Suomen historian vaiettuja aiheita

[Seppo Jyrkinen]

Marginaaliryhmien kohtelu paljastaa usein, mitä pidetään yleisenä normina...

Erinomaisen hyvä huomio.

[Vetehinen]

Yksilö on pienin mahdollinen "marginaaliryhmä". Miten yksilöä kohdellaan, paljastaa yhteiskunnan normeja. Suomi on tyly yksilölle.

Länsimaiseen ajatteluun kuuluu, että yksilöä on suojeltava voimakkaampia ryhmiä vastaan. Itämaiseen ajatteluun kuuluu kollektiivisuus, jossa yksilöllä on arvoa vain ryhmän osana.

Suomessa on vallalla itämainen tapa. Esimerkiksi Opetusministeriö asettaa juuri nyt uuden maahanmuuttajille tarkoitetun taiteilija-apurahan. Kuulut maahanmuuttajiin ja voit saada apurahan, mutta jos et kuulu, et voi saada. Yksilöllisellä taiteellisella ansiolla on vasta toissijainen merkitys.

Ryhmäoikeudet ja -velvollisuudet muodostavat rasismin perustan. Tässä mielessä Suomi on erittäin rasistinen maa.

[Emma-Liisa]

Länsimaiseen ajatteluun kuuluu, että yksilöä on suojeltava voimakkaampia ryhmiä vastaan. Itämaiseen ajatteluun kuuluu kollektiivisuus, jossa yksilöllä on arvoa vain ryhmän osana....

Mitähän termit "länsimainen" ja "itämainen" tässä oikein tarkoittavat? Yksilön vapauden suojelu ja yksilön asettaminen valtiota vastaan taitaa olla vain lähinnä anglosaksinen ajattelutapa, ei mitenkään yleisesti "länsimainen".

Kuitenkin yleistäminen johtaa harhaan: Natsi-Saksa ei keksinyt eugeniikkaa, vaan se oli suosittu juuri USA:ssa.

Ylipäänsä, tällainen tapa leimaava käyttää termejä on ksenofobinen ja imperialististinen.

Suomessa on vallalla itämainen tapa. Esimerkiksi Opetusministeriö asettaa juuri nyt uuden maahanmuuttajille tarkoitetun taiteilija-apurahan. Kuulut maahanmuuttajiin ja voit saada apurahan, mutta jos et kuulu, et voi saada. Yksilöllisellä taiteellisella ansiolla on vasta toissijainen merkitys.

Ryhmäoikeudet ja -velvollisuudet muodostavat rasismin perustan. Tässä mielessä Suomi on erittäin rasistinen maa.

Jaaha, ja miksi yksilönvapauksia korostava USA kielsi kansalaisoikeudet rodun perusteella vielä 60-luvun alussa?

Länsimaidenkin perustulaisssa näkyy kaksi erilaista ajattelutapaa. Toisessa lähdetään yksilöstä ja toisesta kansasta/kansallisuudesta. Ei voi sanoa, että edellisessä on vain hyvää ja jälkimmäisessä vain huonoa, sillä edellinen itse asiassa sisälsi (ihan viime aikoihin asti) piiloviestin, että vain englannin, ranskan, ruotsin jne. kieli on arvokas ja jos äidinkieli oli jokin muu, lapsilla ei ollut oikeutta opiskella sillä ja ko. maat ovat olleet hyvin nihkeitä antamaan vähemmistöilleen oikeuksia harjoittaa omaa kulttuuriaan.

[Vetehinen]

USA:ssa harjoitettiin rotuerottelua, mutta se ei ollut liittovaltiotason laeissa. Mahdollisesti eteläisissä osavaltioissa oli rotuerottelua koskevia määräyksiä tai rotuerottelu oli lakiin perustumatonta. Laki ei kieltänyt erottelua. Etelä-Afrikasta tiedän, että siellä oli rotuerottelulait, joilla valkoinen vähemmistö edisti omia etujaan mustien kustannuksella. Eli yksilön kohtelu perustui syntyperään.

Taiteilija-apurahan saaminen saajan "rodun" perusteella on samaa sorttia. Umayya Abu Hanna oli mielestäni oikeassa pitäessään syntyperän perusteella jaettavaa apurahaa ongelmallisena, mutta suostui kuitenkin vetämään projektia. Tässä on kyse valtion ministeriön harjoittamasta rotuerottelusta, jonka virallinen Suomi hyväksyy. Jos yksilö harjoittaa samaa, tulee tuomio.

-

[Emma-Liisa]

Taiteilija-apurahan saaminen saajan "rodun" perusteella on samaa sorttia. Umayya Abu Hanna oli mielestäni oikeassa pitäessään syntyperän perusteella jaettavaa apurahaa ongelmallisena, mutta suostui kuitenkin vetämään projektia. Tässä on kyse valtion ministeriön harjoittamasta rotuerottelusta, jonka virallinen Suomi hyväksyy. Jos yksilö harjoittaa samaa, tulee tuomio.

Eihän kyseessä ole rotu (valkoinenkin voinee apurahan saada) vaan muu peruste eli maahanmuuttaja-status. Jakavathan jotkut säätiöt apurahoja ruotsinkielisille, jotkut naisille, jotkut niille joilla on karjalaiset sukujuuret jne.

Toinen juttu on, onko tämä ehdotettu järjestelmä viisas, koska se korostaa maahanmuttaja-statusta. Ja ehkä näin ei myöskään saada uutta ja kriittistä esiin.

[Vetehinen]

Rasistisen apurahasysteemin takana on kulttuuriministeri Stefan Wallin. Stefan Wallin on nimittänyt Berndt Arellin johtamaan taiteen keskustoimikuntaa, joka jakaa apurahat.

[jsn]

Rahalla ei ole sinänsä väriä tai etnistä leimaa. Apurahojen tarkoitus lienee kuitenkin hyvä: ajatus siitä, että ns. "normaaliapurahojen" jaossa vähemmistöryhmät voisivat jäädä sivuun. Eritysapurahojen kääntöpuolena on, että tuloksiakaan ei arvioida samalla viivalla. Väittäisinpä silti, että vähemmistöön kuuluva saa aina helpommin apurahaa kuin ns. massaan kuuluva.

Silti, vähemmistöryhmiä tutkivat etupäässä ns. enemmistöön kuuluvat. Ei liene haitaksi jos rohkaistaan niiden edustajia tutkimukseen ja taiteeseen. Tämä lisää kanavia ja vähentää konflikteja. Absoluuttisen "tieteen" ja "taiteen" kannalta tietysti voidaan väittää, että vähemmistöjen teoilla on näin ollen vain välinearvoa.

Jokaisena aikana on omat tabunsa, t.s ne eivät ole pysyviä suureita. Mutta yleensä kaikki omaan yhteisöön kohdistuva negatiivinen tieto on tabu, harvemmin positiivinen. Negatiivista tietoa myös uskotaan paremmin kuin positiivista tai se saa ainakin enemmän huomiota.

[wejoja]

"---Väittäisinpä silti, että vähemmistöön kuuluva saa aina helpommin apurahaa kuin ns. massaan kuuluva---".

Väittää voi mitä tahansa, mutta ainakaan Taiteen keskustoimikunnan, tai maakunnallisten taidetoimikuntien tilastot myönnetyistä apurahoista eivät tue tämänkaltaista olettamusta.

[jsn]

Niin, tarkoitin väitteelläni juuri valtakunnallisia apurahoja, joiden jakoperiaatteet ovat valtakunnalliset. On itsestäänselvää ja loogista, että paikallisia apurahoja saavat paikalliset hakijat.

[Vetehinen]

"---Väittäisinpä silti, että vähemmistöön kuuluva saa aina helpommin apurahaa kuin ns. massaan kuuluva---".

Väittää voi mitä tahansa, mutta ainakaan Taiteen keskustoimikunnan, tai maakunnallisten taidetoimikuntien tilastot myönnetyistä apurahoista eivät tue tämänkaltaista olettamusta.

Taiteen keskustoimikunnan omien tilastojen mukaan ruotsalaisia on apurahan saajista 7,5% joka on enemmän kuin väestöosuus. Muita kuin suomalaisia ja ruotsalaisia on 2 %.

Apurahaa koskevat teksti Taiteen keskustoimikunnan sivulla:

APURAHAT MONIKULTTUURISUUTTA EDISTÄVIIN TAIDEHANKKEISIIN

Käyttötarkoitus:
Apurahoilla tuetaan maahanmuuttajien ja kansallisten etnisten vähemmistöjen taiteellista toimintaa sekä kulttuurien välistä vuorovaikutusta tukevia taidehankkeita Suomessa.

Myönnettävien apurahojen tarkoituksena on:

1. vahvistaa maahanmuuttajien ja kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien taiteilijoiden mahdollisuuksia harjoittaa taiteellista toimintaa ja osallistua tasavertaisesti Suomen taide-elämään.
2. tukea muiden taiteilijoiden ja työryhmien monikulttuurisuutta ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta edistäviä taidehankkeita Suomessa.

Kenelle myönnetään:
Yksityishenkilöille ja työryhmille.

Apuraha siis tarkoitettu tiettyihin etnisiin ryhmiin kuuluville taiteilijoille. Hakulomakkeessa kysytään hakijan äidinkieltä, jonka avulla ilmeisesti halutaan toteuttaa etnistä syrjintää.

Lakihan antaa tietyissä tapauksissa mahdollisuuden ns positiiviseen erityiskohteluun, mutta vain silloin, kun jotain etnistä ryhmään syrjitään. Nyt siis pitäisi olettaa, että maahanmuuttajia ja vähemmistöjä syrjitään Taiteen keskustoimikunnan apurahan jaossa ja siksi erityiskohtelu on perusteltu.

Normaali länsimainen käytäntö on, ettei etnisiä ryhmiä mainita. Kuka tahansa etnisestä taustastaan riippumatta on oikeutettu apurahaan.

Tää on yksi sellainen tapaus, jonka laillisuuden voisi testata kantelulla ja kun se todennäköisesti hylätään Suomessa, niin jatkokantelulla EU:iin.

Opetusministeriö/Taiteen keskustoimikunta joutuvat lain mukaan todistamaan syyttömyytensä. Yhdenvertaisuuslaki sanoo niin. Maksimi korvaus syrjityksi tulleelle suomalaiselle taiteilijalle on 15000 €.

[wejoja]

Viime viikon uutisissa perättiin läpinäkyvyyttä TKT:n apurahapäätöksiin. Käsittääkseni sitä on perätty tasaisin välein jo 60- luvulta lähtien. Ainakin kentällä on puhuttu jo vuosi kymmeniä: "Ensin katsotaan sukulaiset, ystävät ja tuttavat. Sitten katsotaan, jääkö muille jaettavaksi mitään"...

Tilastonikkarointi ei tietenkään kerro koko totuutta siitä, ketkä jäävät ilman ja ketkä eivät.

Erään kollegan mukaan 2000- luvulla prioriteettilistan kärkeen nousivat taiteilijat, joiden vuosittainen liikevaihto on huomattavalla tasolla... Sehän toisaalta osoittaa taiteilijan menestyvän, joka taas on osoitus siitä, että taide käy hyvin kaupaksi. Mutta voi vapaasti kysyä, onko se osoitus taiteellisesta lahjakkuudesta? Tai, tekeekö taiteilija sellaisia teoksia, jotka menisivät hyvin kaupaksi?

Onko kaupallinen näkökulma voimistunut apurahapolitiikassa? Sama tendenssi näyttäisi juurtuneen taidemuseoiden näyttelypolitiikkaan jo ajat sitten... Sellainen suuntaus sopii oikein hyvin ajalle ominaiseen kansalliseen psykoosiin tehokkuuden illuusiosta "innovaatio"- yliopistohankkeineen ja muineen jne...

[Vetehinen]

Viime viikon uutisissa perättiin läpinäkyvyyttä TKT:n apurahapäätöksiin. Käsittääkseni sitä on perätty tasaisin välein jo 60- luvulta lähtien. Ainakin kentällä on puhuttu jo vuosi kymmeniä: "Ensin katsotaan sukulaiset, ystävät ja tuttavat. Sitten katsotaan, jääkö muille jaettavaksi mitään"...

No nyt katsotaan etninen taustakin.

Apurahaa hakevalla taiteilijalla on varmaan suuri kynnys asettaa kyseenalaiseksi rahapussin vartijan rasistinen toiminta. Jos joku reagoi, niin hän tullee taiteilijapiirien ulkopuolelta.

Tämän ketjun aihe on "Suomen historian vaiettuja aiheita". Valtion ja kuntien harjoittama suomalaisvastainen rasismi on yksi tuollainen vaiettu aihe.

Ellemme puutu asiaan, se jatkuu ja kasvaa kuten on havaittavissa ihan tuoreesta etniseen syrjintään perustuvasta taiteilija-apurahasta.

[wejoja]

Kritiikkiä ei pahemmin kuulu taidemaailman sisältä ja nekin, jotka ovat sen erehtyneet tekemään, ovat pian huomanneet olevansa piirien ulkopuolella... Tuli aivan toisesta yhteydestä mieleen kaksi taiteilijaa, jotka muutama vuosi sitten palauttivat saamansa Pro Finlandia mitalit, koska presidentti oli myöntänyt jollekin Indonesiaan korkean kunniamerkin, tehokkaan metsäyhteistyön johdosta. Taiteilijoiden mukaan suomalaiset suuryhtiöt osallistuvat vanhojen sademetsien avohakkuisiin...

[Klaus Lindgren]

Maahanmuuttajille ja vähemmistöille erikseen suunnattu apurahajako on kyllä saanut osakseen kritiikkiä juuri noiden maahanmuuttajataiteilijoiden keskuudessa.

[Seppo Jyrkinen]

Suomen omaa historiaa olisi mielenkiinoista lukea enemmänkin osana suurempia kokonaisuuksia. Itse olen veteraani-isäni perintönä tutustunut sodanaikaiseen historiaan ja sen aikaisten ratkaisujen istuminen Euroopan sotahistoriaan avaa uusia näköaloja. Detaljina Ruotsin pysyminen sodan ulkopuolella: Suomi vaikutti tähän talvisodan rauhanpäätöksellä ja ilmeisesti myös 1943.

Vaiettu aihe Suomen historian ulkopuolelta on Ruotsin kytkökset Saksaan toisen maailmansodan aikana. Göringin sateenvarjo Ruotsin yllä tuli itselleni yllätyksenä ja samoin juutalaisia koskeva lainsäädäntö. Myönnän olevani amatööri, joten jos on tietoa suomalaisen tekemästä Ruotsin sodanaikaisten toimien kriittisestä tarkastelusta, niin lukuvinkkejä syysiltojen ratoksi otetaan mielellään vastaan.

Vaikea aihe tuntuu myös olevan "harmaan maailmankuvan" hyväksyntä. Toki ymmärrän, että arkipäivän keskustelussa se itseltäkin usein unohtuu. Mikä Suomi oli jossain tilanteessa? Leimautuuko "Suomi" presidentin, ylipäällikön, hallituksen sisärenkaan, hallituksen, eduskunnan, rivikenraalien, lehtikirjoitusten vaiko kansalaismielipiteen mukaan? Kävikö Suomi "omaa erillistä sotaansa" vai oliko Suomi Saksan liittolainen? Väitänpä, että on historian vääristelyä nimetä kumpaakaan vaihtoehtoa yksioikoiseksi totuudeksi muualla kuin small talkingin puolella. Tai sitten - saa hymyillä - heikkoa asiantuntemusta.