Olli Turunen kirjoitti:Cornelius kirjoitti:
Suomi, Ruotsi, Saksa ja Britannia kuuluvat kaikki varhaiskeskiajalta lähtien syntyneeseen omaperäiseen länsimaiseksi kutsuttuun sivilisaatioon. Malin kuningaskunta oli osa arabialais-islamilaista kulttuuripiiriä, jonka ydinalueet olivat Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Euroopassa.
Ok, eli ensin arabian kieli Malissa tekee siitä osan islamilaista kulttuuria, mikä tarkoittaa, että sen kulttuuri ei voinut olla omaleimainen. Nyt kuitenkin näet, että fyysinen etäisyys on niin pitkä, että Mali ei kuulu kulttuurin ydinalueisiin. Eikö tämä tee Malin kulttuurista melko omaleimaisen, kun se, näkemyksesi mukaan sivussa islamilaisen kulttuurin valtavirrasta, pyöri omillaan peräti Timbuktussa asti? Vai yritätkö sanoa, että arabialais-islamilainen kulttuuripiiri ei ollut omaperäinen?
Aiemmin kirjoitit, että "Länsi-Afrikassa kukoisti, kun Euroopassa elettiin tuota 'pimeää' keskiaikaa". Tämä ei ole mitenkään perusteltua, koska siellä ei näemmä tuotettu mitään mikään vetäisi vertoja Euroopan ns. pimeän keskiajan kulttuurisille saavutuksille. Malin kuningaskunta oli länsiafrikkalainen sivilisaatio siinä missä Cordoban kalifaatti oli eurooppalainen. En nyt kuitenkaan jaksaisi enempää vääntää tästä Malista, se ei minua juuri kiinnosta.
Cornelius kirjoitti:
Viittauksella biologiseen alkuperään tarkoitin nimenomaan sitä, että monissa Euroopan maissa on suuria kehitysmaista peräisin olevia vähemmistöjä, jotka painavat PISAn kaltaisissa tutkimuksissa tuloksia alaspäin.
Eli PISA:n empiria kelpaisi sinulle osoittamaan tilastollisesti merkittäviä eroja "rotujen" välillä mutta ei tilastollisesti merkittäviä eroja vaikkapa Suomen sisällä.
En oikein ymmärrä mitä ajat takaa. Suomessa käsittääkseni kaikki alueet pärjäsivät PISAssa kansainvälisesti katsoen erinomaisesti, samoin molemmat kieliryhmät. Niihin pieniin eroihin, joita löytyi, voi olla geneettisiä ja muita syitä.
Cornelius kirjoitti:Kouluikäisissä ikäluokissa maahanmuuttajien osuus on vielä isompi kuin koko väestössä. Kysymys on uskoakseni etenkin biologisista eroista - kielitaidon ym. puuttumisen lisäksi. Huomautan tässä, että esimerkiksi jokainen natiiviruotsalainen muistuttaa geneettisesti enemmän jokaista natiiviruotsalaista kuin yhtäkään somalialaista. ÄO-tutkimukset puoltavat näkemystä älykkyyden vahvasta periytyvyydestä, ja tutkimuksissa on havaittu kerta toisensa jälkeen systemaattisia rotueroja ÄO-keskiarvoissa.
Viittaamasi äo-tutkimukset on ajat sitten ammuttu niin täyteen reikiä, että katiskakin pitää paremmin vettä kuin ne. Puhumattakaan koko äo:n käsitteestä. Mutta kun rotuteoreetikko on jotain päättänyt, siihen ei tiede pääse väliin millään.
Et selvästikään ole lukenut keskustelun aiempia viestejä, joten viitaan muutamiin artikkeleihin, joista oli puhe.
Olen lukenut koko keskustelun. ÄO:n käsite ja ÄO:n mittaaman älykkyyden huomattava periytyvyys ovat täysin valtavirtatiedettä, joka esitetään psykologian oppikirjoissa ja jonka ovat kehittäneet ja jota edelleen kehittävät lukuisat akateemiset psykometrikot ympäri maailmaa. ÄO on sosiaalitieteen luotettavimpia välineitä, kuten Roos edellä on esittänyt.
Sinällään on mielenkiintoista, että tässäkin keskustelussa "jenseniläiset" (s.o. ÄO:n geneettisenäkin ominaisuutena näkevät) leimataan epätieteellisiksi "rotuteoreetikoiksi", kun taas monien huomattavien "anti-jenseniläisten" (Lewontin, Gould, Kamin, Rose ym.) äärivasemmistolaisuus ei ilmeisesti samojen keskustelijoiden mielestä mitenkään voi vaikuttaa kyseisten tutkijoiden johtopäätöksiin. Francis Crick totesi 70-luvulla rotueroista keskusteltaessa, että Lewontin ei edes yritä olla rehellinen rotukysymyksessä, mistä enemmän jäljempänä.
Mitä se sellainen vahva periytyvyys on, jossa ympäristön aiheuttama varianssi, riippuen perheen sosio-ekonomisesta asemasta, vaihtelee nollasta 60 prosenttiin?
"The models suggest that in impoverished families, 60% of the variance in IQ is accounted for by the shared environment, and the contribution of genes is close to zero; in affluent families, the result is almost exactly the reverse."
Turkheimer, E., A. Haley, M. Waldron, B. D'Onofrio, and I. I. Gottesman. "Socioeconomic Status Modifies Heritability of Iq in Young Children." Psychological Science 14, no. 6 (2003): 623-628.
Mitä se sellainen vahva biologinen periytyvyys on, jonka varianssi on keskihajonnan verran riippuen adoptioperheen sosio-ekonomisesta asemasta?
Capron, C., & Duyme, M. (1989). Assessment of effects of socio-economic status on IQ in a full cross-fostering study. Nature, 340(6234), 552-554.
Pienten lasten ÄO-vertailut ovat ongelmallisia, koska lapsuudessa ympäristön vaikutus ÄO:hon on paljon vahvempi kuin aikuisena. Tämä johtuu ainakin siitä, että lasten ÄO-testit ovat siinä määrin helppoja, että niissä voi hyvällä koutsaamisella petrata paljonkin, kun taas aikuisten ÄO-testituloksia voi harjoituksen kautta parantaa vain hyvin rajallisesti. Haluaisin tietää, mitkä olisivat noiden tutkimushenkilöiden ÄO:t aikuisena.
Adoptiotutkimukset ovat osoittaneet, että ÄO on vahvasti geneettistä. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan ylemmän keskiluokan valkoiseen perheeseen adoptoitu musta lapsi on 7-vuotiaana ÄO:lla mitaten lähes valkoisten keskimääräistä tasoa (n. 100), kun taas 17-vuotiaana hän on pudonnut keskimääräisen mustan ÄO-tasolle (n. 85). Samaan tapaan vauraaseen perheeseen adoptoidut valkoiset ovat varhaisessa lapsuudessa ÄO:lla mitaten keskimääräistä fiksumpia, mutta varttuessaan heidän keski-ÄO:nsa putoaa populaation keskiarvoon (100). Adoptoidut mulatit sijoittuvat valkoisten ja mustien väliin ÄO:lla mitaten.
Mainittu tutkimus on Minnesota Transracial Adoption Study (1976, 1992). Ironista kyllä, sen tehneet Weinberg ja Scarr olivat kiihkeitä anti-jensenistejä, jotka 7-vuotiaita koskevan analyysin tehtyään vuonna -76 julistivat, että ÄO on täysin ympäristöstä riippuva. Vuonna -85 he testasivat samoja tutkimushenkilöitä uudestaan ja totesivat kauhukseen, että tulokset vastasivat täysin Jensenin ym. geneettistä selitysmallia. He pimittivät nämä tulokset vuoteen 1992 asti, jolloin he vihdoin julkaisivat ne. En-Wikipediassa on hyvä artikkeli tästä tutkimuksesta.
Mitä se sellainen rodullinen periytyvyys on, jossa yhdysvaltain mustat ottavat jatkuvasti valkoisia kiinni äo-keskiarvossa riippuen sosio-ekonomisen asemansa parantumisesta?
"Blacks have gained 4 to 7 IQ points on Whites over the past 30 years. Neither changes in the ancestry of the individuals classified as Black nor changes in those who identify themselves as Black can explain more than a small fraction of this gain. Therefore, the environment has been responsible."
Dickens, W. T. and J. R. Flynn. "Black Americans Reduce the Racial IQ Gap: Evidence from Standardization Samples." Psychological Science 17, no. 10 (2006): 913-920.
Rushton ja Jensen ovat
kiistäneet (PDF) väitteet valkoisten ja mustien ÄO-erojen kaventumisesta Amerikassa, mielestäni vakuuttavasti. Erot ovat pysyneet niin stabiileina 100 vuotta, että tarvitaan vankempaa todistusaineistoa konsensuksen horjuttamiseen.
Ja miksi ihmeessä tätä periytyvyyttä tungetaan tässä älykkyyskeskustelussa joka paikkaan ymmärtämättä lainkaan, mistä koko käsitteessä on kyse? Sama koskee rotua.
Periytyvyyden vaikutus ÄO:hon kasvaa iän myötä 70-80 %:iin; lapsena se on pienempi. Yllä mainitut adoptiotutkimukset osoittavat, että adoptoidun lapsen ÄO on lähempänä biologisten kuin kasvatusvanhempien ÄO:ta. Aliravitsemus, sairaudet ym. normaalin kehityksen estävät seikat voivat toki lisätä ympäristövaikutusta, mutta se ei ole relevanttia siinä mielessä, että erot ovat olemassa, vaikka ympäristötekijät ovat samankaltaiset.
Mitä taas tulee rotuun, tämä --
roughly 85% of genetic variance occurs between any two individuals within any socially identified racial group; roughly 9% occurs among different populations within a socially identified race; and only the remaining 6%–7% occurs between socially identified races. Other researchers have arrived at the same conclusions using more powerful data sets obtained with more technologically advanced methodologies (Barbujani, Magagni, Minch, & Cavalli-Sforza, 1997; K. K. Kidd et al., 2004; Rosenberg et al., 2002; Tishkoff & Kidd, 2004) or through simulation analyses (Templeton, 1999).
-- tunnetaan Lewontinin virhepäätelmänä. A.W.F. Edwards on
osoittanut (PDF) Lewontinin ajatusvirheen, joka on luultavasti tahallinen, koska Lewontin ei ole tyhmä mies. Monet ihmistieteilijät taas ovat tyhmiä
, joten Lewontinin virhe on levinnyt kulovalkean tavoin totuutena heidän keskuudessaan.
Lewontinin virhe on siinä, että hän "unohtaa" alleelidatassa olevan
korrelaatiorakenteen. Vaikka ihmisen geneettinen variaatio (eri alleelit) on enimmäkseen yhteistä kaikille ihmispopulaatioille, monien alleelien frekvenssit vaihtelevat rajusti populaatiosta toiseen.
Oletetaan esimerkkinä, että populaatiossa X alleelit a, b ja c on 80, 90 ja 100 prosentilla yksilöistä ja populaatiossa Y samat alleelit ovat 5, 1 ja 2 prosentilla yksilöistä. Lewontinin argumenttia seuraten populaatioiden X ja Y välillä ei ole mitään havaittavia eroja, koska samat alleelit löytyvät kummastakin. Tosiasiassa ero tietenkin on olemassa, ja populaatiot voidaan erottaa toisistaan kutakuinkin 100 prosentin varmuudella, kunhan vertaillaan riittävää määrää geneettisiä markkereita.
Mm. Tang et al. (2005) ovat todistaneet tämän empiirisesti:
We have analyzed genetic data for 326 microsatellite markers that were typed uniformly in a large multiethnic population-based sample of individuals as part of a study of the genetics of hypertension (Family Blood Pressure Program). Subjects identified themselves as belonging to one of four major racial/ethnic groups (white, African American, East Asian, and Hispanic) and were recruited from 15 different geographic locales within the United States and Taiwan. Genetic cluster analysis of the microsatellite markers produced four major clusters, which showed near-perfect correspondence with the four self-reported race/ethnicity categories. Of 3,636 subjects of varying race/ethnicity, only 5 (0.14%) showed genetic cluster membership different from their self-identified race/ethnicity.
On väitetty (Risch et al. (2002)), että tällaisen klusteroinnin helppoudesta huolimatta eri klustereihin kuuluvat yksilöt voivat silti muistuttaa geneettisesti enemmän jotakuta muuhun kuin omaan klusteriin kuuluvaa henkilöä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Rischin ym:ien tulos johtui heidän tutkimuksensa puutteellisesta resoluutiosta. Witherspoon et al. (2007) havaitsivat, että:
Thus the answer to the question “How often is a pair of individuals from one population genetically more dissimilar than two individuals chosen from two different populations?” depends on the number of polymorphisms used to define that dissimilarity and the populations being compared. [...] if genetic similarity is measured over many thousands of loci, the answer becomes “never” when individuals are sampled from geographically separated populations.
Siten maantieteellisesti toisistaan esihistoriallisesti ja historiallisesti kaukaiset populaatiot kuten esimerkkeinä aiemmin mainitsemani ruotsalaiset ja somalialaiset muistuttavat joka iikka geneettisesti enemmän jokaista oman kansansa edustajaa kuin ketään toisen kansan edustajaa. Rotukäsitteiden tieteellisyydestä voidaan väitellä, koska ei ole selvää, missä rotujen rajat menevät, mutta siitä ei voida väitellä, että toisistaan lisääntymisen suhteen eristyksissä vuosituhansia olleet ihmispopulaatiot eroavat suuresti toisistaan genomeiltaan.
James Watson on huomauttanut, että:
There is no firm reason to anticipate that the intellectual capacities of peoples geographically separated in their evolution should prove to have evolved identically. Our wanting to reserve equal powers of reason as some universal heritage of humanity will not be enough to make it so.
Kaikki tämä mainitsemani huomioon ottaen Vanhasen-Lynnin hypoteesi on heidän aineistojensa puutteista huolimatta hyvin uskottava.
Kun nyt ympäristön valtavasta merkityksestä toteutuvaan älykkyysosamäärään ei voi juuri kiistellä, varsinkaan heikoissa olosuhteissa, ja otetaan huomioon Afrikan tilanne, suuri osa rodun ja älykkyyden yhdistävistä tutkimuksista on silkkaa puoskarointia.
Noin puolet afrikkalaisista kärsii juomaveden epäpuhtauteen liittyvistä sairauksista. 800 miljoonaa on aliravittuja, joista noin 300 miljoonaa lapsia. 90 prosenttia aliravituista kärsii pitkäkestoisesta aliravitsemuksesta ja hivenaineiden puutteesta.
Tosin luvut vaihtelevat lähteen mukaan:
http://www.prb.org/Articles/2008/stuntingssa.aspx/
Afrikan kurjuus ei ole riippumaton sen väestön geneettisestä potentiaalista. Negatiiviset ympäristötekijät Afrikassa johtuvat suureksi osaksi väestön kämmimisestä. Tietotaito Afrikan nostamiseksi on ollut jo kauan saatavilla. Huomattakoon, että Afrikassa natiiviväestön keskellä elävien eurooppalaisten, kiinalaisten, intialaisten ja arabien elintaso on keskimäärin paljon korkeampi kuin valtaväestön. Ympäristö ei ole estänyt heitä menestymästä.
Lynn on jossain arvioinut, että (bantu)afrikkalaisten keski-ÄO olisi ilman afrikkalaiselle yhteiskunnalle tyypillisiä negatiivisia ympäristövaikutuksia noin 80.
Mainittakoon vielä, että tarkoituksenani ei ole kiihottaa mitään kansanryhmää vastaan eikä ajaa kenenkään syrjimistä rodullisin perustein. Tämä on pakko tuoda esiin, koska tätä aihetta koskeva tieteellinenkin pohdiskelu on nykyään juridisesti yhtä riskialtista kuin astronomia Galileon päivinä!