Suomen sota
Lähetetty: 24.04.08 20:20
Kustaa III:n sodassa Ruotsi ei menettänyt aluettaan, kuten oli tapahtunut Hattujen sodan Turun rauhassa.
Värälän 1790 rauhansopimuksessa Venäjä lupasi olla tukematta Ruotsin valtiopäivien "rauhanpuolustajia" Myssyjä, kuten oli tapahtunut jo ennen Hattujen sotaa.
Usein sanotaan ettei Kustaan sodalla ollut juuri mitään merkitystä, mutta
Vanhassa Suomessa se aiheutti suuren yhteiskunnallisen mullistuksen.
Venäjän johto käski kenr. (1800 generalissimus) Aleksander Suvorovin
1791 rakentamaan Pietaria suojaavan linnoitusvyöhykkeen: Hamina,
Lappeenranta, Taavetti, Kyminlinna, Utti, Saimaan laivastolle kanavat ja
Ruotsinsalmen linnoituksen, josta Kotkan kaupunki sai alkunsa.
Venäläisiä, Venäjän vakituista sotaväkeä linnoitustöihin oli n. 20 000 ja
1796 Venäjän ase-/työvelvollisuus laajennettiin n. 3 vuodeksi koskemaan myös Vanhaa Suomea.
Linnoitus- ja rakennustöissä oli n. 40 000, vuotuinen kuolleisuus n. 10 000.
Tuon suuruusluokan ja suurempikin kuolleisuus Euroopassa oli normaalia
tuohon aikaan, sotilaan keski- ikä oli noin 35 v. ja se oli kenties muuta väestöä alhaisempi - koska yhteenkootuissa joukoissa kulkutaudit
levisivät nopeasti ja joukot liikkuessaan levittivät kulkutauteja laajemmallekin.
Linnoitustöiden aikaan rauhaton ja murrosvaiheessa ollut rajaseutu on
Pietarista käsin katsottuna ollut "Villiä Länttä" ja
Ruotsin puolelta katsottuna "rappiollisen moraalitonta."
Ja
suomalainen väestö otti innolla vastaan ansioita tarjoavat linnoitus- ja rakennustyöt talonpojista kauppiaisiin - varakkaampien jälkeläisille tarjoutui virka- ja upseeriuramahdollisuuksia.
Suurkaupunki Pietari tarjosi myöskin työtä ja kauppamarkkinoita.
Vanhan Suomen elinkeinoelämä kasvoi voimakkaasti.
Ruotsin puolen Suomessa moraalitonta Vanhaa Suomea kauhisteltiin rappiollisena ja kauhisteltiin sen venäläisen mielivallan alla eläviä suomalaisia.
Tsaari- Venäjän politiikka Viipurin kuvernementin suhteen oli poikkeuksellista,
sillä Venäjä oli sotilasvaltio jonka valtionhallinto, yhteiskuntajärjestys ja
sotaväen rekrytointi liittyivät kiinteästi maaorjuuteen.
Kustaa III:n upseerit kapinoivat ja Vanhan Suomen "näyteikkunan"
houkuttavaisuuden vaikutus näkyi myöskin Suomen sodassa.
Venäläisten hyökätessä vahvuudet molemmin puolin olivat jokseenkin
samansuuruiset, eikä sodan lopussakaan venäläisiä ollut paljoakaan enempää.
Voisi asettaa kyseenalaiseksi usein toistetun väitteen, että Venäjä hyökkäsi talvella, ( 2 / 1808 ) koska Ruotsista ei voitaisi kuljettaa lisäjoukkoja Suomeen - ei niitä kuljetettu myöhemmin kesälläkään.
Svartholm ja Sveaborg antautuivat "hetimmiten" ja Ruotsin armeija perääntyi Pohjanmaalle. ( n. 13 - 14 000 suomalaista ja n. 7- 8000 ruotsalaista )
Autonomisen Suomen alkuaikoina papisto pelkäsi asemansa muutosta
kenties eniten, eikä liene sattumaa, että esim. Vänrikki Stoolin tarinoiden kirjoittaja oli pappissäätyä.
Veikko Palvo
Värälän 1790 rauhansopimuksessa Venäjä lupasi olla tukematta Ruotsin valtiopäivien "rauhanpuolustajia" Myssyjä, kuten oli tapahtunut jo ennen Hattujen sotaa.
Usein sanotaan ettei Kustaan sodalla ollut juuri mitään merkitystä, mutta
Vanhassa Suomessa se aiheutti suuren yhteiskunnallisen mullistuksen.
Venäjän johto käski kenr. (1800 generalissimus) Aleksander Suvorovin
1791 rakentamaan Pietaria suojaavan linnoitusvyöhykkeen: Hamina,
Lappeenranta, Taavetti, Kyminlinna, Utti, Saimaan laivastolle kanavat ja
Ruotsinsalmen linnoituksen, josta Kotkan kaupunki sai alkunsa.
Venäläisiä, Venäjän vakituista sotaväkeä linnoitustöihin oli n. 20 000 ja
1796 Venäjän ase-/työvelvollisuus laajennettiin n. 3 vuodeksi koskemaan myös Vanhaa Suomea.
Linnoitus- ja rakennustöissä oli n. 40 000, vuotuinen kuolleisuus n. 10 000.
Tuon suuruusluokan ja suurempikin kuolleisuus Euroopassa oli normaalia
tuohon aikaan, sotilaan keski- ikä oli noin 35 v. ja se oli kenties muuta väestöä alhaisempi - koska yhteenkootuissa joukoissa kulkutaudit
levisivät nopeasti ja joukot liikkuessaan levittivät kulkutauteja laajemmallekin.
Linnoitustöiden aikaan rauhaton ja murrosvaiheessa ollut rajaseutu on
Pietarista käsin katsottuna ollut "Villiä Länttä" ja
Ruotsin puolelta katsottuna "rappiollisen moraalitonta."
Ja
suomalainen väestö otti innolla vastaan ansioita tarjoavat linnoitus- ja rakennustyöt talonpojista kauppiaisiin - varakkaampien jälkeläisille tarjoutui virka- ja upseeriuramahdollisuuksia.
Suurkaupunki Pietari tarjosi myöskin työtä ja kauppamarkkinoita.
Vanhan Suomen elinkeinoelämä kasvoi voimakkaasti.
Ruotsin puolen Suomessa moraalitonta Vanhaa Suomea kauhisteltiin rappiollisena ja kauhisteltiin sen venäläisen mielivallan alla eläviä suomalaisia.
Tsaari- Venäjän politiikka Viipurin kuvernementin suhteen oli poikkeuksellista,
sillä Venäjä oli sotilasvaltio jonka valtionhallinto, yhteiskuntajärjestys ja
sotaväen rekrytointi liittyivät kiinteästi maaorjuuteen.
Kustaa III:n upseerit kapinoivat ja Vanhan Suomen "näyteikkunan"
houkuttavaisuuden vaikutus näkyi myöskin Suomen sodassa.
Venäläisten hyökätessä vahvuudet molemmin puolin olivat jokseenkin
samansuuruiset, eikä sodan lopussakaan venäläisiä ollut paljoakaan enempää.
Voisi asettaa kyseenalaiseksi usein toistetun väitteen, että Venäjä hyökkäsi talvella, ( 2 / 1808 ) koska Ruotsista ei voitaisi kuljettaa lisäjoukkoja Suomeen - ei niitä kuljetettu myöhemmin kesälläkään.
Svartholm ja Sveaborg antautuivat "hetimmiten" ja Ruotsin armeija perääntyi Pohjanmaalle. ( n. 13 - 14 000 suomalaista ja n. 7- 8000 ruotsalaista )
Autonomisen Suomen alkuaikoina papisto pelkäsi asemansa muutosta
kenties eniten, eikä liene sattumaa, että esim. Vänrikki Stoolin tarinoiden kirjoittaja oli pappissäätyä.
Veikko Palvo