Sivulla 398 olevien tietojen mukaan Saksalaisten huostassa olleita vankeja kuoli Norjassa ja Pohjois-Suomessa yhteensä 18.000. Suomessa vankeja menehtyi 19.000. Kirjassa tosiaan on otsikko "Pohjoisessa saksalaisten riittämätön muonitus ei johtanut sotavankien joukkokuolleisuuteen." - Ironian havainnee jokainen itse.402: Toiseksi kuolleisuus oli saksalaisten hallussa olleiden neuvostosotavankien keskuudessa Norjassa ja Suomessa huomattavasti pienempää kuin suomalaisten neuvostosotavankien osalta, vaikka sotavankien muonituksessa ei ollut merkittäviä eroja.
Yksi merkittävä tekijä on vankiaineksessa. Likipitäen kaikki saksalaisten Norjassa ja Suomessa pitämät 100-120.000 sotavankia olivat alkuaan hyväkuntoisia, jotka oli valittu ruumiillista työtä varten. Sairaat ja huonokuntoiset oli jätetty Saksaan (s 403) eivätkä näkyneet tilastoissa kuten oli asianlaita Suomessa.
Myös suomalaisten huostassa olleet hyväkuntoiset sotavangit pärjäsivät selvästi muita paremmin. Sivun 103 mukaan sotavankikomppanioissa kuolleisuus oli 12%. Saksalaisten ylläpitämien leirien kuolleisuus oli sivun 295 mukaan 13%.
Lukija joutuu itse oivaltamaan, että suomalaisten pitämissä sotavankikomppanioissa vangit olivat ruumiilliseen työhön valittuja elikkä hyväkuntoisia ja että heidän keskuudessa kuolleisuusprosentti oli sama kuin saksalaisten huostassa olleilla sotavangeilla. Ja siten myös sotavankikomppanioissa olleiden venäläisten kuolleisuus oli selvästi pienempi kuin keskiarvo joka oli 30%.
Eli kansallisuus ei korreloinut kuolleisuuden kanssa huolimatta siitä, että kirjassa toistuvasti näin väitetään.