojen lisäksi saksankielisissä oli paljon pieneläjiä. Ruumillinen rangaistus oli yleinen kaikkialla ennen kuin alettiin rakentaa vankiloita (Foucalult) eikä mitenkään erityisen kauhistuttava ennen kuin Aino Kallas ym. sen sellaisena esittivät.

Saattaa tuossa olla perääkin, mutta jos kerran kaikki oli "normaalia", miksi baltiansaksalaiset lähtivät syksyllä 1939 "heim ins Reich"?

Kaiken kaikkiaan, ovatko Viron kartanot verrattavissa Länsi-Euroopan feodalismiin - vai pikemmin siirtomaiden plantaaseihin?