Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Toni Selkälä kirjoitti: tuossa ylläolevassa ranskalaisessa sivustossa on arkistomateriaalia jossa on kirjattu orjien hintoja, kauppapäivänään viimeisillä 8. lokakuuta 1847. Siten sanoisin nyt aika varmasti, että Ruotsissa ei orjuus ollut kielletty ennen vuotta 1847.

Wikipedia kertoo epäselvästi että Sweden made slave trade illegal in 1813, but allowed slavery until October 9, 1847.

Kauppa kävi ilmeisen hyvin edellisenä päivänä.

tsadilainen
Viestit: 119
Liittynyt: 19.06.07 14:37

Päätellen siitä, että Ruotsin valtiopäivät päätti orjien vapauttamisesta ja omistajille maksettavista korvauksista, St Barthelemy oli Ruotsin valtakunnan alainen mutta omasi omat, orjuuden laillistaneet lait, jotka kumottiin vasta 1847. Ihan normaali järjestely siirtomaavallan aikana. Orjakaupan kielto lienee tarkoittanut orjien tuontikieltoa Afrikasta, ei sitä, etteikö jo maassa olevia orjia olisi saanut ostaa ja myydä.

Avatar
Jouko Heyno
Viestit: 842
Liittynyt: 30.11.05 10:26

Toni Selkälä kirjoitti:Nyt kun niistä lähteistä puhutaan, niin voisitkos linkittää sen lain, jonka nojalla moinen toiminta todellakin oli Ruotsissa laitonta?
http://sv.wikisource.org/wiki/Magnus_Erikssons_landslag
Siten sanoisin nyt aika varmasti, että Ruotsissa ei orjuus ollut kielletty ennen vuotta 1847.
Joo, historiassa ei kannata luottaa ensivaikutelmaan. Orjuus kiellettiin muuten nimen omaan sen takia, että Ruotsin kuninkaan alueisiin oli liitetty perinteisiä skandinaavikulttuurin alueita, joilla orjuus oli käytäntö. Tämä vieras tapa haluttiin erikseen ja nimen omaan kieltää.
Mitä tulee historian tutkimiseen niin viittaan edelleenkin kaikessa ihmistieteissä välttämättä esiintyvään tutkijan subjektiin, joka värittää näkemystämme kaikesta. Siten ei ole olemassa rankelaista ihannetta yhtään sen enempää kuin oikeaa kieltäkään.
Se, ettei jotain ihannetta muka ole olemassa, on tietysti täysin mielipuolinen väite.
Tutkija voi kyllä tiedostaa oman ontologiansa ja ajatukselliset paradigmansa, muttei kokonaan niistä vapautua. Tätä nyt ei kuitenkaan tule sekoittaa siihen, ettei tutkija saa arvottaa menneitä vuosisatoja nykypäivästä käsin, mutta tälle taitaa historiassa olla ihan oma nimikin. On eri asia olla puolueellinen ja tarkoitushakuinen kuin olla subjektiivinen. Toisen voi välttää helposti, toista ei millään.
Täyttä soopaa. Valitettavasti moderni ranskalainen filosofia, joka on niin muodikasta, niin muodikasta, on sekavuudessaan vakuuttavaa. Kun tutkitaan - ei siis tulkita - lähteitä, on subjektiivisuuden puuttuminen selviö. Ainakin, jos osaa asiansa.

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”