Täsä juuri osin ongelmaa, johon viittasin tuossa "Tiede" -aloituksessa;
Heikki Jansson kirjoitti:Teemu kirjoitti:
Miten olisi käynyt, jos olisimme sanoneet "ei" Saksalle kesäkuun alussa 1941?
Muutama oikaisu ensin..
Varsinaiset yksityiskohtaiset neuvottelut saksalaisten ja suomalaisten välillä käytiin jo ainakin Jokipiin mukaan 25 toukokuuta Salzburgissa ja seuraavana päivänä jatkettiin neuvonpitoa Berliinissä. Tällöin sovittiin yksityiskohdat, siitä miten ja milloin kummatkin osapuolet, Suomi ja Saksa, hyökkäisivät Neuvostoliittoon.
Kokonaisuuden kannalta oleellista on - mitä Jokipii ei suuremmin analysoi, koska se ei ajallisesti mahdu hänen tutkimuksensa piiriin - että Suomi ei noudattanut noita aikatauluja missään vaiheessa, vaan antoi surutta mitä ihmeellisimpiä tekosyitä viivytykselle.
Jokipii kuitenkin korostaa, että yleisesikunnan päällikön Erik Heinrichsin ja kenraalieversti Franz Halderin neuvottelussa 3 helmikuuta samana vuonna oli jo sovittu periaatteessa suomalaisten osallistumisesta jolloin Heinrichsin – eduskuntaa kuulematta – päätöksellä suomalaiset sitoutuivat hyökkäämään Neuvostoliittoon sen mukaan, mitä 80-miljoonaisen kansalaisen omaavan Saksan päätöksellä päätettäisiin tarkemmin, joka tietenkin johtaisi operaatiota Suomelle jäädessä sivuosa.. Siten ei ole oikein kysyä miten olisi käynyt jos suomalaiset olisivat sanoneet EI saksalaisille vasta kesäkuussa 1941.Olisi pitänyt sanoa EI paljon aikaisemmin.
Nimen omaan Heinrichsin päätöksellä, ilman sen enempää pääesikunnan, presidentin kuin eduskunnankaan valtuutusta. Jopa saksalaiset ymmärsivät, ettei tämä 3.2. tehty Heinrichsin lupaus sitonut Suomea vielä mihinkään. Samanlaisia välipuheita tekevät kaikkien maiden armeijan johtavat kenraalit edelleen, varmuuden vuoksi. Eivätkä nekään sido. Ovathan vain "mahdollisuuksia".
Kauttakulkusopimus elokuun lopussa 1940 merkitsi jo ilmeisesti peruuttamatonta sitoutumista Saksan puolelle, koska saksalaisten joukkojen läsnäolo pohjoisessa Norjassa aiheutti vääjäämättä sen Suomen alueen hyväksikäytön, joka sittemmin Salzburgissa ja Berliinissä toukokuussa lopullisesti lyötiin lukkoon.
Suomella oli tuota ennen kauttakulkusopimus NL:n kanssa, mitä ei saa unohtaa. Suomen alueen "hyväksikäytön" kannalta Saksalaisten kanssa tehty sopimus, jota NL muuten ei missään vaiheessa vastustanut, ei muuttanut kokonaistilannetta oikeastaan mitenkään.
Tutkijoilta näkyy puuttuvan yksi lenkki: milloin saksalaisten suhtautuminen Suomeen, siis Molotov-Ribbentrop sopimuksen yhteydessä sovittuun lisäpöytäkirjaan muuttui, ja ennen kaikkea, milloin ja miten saksalaisten uusi näkökanta saatettiin neuvostoliittolaisten tietoon.. Se tiedetään, että saksalaisten suhtautumisen muutoksesta oli Neuvostoliitossa jo tieto ainakin 13.11.1940, jolloin Molotov joutui pyytämään lupaa Führeriltä Berliinin neuvotteluissa saadakseen vapaat kädet Suomen suhteen MR-sopimuksen mukaan kyse olisi ollut ilmoituksen varaisesta seikasta, ei luvan anomisesta. Molotovhan ei saanut mitään pyytämäänsä lupaa vaan koki neuvotteluissa tappion tältä ja myös kaikilta muiltakin osin (eli lähinnä Bulgarialle annettavat garantiat ja Tonavan hallinnon osalta).
Kun kerran kerrot, milloin tuo tieto saatiin (13.11.), mitä tarkoitat sanomalla, että kyseessä on puuttuva lenkki?
Olivatko elokuussa havaitut merkit sotilasaktiviteetista itärajallamme osa mahdollisesti kaavailtua Suomen miehittämissuunnitelmaa? Estikö Saksan (tässä epäilemäni) jokin kielteinen reaktio suunnitelman toteuttamisen. Miksi elokuussa (muutamaa kuukautta Baltian maiden miehittämisen jälkeen) tehtiin toisaalla kauttakulkusopimus ja toisaalla havaittiin sotilaallista aktiviteettia rajan toisella puolella (jota Jokipii ilmoittaa epäilevänsä sodan kaavailuksi). Ja vielä laajemmin taustatekijöitä: Ranska luhistui kesäkuussa (aselepo 22.6.), jolloin Saksan joukkojen keskittäminen sen itärajoille aloitettiin. Kuukautta myöhemmin eli heinäkuun lopulla sittemmin Barbarossaksi nimetyn suunnitelman Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon valmistelu alkoi. Suunnitteliko ehkä Kreml vastavetonaan joukkojen siirtoihin itään Suomen miehittämistä elokuussa? Siis kuten Baltian maiden? Milloin Saksan suhtautuminen muuttui?
"Kreml" aloitti toki valmistelut uutta sotaa varten jo heti talvisodan päätyttyä. 1940 "sulana aikana" Karjalaan rakennettiin yli 90 uutta lentokenttää/kiitorataa, nimen omaan sotilaskäyttöön. Puolustuksellista funktiota tuollaisella investoinnilla ei Suomen rajalla voinut olla. Tilanne oli osin suomalaisten tiedossa kaukopartiotoiminnan ja lentotiedustelun ansioista.
Minusta on ilmeistä, että MR-sopimuksen solmimisen jälkeen (23.8.39) – jolloin valtapoliittinen tilanne maailmassa kertaheitolla muuttui – ei suomalainen diplomatia eikä politiikka (ehtinyt) kyennyt sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Sitten tulikin kutsu Moskovan neuvotteluihin vain kuukauden kuluttua 5.10. 39. Leningradin turvallisuutta väheksyvällä neuvottelustrategiallaan suomalaiset loka- ja marraskuussa 1939 valitsivat puolen joka sittemmin hävisi. Olisi ehkä ollut mahdollista välttää sodat suostumalla Neuvostoliiton rajajärjestelyesitykseen vielä 1939. Sen jälkeen Neuvostoliitto omilla aggressiivisilla toimillaan suorastaan ajoi suomalaiset Saksan syliin.
Neuvottelujen yksi vaatimus oli Kannaksen
puolustuslaitteiden tuhoaminen. Miten se olisi lisännyt Leningradin turvallisuutta? Väitteen mahous paljastuu, kun muistetaan niiden valtioiden kohtaloa, jotka suostuivat vaatimuksiin. Mielenkiintoista on myös väite, että Suomi olisi valinnut puolensa 1939 tilanteessa, jossa Saksa ja NL olivat liittolaisia. Minkä puolen Suomi tuolloin valitsi? Länsiliittoutuman? No, sitäkään ei oikeastaan vielä ollut.
Voidaan tietysti myös kysyä, olisiko Saksa yrittänyt – Suomen vastustaessa – hyökätä Suomeen kesäkuussa 1941 raivatakseen tilaa hyökkäykselle Neuvostoliittoon? Tuskin. Ei Saksa varmaankaan olisi halunnut avata 1000 km:n pituisen lisärintaman kun se jo muutenkin hajotti voimansa kolmeen armeijaan ja kun Saksassa kenraalikunta vastusti Führerin suunnitelmaa vallata ensin Leningrad ja katsoi hyökkäyksen kaikilla voimilla suoraan Moskovaan parempana, kuten Jokipiin tutkimuksessa todetaan. Mutta saksalaisten joukot olivat Norjassa ja hyökkäys Muurmannin rataa vastaan oli luonnollinen tapa katkaista venäläisiltä yhteys ainoaan jäätymättömään satamaansa. Jne. jne.
Että semmottii...
Terv.
//Heikki Jansson