Oliko alkoholilla vaikutusta ylioppilaiden tietoisuuteen? Olivatko he toisin sanoen tästä syystä vähemmän kriittisiä ja vastaanottavampia hetken tunnelmille, joita taitava johdattelija kykeni ohjaamaan? Kuraattorit, vanhemmat, pitivät puheita, nuoremmat lauloivat, hurrasivat ja nauttivat.
Säilyneistä tileistä näemme, että kauppias Deckertin lasku "Maj Kalaset den 13 Maj 1848" nousi 360 ruplaan 42 kopeekkaan hopeassa: oli tilattu 103 kannua punssia, 98 kannua carolinaa (valkoviiniboolia), 50 kannua bischoffia (punaviiniboolia), 14 kannua ord. Punsch, 4 1/4 kannua sekä portviiniä että madeiraa ja 5 1/4 kannua sherryä. Viimeksi mainitut lajit oli varmaankin tarkoitettu juhlaan saapuneille daameille, joille ylioppilaat Grotinkin mukaan innoissaan tarjoilivat konvehteja. Tähän tarkoitukseen lienee varattu myös ne kolme tusinaa hienompia juomalaseja ja kaksi tusinaa lautasia, jotka laskussa mainitaan 18 3/4 tusinan (tavallisen) juomalasin ja 42 1/2 tusinan viinilasin lisäksi. Kuusi teekannua ja viisi karahvia, tusina saksia, 24 kyynärää mustaa, sinistä ja valkoista kangasta (varmaankin pöytäliinoiksi ja ehkä puhujalavan drapeeraamiseen), suuri määrä piipputupakkaa Gefle vapen (tietysti!, myöhemmin samana vuonna ilmestyi Vänrikki Stoolin Tarinat I) ja 200 tusinaa sikareita, ruskeita, prima, y.m. Ravintoloitsija Catani laskutti 37,90 ruplaa hop. 91 kannusta simaa, kauppias Bockström laskutti 19,40, kauppias Falkman 10,80, kondiittori Forsström 18 ja rouva Åhrstedt peräti 120 ruplaa - ehkä leivonnaisista. Tileistä ei käy ilmi, mihin ylioppilas Gadd (todennäköisesti N. F. Gadd, nyl.) ja ylioppilas (J. A.) Ramsay (vib.) olivat käyttäneet peräti 225 ruplaa 58 kopeekkaa ja 98 ruplaa 80 kopeekkaa, ehkä kyse on kaartinmusiikin kustannuksista, ehkä oli myös ostettu lisää (huonolaatuisempaa ?) alkoholia. Grot mainitsee, että juhlakentällä oli punssi- ja carolinatynnyrien lisäksi suuria samovaareja toddyn (toti, tuutinki) valmistamista varten. Siihen käytettiin kuuman veden ja sokerin lisäksi yleensä arrakkia tai heikommanlaatuista konjakkia. Summarisk räkning luettelee vielä joukon pienempiä menoeriä, kolmelle ylioppilaalle tuntemattomiin tarkoituksiin, ainakin kolmelle (Yliopiston) vahtimestarille sekä maalarille, joka oli rakentanut ja koristanut estradin. Näihin summiin piiloutuvat myös juhlaa varten tilatun suuren lipun kustannukset - se oli samalla Ylioppilaskunnan ja Suomen ensimmäinen lippu: Suomen leijona laakeriseppeleen ympäröimänä valkoisella pohjalla.
On siis tosiasia, että alkoholilla oli suuri vaikutus juhlan kulkuun. Professori Grotin Pietariin lähettämän raportin mukaan osanottajia oli kolmisensataa, kutsuttuja vieraita lisäksi parisataa. "Koko matkalla kaupungista juhlakentälle liikkui ajoneuvoja ja jalankulkijoita. Saapuneiden vaunujen ympärillä liehtoivat ylioppilaat tarjoamassa daameille viiniä ja konfekteja. Pian nähtiin itse kentälläkin kokonaisia naisryhmiä, minkä kautta juhla sai vielä eloisamman sävyn." Daamit, viini, musiikki ja isänmaa pitivät loitolla "kummituksen, joka liikkui koko Euroopassa", kommunismin, siteerataksemme Marxia ja Engelsiä.
http://www.helsinki.fi/maamme/