Nurjamielinen suhtautuminen juutalaisiin oli varsin tavallista 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kaikkialla Euroopassa. Saksa ei siis ollut tässä mitenkään poikkeuksellinen maa, vaikka Natsi-Saksan toimet 1930- ja 1940-luvuilla ovat jääneet historiaan juutalaisvihan äärimmäisenä esimerkkinä.Juutalaisen uskonnon harjoittajat eivät voineet saada Suomen kansalaisuutta, vaan joutuivat asumaan maassa oleskeluluvilla. Nyt tapahtuneet karkotukset kohdistuivat Venäjältä maahan muuttaneisiin perheisiin, joiden oleskelulupaa ei ollut uusittu. Helsingin Sanomat puuttui tilanteeseen pääkirjoituksessaan. Tilanne oli herkkä, sillä Suomen valtio oli juuri hankkimassa ulkomailta uutta joukkovelkakirjalainaa.
"On varsin ymmärrettävää, että tätä ajankohtaa, kun meillä juuri on ollut ulkomainen laina tekeillä, on juutalaistaholla tahdottu käyttää agitatsioniin; sillä sattuuhan agitatsioni tässä sangen kiperään ja otolliseen aikaan. Sitä vastoin meidän on vaikea ymmärtää omien lehtiemme menettelyä."
Syyttävä sormi kohdistui ruotsinkieliseen lehdistöön, jonka kautta tiedot Suomesta liikkuivat maailmalle.
"Meidän ruotsinkieliset lehtemme ovat katsoneet sopivaksi juuri nyt käydä antamaan liioiteltuja kuvauksia, joista ulkolainen helposti voi tulla siihen käsitykseen, että täällä on todellakin vireillä jotakin juutalaisvainon tapaista. Ja Uusi Suometar puolestaan kirjoittaa artikkelin, joka sisältää uhittelevaa juutalaisvihaa."
Lehti ei pitänyt tilannetta ongelmallisena, tosin se pahoitteli sitä tapaa, jolla juutalaiset poistettiin maasta.
Huoleen Suomen maineen puolesta oli syytäkin. Länsi-Euroopan maissa juutalaiset olivat merkittäviä toimijoita talouden ja politiikan alalla. Lehti kertoi, että Lontoossa merkittävä juutalainen pankkiiri ja poliitikko Samuel Montagu oli pannut Suomen toimet merkille ja suositellut sanomalehti Timesin sivuilla maan joukkovelkakirjojen boikotointia.
Epämääräinen oleskelulupakäytäntö uhkasi nousta ongelmaksi. Helsingin Sanomat vaatikin voimakkaasti maan juutalaisten aseman selventämistä. Juutalaisille piti antaa oikeus kansalaisuuteen.
"Mitä niihin juutalaisiin tulee, jotka ovat maassa syntyneet ja kasvaneet tai jo pidemmän ajan Suomessa oleskelleet, ei mielestämme mikään muu ratkaisu ole mahdollinen, kuin että he kaikki -- voivat, samoin kuin muutkin ulkomaalaiset -- saada Suomen kansalaisuuden."
Lehti arveli, että kukaan ei Suomessa vastustanut juutalaisten kansalaisuutta uskonnollisista, vaan pikemminkin taloudellista syistä. Pelättiin kilpailua ja Venäjän köyhien juutalaisten maahanmuuttoa.
Juutalaisten kansalaisoikeuksista oli keskusteltu ensimmäisen kerran jo 1870-luvulla. Keskustelu oli noussut pintaan useita kertoja, kuten syksyllä 1908, ja se jatkui keväälle 1909. Tämäkään keskustelu ei johtanut tulokseen. Juutalaiset saivat lopulta mahdollisuuden Suomen kansalaisuuteen ja täydet kansalaisoikeudet vasta vuonna 1918.
Näin siis kirjoitti Helsingin Sanomat 21.1. 2009
Tilanne ei Suomessakaan poikennut tästä vaan yleinen ilmapiiri oli hyvin negatiivinen. Esimerkiksi Urho Kekkosen varhaisista teksteistä ja kirjeistä löytyy kiinnostavia näkemyksiä juutalaisista, jotka kuvaavat hyvin aikakauden ilmapiiriä:
Hyvän kirjoituksenne merkitystä on suuresti heikontanut arv. lehtenne samalla aukeamalla oleva Ruotsin juutalaisten ilmoitus "Suuri uutuus", missä kehoitetaan meitä köyhiä suomalaisia lähettämään pienet säästömme ei edes meidän ruotsalaisille kauppiaille, vaan suoraan Ruotsiin - juutalaisille! Teidän neuvoanne noudattaen pitäisi oikeastaan jokaisen ajattelevan tosisuomalaisen kieltäytyä sellaista lehteä tilaamasta, joka ottaa palstoilleen tuollaisia ilmoituksia!
(Suomen Heimo N:o 7, Lautamiehen lavitsalta, 1927)
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
”Taas tuntuu tuolla eteisessä täällä asuva inhottava juutalainen Kaplan riitelevän toisen heimolaisensa, Rosenbaumin kanssa. Se ei tapahdu harvoin. Kaplan on niin inhottava tyyppi, että jos olisin joskuskaan "juovusten käsissä" tullut asuntooni, olisin käynyt kyllä vetämässä häntä pari kertaa "hönöön". Jussi täällä olla pitäisi, niin se oppisi juutalaisia vihaamaan”. Beliini 28/2, 1932.
Kekkonen, Urho: Rakas Häiskä : Urho ja Sylvi Kekkosen kirjeenvaihtoa vuosilta 1924-1945. - Helsingissä : Otava 1997
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
Sen ajan olen joskus istunut Frl. R:n huoneessa, mutta se on niin vastenmielistä. Taidan muuttaa pois, likaista ja vastenmielistä on. Ja juutalainen! Eihän kristitty voi asua juutalaisen luona! Berliini 6.2. 1932
Kekkonen, Urho: Rakas Häiskä : Urho ja Sylvi Kekkosen kirjeenvaihtoa vuosilta 1924-1945. - Helsingissä : Otava 1997. - ISBN 951-1-15059-6 (sid.), s. 174-176
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1