Suomeen valtio vuonna 800?

[Peter Tikka]

'

Miksei Suomeen syntynyt aikoinaan alkuperäisväestön muodostamaa omaa valtiota?

Luulisi, että kun Suomella on neljä maantieteellistä rajaa, eli kaksi merirajaa ja pohjoinen pakkasraja ( jonka taakse lappalaiset pakenivat suomalaisia, eikö niin?) ja yksi metsäraja idässä niin Suomen alue muodostaa sellaisen maantieteellisen kokonaisuuden, johon oma valtio olisi kuulunut muodostua luonnostaan. Ruotsiin sen sijaan syntyi oma valtakunta, jonka keskuspaikka oli Tukholma. Miksei me saatu omaa valtiota kun ruotsalaiset sai, kuskuspaikkana vaikka Turku? Myöhästyikö suomalaiset silloin kun valtioita jaettiin niin että valtiot oli päässyt loppumaan kun oli meidän vuoro? Vai ehkä Suomen sivistykseen nähden syrjäisen aseman perusteella Suomi pysyi niin kehityksestä jälkeenjääneenä, että se oli kypsä marja ruotsalaisten poimittavaksi kun aika oli kypsä.

Näinhän olisi toisaalta hyvin voinut käydä myöhemmin. Jos jossitellaan – ja miksei jossiteltaisi, jossittelu on tieteen ja taiteen perusta ja virkistävää – niin jos Kaarle-herttua ei olisi voittanut Sigismundin joukkoja Stångebron taistelussa syyskuussa 1598 niin ... 1) Karl Fleming olisi pysynyt Turun linnaherrana....2) Sigismund ei ehkä olisi kuitenkaan saanut herruutta kanta-Ruotsissa (=nyky-Ruotsissa) joka olisi mutis mutandis jäänyt Kaarle-herttualle (sittemmin Kaarle IX) joten Suomen alue olisi repäisty irti Ruotsista ja jäänyt Sigismundille aluksi uskolliseksi, 3) joskus hiukan myöhemmin, esimerkiksi Sigismundin kuoleman jälkeisissä Puolen kruununperimyskiistojen yhteydessä olisi Karl Flemingin seuraajaa Turun linnaherrana kieltäytynyt osallistuen poliittisiin vehkeilyihin tunnustamasta Warsovan ylivaltaa ja 4) kun Puola oli tuolloin heikentynyt kasakkakapinoiden ja Venäjän ja Ruotsin kanssa käytävien sotien johdosta olisi seuraus ollut, heureka , itsenäisen valtion muodostuminen Suomeen n. a.d. 1650 Fantastista. Vai olisiko. Jossittelua, totta kai, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan epärealistista - vai mättääkö jokin tässä?

Pääkysymykseni kuitenkin on, miksei Suomessa tapahtunut omaa valtionmuodostumista siinä missä Ruotsissa.

Sa Petteri vaan

[ile]

Hei,

Hyvin pikaisina kommentteina muutama asia:

Valtion ja ja niiden välisten rajojen käsitteet

Nämä käsitteet ovat uusia, syntyneet hissun kissun myöhäiskeskiajalta 1800-luvulle kuljettaessa. Varhaiskeskiajalla ei ollut kansallisvaltioita, joten niiden välille ei voitu piirtää rajoja. Oli valtapiirejä, jotka henkilöityivät kuninkaisiin. Henkilön vaihtuessa myös valtapiiri saattoi vaihtua tai lakata kokonaan olemasta.

Esim. Ruotsi ja Novgorod/Venäjä totesivat rajankäynnin tärkeäksi vasta 1300-luvun alussa. Sitä ennen, varsinkin viikinkiajalla, esim. aseistetut ryhmät saattoivat kulkea varsin vapaasti valtapiiristä toiseen ja perustella omia valtapiirejään. Rajankäynnin vajavaisuus vielä 1500-luvulla osoittaa, ettei raja ollut kovin paikallinen ilmiö, vaan eleli ruhtinaiden mielissä.

Maantieteelliset rajat

Nykysilmään kartalta helposti sattuvat maantieteelliset rajat - meret ja metsäalueet - eivät olleet sellaisia vuonna 800, eivätkä myöskään myöhemmin keskiajalla.

Itämeri yhdisti ihmisiä, vesireitit olivat maareittejä nopeampia. Ahvenanmeren ja Suomenlahden rannikkojen asukkaat kulkivat helposti meren yli - nyk. ruotsalaiset nyk. Varsinais-Suomeen ja toisinpäin, nyk. Uudenmaalta Viipuriin ulottuvan rannikkoseudun asukkaat nyk. Viroon ja toisinpäin.

Samoin Laatokasta pohjoiseen avautuvat eräseudut lienevät olleet erätaloudesta eläneen väestön asuinseutua, jonka keskelle ei mitään "kansainvälisisä rajoja" voitu aikanaan kuvitella. Ne rajat vedettiin aikanaan Tukholmasta ja Novgorodista/Moskovasta käsin, eivätkä paikalliset asukkaat niitä sittenkään kovin innokkasti tunnustaneet.

Ajatus siitä, että suomalaiset olisivat itse huomanneet "luonnolliset rajansa" ja lähteneet niitä tavoittelemaan on täysin anakronistinen.

Tähän liittyen kannattaa tutustua esim. Jukka Korpelan tutkimus nykyisen Viipurin läänin varhaishistoriasta.

Valtakuntien muodostus

Valtakuntien muodostus oli keskiajan Itämerellä kristillisyyteen, kirjallistumiseen ja esim. saksalaiseen kaupunkilaitokseen liittyvä ilmiö. Sitä säätelivät myös sellaiset sosio-ekonomiset seikat kuin väestömäärä ja väestön elintapa.

Uudet ideat saapuivat nyk. Ruotsiin ja Viroon (Tallinnaan) ennemmin kuin nyk. Suomeen. Näillä alueille väestömäärät ja maanviljelyksen keskeisyys auttoivat territoriaalivaltakuntien rakentamisessa - vaikka tämä prosessi ei luonnollisesti ollut selväsuuntainen, ja nykyisiä valtapiirejä muistuttavat rajat syntyivät varsin hitaasti. Esim. Ruotsi oli n. 100 vuotta osa Tanskaa, ja käytännössä hyvin hajautunut eri territoriaaliruhtinaiden pienempiin valtapiireihin (Huom. Viipuri!).

Baltian maiden itsenäisyys osoittaa, ettei Suomen niemi ollut mikään poikkeus.

Nyk. Suomen alueella sen sijaan väestöä oli vähän ja varsinkin sisämaassa pyyntielinkeinot olivat etusijalla. Kautta historian tällaiset väestöt ovat yleensä olleet huonoja luomaan keskusvaltaa. Sitä ei välttämättä tarvittu, ja se oli paikallisilla voimavaroilla hyvin hankalaa saavuttaa.

Etelä-Suomi siis "joutui" meren takaisten vaikutteiden vastaanottajaksi, ja väkirikkaammilta alueilta (Ruotsi) saapui ihmisiä ja vaurautta, jotka toivat mukanaan sellaisia järjestäytymistapoja, jotka ainakin Sisä-Suomesta puuttuivat.

Koordinoidun vastarinnan puute viittaa siihen, ettei Etelä-Suomessa koettu "vierasta valtaa" mitenkään pahana ja vastustettavana asiana. Vaikutteita etelästä oli imetty pronssikaudelta lähtien, joten mitään uutta tässä tapahtumakulussa tuskin oli. Paikallisille oli OK toimia ruotsalaisten (ja saksalaisten) kanssa. He olivat jo valmiiksi osa tätä Itämeren kulttuuripiiriä.

Etnisyys

Kansallisvaltiot rakentuvat etnisyyden ja erityisesti kielen ympärille. "Valtio on murre, jolla on oma armeijansa." Tämä ajattelutapa on tätä päivää, eikä sitä tunnettu keskiajalla.

Keskiajan Itämeri oli monikielistä seutua, ja esim. Etelä-Suomessa ihmiset näyttävät käyttäneen eri kieliä eri tilanteissa: saksa oli kaupan kieli, ruotsi oli hallinnon kieli, suomi toimi muissa yhteyksissä ja lisäksi Virunmaan kanssa käydyssä talonpoikaiskaupassa. Kieliyhteydet etelään ovat niin muinaisia, että suomenkieli on "syväjäädyttänyt" sanastoonsa valtavan määrän muinaisgermaanista sanastoa - siis jo kauan ennen Ruotsin vallan aikaa.

Länsisuomalaisten oli helpompi ymmärtää ruotsia kuin karjalan kieltä. Saamelaiset lienevät olleet elintapansa ja jopa kielensä (keskeinen elintapasanasto) puolesta Etelä-Suomen asukkaille vieraampia kuin lahdentakaiset ruotsalaiset, virolaiset ja saksalaiset.

Pienissä maataloudesta ja erätaloudesta eläneissä yhteisöissä tuskin oli selvää, että kielen perusteella olisi voitu tehdä jako "meihin" ja "teihin". Esim. kiistat viljelys- ja metsästysmaista käytiin naapurien kanssa, ei "ruotsalaisten" tai "ulkomaalaisten" kanssa. Tällaisissa tilanteissa keskusvallan interventiot saatettiin kokea hyvinä asioina, ei "vieraiden sotkeutumisena meidän asioihimme".

Ja kaiken kaikkiaan: valtiollistuminen eteni Suomessa hyvin hitaasti. Suomi ei ollut missään vaiheessa "marja valmiina poimittavaksi". Keskusvallalta kului paljon hikeä, verta ja ruutia, ennen kuin hallinto saatiin ulotettua rannikon tärkeimmistä asutuskeskuksista sisämaahan.

Lisäksi ruotsinvallan aikana vasta tapahtui se asutusliike, joka teki esim. Kainuusta, Etelä-Lapista ja miksei Karjalastakin "suomalaisia".

----

Tämä kaikki noin niinkuin lonkalta ja vailla viitteitä. Suosittelen todella Jukka Korpelan kirjaa Viipurin läänin synnystä - se tuo esille sekä historialliset tilanteet että nykyisen ajattelun ankronistisuuden suhteessa näihin historiallisiin tilanteisiin.

-ile

[Peter Tikka]

Nämä käsitteet ovat uusia, syntyneet hissun kissun myöhäiskeskiajalta 1800-luvulle kuljettaessa. Varhaiskeskiajalla ei ollut kansallisvaltioita, joten niiden välille ei voitu piirtää rajoja. Oli valtapiirejä, jotka henkilöityivät kuninkaisiin. Henkilön vaihtuessa myös valtapiiri saattoi vaihtua tai lakata kokonaan olemasta....

Aivan. Viestistäsi saan sen vaikutelman, että raportoit sellaisesta elämästä, joka ei ole yleisesti tuttu koska se ei ilmene perinteisistä historian lähteistä. Näin käsitän esim. Jukka Korpelan seuraavan maininnan tämän tutkimussuunnitelmassa (hän on julkaissut sen kotisivullaan, jonka löysin referenssisi perusteella, kiitoksia siitä):

"The theory of the 19th century scholarship about the united Finnish Nation that settled our country during centuries is still alive. The tax books and archaeological monuments simply do not know the life outside of state power. While this theory is in contrast to present palaeoecological research, it has a principle controversy with known general trends of population growth in Europe and also with the development of climatic conditions. "

Siten olisi ilmeisesti käsitettävä asia niin, että on olemassa yksi todellisuus, yksi historiankuva, se, joka löytyy papereista (ja joka myös löytyy koulujen historianopetuksesta ja dominoi tämän myötä ns. kansan historiankäsityksessä) mutta samalla on ollut myös toinen todellisuus, jota papereista käsin ei tavoita. Sovelletaan nykyisyyttä menneeseen ja seuraus on anakronistinen historiankäsitys?

Saan myös sen käsityksen, että maininnat hissankirjoissa siitä, että Suomi liitettiin Ruotsiin ristiretkillä (joista kyllä sinänsä sanotaan, ettei tieto niistä ole kovin luotettava) on harhaanjohtava ja pitäisi oikaista. Oikaistuna pitäisi sanoa, että osia lähinnä nykyisestä Varsinais-Suomen (eikä Suomen, ei edes sen Suomen, joka näkyy Pähkinäsaaren rauhan kartoista) alueesta liittyi/liitettiin/tuli kuulumaan Ruotsiin ja että tämä silloisen Ruotsin itäinen alue vähitellen laajeni pohjoiseen ja itään. Näinkö? - Ilmeisesti se, että käytetään nykyisiä nimityksiä, kuten vaikkapa Tanska, Ruotsi ja Suomi, on omiaan aiheuttamaan väärinkäsityksiä. Pitäisi kai puhua Lundin arkkihiippakunnasta?

Joudun myös tarkentamaan kuvaani siitä, oliko mahdollisesti peräti niin, että itse kirkko ekspansiivisesti otti maallisen(kin) vallan tässä kolkassa Eurooppaa (eikä siis tullut maallisen esivallan siivelle hoitamaan yhteiskunnallista tehtäväänsä, ihmisten Jumalan kaipuun tyydyttämistä). Suomen historiaa koskeva opetuksemme näyttäisi siis olevan muutenkin aivan liian keskittynyt nyk. Suomen alueeseen - tietoa siitä, mitä teitä kirkon lonkerot tulivat ei esitetä (paitsi että Ruotsin kautta, mutta sitä, mitä teitä ja miten se tuli sinne, ei kouluissa tai yleisemmin muutenkaan juuri jaeta). No, kiitoksia vaan infosta.


Sa Petteri vaan

[MikkoP]

Oikaistuna pitäisi sanoa, että osia lähinnä nykyisestä Varsinais-Suomen (eikä Suomen, ei edes sen Suomen, joka näkyy Pähkinäsaaren rauhan kartoista) alueesta liittyi/liitettiin/tuli kuulumaan Ruotsiin ja että tämä silloisen Ruotsin itäinen alue vähitellen laajeni pohjoiseen ja itään. Näinkö? - Ilmeisesti se, että käytetään nykyisiä nimityksiä, kuten vaikkapa Tanska, Ruotsi ja Suomi, on omiaan aiheuttamaan väärinkäsityksiä. Pitäisi kai puhua Lundin arkkihiippakunnasta?

Sinnepäin, kyllä, ei.

Itse sanoisin, että kun Ruotsin valtakunta syntyi sydänkeskiajalla, oli Varsinais-Suomen alue osa tätä syntyvää valtakuntaa.

Arkkihiippakunnan käsite poikkeaa siitä, mitä usein kuvitellaan. Lundin arkkihiippakunta oli Lundin arkkihiippakunta. Arkkihiippakunta on siis vain kyseisem arkkipiispan oma hiippakunta, jota kutsutaan arkkihiippakunnaksi. arkkihiippakunta ei muodostu useista hiippakunnista. Eli esim. Upsalan hiippakunta oli Lundin arkkipiispan alaisen kirkollisprovinssin osa (sekä osa Lundin arkkipiispan legaatioaluetta), mutta ei kuulunut Lundin arkkihiippakuntaan.

[Jaakko Hakkinen]

Ilen viesti oli hyvin kattava. Olisi kuitenkin tarpeen määritellä myös se, mikä oli valtio ja mikä ei.

Yleisesti ajatellaan, että historiallisen ajan alkaessa Suomen alueella oli saavutettu maakunnallinen järjestäytymisen taso. Maakunta koostui useista pitäjistä, ja nämä puolestaan kylistä (ainakin kyläalueilla). Maakuntajaon pohjana puolestaan on ollut heimokuntajako: esimerkiksi hämäläisten heimokunta levittäytyi ja jakautui mahdollisesti useampaankin maakuntaan: Häme/Tavastland, Satakunta (Ruotsin yhteydessä?), Kainuu/Kvenland.

Voidaanko sitten puhua maakuntavaltioista? Kyllä, jos valtion määritelmäksi riittää suvereniteetti: porukka joka hallitsee itse itseään eikä ole muille tahoille alamainen (eikä maksa pysyvästi veroa vieraille), on valtio.

Jos valtion määritelmään vaaditaan esim. keskitetty hallinto ja veronkanto, historiallisen ajan alun maakunnat täyttänevät siltikin valtion kriteerin. Tosin ehkä voitaisiin puhua peräti itsenäisten pitäjävaltioiden löyhästä yhteenliittymästä, mikäli maakuntahallinto ei ollut selvästi hierarkkisesti pitäjien yläpuolella.

Saattaa kuulostaa saivartelulta, mutta näin äkkipäätä tulisi mieleeni, että Suomen alueella oli kyllä valtiorakennelmia, mutta ne olivat ehkä vasta pitäjätasoisia. Hämeen tulitiedotusjärjestelmää on kyllä pidetty merkkinä maakunnallisesta järjestäytymisestä - mutta jälleen: onko itsenäisten yksikköjen yhteistoiminta yhtä kuin järjestäytymistä seuraavalle tasolle? Vai vaaditaanko pysyväisluonteista yhteistä hallintorakennetta?

Länsinaapurissa järjestäytyminen oli edennyt maakunnalliselle tasolle ja vieläkin "korkeammalle". Kyse lienee kärjistäen siitä, että mitä enemmän porukkaa hallitsijalla on alamaisina, sitä suurempia sotajoukkoja saa kasaan alistaakseen sellaisia "valtiorakennelmia", jotka eivät saa kasaan yhtä isoja puolustusjoukkoja. Tällöin maakuntavaltio on paremmassa asemassa kuin pitäjävaltio, ja valtakunta (joka käsittää useita maa- tai heimokuntia) on paremmassa asemassa kuin maakuntavaltio.

[ile]

Hei Jaska,

Aika paljon saat problematisoida ja tutkia, jotta valtion käsite taipuu kuvaamaan esim. hämäläisten valtiota.

”Valtio on oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella.”

Tunnetaanko hämäläinen normatiivinen oikeusjärjestys tältä ajalta?
Minkälainen ja missä oli hämäläisten hallitsemiskoneisto, keskusvalta?
Mikä oli hämäläisten itselleen määrittämä maantieteellinen alue?

Kun ruotsalaiset loivat ja vakiinnuttivat hallintoaan nyk. Suomen sisämaassa, kohtasivatko he järjestäytyneen valtion, jolla oli vaatimuksia oman alueensa suvereeniteetin suhteen?

Kun hämäläisiä myöhemmin kulki Lappia verottamassa (pirkkalaiset) ja Länsi-Savoa asuttamassa, laajensivatko he samalla ehkä Häme-nimisen valtion rajoja?

Lähteet ovat muutama latinankielinen faabeli pohjoisista kansoista, pari riimukiveä, venäläinen kronikka ja arkeologiset löydöt. Näihin lähteisiin sekä valtion määritelmään nojautuen, minkälaisen ja miten pitävän teesin pystyt rakentamaan hämäläisen valtion puolesta?

Suostun ilman muuta hyväksymään monia yhteisöllisen järjestäytyneisyyden määritelmiä hämäläisille ennen ruotsalaisen hallinnon vakiintumista; esim. "heimo" (sukulaisuuden ja sukuoikeuden yhdistämä, yhteisen kulttuurin ja kielen jakava väestö). "Valtio" ei kuitenkaan kuulu näihin määritelmiin.

-ile

[Jaakko Hakkinen]

”Valtio on oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella.”

Lähden ihan ajatusleikkinä tarkastelemaan esittämiäsi kriteerejä hämäläisten kannalta:
- Oikeusjärjestys
- Hallitsemiskoneisto
- Pakkoyhteisö
- Väkivallan monopoli
- Määrätty alue

Eli auki kirjoittaen: valtio on sellainen rakennelma, johon kuulumista ei voi itse valita (= pakkoyhteisö), mikäli sattuu asumaan sellaisella alueella, missä kaikki muut kuuluvat valtioon (= määrätty alue). Valtion hallitsijoilla (= hallitsemiskoneisto) on oikeus käyttää tuomiovaltaa valtion asukkaisiin (= oikeusjärjestys) ja näillä on velvollisuus osallistua esimerkiksi valtion puolustamiseen rangaistuksen uhalla (= väkivallan monopoli).

Tunnetaanko hämäläinen normatiivinen oikeusjärjestys tältä ajalta?

Hämäläisten kohdalla oikeutta on käyty pääasiassa pitäjätasolla (pitäjän käräjät). Lakeja ei ole säilynyt, koska niitä alettiin kirjoittaa ylös vasta Ruotsin vallan aikana, ja tällöin tietysti sovellettiin ruotsalaisten lakeja. Silti lienee kiistatonta, että oikeutta on käyty jo tätä aikaisemminkin: oikeusjärjestyksen vahvistaminen ja ylläpitäminen on ollut käräjien pääasiallinen merkitys. Eli vaikka meillä ei ole kirjallisesti säilynyttä tietoa hämäläisten oikeusjärjestyksestä, emme voi kuitenkaan tällä perusteella väittää, että sellaista ei lainkaan olisi edes ollut.

Minkälainen ja missä oli hämäläisten hallitsemiskoneisto, keskusvalta?

Merkkeinä hallitsemiskoneiston olemassaolosta on pidetty ainakin sitä, että varhaisten venäläisten lähteiden mukaan hämäläiset tekivät sotaretkiä karjalaisia vastaan aina Laatokanlinnalle saakka ja liittyivät ruotsalaisten ja suomalaisten mukaan myös Nevan retkelle 1240. Eikö tällaisen sotaretken organisoija ole hallitsija: hän nostaa sotaväen aseisiin, ja asevelvollisuudesta ei käy kieltäytyminen. Vaikka emme tarkkaan tiedäkään, minkä järjestelmän mukaisesti asevelvollisuus oli järjestetty (mies per talo, tietty miesmäärä per kylä tai pitäjä, satakuntalaitos tms.), tämä täyttänee hallitsemiskoneiston kriteerit.

Rapolan muinaislinnan laajuutta on myös pidetty merkkinä maakunnallisesta (tässä tapauksessa ”hämäläisvaltiollisesta”) yhteistoiminnasta, samoin sitä, että Sydän-Hämeen linnavuoret ovat toisiinsa näköyhteydessä (tulitiedotus). Lisäksi Unto Salo esimerkiksi olettaa Hämeenlinnan tienoon olleen maakuntakeskus, koska siellä maa- ja vesireitit, Härkätie ja Vanajavesi, leikkasivat toisensa.

Minkälainen oli hallintokoneisto? Oletettavasti aika tavalla samanlainen kuin vaikkapa Ruotsissa: vauraimmat suvut muodostivat perinnöllisen ylimysluokan (koska vauraus periytyi) ja hoitivat luottamustoimia, ja ylimmän vallan käyttäjä (kuningas) valittiin vaaleilla, joissa äänioikeus oli vapailla talonisännillä. Kuninkaan kuoltua valittiin uusi kuningas, ja todennäköisesti ylimysluokka jakaantui Ruotsin tapaan myös ”puolueisiin”.

Mikä oli hämäläisten itselleen määrittämä maantieteellinen alue?

Alueen määrittelyssä on tehtävä ero rintamaiden ja erämaiden välillä. Rintamailla eli kiinteän asutuksen läheisyydessä rajankäynti oli tarkkaa: esimerkiksi eri kylien ja pitäjien nautinta-alueiden rajat oli merkitty. Niinpä itsenäisen ”hämäläisvaltion” alueena aikavälillä noin 1100–1250 voidaan pitää hämäläisten yhtenäisesti asuttamaa aluetta eli Sydän-Hämeen rintamaita; poislukien siis lännessä Satakunta (joka näyttää kuuluneen ruotsalaisten valtapiiriin), idässä Päijät-Häme (joka näyttäisi kuuluneen karjalaisten valtapiiriin)ja pohjoisessa Perämeren ympäristön (Itä- ja Länsi-Pohjan) erillinen ja suvereeni hämäläislähtöinen saareke Kvenland. Sydän-Hämeen rintamaat keskittyivät Vanajaveden ja siihen yhteydessä olevien vesistöjen rannoille.

Laajoissa erämaissa ei sen sijaan rajankäyntiä tehty: erämaita kaukonautittiin ja siellä asuvia lappalaisia verotettiin. Tilannehan on sama kuin vaikkapa Novgorodin kohdalla, joka myös jo varhain verotti kauempana idässä asuvia kansoja (”rajaton” erämaa); silti Novgorodin valtion varsinaisesti muodosti kiinteän asutuksen kattama alue (rajattu rintamaa). Joissain kartoissa Novgorod on merkitty ulottumaan hyvin kauas itään eli erä- ja verotusmaitaan myöten, ja tällöin myös Häme pitäisi vastaavasti merkitä kartalle erämaineen.

Jälleen ongelmana on kirjoitettujen lähteiden puute: meille ei ole säilynyt tietoa esim. siitä, kuinka ”Sata ja kuusitoistacymmentä ajgast-aicaa jälcehen Kaleva Hämäläisen syndymän Hämehen kuuluisa kunincas alisti veronalaisixi Jywäscylän pakanat, Ikaalisden pakanat ynnä vieläpä kuusi cylää järfwiseudhun lapphalaisia.” Koska naapureilla tällaisia lähteitä on, käsityksemme helposti vääristyy: nythän Häme joudutaan rajaamaan arkeologien löytämien asutusten ja kalmistojen perusteella, eikä etäaktiviteeteista saada juuri minkäänlaista kuvaa.

Kun ruotsalaiset loivat ja vakiinnuttivat hallintoaan nyk. Suomen sisämaassa, kohtasivatko he järjestäytyneen valtion, jolla oli vaatimuksia oman alueensa suvereeniteetin suhteen?

Epäilemättä. Baltiasta on kirjallisia lähteitä samalta ajalta, ja tiedämme esim. virolaisten maakuntien kapinoineen ajoittain vielä yli sadan vuoden ajan saksalaisvalloituksen jälkeen. Täältä taas ei ole vastaavia lähteitä (kuten Henrikin Liivinmaan kronikka), mutta ei liene perusteltuja syitä olettaa asian olleen täällä toisin.

Kun hämäläisiä myöhemmin kulki Lappia verottamassa (pirkkalaiset) ja Länsi-Savoa asuttamassa, laajensivatko he samalla ehkä Häme-nimisen valtion rajoja?

Tulkintakysymys; ks. vertaus Novgorodin erämaihin edellä. Olennaista on, että kaikkien valtioiden rajaamisessa käytetään yhtäläisiä kriteerejä: vain rintamaat tai myös erämaat.

Lähteet ovat muutama latinankielinen faabeli pohjoisista kansoista, pari riimukiveä, venäläinen kronikka ja arkeologiset löydöt. Näihin lähteisiin sekä valtion määritelmään nojautuen, minkälaisen ja miten pitävän teesin pystyt rakentamaan hämäläisen valtion puolesta?

Edellä olen yrittänyt; teidän muiden asia on arvioida, miten tässä onnistuin. Mutta kyllä minä esitetyin perustein katsoisin, että varhaiskeskiajan Häme täytti valtion kriteerit. Ellei kumoavia argumentteja ilmene?

Tähän kysymykseen liittyy tietysti myös keskustelu käytetyistä menetelmistä: historiatiede ei liene tässä tapauksessa painoarvoltaan ratkaiseva, koska historiallisia lähteitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Emme nimittäin voi ottaa sitä linjaa, että jos lähteitä ei ole, ei valtiotakaan ole ollut. Toisin sanoen lähteiden puute ei ole käypä argumentti jonkin ilmiön olemassaolleisuutta vastaan.

[ile]

Hei Jaska,

Kiitos perusteellisista kannanotoistasi. Tämän pohjalta on hyvä jatkaa.

Tähän kysymykseen liittyy tietysti myös keskustelu käytetyistä menetelmistä: historiatiede ei liene tässä tapauksessa painoarvoltaan ratkaiseva, koska historiallisia lähteitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Emme nimittäin voi ottaa sitä linjaa, että jos lähteitä ei ole, ei valtiotakaan ole ollut. Toisin sanoen lähteiden puute ei ole käypä argumentti jonkin ilmiön olemassaolleisuutta vastaan.

Kuulostaa samalta kuin Jumalan olemassaolon perustelu: koska ei voida sanoa, ettei Jumalaa ole olemassa, pitäisi tämä hyväksyä argumenttina Jumalan olemassaolon puolesta. En hyväksy.

Historiatiede (ja vaikkapa arkeologia) perustuvat vain olemassa olevien lähteiden tulkinnalle. Muu on argumentointia tyhjästä.

Olemme aivan samaa meltä luettelemieni valtion määritelmien sisällöstä. Kiitos käsitteiden avaamisesta. Kysymys on siis siitä, miten lähteet tukevat näiden määritelmien mukaista tulkintaa, jonka haluat tehdä. Seuraavassa problematisoin tulkintaasi.

...lienee kiistatonta, että oikeutta on käyty jo tätä aikaisemminkin: oikeusjärjestyksen vahvistaminen ja ylläpitäminen on ollut käräjien pääasiallinen merkitys. Eli vaikka meillä ei ole kirjallisesti säilynyttä tietoa hämäläisten oikeusjärjestyksestä, emme voi kuitenkaan tällä perusteella väittää, että sellaista ei lainkaan olisi edes ollut.

Jonkinlaista oikeutta Hämeessä on ilman muuta käyty aikaisemminkin. Ehkä uskallan hyväksyä myös deduktion, että oikeutta käytiin pitäjätasolla, ja oli olemassa jonkinlainen käräjälaitos. Mutta loppuosa argumentistasi on juurikin argumentti tyhjästä. Tietenkään en itse voi sanoa, ettei hämäläistä oikeusjärjestystä ollut: voin vain sanoa, että lähteesi eivät riitä perustelemaan sen luonnetta valtion määritelmän edellyttämänä normatiivisena, koko aluetta koskevana oikeusjärjestyksenä.

Merkkeinä hallitsemiskoneiston olemassaolosta on pidetty ainakin sitä, että varhaisten venäläisten lähteiden mukaan hämäläiset tekivät sotaretkiä karjalaisia vastaan aina Laatokanlinnalle saakka ja liittyivät ruotsalaisten ja suomalaisten mukaan myös Nevan retkelle 1240. Eikö tällaisen sotaretken organisoija ole hallitsija: hän nostaa sotaväen aseisiin, ja asevelvollisuudesta ei käy kieltäytyminen.

Lähteet eivät mainitse sotaretkien organisaattoreita tai joukkojen määrää. On loogista olettaa, että sotaretkillä oli jonkinlainen organisaattori, mutta emme voi tietää, oliko hän yksi henkilö vai ehkä joukko henkilöitä. Ei myöskään voida olettaa, että tämä henkilö tai nämä henkilöt olisivat olleet hallitsijoita alueella, josta retkelle lähtijät koottiin. Emme edes tiedä, koottiinko retkelle lähtijät, vai oliko kysymyksessä enemmänkin joidenkin ihmisten spontaani päätös lähteä liikkeelle. Heimoyhteiskunnissa sotaretkien komentajat eivät ole automaattisesti heimojen hallitsijoita "kotimaassa" tai "siviilissä". Heidän valtansa saattoi loppua, kun sotaretkeltä palattiin kotiin.

Sotaretket voidaan sinällään hyväksyä totena, mutta ne eivät perustele millään lailla hallitsijuutta tai järjestäytynyttä sotaväkilaitosta - siis valtiollisuutta.

Vaikka emme tarkkaan tiedäkään, minkä järjestelmän mukaisesti asevelvollisuus oli järjestetty (mies per talo, tietty miesmäärä per kylä tai pitäjä, satakuntalaitos tms.), tämä täyttänee hallitsemiskoneiston kriteerit.

Koska emme tarkkaan tiedä, meillä ei ole mitään, mikä täyttäisi mitään kriteereitä. Argumentti tyhjästä.

Maailmasta ja historiasta löytyy esimerkkejä seuduista, joiden asujaimisto pystyi käymään laajamittaistakin sotaa ilman, että se olisi järjestäytynyt kuningaskunnaksi tai selkeäksi valtioksi. Vrt. Englannin kuninkaan sotaretket skotlantilaisia vastaan 1200-luvulla ja 1300-luvun alussa, ennen kuin Skotlannilla oli kuningas.

Rapolan muinaislinnan laajuutta on myös pidetty merkkinä maakunnallisesta (tässä tapauksessa ”hämäläisvaltiollisesta”) yhteistoiminnasta, ...

"on pidetty" ei tarkoita, että näin oli. Tämnhetkinen arkeologinen todistusaineisto ei millään muotoa pysty todistamaan, minkälaajuisen alueen keskus Rapola ehkä oli, kuinka kauan ja kuinka yhtäjaksoisesti paikkaa käytettiin, tai oliko se keskus ensinkään. Tällaisten seikkojen todistamiseen arkeologian keinoin vaaditaan mittavia lisätutkimuksia.

...samoin sitä, että Sydän-Hämeen linnavuoret ovat toisiinsa näköyhteydessä (tulitiedotus).

Sitten kun niiden tulien jättämät tuhka- ja hiilikerrostumat on löydetty, voimme olettaa jotakin tiedotuksesta.

Tiedotus sinänsä ei merkitse valtiollista yhtenäisyyttä. Olivatko esim. Ranska ja Englanti sama valtio vuonna 1940, koska niiden välillä oli läheistä tiedotusta ja sotilaallista yhteistoimintaa?

Lisäksi Unto Salo esimerkiksi olettaa Hämeenlinnan tienoon olleen maakuntakeskus, koska siellä maa- ja vesireitit, Härkätie ja Vanajavesi, leikkasivat toisensa.

Oletus on paikallaan, ja arkeologiset löydötkin viittaavat siihen, että seudulla on ollut pitkään asutusta. Tämän asutuksen tulkitseminen jonkinlaiseksi keskukseksi on luultavasti perusteltua. Mutta jälleen kerran paikallisten arkeologisten löytöjen laajuus ei kerro meille sinällään mitään poliittisen järjestäytymisen asteesta, hallinnosta, ja näiden kattavuudesta. Ne eivät perustele valtion olemassaoloa. Jos Unto Salo olettaa, se ei tee asioista tosia.

Minkälainen oli hallintokoneisto? Oletettavasti...

Saat olettaa. Jotta hyväksyisin teesisi hämäläisestä valtiosta, sinun on kuitenkin jollakin tapaa pyrittävä todistamaan oletuksesi: esim. osoittamaan, miksi se, mitä tiedämme Ruotsin kehittyvästä valtakunnasta tähän aikaan pitäisi automaattisesti paikkansa myös Hämeessä.

Siihen asti hämäläisten järjestäytymistä koskevat argumenttisi tulevat tyhjästä.

Alueen määrittelyssä on tehtävä ero rintamaiden ja erämaiden välillä.

Kyllä. Mutta kun puhumme valtiosta, on ensin perusteltava, mikä instanssi yleensä määrittelee alueen. Jos määrittelijöinä on pitäjiä ja yksittäisiä talonpoikia, meillä on heimoyhteiskunta. Jos määrittelijänä on alueen väkivaltamonopolia hallitseva yksittäinen instanssi (väestön hyväksymä tai ei), meillä saattaa olla jotakin valtioksi tulkittavaa.

Laajoissa erämaissa ei sen sijaan rajankäyntiä tehty...

Minulle tämä todistaa sen, ja vain sen, että nykyisen valtion käsite ei sovi ainakaan laajoihin erämaihin. Tämä ei ratkaise valtion määrittelyä millään tavoin.

Joissain kartoissa Novgorod on merkitty ulottumaan hyvin kauas itään eli erä- ja verotusmaitaan myöten, ja tällöin myös Häme pitäisi vastaavasti merkitä kartalle erämaineen.

Ne ovat nykyaikaisia karttoja. Jos joku nykyään piirtää Novgorodin rajat "hyvin kauas itään", tämä ei todista vielä mitään Novgorodin valtion olemassaolosta tai sen valtiokoneiston hallinnan ulottumisesta merkityille alueille. Yleensä ottaen voidaan ja pitääkin puhua nautinta-alueista, mutta "nautinta-alue" tai "veronkantoalue" ovat olemassa erillisinä termeinään juuri siksi, että ne eivät merkitse valtiota.

Jälleen ongelmana on kirjoitettujen lähteiden puute: meille ei ole säilynyt tietoa esim. siitä, kuinka ”Sata ja kuusitoistacymmentä ajgast-aicaa jälcehen Kaleva Hämäläisen syndymän Hämehen kuuluisa kunincas alisti veronalaisixi Jywäscylän pakanat, Ikaalisden pakanat ynnä vieläpä kuusi cylää järfwiseudhun lapphalaisia.” Koska naapureilla tällaisia lähteitä on, käsityksemme helposti vääristyy: nythän Häme joudutaan rajaamaan arkeologien löytämien asutusten ja kalmistojen perusteella, eikä etäaktiviteeteista saada juuri minkäänlaista kuvaa.

-- --

Täältä taas ei ole vastaavia lähteitä (kuten Henrikin Liivinmaan kronikka), mutta ei liene perusteltuja syitä olettaa asian olleen täällä toisin.

Naapureiden lähteet kertovat ehkä naapurien valtiollistumiskehityksestä, mutta eivät välttämättä perustele naapureiden olevan valtioita. Se, että naapureilla on kirjallisia todisteita valtiollistumisensa historiasta ei tarkoita, että meidän pitäisi vastaavia todisteita keksiä tai tulkita hyvin tulkinnanvaraista aineistoa väkisin valtiollisen kehityksen mittareilla.

Tulkintasi ovat siis omiasi, toki luvallisia, mutta eivät tieteellisesti perusteltuja.

Mutta kyllä minä esitetyin perustein katsoisin, että varhaiskeskiajan Häme täytti valtion kriteerit. Ellei kumoavia argumentteja ilmene?

Nähdäkseni ongelmasi on halu uskoa, vaikka et voi uskosi kohdetta perustellen todistaa.

Oma lähtökohtani on kysyminen. En minäkään saa todisteita tai selkeitä perusteluja Hämeen valtion olemassaoloa vastaan. Mutta minulle tämä merkitsee sitä, ettemme voi sanoa Hämeen valtiota olleen olemassa. On paras odottaa uusien (arkeologisten) lähteiden löytymistä, joita voimme sitten tulkita. Tyhjästä (tai näin vähästä) on paha nyhjästä.

Oletko lukenut Jukka Korpelan kirjaa?

Korpela, Jukka: Viipurin linnaläänin synty. Viipurin läänin historia 2. 2004.

Jukka Korpelan viimeksi 17.7.2005 päivitetyt kotisivut sisältävät tämän keskustelun kannalta todella havainnollisen dokumentin: klikkaa "State Formation and Periphery in European North East" "Current Projects" -kohdan alta!

Finnish historians still operate with unsuitable and old-fashioned concepts of the state, border and nation. The manner the written documents are used is also extremely problematic.

-ile

[Jaakko Hakkinen]

Kiitos erittäin asiantuntevasta vastauksesta, Ile. Näkemyseromme juontuvat metoditasolta, joten keskityn seuraavassa siihen.

Tähän kysymykseen liittyy tietysti myös keskustelu käytetyistä menetelmistä: historiatiede ei liene tässä tapauksessa painoarvoltaan ratkaiseva, koska historiallisia lähteitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Emme nimittäin voi ottaa sitä linjaa, että jos lähteitä ei ole, ei valtiotakaan ole ollut. Toisin sanoen lähteiden puute ei ole käypä argumentti jonkin ilmiön olemassaolleisuutta vastaan.

Kuulostaa samalta kuin Jumalan olemassaolon perustelu: koska ei voida sanoa, ettei Jumalaa ole olemassa, pitäisi tämä hyväksyä argumenttina Jumalan olemassaolon puolesta. En hyväksy.

En toki tarkoittanut ihan tätäkään...

Tarkoitin, että näyttää ilmeiseltä, että lähteiden puutteen vuoksi historiatiede ei suoranaisesti tavoita Hämettä tarkastelemanamme aikana. Niinpä kyseessä onkin suuressa määrin esihistoria, eli joudumme turvautumaan epäsuorempiin tiedonhankintatapoihin.

Lähteiden puute ei ole käypä argumentti jonkin ilmiön olemassaolleisuutta vastaan, mutta ei tietysti myöskään sen olemassaolon puolesta. Jos lähteet eivät jostakin asiasta mitään kerro, siirrytään varmuudesta todennäköisyyksiin ("oppineet arvaukset").

Esimerkiksi Satakunta maakuntana mainitaan lähteissä vasta 1300-luvulla, mutta tämä ei tarkoita, että tätä ennen Satakunta ei olisi ollut maakunta: yleensähän ilmiöt eivät synny sillä hetkellä kun niistä ensi kertaa kirjoitetaan. Mielestäni Unto Salo on pitkässä artikkelissaan (Hämeen Käräjät I:ssä) perustellut sangen kelvokkaasti sen, miksi Satakunta olisi jo maakuntana selvästi ensimmäistä kirjallista mainintaa vanhempi.

Tässä (ja koko Häme-keskustelussa) ei siis ole kyseessä historiallinen varmuus vaan esihistoriallinen todennäköisyys. Tunnustan toki, että historiallista varmuutta asiasta ei ole mahdollista saada, vaan ollaan enemmän tai vähemmän uskon varassa.

Historiatiede (ja vaikkapa arkeologia) perustuvat vain olemassa olevien lähteiden tulkinnalle. Muu on argumentointia tyhjästä.

Pidän uskottavina Unto Salon näkemyksiä, koska hän ottaa huomioon esim. arkeologian ja kielitieteen tuloksia ja sen, mitä historiallisten lähteiden perusteella tiedetään naapurialueiden olosuhteista. Hänen oletuksillaan katson olevan hyvät perustelut esihistoriallisten todennäköisyyksien selvittämiseksi.

Olemme aivan samaa meltä luettelemieni valtion määritelmien sisällöstä. Kiitos käsitteiden avaamisesta. Kysymys on siis siitä, miten lähteet tukevat näiden määritelmien mukaista tulkintaa, jonka haluat tehdä. Seuraavassa problematisoin tulkintaasi.

Tähäksi en vielä ehdi käsitellä viestisi loppuosuutta. Mutta yksi seikka kiinnittää huomioni: näyttää siltä, että vain kirjoitustaitoinen yhteiskunta voi täyttää valtion kriteerit. Meillä ei voi lähteiden puuttuessa olla varmaa tietoa hämäläisten järjestäytymisasteesta, joten valtio-nimitykselle ei löydy oikeutusta. Mutta mitä nimitystä voidaan käyttää sellaisesta esihistoriallisesta "valtiosta", jonka voitaisiin todennäköisin syin katsoa jotakuinkin täyttävän tämänkaltaiset kriteerit?

Hämäläisten osalta tarkastelu on kesken: tulisi käydä läpi kunkin kriteerin kohdalla relevantit perustelut, mikä vaikuttaa paljon työläämmältä tehtävältä kuin se lähteisiin tukeutuen olisi.

[Heikki Jansson]

Jonkinlaista oikeutta Hämeessä on ilman muuta käyty aikaisemminkin. Ehkä uskallan hyväksyä myös deduktion, että oikeutta käytiin pitäjätasolla, ja oli olemassa jonkinlainen käräjälaitos. Mutta loppuosa argumentistasi on juurikin argumentti tyhjästä. Tietenkään en itse voi sanoa, ettei hämäläistä oikeusjärjestystä ollut: voin vain sanoa, että lähteesi eivät riitä perustelemaan sen luonnetta valtion määritelmän edellyttämänä normatiivisena, koko aluetta koskevana oikeusjärjestyksenä.

ja jatkoi:

Mutta kyllä minä esitetyin perustein katsoisin, että varhaiskeskiajan Häme täytti valtion kriteerit. Ellei kumoavia argumentteja ilmene?

Nähdäkseni ongelmasi on halu uskoa, vaikka et voi uskosi kohdetta perustellen todistaa.

Valtion luonnetta – ja sen myötä täällä nyt käsiteltyä kiistakysymystä – on perusteellisesti käsitellyt 1900-luvun kiistatta arvostetuin oikeusteoreetikko Hans Kelsen (1881-1973) molemmissa kahdessa pääteoksessaan (Hauptprobleme der Staatsrechtslehre vuodelta 1911 sekä ”Reine Rechtslehre” vuodelta 1934, uusittu painos 1960). Kelsen, joka katsoo, että valtio ja oikeusjärjestys ovat identtisiä, esittää:

Valtiota on tapana luonnehtia poliittiseksi organisaatioksi. Mutta täten ilmaistaan vaan että valtio on pakkojärjestys. Tuon organisaation tunnusomaisesti 'poliittisena' aineksena on näet ihmisten toisiaan kohtaan harjoittama, tämän järjestyksen sääntelemä pakko, ne pakkoaktit, jotka tämä järjestys säätää. Nämä ovat juuri ne pakkoaktit, jotka oikeusjärjestys kytkee määrittelemiinsä ehtoihin, Poliittisena organisaationa valtio on oikeusjärjestys, Mutta jokainen oikeusjärjestys ei ole valtio. Alkukantaisen yhteiskunnan esivaltiollinen oikeusjärjestys ei ole valtio, ei liioin ylivaltiollinen (eli valtioidenvälinen) kansainvälinen oikeusjärjestys. Ollakseen valtio oikeusjärjestyksen täytyy olla luonteeltaan organisaatio tämän sanan suppeammassa ja tunnusomaisessa merkityksessä, toisin sanoen: sen täytyy nimetä työnjakoisesti toimivia orgaaneja luomaan ja soveltamaan niitä normeja, joista se koostuu; sen täytyy osoittaa tiettyä sentralisoitumisastetta. Valtio on suhteellisen sentralisoitu, keskitetty oikeusjärjestys.

Tämä sentralisaatio erottaa valtionsisäisen oikeusjärjestyksen alkukantaisen esivaltiollisesta sekä yleisen kansainvälisen oikeuden ylivaltiollisesta (eli valtioidenvälisestä) järjestyksestä.

jne.

Ilmeisesti Hämeen alkukantainen yhteisö ei ainakaan kaikilta osin täyttäisi niitä kriteerejä, jotka Kelsenin käsityksen mukaan täytyy olla käsillä ennen kuin voidaan puhua valtio-organisaatiosta.