Niin, kyllähän Reagan selvitti Iran-Contra skandaalin hienosti ja tämäkin tapaus oli samalla vapaan median ja demokratian osoitus, on jokseenkin mahdotonta kuvitella vastaavan kaltaista tilannetta Venäjän istuvalle presidentille.
Reagan joutui myös rauhanliikkeiden hampaisiin Euroopassa ja Suomessa.
Rauhanliikkeethän kannattivat yksipuolista aseistariisuntaa ja Gorbatshovhan teki rauhanaloitteita, kuten aikaisemmatkin Neuvostoliiton NKP:n pääsihteerit.
Jostain syystä nämä rauhanpuolustajat eivät koskaan kritisoineet Neuvostoliittoa ja olivat vakaasti vain lännen "sotavarusteluja" ja
epäinhimillisiä tappovälineitä vastaan.
USAn demokraattien sanotaan yhä olevan kaukana eurooppalaisista työväenpuolueista, mihin voisi todeta esim. rautarouva Thatcherin edustaneen työväenpuoluetta.
Hillary Clintonin sanotaan olevan kylmästi laskelmoivan ja vain valtaa haluavan, mutta eivätkö kaikki poliitikot ole ?
USAn presidentin vaikutusvalta on tosin maailmanlaajuinen ja hän ei voi olla "maailmanparantaja."
V.Palvo
-
Tapio Onnela
- Viestit: 4903
- Liittynyt: 13.09.05 12:40
- Viesti: Kotisivu
Re: Rauhanpuolustajat
Minusta tämä näkemys rauhanliikkeistä on turhan yksipuolinen ja poliittsesti värittynyt näkemys. Uskoisin kyllä, että esim juuri Rauhanpuolustajat Suomessa varmaankin olivat aika pitkälle Neuvostoliiton ideologinen käsikassara, (onkohan tästä olemassa kunnon tutkimusta?) mutta se ei suinkaan ollut ainoa rauhaa puolustava kansalaisjärjestö, eivätkä kaikki rauhanjärjestöt "puolustaneet yksipuolisesti Neuvostoliittoa" vaan kritisoivat myös sen varustautumista.Ciccio kirjoitti:Reagan joutui myös rauhanliikkeiden hampaisiin Euroopassa ja Suomessa.
Rauhanliikkeethän kannattivat yksipuolista aseistariisuntaa ja Gorbatshovhan teki rauhanaloitteita, kuten aikaisemmatkin Neuvostoliiton NKP:n pääsihteerit.
Jostain syystä nämä rauhanpuolustajat eivät koskaan kritisoineet Neuvostoliittoa ja olivat vakaasti vain lännen "sotavarusteluja" ja
epäinhimillisiä tappovälineitä vastaan.
Rauhanpuolustajat kylmässä sodassa
Tapio Onnela kirj.: "Minusta tämä näkemys rauhanliikkeistä on turhan yksipuolinen ja poliittisesti värittynyt"
Sanoin rauhanliikkeiden olleen olleen yksipuolisen aseistariisunnan ja Neuvostoliiton kannalla.
Myönnän olevani tässä yksipuolinen - rauhan puolesta, sillä vain idiootti haluaa sotaa.
Voisi lisätä: Suomessa.
Esim. Vietnamin sodan vastaisuus lännessä ja USA:ssa ei ollut Amerikan yhteiskuntajärjestelmän kaatamisen ja maailmankommunismin kannalla.
Liike oli Vietnamin sotaa vastaan, kuten nykyään esiintyy Irakin sodan vastaisuuttakin.
Demokratiassa se on sallittua, eikä mielenosoituksia tukahduteta armeijan voimin.
Suomessa Rauhanpuolustajat ry perustettiin 1949 sota- aikana lakkautetun 1928 per. Suomen anti-militaristisen liiton jatkoksi.
Rauhanpuolustajat ry oli Neuvostoliiton maailman rauhanneuvoston jäsenjärjestö, jonka toiminnan punaisena lankana oli Marxismi-Leninismi-Stalinismi NKP:n ohjeilla täydennettynä, maailmanvallankumousta ja vasemmistosissien taistelua tuettiin - se oli "oikeutettua sotaa."
Rauhanpuolustajat ry hyväksyi luonnollisesti julkisesti
Tshekkoslovakian miehityksen 1968.
Jäsenpohja ja kannatus rauhanpuolustajilla oli sama kuin SKP:llä ja myöhemmin erityisesti sen taistolaissiivellä.
Rauhanpuolustajat vastustivat länttä ja Natoa, Che Guevara oli vallankumouksen ikoni ja myyttinen esikuva vallankumouksellisesta.
Kuuban armeijasta kolmasosa taisteli Afrikassa vapauden ja rauhan puolesta, 60 000 kuubalaissotilasta mm. Kongossa, Angolassa ja
Etiopiassakin taistelemassa Somaliaa vastaan.
Hyökkäyssotaa Rauhan puolesta
Näen rauhanpuolustajien toiminnan olleen yksipuolisesti - eivätkä he itsekään kiistäneet olevansa maailmanvallankumouksellisia - Neuvostoliiton etuja ajavaa ja toiminnan olleen suunnattu länttä ja läntisiä arvoja vastaan.
Veikko Palvo
Sanoin rauhanliikkeiden olleen olleen yksipuolisen aseistariisunnan ja Neuvostoliiton kannalla.
Myönnän olevani tässä yksipuolinen - rauhan puolesta, sillä vain idiootti haluaa sotaa.
Voisi lisätä: Suomessa.
Esim. Vietnamin sodan vastaisuus lännessä ja USA:ssa ei ollut Amerikan yhteiskuntajärjestelmän kaatamisen ja maailmankommunismin kannalla.
Liike oli Vietnamin sotaa vastaan, kuten nykyään esiintyy Irakin sodan vastaisuuttakin.
Demokratiassa se on sallittua, eikä mielenosoituksia tukahduteta armeijan voimin.
Suomessa Rauhanpuolustajat ry perustettiin 1949 sota- aikana lakkautetun 1928 per. Suomen anti-militaristisen liiton jatkoksi.
Rauhanpuolustajat ry oli Neuvostoliiton maailman rauhanneuvoston jäsenjärjestö, jonka toiminnan punaisena lankana oli Marxismi-Leninismi-Stalinismi NKP:n ohjeilla täydennettynä, maailmanvallankumousta ja vasemmistosissien taistelua tuettiin - se oli "oikeutettua sotaa."
Rauhanpuolustajat ry hyväksyi luonnollisesti julkisesti
Tshekkoslovakian miehityksen 1968.
Jäsenpohja ja kannatus rauhanpuolustajilla oli sama kuin SKP:llä ja myöhemmin erityisesti sen taistolaissiivellä.
Rauhanpuolustajat vastustivat länttä ja Natoa, Che Guevara oli vallankumouksen ikoni ja myyttinen esikuva vallankumouksellisesta.
Kuuban armeijasta kolmasosa taisteli Afrikassa vapauden ja rauhan puolesta, 60 000 kuubalaissotilasta mm. Kongossa, Angolassa ja
Etiopiassakin taistelemassa Somaliaa vastaan.
Hyökkäyssotaa Rauhan puolesta
Näen rauhanpuolustajien toiminnan olleen yksipuolisesti - eivätkä he itsekään kiistäneet olevansa maailmanvallankumouksellisia - Neuvostoliiton etuja ajavaa ja toiminnan olleen suunnattu länttä ja läntisiä arvoja vastaan.
Veikko Palvo
Viimeksi muokannut Ciccio, 31.12.07 15:03. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Tapio Onnela
- Viestit: 4903
- Liittynyt: 13.09.05 12:40
- Viesti: Kotisivu
Re: Rauhanpuolustajat kylmässä sodassa
Olen pitkälti samaa mieltä Rauhanpuolustajista, (mutta onkohan tästä todella tehty jotakin tutkimusta?) sillä olihan niitä muitakin rauhanliikkeitä Suomessa kuten 1900-luvun alussa aloittanut Rauhanliitto sekä Sadankomitea. Nehän eivät olleet kommunistien käsissä.Ciccio kirjoitti:
Näen rauhanpuolustajien toiminnan olleen yksipuolisesti - eivätkä he itsekään kiistäneet olevansa maailmanvallankumouksellisia - Neuvostoliiton etuja ajavaa ja toiminnan olleen suunnattu länttä ja läntisiä arvoja vastaan.
Veikko Palvo
-
Heikki Jansson
- Viestit: 662
- Liittynyt: 14.04.06 12:55
- Paikkakunta: Kirkkonummi
Re: Rauhanpuolustajat kylmässä sodassa
Ainakin on Rauhanpuolustajista tehty gradutyö jota esitellään osoitteessa http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentut ... samaki.htm .Tapio Onnela kirjoitti:Olen pitkälti samaa mieltä Rauhanpuolustajista, (mutta onkohan tästä todella tehty jotakin tutkimusta?) sillä olihan niitä muitakin rauhanliikkeitä Suomessa kuten 1900-luvun alussa aloittanut Rauhanliitto sekä Sadankomitea. Nehän eivät olleet kommunistien käsissä.Ciccio kirjoitti:
Näen rauhanpuolustajien toiminnan olleen yksipuolisesti - eivätkä he itsekään kiistäneet olevansa maailmanvallankumouksellisia - Neuvostoliiton etuja ajavaa ja toiminnan olleen suunnattu länttä ja läntisiä arvoja vastaan.
Veikko Palvo
Rauhanpuolustajat taisi olla niitä harvoja ns. kommunistien perinteisesti hallitsemista järjestöistä, jonka SKP:n vähemmistösiipi sai käsiinsä siinä koko järjestökentässä käydyssä valtataistelussa jossa Aarne Saarinen syrjäytti Aimo Aaltosen SKP:n de facto hajotessa 14. puoluekokouksessa 1969. Koko järjestökenttä varmaan TUL:ää myöten hajosi samalla. Nahka- ja kumityöväen liitto oli toinen jota vähemmistö hallitsi. Rahanpuolustajien pääsihteeri oli Mirjam Vire-Tuominen joka oli vähemmistöläisten johtohahmoja ja vähemmistöläiset käyttivät hyväkseen järjestöä omana yhteistyöjärjestönään. Se oli siis todennäköisesti Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ohjauksessa (ja olettaisin rahallisesti avustama).
SKP (siis enemmistön äänin) tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen. Monet SKP:n jäsenet, varsinkin nuorisoliittolaiset, osallistuivat miehitystä vastustaviin mielenosoituksiin NL:n Tehtaankadun suurlähetystön edessä miehitystä seuranneina päivinä elokuussa 1968.
-------------------------------
// Terv.
Heikki Jansson
Rauhanliike.
Hei!
Tässä ei ole pahemmin esitetty vasta-argumentteja minun ajatuksistani! Onko mitään ajatuksia Gorbatshovin motiiveista tai siitä tosiasiasta, että Reaganin toimien ansiosta Neuvostoliitolla oli vuositasolla noin 50-60 miljardia dollaria vähemmän ulkomaista valuuttaa käytettävissä kuin aikaisemmin. Tähän täytyy lisätä, että Moskova joutui tukemaan Puolaa huomattavilla summilla näiden USA:n pakotteiden takia.
Sjevardnadze esittää omissa muistelmissaan aika hyvän selityksen sille, minkä takia Gorbatshov vuonna 1985 lähti tälle Glasnost- Perestroika linjalle. Selitys ei ole millään tavalla ristiriidassa minun esittämien ajatusten kanssa!
Tämä Kylmä sota oli tilanne, jossa metsästäjä yrittää tappaa saaliin, eli Neuvostoliitto yrittää tuhota demokratian ja perustaa maailmalaajuisen proletariaatin diktatuurin. Metsästäjä epäonnistuu ja saalis pääsee pakoon, molemmat saavat elää. Se ei ollut metsästäjän tarkoitus!
Jos Kylmä sota olisi päättynyt toisin, niin vain toinen olisi jäänyt eloon ja älymystö ja rauhanliike olisi kulkenut tuhoaan kohti yhdessä sen sivilisaation kanssa, jossa sillä on ollut mahdollisuus toimia!
Rauhanliikkeestä en voi muuta kuin toistaa, mitä sanoin 1980-luvun alussa: se on sataprosenttisesti Neuvostoliiton diktatuurin , kommunismin ja tyrannian puolella. Sanoin jo silloin, että jos toimitaan niin kuin se haluaa niin Siperian kuolemanleirit odottavat meitä kaikkia!
Mutta jos katsotaan rauhanliikkeen toimintaa Länsi-Euroopassa näiden INF-ohjusten ympärillä - ja miksei katsottaisi, koska 1980-luvun alun rauhanliike ei muusta puhunut - voidaan todeta seuraavaa:
Vuonna 1977 Neuvostoliitto oli alkanut sijoittaa näitä Länsi-Eurooppaan suunnattuja SS-20 ohjuksia. Ei näkynyt kaduilla yhtään rauhanliikkeen edustajaa, joka olisi protestoinut tätä vastaan, vaikka ne koko ajan väittivät, että he vastustavat kaikkia aseita! Näkyi kyllä mielenosoittajia, jotka onnistuivat pelottelemaan Carteria niin, että hän luopui B-1 pommikoneesta ja neutroonipommista, joka oli puhdas panssaritorjunta-ase.
NATO teki loppuvuodesta 1979 tämän kaksoispäätöksen ja rauhanliikkeen kultakausi alkoi, koska Neuvostoliitto pumppasi heille valtavasti rahaa. Länsi-Saksassa kävi ilmi, että tämä "kaikkia aseita vastustava" rauhanliike jakoi kaduilla lentolehtisiä, joita painettiin idässä. Hauska yksityiskohta!.
Vuosina 1979-83 tämä "rauhanliike" sai miljoonat ihmiset kaduille lännessä osoittamaan mieltä yksinomaan lännen aseita vastaan! Nämä väittivät kyllä että ne vastustavat kaikkia uusia ohjuksia. Kun kysyin, että minkä takia teidän julisteissa puhutaan yksinomaan näistä Pershing II ja risteilyohjuksista, he sanoivat, että he vastustavat niitä koska jokainen uusi ohjus merkitsee vaarallista lisäystä! Minä vastasin: Höpö, höpö, Neuvostoliitto on joka kuukausi sijoittanut uusia SS-20 ohjuksia, siis uusia, te ette ole sanallakaan maininnut näitä!
Ei "rauhaliike" sanonut mitään kun Puolaan julistettiin sotatila, eikä näkynyt yhtään mielenosoittajaa kun Bresjnev vieraili Bonnissa, vaikka samanaikaisesti oli käynnistetty laaja offensiivi Afghanistanissa, jossa Neuvostoliitto käytti taistelukaasuja siviilejä vastaan.
Rauhanliike sanoi vastustavansa sotaa ja ajavansa rauhan asiaa! Kun sitten Euroopassa alkoi sota, eli kun kommunisti Slobodan Milosevic aloitti sodan ja kansanmurhan, niin ei näkynyt yhtään rauhanaktivistia kaduilla!
Tässä lyhyesti "rauhaliikkeen" toimet, tai pikemmiten puuttuvat toimet kun kyseessä on ollut diktatuuri, joka käy sotaa omaa kansaansa ja koko ihmiskuntaa vastaan!
Laitman
Tässä ei ole pahemmin esitetty vasta-argumentteja minun ajatuksistani! Onko mitään ajatuksia Gorbatshovin motiiveista tai siitä tosiasiasta, että Reaganin toimien ansiosta Neuvostoliitolla oli vuositasolla noin 50-60 miljardia dollaria vähemmän ulkomaista valuuttaa käytettävissä kuin aikaisemmin. Tähän täytyy lisätä, että Moskova joutui tukemaan Puolaa huomattavilla summilla näiden USA:n pakotteiden takia.
Sjevardnadze esittää omissa muistelmissaan aika hyvän selityksen sille, minkä takia Gorbatshov vuonna 1985 lähti tälle Glasnost- Perestroika linjalle. Selitys ei ole millään tavalla ristiriidassa minun esittämien ajatusten kanssa!
Tämä Kylmä sota oli tilanne, jossa metsästäjä yrittää tappaa saaliin, eli Neuvostoliitto yrittää tuhota demokratian ja perustaa maailmalaajuisen proletariaatin diktatuurin. Metsästäjä epäonnistuu ja saalis pääsee pakoon, molemmat saavat elää. Se ei ollut metsästäjän tarkoitus!
Jos Kylmä sota olisi päättynyt toisin, niin vain toinen olisi jäänyt eloon ja älymystö ja rauhanliike olisi kulkenut tuhoaan kohti yhdessä sen sivilisaation kanssa, jossa sillä on ollut mahdollisuus toimia!
Rauhanliikkeestä en voi muuta kuin toistaa, mitä sanoin 1980-luvun alussa: se on sataprosenttisesti Neuvostoliiton diktatuurin , kommunismin ja tyrannian puolella. Sanoin jo silloin, että jos toimitaan niin kuin se haluaa niin Siperian kuolemanleirit odottavat meitä kaikkia!
Mutta jos katsotaan rauhanliikkeen toimintaa Länsi-Euroopassa näiden INF-ohjusten ympärillä - ja miksei katsottaisi, koska 1980-luvun alun rauhanliike ei muusta puhunut - voidaan todeta seuraavaa:
Vuonna 1977 Neuvostoliitto oli alkanut sijoittaa näitä Länsi-Eurooppaan suunnattuja SS-20 ohjuksia. Ei näkynyt kaduilla yhtään rauhanliikkeen edustajaa, joka olisi protestoinut tätä vastaan, vaikka ne koko ajan väittivät, että he vastustavat kaikkia aseita! Näkyi kyllä mielenosoittajia, jotka onnistuivat pelottelemaan Carteria niin, että hän luopui B-1 pommikoneesta ja neutroonipommista, joka oli puhdas panssaritorjunta-ase.
NATO teki loppuvuodesta 1979 tämän kaksoispäätöksen ja rauhanliikkeen kultakausi alkoi, koska Neuvostoliitto pumppasi heille valtavasti rahaa. Länsi-Saksassa kävi ilmi, että tämä "kaikkia aseita vastustava" rauhanliike jakoi kaduilla lentolehtisiä, joita painettiin idässä. Hauska yksityiskohta!.
Vuosina 1979-83 tämä "rauhanliike" sai miljoonat ihmiset kaduille lännessä osoittamaan mieltä yksinomaan lännen aseita vastaan! Nämä väittivät kyllä että ne vastustavat kaikkia uusia ohjuksia. Kun kysyin, että minkä takia teidän julisteissa puhutaan yksinomaan näistä Pershing II ja risteilyohjuksista, he sanoivat, että he vastustavat niitä koska jokainen uusi ohjus merkitsee vaarallista lisäystä! Minä vastasin: Höpö, höpö, Neuvostoliitto on joka kuukausi sijoittanut uusia SS-20 ohjuksia, siis uusia, te ette ole sanallakaan maininnut näitä!
Ei "rauhaliike" sanonut mitään kun Puolaan julistettiin sotatila, eikä näkynyt yhtään mielenosoittajaa kun Bresjnev vieraili Bonnissa, vaikka samanaikaisesti oli käynnistetty laaja offensiivi Afghanistanissa, jossa Neuvostoliitto käytti taistelukaasuja siviilejä vastaan.
Rauhanliike sanoi vastustavansa sotaa ja ajavansa rauhan asiaa! Kun sitten Euroopassa alkoi sota, eli kun kommunisti Slobodan Milosevic aloitti sodan ja kansanmurhan, niin ei näkynyt yhtään rauhanaktivistia kaduilla!
Tässä lyhyesti "rauhaliikkeen" toimet, tai pikemmiten puuttuvat toimet kun kyseessä on ollut diktatuuri, joka käy sotaa omaa kansaansa ja koko ihmiskuntaa vastaan!
Laitman
Laitman,
useimmille on selvää että Rauhanpuolustajat olivat aikanaan sekä äänekkäin osa "rauhanliikettä" että neuvostomielisiä, joten liioittelusi ja asenteellinen tulkintasi menevät vähän hukkaan tai kääntyvät itseän vastaan. Ei ole saivartelua huomauttaa, että tuskin missään yhteiskunnallisessa liikkeessä tai tilanteessa asioilla on sataprosenttista konsensusta, niin kuin väität "rauhanliikkeessä" olleen tyrannian kannattamisella. Kommentin uskottavuus vähenee mitä kauemmas tullaan Brezhnevin ajasta: vasemmistolainen "rauhanliike" ei kauheasti sympannut Miloseviciä, ja "rauhanliikkeen" piiristä tuli huomiotta jätettyjä ennakkovaroituksia Jugoslavian hajoamisesta (joku varmaan muistaa nimen tanskalaiselle konfliktintutkimuslaitokselle johon viittaan...).
Ja niin kuin joku jo mainitsi, 70-luvullakin oli muitakin rauhanliikkeitä kuin Rauhanpuolustajat. Toki ne jäivät YYA-Suomessa pimentoon, ja ne on ilmeisesti laitmanille kätevää jättää edelleen huomiotta jotta voi puhua sataprosenttisuudesta. Mutta marginaali se on pienikin marginaali.
useimmille on selvää että Rauhanpuolustajat olivat aikanaan sekä äänekkäin osa "rauhanliikettä" että neuvostomielisiä, joten liioittelusi ja asenteellinen tulkintasi menevät vähän hukkaan tai kääntyvät itseän vastaan. Ei ole saivartelua huomauttaa, että tuskin missään yhteiskunnallisessa liikkeessä tai tilanteessa asioilla on sataprosenttista konsensusta, niin kuin väität "rauhanliikkeessä" olleen tyrannian kannattamisella. Kommentin uskottavuus vähenee mitä kauemmas tullaan Brezhnevin ajasta: vasemmistolainen "rauhanliike" ei kauheasti sympannut Miloseviciä, ja "rauhanliikkeen" piiristä tuli huomiotta jätettyjä ennakkovaroituksia Jugoslavian hajoamisesta (joku varmaan muistaa nimen tanskalaiselle konfliktintutkimuslaitokselle johon viittaan...).
Ja niin kuin joku jo mainitsi, 70-luvullakin oli muitakin rauhanliikkeitä kuin Rauhanpuolustajat. Toki ne jäivät YYA-Suomessa pimentoon, ja ne on ilmeisesti laitmanille kätevää jättää edelleen huomiotta jotta voi puhua sataprosenttisuudesta. Mutta marginaali se on pienikin marginaali.
Rauhan asialla
Hei!
Kiitos kommentista! Ongelma oli kai siinä, että Rauhanpuolustajat olivat selkeästi Neuvostoliiton puolella ja muut rauhanmarssijat ainoastaan vastustivat USA:n ja NATO:n ohjuksia. Vetoomuksissa ja satojen tuhansien rauhanmarsseissa Suomen kaupungeissa, varsinkin 24.10. 1980-luvun alussa, ei kyllä erottanut kuka kuuluu Rauhanpuolustajiin ja kuka johonkin toiseen järjestöön. Vaikeampi olisi saada ihmisiä marssimaan Neuvostoliiton puolesta, joten samaan tulokseen päästään helpommalla kun ne saadaan marssimaan länttä vastaan.
En ole sanonut, että nämä olisivat tunteneet sympatiaa Milosevicia kohtaan, sanoin ettei enää näkynyt yhtään rauhanmarssijaa kun todellinen sota alkoi Euroopassa! Ja muistan hyvin minkälaisia tempauksia nämä eri järjestöt järjestivät: Viiden minuutin tauko työpaikoilla mielenosoituksena Pershing II ohjuksia vastaan (oliko joku järjestänyt samanlaisia mielenilmauksia kun Neuvostoliitto alkoi sijoittaa näitä SS-20 ohjuksia, juuri ne oli suunnattu näitä mieltään osoittavia ihmisiä vastaan?), nämä Naiset Rauhan puolesta, jotka marssivat Pariisiin jne, järjestivät kulkueen missä ne huusivat kuorossa: "Ei, ei Reaganille, ei ei euro-ohjuksille, kyllä Bresjnevin ehdotuksille, Rauha!" ja sitten ne päästivät ilmapalloja puseroiden alta!
Kun nyt joku jälkeenpäin yrittää selittää silloisia kannanottojaan viittaamalla taistolaisiin ja Rauhanpuolustajiin, pitää muistaa että näitä vetoomuksia ja erilaisia adresseja olivat melkein aina samat ihmiset allekirjoittamassa: EEC-vapaakauppasopimuksen allekirjoittajien nimet ovat hyvä muistutus siitä, että hyvin iso joukko sosialidemokraatteja ja Sadan komitean ihmisiä olivat samassa rintamassa taistolaisten kanssa. Vielä laajempi poliittinen spektra löytyy DDR:n ja Suomen ystävyysseurasta, josta löytyy ihan samoja ihmisiä! Olen lukenut tämän ystävyyseuran ja tunnustamiskomitean pöytäkirjoja ja siinäkin otettiin kantaa mm NATO.n, lännen politiikkaa ja euro-ohjuksia vastaan täysin samoilla sanoilla kuin NKP. Ei löydy näistä kannanotoista mitään eroavia mielipiteitä! Mutta eipä näiden ihmisten ole tarvinneet koskaan olla huolissaan "uskottavuudestaan", niin kuin esim minä, koska EU- kokuksissa he ovat olleet edustamassa Suomea. Nimet ovat liiankin tuttuja, joten ei tarvitse mainita niitä.
PV sanoo, että muut rauhanliikkeet jäivät pimentoon, mikä varmasti pätee 1980-luvun Reagan-vastaisiin marsseihin. En ole pitkämielinen, mutta minulla on erittäin hyvä muisti ja se on tarpeen tänä päivänä kuin niin moni silloin mukana ollut on menettänyt muistinsa! Mitkä rauhanjärjestöt tai mitkä muut järjestöt ovat mahdollisesti ottaneet kantaa Neuvostoliittoa vastaan tai edes yrittäneet olla puolueettomia? Suomessa sellaista ei kyllä tapahtunut, esim joulukuussa 1983 Suomen ja Neuvostoliiton ammatillisten keskusjärjestöjen pysyvän neuvottelukunnan istunnossa SAK, TVK, STTK ja AKAVA allekirjoittivat julkilausuman jossa asetuttiin täysin Neuvostoliiton kannalle näissä INF-neuvotteluissa, voi tarkistaa: Juhani Suomi "Pysähtyneisyyden vuodet" sivut 523-524.
Tässä oli kysymys Reaganista ja Kylmästä sodasta, onko kommenteja minun väitteisiin?
Laitman
Kiitos kommentista! Ongelma oli kai siinä, että Rauhanpuolustajat olivat selkeästi Neuvostoliiton puolella ja muut rauhanmarssijat ainoastaan vastustivat USA:n ja NATO:n ohjuksia. Vetoomuksissa ja satojen tuhansien rauhanmarsseissa Suomen kaupungeissa, varsinkin 24.10. 1980-luvun alussa, ei kyllä erottanut kuka kuuluu Rauhanpuolustajiin ja kuka johonkin toiseen järjestöön. Vaikeampi olisi saada ihmisiä marssimaan Neuvostoliiton puolesta, joten samaan tulokseen päästään helpommalla kun ne saadaan marssimaan länttä vastaan.
En ole sanonut, että nämä olisivat tunteneet sympatiaa Milosevicia kohtaan, sanoin ettei enää näkynyt yhtään rauhanmarssijaa kun todellinen sota alkoi Euroopassa! Ja muistan hyvin minkälaisia tempauksia nämä eri järjestöt järjestivät: Viiden minuutin tauko työpaikoilla mielenosoituksena Pershing II ohjuksia vastaan (oliko joku järjestänyt samanlaisia mielenilmauksia kun Neuvostoliitto alkoi sijoittaa näitä SS-20 ohjuksia, juuri ne oli suunnattu näitä mieltään osoittavia ihmisiä vastaan?), nämä Naiset Rauhan puolesta, jotka marssivat Pariisiin jne, järjestivät kulkueen missä ne huusivat kuorossa: "Ei, ei Reaganille, ei ei euro-ohjuksille, kyllä Bresjnevin ehdotuksille, Rauha!" ja sitten ne päästivät ilmapalloja puseroiden alta!
Kun nyt joku jälkeenpäin yrittää selittää silloisia kannanottojaan viittaamalla taistolaisiin ja Rauhanpuolustajiin, pitää muistaa että näitä vetoomuksia ja erilaisia adresseja olivat melkein aina samat ihmiset allekirjoittamassa: EEC-vapaakauppasopimuksen allekirjoittajien nimet ovat hyvä muistutus siitä, että hyvin iso joukko sosialidemokraatteja ja Sadan komitean ihmisiä olivat samassa rintamassa taistolaisten kanssa. Vielä laajempi poliittinen spektra löytyy DDR:n ja Suomen ystävyysseurasta, josta löytyy ihan samoja ihmisiä! Olen lukenut tämän ystävyyseuran ja tunnustamiskomitean pöytäkirjoja ja siinäkin otettiin kantaa mm NATO.n, lännen politiikkaa ja euro-ohjuksia vastaan täysin samoilla sanoilla kuin NKP. Ei löydy näistä kannanotoista mitään eroavia mielipiteitä! Mutta eipä näiden ihmisten ole tarvinneet koskaan olla huolissaan "uskottavuudestaan", niin kuin esim minä, koska EU- kokuksissa he ovat olleet edustamassa Suomea. Nimet ovat liiankin tuttuja, joten ei tarvitse mainita niitä.
PV sanoo, että muut rauhanliikkeet jäivät pimentoon, mikä varmasti pätee 1980-luvun Reagan-vastaisiin marsseihin. En ole pitkämielinen, mutta minulla on erittäin hyvä muisti ja se on tarpeen tänä päivänä kuin niin moni silloin mukana ollut on menettänyt muistinsa! Mitkä rauhanjärjestöt tai mitkä muut järjestöt ovat mahdollisesti ottaneet kantaa Neuvostoliittoa vastaan tai edes yrittäneet olla puolueettomia? Suomessa sellaista ei kyllä tapahtunut, esim joulukuussa 1983 Suomen ja Neuvostoliiton ammatillisten keskusjärjestöjen pysyvän neuvottelukunnan istunnossa SAK, TVK, STTK ja AKAVA allekirjoittivat julkilausuman jossa asetuttiin täysin Neuvostoliiton kannalle näissä INF-neuvotteluissa, voi tarkistaa: Juhani Suomi "Pysähtyneisyyden vuodet" sivut 523-524.
Tässä oli kysymys Reaganista ja Kylmästä sodasta, onko kommenteja minun väitteisiin?
Laitman
Laitman,
tartuin varmaan turhaan aiemman viestisi sataprosenttisesti-retoriikkaan, enkä kyseenalaista marssimisen osalta tuota mitä sanot. Puutuin lähinnä siihen, että jos isot ja näkyvät liikkeet ovat tehneet yhtä, se ei tarkoita etteikö toistakin olisi tehty.
Reaganin aikana suomalainen rauhanliike on ollut aika ryvettynyt NL:n suhteen, oletan että ainakin Sadankomitea on tuominnut Afganistanin sodan, mutta (paljon suuremman järjestön) Rauhanpuolustajien puolueellisuus on syystäkin vienyt huomiota. Sadankomitean merkityshän pieneni jo Vietnamin sodan aikana, kun se ei varsinaisesti tukenut USA:n vastaista taistelua - väki siirtyi Rauhanpuolustajien marsseille.
Et nähnyt kaduilla Milosevicin vastaisia marsseja, mutta olihan niitä pieniä, samoin kuin Tsetsenian sodan vastaisia (jostain syystä joskus oletetaan että NL-myönteisyys olisi jatkunut Venäjän mielistelynä), mutta ylipäänsä rauhanliikeet ovat tainneet toisaalta pienentyä että ottaa muita keinoja käyttöön (ehkä juuri 80-luvun marssien puolueellisuuden kyllästyttäminä, ehkä siksi että 500 marssijaa ei näytä vakuuttavalta - jos sellaista edes näkee).
Marssiminen ei tietenkään ole ainoa toiminnan tai ajattelun paljastaja. Lisäksi tietysti lännen ohjuksien vastustaminen on ollut monille asevarustelun vastustamista yleensä.
Lisäys: en tunne asiaa niin hyvin, että pystyisin laajemmin väittelemään, halusin vain kiinnittää huomion noihin mittakaavan aiheuttamiin havaintovirheisiin marginaalin rajoilla.
tartuin varmaan turhaan aiemman viestisi sataprosenttisesti-retoriikkaan, enkä kyseenalaista marssimisen osalta tuota mitä sanot. Puutuin lähinnä siihen, että jos isot ja näkyvät liikkeet ovat tehneet yhtä, se ei tarkoita etteikö toistakin olisi tehty.
Reaganin aikana suomalainen rauhanliike on ollut aika ryvettynyt NL:n suhteen, oletan että ainakin Sadankomitea on tuominnut Afganistanin sodan, mutta (paljon suuremman järjestön) Rauhanpuolustajien puolueellisuus on syystäkin vienyt huomiota. Sadankomitean merkityshän pieneni jo Vietnamin sodan aikana, kun se ei varsinaisesti tukenut USA:n vastaista taistelua - väki siirtyi Rauhanpuolustajien marsseille.
Et nähnyt kaduilla Milosevicin vastaisia marsseja, mutta olihan niitä pieniä, samoin kuin Tsetsenian sodan vastaisia (jostain syystä joskus oletetaan että NL-myönteisyys olisi jatkunut Venäjän mielistelynä), mutta ylipäänsä rauhanliikeet ovat tainneet toisaalta pienentyä että ottaa muita keinoja käyttöön (ehkä juuri 80-luvun marssien puolueellisuuden kyllästyttäminä, ehkä siksi että 500 marssijaa ei näytä vakuuttavalta - jos sellaista edes näkee).
Marssiminen ei tietenkään ole ainoa toiminnan tai ajattelun paljastaja. Lisäksi tietysti lännen ohjuksien vastustaminen on ollut monille asevarustelun vastustamista yleensä.
Lisäys: en tunne asiaa niin hyvin, että pystyisin laajemmin väittelemään, halusin vain kiinnittää huomion noihin mittakaavan aiheuttamiin havaintovirheisiin marginaalin rajoilla.
-
Tapio Onnela
- Viestit: 4903
- Liittynyt: 13.09.05 12:40
- Viesti: Kotisivu
Tämä väite kyllä kaipaisi hiukan parempaa dokumentointia, en millään kyllä jaksa tuohon prosenttilukuun uskoa, oman hatarahkon mielikuvani mukaan kyllä noissa 1970-luvun lopun ja 1980-luvun mielenosoituksissa kyllä paljonkin nähtiin mielenilmauksia myös NL:n aseita vastaan. Nopealla etsimisellä löytyi mm tällainen kuva: (CNN)laitman kirjoitti: Rauhanliikkeestä en voi muuta kuin toistaa, mitä sanoin 1980-luvun alussa: se on sataprosenttisesti Neuvostoliiton diktatuurin, kommunismin ja tyrannian puolella. Sanoin jo silloin, että jos toimitaan niin kuin se haluaa niin Siperian kuolemanleirit odottavat meitä kaikkia!
... ... ...
Vuosina 1979-83 tämä "rauhanliike" sai miljoonat ihmiset kaduille lännessä osoittamaan mieltä yksinomaan lännen aseita vastaan!
ja muistan kyllä nähneeni vastaavia 1980-luvulla myös Suomessa, mikä toki herätti silloisissa Rauhanpuolustajien joukoissa närää. Ei rauhanliike Suomessakaan ollut vain kommunistijohtoinen Rauhanpuolustajat. Asiaan pitäisi toki perehtyä vähän tarkemmin.
Tässä olisikin ihan kiinnostava teema vähän tarkemminkin keskusteltavaksi ja tutkittavaksi, sillä hyvä muisti useinkaan ei vielä riitä. Hyvälläkin muistilla on se ominaisuus, että se on valikoivaa. Yleensähän ihmiset muistavat asioita, jotka tukevat heidän omaa maailmankatsomustaan ja tässä juuri onkin historiantutkijoiden merkitys ja tehtävä: tarkastella menneisyyttä mahdollisimman objektiivisesta näkökulmasta.laitman kirjoitti:
En ole pitkämielinen, mutta minulla on erittäin hyvä muisti ja se on tarpeen tänä päivänä kuin niin moni silloin mukana ollut on menettänyt muistinsa! Mitkä rauhanjärjestöt tai mitkä muut järjestöt ovat mahdollisesti ottaneet kantaa Neuvostoliittoa vastaan tai edes yrittäneet olla puolueettomia?
Aihetta voisi olla kiinnostavaa laajentaa koskemaan rauhanliikkeiden historialliseen merkitykseen vähän laajemminkin. Kuinka hyvin tai huonosti ne ovat tavoitteissaan onnistuneet?
Rauhanpuolustajain jännä olemus
Suomen Rauhanpuolustajat niminen järjestö ei muodollisesti ollut mikään kommunistien organisaatio. Se oli oikeastaan aika jännä laitos. Rauhanpuolustat koostui järjestöjäsenistä, ja näitä jäsenjärjestöjä riitti Maalaisliitosta alkaen monenmoisiin kommunistien omiin "paperitiikereihin". SDP kävi moneenotteeseen keskusteluita liittymisestä Rauhanpuolustajiin, mutta koskaan puolue ei liittynyt. Ideologisia syitä erillään pysymiselle ei ollut, mutta SDP vaati sitkeästi itselleenpuheenjohtajan paikkaa. Siihen taas kommunistit ja Keskusta eivät suostuneet.
Rauhanpuolustajien järjestörakenne oli hyvin paperitiikerimäinen. Pääsihteeri Vire-Tuominen esitti meikäläiselle joskus, että Suomen Ylioppilaskuntien liitto ja Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta pitäisi saada jäseniksi. Kun huomautin semmoisesta aiheutuvan päällekkäisjäsenyyttä, jollaista opiskelijärjestöissä ei voida hyväksyä, niin pääsihteeri V-T katsoi kummissaan, että mitä tuommoisella nyt olisi väliä.
Muistaakseni HYY sitten meni mukaan Rauhanpuolustajien Uudenmaan piirijärjestöön. Rauhanpuolustajillahan oli piirijärjestöjä kattavasti koko maassa.
Toiminnallisesti R. oli huomattavan tarkoin N-liiton politiikan tukija. Joskus esiintyi pientä kärhämääkin. Esimerkiksi pääsihteeri V-T:n käytyä esittämässä onnittelutervehdyksen N-liiton laivastolle monet sadankomitealaiset vetäytyivät pois R-puolustajien toiminnasta. Yleensä kuitenkin kommunistit olivat senverran varovaisia, ettei R-puolustajien kannanotoista aiheutunut ylimmäräisiä vaikeuksia Keskustapuolueesta valitulle järjestön puheenjohtajalle. Paikka oli tosiaan Kepun mandaatteja.
Tutkimukselle Rauhanpuolustajista olisi tarvetta. Vaikeuksia saattaa aiheuttaa se, että paljon pikkuasioita, mutta oikeastaan niitä mehukkaimpia, ollaan onnistuttu hukkaamaan tai hävittämään.
Kyselin eri paikoista taannoin "Suomen Kansanvaltaisen Autoilijaliiton" asioita, mutta kukaan ei tunnustanut tietävänsä. Sama tilanne lienee muutamissa Rauhanpuolustajien jäsenjärjestöissä.
Rauhanpuolustajien järjestörakenne oli hyvin paperitiikerimäinen. Pääsihteeri Vire-Tuominen esitti meikäläiselle joskus, että Suomen Ylioppilaskuntien liitto ja Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta pitäisi saada jäseniksi. Kun huomautin semmoisesta aiheutuvan päällekkäisjäsenyyttä, jollaista opiskelijärjestöissä ei voida hyväksyä, niin pääsihteeri V-T katsoi kummissaan, että mitä tuommoisella nyt olisi väliä.
Muistaakseni HYY sitten meni mukaan Rauhanpuolustajien Uudenmaan piirijärjestöön. Rauhanpuolustajillahan oli piirijärjestöjä kattavasti koko maassa.
Toiminnallisesti R. oli huomattavan tarkoin N-liiton politiikan tukija. Joskus esiintyi pientä kärhämääkin. Esimerkiksi pääsihteeri V-T:n käytyä esittämässä onnittelutervehdyksen N-liiton laivastolle monet sadankomitealaiset vetäytyivät pois R-puolustajien toiminnasta. Yleensä kuitenkin kommunistit olivat senverran varovaisia, ettei R-puolustajien kannanotoista aiheutunut ylimmäräisiä vaikeuksia Keskustapuolueesta valitulle järjestön puheenjohtajalle. Paikka oli tosiaan Kepun mandaatteja.
Tutkimukselle Rauhanpuolustajista olisi tarvetta. Vaikeuksia saattaa aiheuttaa se, että paljon pikkuasioita, mutta oikeastaan niitä mehukkaimpia, ollaan onnistuttu hukkaamaan tai hävittämään.
Kyselin eri paikoista taannoin "Suomen Kansanvaltaisen Autoilijaliiton" asioita, mutta kukaan ei tunnustanut tietävänsä. Sama tilanne lienee muutamissa Rauhanpuolustajien jäsenjärjestöissä.
-
Tapio Onnela
- Viestit: 4903
- Liittynyt: 13.09.05 12:40
- Viesti: Kotisivu
Tässä aiheeseen liittyvä kiinnostava sitaatti Erkki Tuomiojalta vuodelta 1984:
Erkki Tuomioja, Ydin 3/84
” ... Sekin on rauhaavahvistava kanta” ja ”...valmis esittämään, että myös Neuvostoliiton uusimmat ohjukset...”
Rauhanpuolustajien kriittinen suhtautuminen END-liikkeeseen, (joka vaati molempien blokkien aseriisuntaa ja kritisoi NL:n militarismia) olisi myös kiinnostava tuoda tarkemmin esiin.
Erkki Tuomioja, Ydin 3/84
Tästä välittyy mielestäni hyvin suomalaisen rauhanliikkeen jakautuminen samoin kuin myös tietysti on hienoa ajankuvaa tuo kiemurtelu NL:n suuntaan:Erkki Tuomioja kirjoitti:”Ruokolan [Rauhanpuolustajien uusi kepulainen pj.] kanta euro-ohjuksiin on selvä: NATO:n euro-ohjuspäätös on peruttava, ja vasta tällöin voi myös Neuvostoliitto poistaa omat ohjuksensa, jotka se sijoitti NATO-ohjusten ymmärrettävänä vastapainona.
Tämä kanta on yksi yhteen Neuvostoliiton näkemyksen mukainen. Sekin on rauhaavahvistava kanta, mutta sitoutumaton rauhanliike on -- sen ohella, että sekin vaatii NATO-ohjusten poisvetämistä-- lisäksi valmis esittämään, että myös Neuvostoliiton uusimmat ohjukset Itä-Euroopassa samoin kuin NATO-päätöstä edeltäneet SS-20 -ohjukset poistettaisiin yksipuolisella päätöksellä. Nekään eivät ole tarpeen Neuvostoliiton turvallisuuden lujittamiseksi, vaan ovat yhtälailla osoitus virheellisestä varustautumisesta ratkaisuja etsivästä voimapolitiikasta.”
http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/357/rauha.htm
” ... Sekin on rauhaavahvistava kanta” ja ”...valmis esittämään, että myös Neuvostoliiton uusimmat ohjukset...”
Rauhanpuolustajien kriittinen suhtautuminen END-liikkeeseen, (joka vaati molempien blokkien aseriisuntaa ja kritisoi NL:n militarismia) olisi myös kiinnostava tuoda tarkemmin esiin.
Re: Rauhanpuolustajat kylmässä sodassa
Suomen Rauhanliiton pitkäaikainen johtaja Felix Iversen vastaanotti StalininTapio Onnela kirjoitti:Olen pitkälti samaa mieltä Rauhanpuolustajista, (mutta onkohan tästä todella tehty jotakin tutkimusta?) sillä olihan niitä muitakin rauhanliikkeitä Suomessa kuten 1900-luvun alussa aloittanut Rauhanliitto sekä Sadankomitea. Nehän eivät olleet kommunistien käsissä.Ciccio kirjoitti:
Näen rauhanpuolustajien toiminnan olleen yksipuolisesti - eivätkä he itsekään kiistäneet olevansa maailmanvallankumouksellisia - Neuvostoliiton etuja ajavaa ja toiminnan olleen suunnattu länttä ja läntisiä arvoja vastaan.
Veikko Palvo
rauhanpalkinnon 1954.
Stalinin myöntämä rauhanpalkinto osoittaa sekin Rauhanliiton poliittisen suuntauksen, alunperin 1907 se oli osin kristillinenkin.
Felix Iversen oli 1950 alkaen Maailman rauhanneuvostossa, se oli perustettu 1949 - samoin Suomen Rauhanpuolustajat Ry - eräänlaisessa
Kominternin toiminnan jatkajassa.
Maailman Rauhanneuvosto järjesti 1965 Helsingin rauhankonferenssin, osanottajia 100:sta maasta ja
Maailman Rauhanneuvoston päämaja toimi 1990 luv. alkupuolelle asti
Helsingin Lönrotinkadulla.
Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII maailmankonferenssi Helsingissä 8 / 1962 maksoi Neuvostoliitolle 25 miljoonaa $:a.
Siihen aikaan oli vielä näiden "rauhanliikkeiden" vastaista julkistakin toimintaa. Itsekin olin näitä "rauhanvastustajia".
Suomen Rauhanliitto toimi myöskin kommunististen päämäärien puolesta.
Neuvostoliiton rahoittaman Maailman Rauhanneuvoston toimiminen Helsingissä leimasi maailmalla Suomea poliittisesti, "suometti".
Urho Kekkonen
vastaanotti 2/9 1975 Maailman Rauhanneuvoston "rauhanmitalin."
Neuvostoliiton 1970- luvun rauhanoffensiivia Euroopassa johdettiin siis
Helsingistäkin, Neuvostoliiton rahoittamasta Maailman Rauhanneuvostosta.
----------
FOOD FOR PEACE PROGRAM:
USA:lla on vuodesta 1954 ollut oma rauhanpuolustusohjelmansa
Food for Peace Program
Neuvostoliiton maailmanvallankumousideologia, jonka edistämiseksi monet rauhanliikkeet ovat toimineet, vei globaalisti vain aatetta ja aseita aatteen toteuttamiseksi.
On historian ironiaa, että Neuvostoliiton ja suunnitelmatalouden romahdettua myös Venäjä pyysi saman ruokaohjelman apua.
Veikko Palvo
Rauhanoffensiivi
Hei!
Niin, kyllä se on turha kaunistella näiden rauhanliikkeiden tekemisiä!
Olen useasti sanonut, että näissä Länsi-Euroopan rauhanliikkeissä on ollut se suuri vika, että niillä on mahdollisuus toimia ainoastaan niissä maissa, joissa niitä ei tarvita! Pierre Schori yritti siinä kirjassaan puolustella toimintaansa rauhanaktivistina väitteellä: "Rauhanliike sai aikaan muutoksen Itä-Euroopassa, koska se näytti että "MYÖSKIN lännessä löytyy ihmisiä, jotka eivät halua mitään pahaa näille kansoille!"
Ensinnäkin ongelmana oli se, että neuvostojohtajat tiesivät liiankin hyvin, että lännen demokratiat haluavat rauhaa, eli yhtä hyvin kuin Hitler Münchenissä tiesi, että Chamberlain ja Daladier haluavat rauhaa. Juuri tämä oli kohtalokas ajatusvirhe.
Toiseksi Schorin väite on käsittämätön niille ihmisille, jotka ovat eläneet rautaesiripun takana! Kyllä sellaiset kansat ja maat kuten Unkari ja Tsekkoslovakia olivat hyvin tietoisia siitä miltä suunnalta panssarit, diktatuuri ja sorto ovat tulleet ja mistä se uhkaa. Samoin Puola!
Kyllä nämä valtavat rauhanmarssit Länsi-Euroopassa olivat täysin Neuvostoliiton puolella, muuten niiden olisi pitänyt alkaa viimeistään silloin kuin Neuvostoliitto sanoi Ranskan presidentille, että Helsingin ETYK-sopimus ei merkitse yhtään mitään vaan ideologinen taistelu (sellaiseen kuuluu Leninin oppien mukaan myöskin aseiden käyttö, terrori ja kansanmurhat ) jatkuu ja aloittivat SS-20 ohjusten sijoittamisen. Ei näkynyt yhtään rauhanmielenosoittajaa näitä sanoja ja ohjuksia vastaan! Sitäpaitsi nämä mielenosoittajat 1980-luvun alkupuolella kantoivat suuria banderolleja joissa luki "Ei ole mitään niin tärkeätä kuin rauha" "Better red than dead".
Tässä täytyy ottaa huomioon, miten Lenin piti Clausewitzin ajatuksia puutteellisina ja sanoi jossain vaiheessa: "Rauha on sodan jatkamista toisin keinoin!" . Hrushtshev taas sanoi, "Rauhanomainen rinnakkaiselo tarkoittaa, että lännelle annetaan tilaisuus antautua ilman taistelua" ja "Me tulemme hautaamaan teidät!" Näin puhui yksi Stalinin pääpyöveleistä. Kun miljoonia teurastanut mies puhuu rauhasta niin pitäisi hälytyskellojen soida. Albert Schweitzer meni sanomaan, että Nikita Sergejevits Hrushtshev on ainoa joka todella työskentelee rauhan puolesta. Eli Unkarin, Novotjerkaskin ja muista verilöylyistä, puhumattakaan Ukrainan suuresta terrorista 1937-38, vastuussa oleva henkilö on se joka edustaa rauhaa!?. Se kertoo jo paljon tämän rauhanliikkeen luonteesta.
Laitman
Niin, kyllä se on turha kaunistella näiden rauhanliikkeiden tekemisiä!
Olen useasti sanonut, että näissä Länsi-Euroopan rauhanliikkeissä on ollut se suuri vika, että niillä on mahdollisuus toimia ainoastaan niissä maissa, joissa niitä ei tarvita! Pierre Schori yritti siinä kirjassaan puolustella toimintaansa rauhanaktivistina väitteellä: "Rauhanliike sai aikaan muutoksen Itä-Euroopassa, koska se näytti että "MYÖSKIN lännessä löytyy ihmisiä, jotka eivät halua mitään pahaa näille kansoille!"
Ensinnäkin ongelmana oli se, että neuvostojohtajat tiesivät liiankin hyvin, että lännen demokratiat haluavat rauhaa, eli yhtä hyvin kuin Hitler Münchenissä tiesi, että Chamberlain ja Daladier haluavat rauhaa. Juuri tämä oli kohtalokas ajatusvirhe.
Toiseksi Schorin väite on käsittämätön niille ihmisille, jotka ovat eläneet rautaesiripun takana! Kyllä sellaiset kansat ja maat kuten Unkari ja Tsekkoslovakia olivat hyvin tietoisia siitä miltä suunnalta panssarit, diktatuuri ja sorto ovat tulleet ja mistä se uhkaa. Samoin Puola!
Kyllä nämä valtavat rauhanmarssit Länsi-Euroopassa olivat täysin Neuvostoliiton puolella, muuten niiden olisi pitänyt alkaa viimeistään silloin kuin Neuvostoliitto sanoi Ranskan presidentille, että Helsingin ETYK-sopimus ei merkitse yhtään mitään vaan ideologinen taistelu (sellaiseen kuuluu Leninin oppien mukaan myöskin aseiden käyttö, terrori ja kansanmurhat ) jatkuu ja aloittivat SS-20 ohjusten sijoittamisen. Ei näkynyt yhtään rauhanmielenosoittajaa näitä sanoja ja ohjuksia vastaan! Sitäpaitsi nämä mielenosoittajat 1980-luvun alkupuolella kantoivat suuria banderolleja joissa luki "Ei ole mitään niin tärkeätä kuin rauha" "Better red than dead".
Tässä täytyy ottaa huomioon, miten Lenin piti Clausewitzin ajatuksia puutteellisina ja sanoi jossain vaiheessa: "Rauha on sodan jatkamista toisin keinoin!" . Hrushtshev taas sanoi, "Rauhanomainen rinnakkaiselo tarkoittaa, että lännelle annetaan tilaisuus antautua ilman taistelua" ja "Me tulemme hautaamaan teidät!" Näin puhui yksi Stalinin pääpyöveleistä. Kun miljoonia teurastanut mies puhuu rauhasta niin pitäisi hälytyskellojen soida. Albert Schweitzer meni sanomaan, että Nikita Sergejevits Hrushtshev on ainoa joka todella työskentelee rauhan puolesta. Eli Unkarin, Novotjerkaskin ja muista verilöylyistä, puhumattakaan Ukrainan suuresta terrorista 1937-38, vastuussa oleva henkilö on se joka edustaa rauhaa!?. Se kertoo jo paljon tämän rauhanliikkeen luonteesta.
Laitman
Lisäys.
Hei!
Haluan nyt täydentää sen minkä aikaisemmin sanoin. Ja uskallan väittää, että rauhanliike on kansainvälisen kommunismin, eli Moskovan, peitejärjestöistä se menestyksekkäin. Kun SKP tuli maan alta syksyllä 1944 niin he ymmärsivät, että puhtaasti kommunisteina esiintyminen ei takaa paljon kannatusta. Joten piti keksiä toinen nimi ja keksittiinhän sellainen; Yrjö Leinon oivallus Suomen Kansan Demokraattinen Liitto kuulosti kauniilta. Kuitenkin nämä "kansandemokraatit" kantoivat kulkueissaan Stalinin ja Otto-Villen kuvia joten kenellekään ei jäänyt epäselväksi mitä ne edustivat.
Sosialidemokraattien asevelimiehille diktatuurin ja demokratian välinen raja oli selvä. Vuonna 1948 Väinö Leskinen sanoi suunnilleen näin: "Jos te kommunistit meinaatte alkaa rakentaa barrikaadeja niin löydätte meidät sosialidemokraatit barrikaadien toiselta puolelta" Tämä tarkoitti myöskin kaikkien kommunistien ja "kansandemokraattien" muita tunnuksia, niiden perässä ei marssittu.
Mutta kun päästiin 1960 ja 1970-luvulle ja asevelisosialistit saivat väistyä uuden sukupolven edestä, niin raja diktatuurin ja demokratian välillä alkoi hämärtyä. Sosialidemokraatit allekirjoittivat julkilausumia yhdessä taistolaisten kanssa ja tähän joukkoon liittyi myöskin erilaisia liberaaleja ja porvareita, jotka allekirjoittivat milloin minkäkin kommunistisen julkilausuman. Näitä allekirjoittajia on esitelty mm Ilkka Kylävaaran kirjassa "Taistolaisuuden musta kirja" mutta listat ovat arkaluontoisia, koska TV 1 ei ole uskaltanut kertoa niistä.
Jos todella on ollut diktatuureja vastustavia rauhanliikkeitä niin ne ovat kyllä jääneet aika lailla pimentoon. Ne suuret marssit 1980-luvun alussa eivät jättäneet kenellekään epäselväksi kenen asialla ne olivat.
Miten oli sitten se END-liike Länsi-Euroopassa? Eikö Mikael Footin johtama työväenpuolue ollut END:in, tai CND:n kannattaja? Yksi valokuva, joka sai minut hyvin masentuneeksi oli se missä Mikael Foot kävi Bresjnevin luona, halaili häntä ja tarjosi Ison-Britannian yksipuolista aseidenriisuntaa! Ehkäpä sen takia, että kuva oli muistutus siitä miten vähän läntinen ihminen oppii historiasta, jopa omista virheistään. Mikael Foot oli mukana jo 1930-luvulla ja ajoi silloin maan yksipuolista aseidenriisuntaa ja myönnytyksiä Hitlerille. Kun katastrofi sitten oli tosiasia, Mikael Foot ja kaksi muuta kirjoittivat kirjan "Guilty Men", jossa he syyttivät Chamberlainia ja hänen hallituksensa myönnytyksistä. Tästä William Manchester sanoo kirjassaan "The Caged Lion", että jos Footin linja olisi noudatettu Englanti olisi seissyt aseettomana syksyllä 1939. Manchester jatkaa "The book was written by guiltier men!"
Kerroin tämän sen takia, että Suomen rauhanliike suhtautui innostuneesti tähän Mikael Footiin ja hänen linjaansa, mutta englantilaiset muistivat sen, minkä Foot oli omasta menneisyydestään unohtanut, ja Foot kärsi murskatappion Thatcherille vuoden 1983 vaaleissa.
Samanlaisen innostuneen vastaanoton sai Sean MacBride, rauhanpalkinnon vuonna 1974 voittanut, kun hän kävi Suomessa ja kehui Neuvostoliiton "järkeviä rauhanaloitteita" ja haukkui Reaganin ja ulkoministeri Haigin, maailmanhistorian vaarallisimmiksi miehiksi! Suomen TV-toimittajat eivät tietenkään osanneet esittää yhtään kriittistä kysymystä, vaikka MacBriden argumentit olivat erittäin heikolla pohjalla, tuskinpa se oli edes sallittua!
Laitman
Haluan nyt täydentää sen minkä aikaisemmin sanoin. Ja uskallan väittää, että rauhanliike on kansainvälisen kommunismin, eli Moskovan, peitejärjestöistä se menestyksekkäin. Kun SKP tuli maan alta syksyllä 1944 niin he ymmärsivät, että puhtaasti kommunisteina esiintyminen ei takaa paljon kannatusta. Joten piti keksiä toinen nimi ja keksittiinhän sellainen; Yrjö Leinon oivallus Suomen Kansan Demokraattinen Liitto kuulosti kauniilta. Kuitenkin nämä "kansandemokraatit" kantoivat kulkueissaan Stalinin ja Otto-Villen kuvia joten kenellekään ei jäänyt epäselväksi mitä ne edustivat.
Sosialidemokraattien asevelimiehille diktatuurin ja demokratian välinen raja oli selvä. Vuonna 1948 Väinö Leskinen sanoi suunnilleen näin: "Jos te kommunistit meinaatte alkaa rakentaa barrikaadeja niin löydätte meidät sosialidemokraatit barrikaadien toiselta puolelta" Tämä tarkoitti myöskin kaikkien kommunistien ja "kansandemokraattien" muita tunnuksia, niiden perässä ei marssittu.
Mutta kun päästiin 1960 ja 1970-luvulle ja asevelisosialistit saivat väistyä uuden sukupolven edestä, niin raja diktatuurin ja demokratian välillä alkoi hämärtyä. Sosialidemokraatit allekirjoittivat julkilausumia yhdessä taistolaisten kanssa ja tähän joukkoon liittyi myöskin erilaisia liberaaleja ja porvareita, jotka allekirjoittivat milloin minkäkin kommunistisen julkilausuman. Näitä allekirjoittajia on esitelty mm Ilkka Kylävaaran kirjassa "Taistolaisuuden musta kirja" mutta listat ovat arkaluontoisia, koska TV 1 ei ole uskaltanut kertoa niistä.
Jos todella on ollut diktatuureja vastustavia rauhanliikkeitä niin ne ovat kyllä jääneet aika lailla pimentoon. Ne suuret marssit 1980-luvun alussa eivät jättäneet kenellekään epäselväksi kenen asialla ne olivat.
Miten oli sitten se END-liike Länsi-Euroopassa? Eikö Mikael Footin johtama työväenpuolue ollut END:in, tai CND:n kannattaja? Yksi valokuva, joka sai minut hyvin masentuneeksi oli se missä Mikael Foot kävi Bresjnevin luona, halaili häntä ja tarjosi Ison-Britannian yksipuolista aseidenriisuntaa! Ehkäpä sen takia, että kuva oli muistutus siitä miten vähän läntinen ihminen oppii historiasta, jopa omista virheistään. Mikael Foot oli mukana jo 1930-luvulla ja ajoi silloin maan yksipuolista aseidenriisuntaa ja myönnytyksiä Hitlerille. Kun katastrofi sitten oli tosiasia, Mikael Foot ja kaksi muuta kirjoittivat kirjan "Guilty Men", jossa he syyttivät Chamberlainia ja hänen hallituksensa myönnytyksistä. Tästä William Manchester sanoo kirjassaan "The Caged Lion", että jos Footin linja olisi noudatettu Englanti olisi seissyt aseettomana syksyllä 1939. Manchester jatkaa "The book was written by guiltier men!"
Kerroin tämän sen takia, että Suomen rauhanliike suhtautui innostuneesti tähän Mikael Footiin ja hänen linjaansa, mutta englantilaiset muistivat sen, minkä Foot oli omasta menneisyydestään unohtanut, ja Foot kärsi murskatappion Thatcherille vuoden 1983 vaaleissa.
Samanlaisen innostuneen vastaanoton sai Sean MacBride, rauhanpalkinnon vuonna 1974 voittanut, kun hän kävi Suomessa ja kehui Neuvostoliiton "järkeviä rauhanaloitteita" ja haukkui Reaganin ja ulkoministeri Haigin, maailmanhistorian vaarallisimmiksi miehiksi! Suomen TV-toimittajat eivät tietenkään osanneet esittää yhtään kriittistä kysymystä, vaikka MacBriden argumentit olivat erittäin heikolla pohjalla, tuskinpa se oli edes sallittua!
Laitman