Emma-Liisa kirjoitti:Heikki Jansson kirjoitti: Mahdollisesti se olisi liitetty Neuvostoliittoon
En pidä tätä todennäköisenä, koska se olisi vaarantanut aivan turhan takia länsivaltojen goodwillin. Niitä rajoja jotka NL:lla oli 22.6.41 se vielä saattoi jollain lailla puolustaa, kun kyseessä olivat Venäjän vanhat alueet, mutta ei enää uusia alueliitoksia.
Kirjoitin jo siinä viestissä johon vastasit, esittämääsi näin:
Heikki Jansson kirjoitti:Poliittisesti ei varmaankaan Neuvostoliitolla ollut mitään suoranaisia tavoitteita. Se olisi sen ajan murhe, jolloin Suomi murskattuna anoisi armoa
Tämä olisi tietenkin riippunut myös siitä, mitä Neuvostoliiton liittolaiset, siis lähinnä Englanti ja USA, olisivat esittäneet asiasta ja kuinka paljon Neuvostoliitossa olisi kuunneltu näitä. Sitä ei voi tietää. Ei pidä olla mitään naiiveja illuusioita siitä, että Neuvostoliitto olisi suhtautunut myötämielisesti Suomeen. Mahdollisesti se olisi liitetty Neuvostoliittoon tai sitten tänne olisi perustettu O.W. Kuusisen II hallitus.
Tyydyn siis toistamaan kirjoituksessani mainitun jota et ole ottanut huomioon kommentissasi. On ihmeellistä, että joutuu kopiotekniikalla toistamaan jo esittämänsä, jonka Sinun olisi tullut itse jo omaa viestiä kirjoittaessa huomioida.
Jo mainitsemani lisäksi huomautan, että voittajavaltiot olivat sopineet, ettei erillisrauhaa tehdä Saksan tai sen satelliittien kanssa. Missä määrin tällä tarkoitettiin Suomea on epäselvää. Jos Neuvostoliitto olisi murskannut Suomen sotilaallisesti, olisi seuraukset nähty, eikä arvailtu. Niitä ei, onneksi, nähty.
Kaikista niistä valtioista, jotka puna-armeija miehitti marssiessaan Berliinin, muodostettiin kansandemokratioita. On vaikea nähdä, miksei näin olisi käynyt Suomelle, jos puna-armeija olisi miehittänyt maan. Kaikki Neuvostoliiton reunavaltiot olivat sodan jälkeen, lukuun ottamatta Suomea, joko kansandemokratioita tai jäsenvaltioita Neuvostoliitossa.
Olisiko Neuvostoliitto kuunnellut liittolaisiaan ja olisiko Neuvostoliitto ottanut ja missä määrin huomioon liittolaistensa mielipiteet, ja minkälaisia ja kuinka voimakkaita nämä mielipiteet olisivat olleet, on epäselvää.
Sillä, olisiko Suomi suoranaisesti liitetty yhdeksi Neuvostoliiton jäsenvaltioksi tai jäänyt kansandemokratioiden tapaiseksi Neuvostoliiton satelliitiksi, on seikka, jolla ei minusta ole suurempaa merkitystä. Kummatkin skenaariot ovat minulle vastenmielisiä, toinen ehkä vähemmän kuin toinen. Ehkä sinusta nämä skenaariot eivät ole vastenmielisiä?
Emma-Liisa kirjoitti:Heikki Jansson kirjoitti:
Propaganda oli täydellisesti purrut suomalaisiin niin että täällä yleisesti uskottiin, että neuvostoliitto oli aggressori ja että Suomi ja Saksa vain puolustivat itseään puolustivat itseään bolshevismia vastaan, oikeammin. että Suomi toimi itsepuolustuksessa kun taas Saksa ei. Tämä on sangen merkillinen seuraus tunnetusta erillissotateesistä. Toisen, hyökkääjän, Suomen, puolustus on oikeutettua itsepuolustusta mutta toisen hyökkääjän, natsi-Saksan, on vain puolustautumista, muttei suinkaan oikeutettua. Heh.
No eihän tuo ole sen kummallisempaa, että NL esitti omat alueliitoksensa 1940 pelkkänä puolustautumisena :)
En oikein saa esittämästäsi selvää. Pyritkö esittämään, että Neuvostoliiton alueelliset saavutukset Moskovan rauhassa olisivat jotenkin ”oikeuttaneet” sotakabinetin harhauttamaan kansalaiset maassamme, eduskunnan ja osan hallituksestakin uskomaan, että Suomi ”joutui” puolustussotaan, kun Suomi itse asiassa oma-aloitteisesti, sotakabinetin johtaman politiikan seurauksena ryhtyi sotaan Saksan rinnalla aggressorina? Pysytkö edelleen toisessa ketjussa esittämässäsi mielipiteessäsi jonka mukaan talvisodan jölkeinen Moskovan rauha oli edullinen Suomelle, että Suomi ei "joutunut", vaan "pääsi" talvisotaan?
Neuvostoliiton tavoitteet -44 olivat lyhyesti sanottuna Suomen murskaaminen sotilaallisesti. Mitkä olisivat olleet poliittiset seuraukset tästä, on arvailua, eikä varmaankaan Neuvostoliiton johto, siis lähinnä Stalin, ollut etukäteen päättänyt lopullisesti siitä, mitä Neuvostoliitto tekisi mikäli se skenaario toteutuisi. Se riippui liian monesta epämääräisestä seikasta. Oletan että Neuvostoliitto toimi sotilaallistaktisesti päivä kerrallaan, tarkasteli mitä oli tapahtunut, miten aiemmin asetetut tavoitteet olivat toteutuneet ja laati sen mukaan uusia taktisia tavoitteita. Poliittiset tavoitteet olivat samoin epämääräiset. Päätavoite oli tietysti Suomen murskaaminen. Ei ollut tehty päätöksiä siitä, miten sen jälkeen toimittaisiin.
Vasta kun Suomi olisi murskattu, olisi lopulliset päätökset politiikasta siinä tilanteessa tehty. Silloin olisi ehkä muiden liittolaisvaltioiden mielipiteitä kuunneltu, eivätkä näiden liittolaisten suhtautuminen Hitlerin liittolaiseen Suomeen ollut suinkaan suopea.
En ole samalla linjoilla kuin ne, jotka olettavat, että Neuvostoliiton pitkäaikaistavoitteet Suomen suhteen tehtiin peräti jo 1930 tai sitä aikaisemmin – olen nähnyt jopa vuosiluvun 1924 – vaan otaksun, että Stalinin politiikka oli opportunistinen ja muuttui varsin joustavasti aina sen mukaan, mitä Neuvostoliiton etu kulloinkin edellytti.
Ne, jotka elävät siinä illuusiossa, kuten Sinä näyt elävän, että Neuvostoliitto oli jonkinlainen kiltti otus, jonka kimppuun saattoi rankaisematta hyökätä, erehtyvät pahan kerran. Kun oli selvinnyt, että Saksa häviäisi sodan, Suomen kohtalo oli pitkälle sinetöity. Sen saimme sen jälkeen täällä kokea, aina vuoteen 1991 saakka, jolloin ns. ”suomettuminen” - joka alkoi Teheranissa 1943 Churchillin, Rooseveltin ja Stalinin sopimuksella Euroopan etupiirijaosta - päättyi. Onneton seikkailu tuo sota-kabinetin junailema sota. Siitähän sotasyyllisiä sittemmin lievästi rangaistiin. Vai arveletko että myös Pariisin rauhanehdot olivat Suomelle edullisia kuten väitit Moskovan rauhanehtojen -40 olleen?
Terv.
// Heikki Jansson