Jouppe
Viestit: 90
Liittynyt: 21.04.08 20:20
Paikkakunta: Ingå
Viesti: Kotisivu

ekyto kirjoitti:
Jouppe kirjoitti: Tirs-/Tyrs- onkin tässä juuri genitiivi, eikä nominatiivi, jonka olen edellä julistanut mahdottomaksi. Foneemi /-r-/ on näissä nimissä joko kontaminaatiosta syntynyt tai laina arkaisemmasta skandinaavisesta kielimuodosta.
Arkaisista nimistä lieneekin kyse, sillä Odin ja Thor olivat korvanneet Tyrin pääjumalana viikinkiajalle tultaessa (noin 700-luvulla), joten nimet lienevät pääosin viikinkiaikaa vanhempia. Aiemmin oli puhetta Tyrfing-nimestä, mistä sanotaan, että sen tyyppisen nimen käytöstä oli luovuttu ennen vuotta 390, jonka perusteella kyseistä saagaa arvellaan tätä vuotta vanhemmaksi:
Eikun nyt varhensit keskustelua noin vuosituhannella. Kerrataanpa:
- Esigermaaniaa (Kanta-Indo-Eurooppaa): *déiwo-s (mask. nom. yks.)
- Vanhaa kantagermaania (ennen ajanlaskua?): *teiwa-z (mask. nom. yks.)
- Nuorta (luoteis-)germaania (roomalainen rauta-aika): *ti:wa-z (nom.)
- Kantaskandinaviaa 200-800 j.kr.: *ti:wa-R (nom.) *ti:wa-s (gen.)
- Muinaisislantia 1150-1300: tý-r (nom.) tý-s (gen.)
- Uusi tanskalainen mask. gen. yks. tuntemattomasta lähteestä 1200- ??: tirs
Kantaskandinaavin /R/ on transliteraatio yhdestä aakkosesta riimurivissä, joka alkuaikoina ääntyi soinnillisena /z/:nä ja myöhemmin ehkä vastaavana retrofleksiivisenä(??) frikatiivina, josta sen kehitys keskiajan tremulantiksi olisi ymmärrettävissä.

Muoto tirs on selitettävissä lähinnä siten, että sana on unohtunut kristityiltä tanskalaisilta ja lainattu kieleen uudestaan jostain kielestä jossa -r on säilynyt, ja niin väärinymmärrettynä, että tanskalaiset olisivat mieltäneet sen vartalon viimeiseksi foneemiksi, johon on voitu liittää genitiivin pääte korvaamatta sitä. Tällainen lainalähde olisi voinut olla keskiajalla jo arkaisempi, neljäsijajärjestelmää ylläpitävä islannin/länsinorjan kieli, joko suoraan tai ehkäpä muinaisenglannin välityksellä (tällä selittyisi elegantisti /í/ /ý/:n tilalla. Länsiskandinaaviassa myös kehitys tremulantiksi oli saatettu päätökseen, joka on voinut edesauttaa tanskalaisia mieltämään foneemin vartaloon kuuluvaksi.

Toinen mahdollisuus on, että jotenkin tanskan sisäisesti on kontaminoitu eri sijamuotoja (vrt. espanja/ranska, joidenka sanoissa Dios/dieux on poikkeuksellisesti liitetty nominatiivin pääte vartaloon). Tämä jälkimmäinen varsinkin, mutta mielestäni mieluummin myös ensimmäinen selitys, edellyttää sen, että tanskasta olisi jo jäänyt käytöstä nominatiivin ja akkusatiivin erottelu, eli siirtynyt käyttämään -r:ättömiä muotoja nominatiivin asemassa.

Kumpi vain näistä prosesseista on vaikeaa mieltä mahdollista läpikäydä ennen 1200-1400-lukua. Vasta tämän myötä on mahdollista muodostaa paikannimiä, jonka alkuosa on Tir- tai Tyr- (ilman genitiivi-s:ää), koska nominatiivipäätteitä ei etuliitteissä voi esiintyä.

Sanomattakin selvää on, että 300-luvulla minkäänlaista /r/:ää ei tässä nimessä esiintynyt missään asemassa tai missään sijamuodossa. Nominatiivin pääte oli tuolloin vasta aloittamassa pitkää prosessiaan soinnillisesta /z/:stä retrofleksiiviseksi frikatiiviksi ja sitä kautta asteittain approksimantiksi. Vielä riimuruotsissa tämä retrofleksi tai mitä lie ollut pidettin erillään "tavallisesta" /r/-stä.

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

Jouppe kirjoitti: Kumpi vain näistä prosesseista on vaikeaa mieltä mahdollista läpikäydä ennen 1200-1400-lukua. Vasta tämän myötä on mahdollista muodostaa paikannimiä, jonka alkuosa on Tir- tai Tyr- (ilman genitiivi-s:ää), koska nominatiivipäätteitä ei etuliitteissä voi esiintyä.

Sanomattakin selvää on, että 300-luvulla minkäänlaista /r/:ää ei tässä nimessä esiintynyt missään asemassa tai missään sijamuodossa. Nominatiivin pääte oli tuolloin vasta aloittamassa pitkää prosessiaan soinnillisesta /z/:stä retrofleksiiviseksi frikatiiviksi ja sitä kautta asteittain approksimantiksi. Vielä riimuruotsissa tämä retrofleksi tai mitä lie ollut pidettin erillään "tavallisesta" /r/-stä.
Kyllä kai paikannimetkin voivat muuttaa muotoaan aikaa myöden aivan samoin kuin kielikin? Jos esimerkiksi katsoo vanhimpia kirjoitetusta tekstistä tunnettuja Suomen paikannimien muotoja (yleensä noin 1300-1500 -luvuilta), niin ne kyllä vaikuttavat usein aika eri näköisiltä kuin nykyään. Esimerkiksi nykyinen Vanaja on ollut 1300-luvulla Wanø:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanaja_%28 ... ishistoria
Vuonna 1324 piispa Pentti vahvisti Vanajassa käydessään mm. eläkesopimuksen ja hän allekirjoitti sopimuspaperit «in curia nostra Wanø». On siis hyvin todennäköistä, että Vanajassa on heti 1200-luvun alkupuolella luovutettu uhrilehto ja kalmistoalue kirkolle ja on lisäksi todennäköistä, että nuo luovutetut alueet ovat sijainneet juuri Vaanansalossa, paikalla sijaitsee nykyisin Vanajan kirkko, ja niistä on muodostunut piispankartano, heidän tukikohdakseen Hämeessä.

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

Ehkäpä tuo Vanajakin on nimetty skandinaavisten jumalien mukaan, ja Wanö tarkoitti Vaanisaarta? Vaanit olivat eräs jumalperhe skandinaavisessa mytologiassa, joihin kuului myös perjantaille nimensä antanut Frey:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Skandinaav ... ia#Jumalat
Jumalat olivat jakautuneet kahteen eri perheeseen, aasoihin (aesir, "jumalat") ja vaaneihin (vanir). Suurempi perhe olivat aasat, jotka asuivat Asgårdissa johtajanaan Odin. Tärkeimpiä jumalia olivat Odinin poika, ukkosenjumala Thor, Baldur, Heimdall, sodanjumala Tyr sekä jumalattaret Frigg, Sif, Nanna ja Iduna. Odin ja Thor olivat näistä arvostetuimpia.

Vaanien kunnioitetuin jumala oli Freyr, hedelmällisyyden jumala. Hänen siskonsa oli Freija, rakkauden jumalatar, ja isänsä merenjumala Njord.
Ehkäpä tätä voisi tukea se, että Vanajan seutu tunnetaan uhrilehdoistaan ja Hiisi-paikannimistä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanaja_%28 ... ishistoria
Vanajan alueella on ollut asutusta aivan maamme asuttamisen alkuvaiheista lähtien, tätä todistavat useat löydöt. Seppo Suvanto nimittääkin vanhan Vanajan suurpitäjän, lähinnä nykyisen Janakkalan ja entisen Vanajan, aluetta Hiisi-pitäjäksi, koska alueella on huomattavasti tavanomaista enemmän Hiisi-peräistä nimistöä. Paikannimistä aina kartanoihin saakka ulottuu tämä Hiisi-nimien kirjo.

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

ekyto kirjoitti:Olen myös miettinyt, että olisikohan eri kauppajärjestöillä voinut olla ollut tunnuksinaan eri riimut.

Eli tavasteilla olisi ollut Tiwaz/Teiwaz-riimu ja pirkkalaisilla (ja myös Birkalaisilla) Berkanan-riimu:

http://en.wikipedia.org/wiki/Berkanan
Berkanan is the reconstructed Proto-Germanic name of the b rune ᛒ, meaning "birch". In the Younger Futhark it is called Bjarken in the Icelandic rune poem and Bjarkan in the Norwegian rune poem. In the Anglo-Saxon rune poem it is called beorc ("birch" or "poplar"). Etymologically Berkanan is connected to Slavic Brěza, Lithanian Beržas, Ossetic Bærz.

The corresponding Gothic letter is 𐌱 b, named bairkan.
Siinä missä Tiwaz-riimu yhdistettiin Tyriin, Berkanan-riimu yhdistettiin Freyaan. Eräs Freyan muista nimistä oli Vanadis (vrt. Vanaja):
Freya is the goddess who is most often sought after by both gods and giants, as her beauty is hypnotic and overpowering. Being a member of the Vanir, Freya is certainly a fertility goddess. She is also the one who teaches magic to the Æsir gods when she comes to live with them in Asgard. She is known by many names including Mardell, Horn, Gefn, Syr and Vanadis. These names indicate that Freya was and is a guardian goddess. There were widespread public cults devoted to her in ancient times, and she is held in high regard by the Ásatrúar and Odinists of today. Her name literally means "Lady," or "Mistress," just as her brother's name means "Lord," and she is the "Lady of Midgard." The Rune associated with her is either "Berkanaz" or "Kenaz," depending on the aspect of Freya that is being focused on.
This is why Tyr is the god of the AlThing, where oaths that are sworn must be upheld. In ancient times, the breaking of an oath sworn at the Thing, often resulted in someone's death. He is also called the god of justice, for this same reason. The "Tyr" Rune is his personal Rune, and it was often carved into sword blades just before battle, in ancient Europe.

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

Eräs selitys Karjalan nimelle on, että se tulisi germaanis-saamelaisperäisestä organisaationimityksestä "gaira", joka tarkoitti kiilaa tai seivästä. Kyllähän tuo keihäänkärjen muotoinen Tyr/Teiwaz-riimu mielestäni kiilasta käy, ja muistettakoon vielä, että virossa teivas tarkoittaa seivästä.

http://www.kolumbus.fi/rastas/maaritel.html
"Karjala"-nimi:

* Ilmeisesti "Korela" on novgorodilais-venäläinen muoto alkuperäisestä "Karjala"-sanasta (re:A28:s121), eli ensin oli "Karjala".
o Re: A23: "Koska nimessä on johdin -la, se näyttää joka tapauksessa omaperäiseltä muodosteelta, olipa sen vartalo alkuaan omaperäinen tai lainattu."
o "Karja"-sanan alkuperä on tuntematon. Lukuisista selitysteorioista (ks. mm. re:A124s181, re:A185s491) neljä parasta:
+ kotieläinjoukko
+ kuuluu paikannimiryhmään, joka on kulkeutunut idästä Suomeen ja Karjalaan varhaismetallikauden, tarkemmin Ananjino-kauden aikana (:re:A124s181)
+ germaanis-saamelaisperäisestä organisaationimityksestä perustuen "gaira"-sanaan (=kiila tai seiväs) (re:A28:s121-122).
+ joukko, kansa (vrt. tšuudi) (re:A28:s142).

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

Jouppe kirjoitti:
ekyto kirjoitti:
Jouppe kirjoitti: Tirs-/Tyrs- onkin tässä juuri genitiivi, eikä nominatiivi, jonka olen edellä julistanut mahdottomaksi. Foneemi /-r-/ on näissä nimissä joko kontaminaatiosta syntynyt tai laina arkaisemmasta skandinaavisesta kielimuodosta.
Arkaisista nimistä lieneekin kyse, sillä Odin ja Thor olivat korvanneet Tyrin pääjumalana viikinkiajalle tultaessa (noin 700-luvulla), joten nimet lienevät pääosin viikinkiaikaa vanhempia. Aiemmin oli puhetta Tyrfing-nimestä, mistä sanotaan, että sen tyyppisen nimen käytöstä oli luovuttu ennen vuotta 390, jonka perusteella kyseistä saagaa arvellaan tätä vuotta vanhemmaksi:
Eikun nyt varhensit keskustelua noin vuosituhannella. Kerrataanpa:
- Esigermaaniaa (Kanta-Indo-Eurooppaa): *déiwo-s (mask. nom. yks.)
- Vanhaa kantagermaania (ennen ajanlaskua?): *teiwa-z (mask. nom. yks.)
- Nuorta (luoteis-)germaania (roomalainen rauta-aika): *ti:wa-z (nom.)
- Kantaskandinaviaa 200-800 j.kr.: *ti:wa-R (nom.) *ti:wa-s (gen.)
- Muinaisislantia 1150-1300: tý-r (nom.) tý-s (gen.)
- Uusi tanskalainen mask. gen. yks. tuntemattomasta lähteestä 1200- ??: tirs
Kantaskandinaavin /R/ on transliteraatio yhdestä aakkosesta riimurivissä, joka alkuaikoina ääntyi soinnillisena /z/:nä ja myöhemmin ehkä vastaavana retrofleksiivisenä(??) frikatiivina, josta sen kehitys keskiajan tremulantiksi olisi ymmärrettävissä.
Tämän mukaan myytti Tyristä olisi syntynyt ehkä Saksassa tai Tanskassa ajanlaskun alun tienoilla:

http://www.euroheritage.net/factsofmythology.shtml
Euhemeristic Interpretation: as Tyr was traditionally the foremost worshiped of the ethnic Germans throughout England, Scandinavia, and Germany until the appearance of Odin (see the above entry of Odin), this indicates that Tyr existed much earlier either as a being or an upheld cult sky god. Taking into account the simplicity of war ritual in contrast to the more complex fields such as poetry and literacy for which Bragi and Odin are famous, as well as the fact that worship of Odin appeared much later en masse than worship of Tyr, it appears that Tyr was a very early prehistoric chieftain. As he was worshiped foremost in Germany, the probable birthplace of Tyr was in Germany or Denmark, where accounts of Roman origin depict German kingdoms, especially the Goths, as having torn arms from those assailants killed in battle, hanging them on trees as sacrifices to Tyr for having sacrificed his arm. Therefore, the period of Tyr's life would in probability be before the birth of Jesus, the time in which the later faith in Odin became increasingly popular. One-armed statues of wood and stone appear in the Germanic world in the prehistorical period.
Tyr oli yksikätinen kaksintaistelun ja sankarikunnian jumala, mikä mielestäni on mielenkiintoista pirkkalaispäällikkö Matti Kurjen legendan kannalta. Siinä Matti menettää kaksintaistelussa Pohtoa vastaan toisen kätensä, mutta pystyy voittamaan yksikätisenäkin. Olisikohan tuo legenda muistuma Tyristä?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Kurki
Tunnetuin Matti Kurki -tarina koskee Maamme kirjassakin kuvattua kaksintaistelua venäjänkarjalaisen Pohdon kanssa. Taistelu olisi tarinoiden mukaan käyty Laukon kartanon mailla noin 500 metriä päärakennuksesta sijaitsevalla Pohdon saarella. Pohto ei noudattanut kaksintaistelun sääntöjä, vaan löi ennenaikaisesti Matti Kurjen oikean käden irti. Matti Kurki tappoi Pohdon vasemmalla kädellään. Pohdon kanssa Suomeen tunkeutuneet viholliset lähtivät tästä kuultuaan pakoon, ja heitä tapettiin suurin joukoin. Ruotsin kuningas kuuli voitosta, ja teki palkkioksi Kurjesta aatelisen.

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

Jouppe kirjoitti:
Paitsi, että teivas on perinteisesti katsottu olevan hieman myöhempi laina samasta baltilaisesta alkumuodosta staibas, josta suomen sana seiväs on lainattu. Miten tämä liittyisi *Ti:waz nimiseen toisen kansan jumalaan olisi vaikea selittää. Sen sijaan suomen sana taivas on alkusukua *Ti:waz (<*Deiwas) jumalallle
Ei kai sen tarvinnut olla toisen kansan jumala vaan oma. Ennen kuin fennomaanit pääsivät lopullisesti niskan päälle 1900-luvulla, katsottiin Suomessakin mahdollisesti olleen goottilaisia siirtokuntia. Tässä YLE:n Venäjän historiaa käsittelevässä ohjelmassa "Vanha Venäjä. Keskirautakausi - slaavit saapuvat Pohjois-Venäjälle" mainitaan suomen kielen professorin ja Sanakirjasäätiön johtajan Lauri Hakulisen aikoinaan ehdottaneen, että itämerensuomalaiset olisivat olleet jonkinlaisessa valtiollisessa riippuvuussuhteessa gootteihin, ehkä siten että itämerensuomalaisten joukossa asui goottilainen yläluokka:

http://www.yleradio1.fi/radiosoitin/mp3 ... -30267.mp3

Vielä 1930-luvulla arkeologit Helmer Salmo ja Ella Kivikoski arvelivat Suomessa olleen gootteja:

http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/ ... :0:0:0:0:0:
Maahanmuuttajat eivät tulleetkaan Virosta

Esiroomalaisella ajalla (500 eKr.-50 jKr.) rannikon vainajat haudattiin enimmäkseen ilman antimia, mutta ensimmäisen vuosisadan jälkipuolella usein runsainkin antimin; esineellinen hautaus alkoi silloin Suomen rannikoilla rikkaana. Kun asutuksen kehitystä voitiin lounaisrannikolla sen jälkeen seurata kalmistojen kautta 1100-luvulle, jolloin asutus tiedetään suomalaiseksi, Alfred Hackman päätyi 1905 siihen käsitykseen, että maamme suomalainen asutus alkoi vasta esineellisten kalmistojen mukana vanhemmalla roomalaisajalla; silloin tänne olisi alkanut muuttaa uudisasukkaita Virosta.

Julius Ailion ajatus siitä, että rautakauden suomalaisasutus jatkaisi kotimaista asutusta ja juontuisi jo kivikaudelta, ei tuntunut silloin perustellulta, sillä roomalaisajan esineellisiä kalmistoja edelsi puolen vuosituhannen niukkalöytöinen kausi.

Hackmanin hyvin perustellusta maahanmuuttoteoriasta tuli vuosikymmeniksi Suomen asutushistorian kulmakivi. Mutta siihen tuli särö, kun 1920-luvulla tutkittiin Maarian/Turun Kärsämäen ensimmäiset haudat (50-400/500 jKr.) ja todettiin, etteivät niihin haudatut voineet tulla Virosta.

Perniöläinen arkeologi Helmer Salmo totesi 1930 Kärsämäelle vastineita Ruotsista, Ella Kivikoski 1939 Veikseliltä ja selitti sen vuoksi Kärsämäen sieltä tulleiden goottilaiskauppiaiden kalmistoksi ja sellaisena asutushistorian poikkeusilmiöksi. Professori A. M. Tallgren luki goottilaistulkinnan Kivikosken väitöskirjan päätuloksiin.

Tutkimus meni kuitenkin eteenpäin sodan jälkeen. Niinpä saatoin 1968 osoittaa, että kärsämäentyyppisiä kalmistoja tunnettiin muitakin - siitä oli kyllä professori Ella Kivikoskikin selvillä - joten kyseessä ei ollut poikkeusilmiö. Kun kärsämäentyypin haudat ja lisäksi niiden esineistökin osoittivat yhteyksiä Ruotsiin, katsoin niiden todistavan läntisestä maahanmuutosta. Saman selityksen annoin Laitilasta jo aikaisemmin tunnetuille untamalantyypin hautakummuille.

Jouppe
Viestit: 90
Liittynyt: 21.04.08 20:20
Paikkakunta: Ingå
Viesti: Kotisivu

Vetehinen kirjoitti:
Jouppe kirjoitti:
Vetehinen kirjoitti: Tasanko voi olla aika hyvä selitys sanan falu merkitykselle, mutta siinä on mielestäni kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on se, että sekä Falun että Falköping eivät vaikuta kartan perusteella olevan kovin "tasankoja". Korkeuskäyriä on paikoin hyvin tiheästi. Lopullisen päätelmän tekeminen varmaan vaatisi paikanpäällä tutustumista. Ehkä joskus on käytävä katsastamassa. Ehkä fala merkitsee suomeksi ennemmin tasannetta kuin tasankoa, joka on suuri tasainen alue.
Hellqvist (Toinen täydennetty painos 1939 joka minulla) sanoo mm. "under 1700-talet stundom även som apallativ i betydelsen 'slättbygd'" ja sitten hän osoittaa, että juuri Falunin alla olevaa tasannetta on vuonna 1620 nimitetty "byggia en stadh på Fahlan" . En tiedä miten Pamp tämän selittäisi, "på Fahlan" tarkoittaisi hänelle että kaupunki rakennettiin (keltavihreän) "joelle/joen päälle".
Taisin keksiä selityksen keltavihreälle. Falunissahan sijaitsee Kopparberget eli kuparivuori, josta nimensä mukaisesti on louhittu tietysti kupari-malmia. Hapettunut kupari (todennäköisesti louhittu malmi myös) on vihreää. Tässä selityksessä voi olla sellainen vika, että sanan fala merkitykseksi päätellään vihreä koska Falunissa on vihreää (maata, malmia).
(seuraava lainaus napattu säikeestä Hus, Burgh ja Linna)
Vetehinen kirjoitti: Pidin Intian pur-sanaa (pur=kaupunki, esim Jamshedpur) samaan sanueeseen borgin/burgin kanssa kuuluvana sanana, mutta etymologinen sanakirja ei niitä yhdistä, vaan pur/puri vastaava sana on kreikan poli ja baltian pilis/pils. Niiden merkitykset ovat "Schloss, Stadt, Burg".
Joo nämä, ja kreikan sana pólis palautuvat ehkä asuun *tpó(:)lH-s/*tplH-ós
Jos sana olisi säilynyt germaanissa se olisi fal-/ful- (tai fo:l-) -alkuinen.

Tämä sana fala 'slättbygd'/ 'tasainen kohta maastossa, johon voi kaupunkia rakentaa(?)' ei kuitenkaan merkityksensä puolesta ihan sovi tähän. Mutta palvelkoon esimerkkinä miten sanojen yhtänäköisyys voi meitä hämätä:
http://runeberg.org/svetym/0215.html

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Jouppe kirjoitti:(seuraava lainaus napattu säikeestä Hus, Burgh ja Linna)
Vetehinen kirjoitti: Pidin Intian pur-sanaa (pur=kaupunki, esim Jamshedpur) samaan sanueeseen borgin/burgin kanssa kuuluvana sanana, mutta etymologinen sanakirja ei niitä yhdistä, vaan pur/puri vastaava sana on kreikan poli ja baltian pilis/pils. Niiden merkitykset ovat "Schloss, Stadt, Burg".
Joo nämä, ja kreikan sana pólis palautuvat ehkä asuun *tpó(:)lH-s/*tplH-ós
Jos sana olisi säilynyt germaanissa se olisi fal-/ful- (tai fo:l-) -alkuinen.

Tämä sana fala 'slättbygd'/ 'tasainen kohta maastossa, johon voi kaupunkia rakentaa(?)' ei kuitenkaan merkityksensä puolesta ihan sovi tähän. Mutta palvelkoon esimerkkinä miten sanojen yhtänäköisyys voi meitä hämätä:
http://runeberg.org/svetym/0215.html
Pur/puri sanskritissa merkitsee kaupunkia ja linnoitusta, joka on sama merkitys kuin borg/burg.

Sana borg näyttäisi palautuvan Proto-IE: *bhurgh- ?
Meaning: watch-tower
Armenian: burgn `Turm'
Germanic: *burg- c., *burg-ia- n.

IE-kielissä burg näyttäisi esiintyvän vain armeniassa ja germaanisissa kielissä.

Purin etymologia näyttää tältä:

Proto-IE: *pel- (Gr pt-)
Nostratic etymology:
Meaning: fenced settlement, stronghold
Old Indian: pūr f. (pūrṣú, púram, puráḥ) `rampart, wall, fortress, city'; pura- n., puri-, purī f. `fortress, town'
Old Greek: póli-s, ep., kypr., thess. ptóli-s, -eōs, ion. -ios/ēos f. `Burg, Feste, Stadt, Stadtgemeinde, Staat'
Baltic: *pil-i- c., *pil-iā̃ f.

Aika läheisen oloisia pur ja burg ovat, mutta kielitieteellisesti eri sanueita samassa kieliryhmässä.

-

kari lumppio
Viestit: 45
Liittynyt: 15.11.07 15:00

Vetehinen kirjoitti: Purin etymologia näyttää tältä:

Proto-IE: *pel- (Gr pt-)
Nostratic etymology:
Meaning: fenced settlement, stronghold
Old Indian: pūr f. (pūrṣú, púram, puráḥ) `rampart, wall, fortress, city'; pura- n., puri-, purī f. `fortress, town'
Old Greek: póli-s, ep., kypr., thess. ptóli-s, -eōs, ion. -ios/ēos f. `Burg, Feste, Stadt, Stadtgemeinde, Staat'
Baltic: *pil-i- c., *pil-iā̃ f.
Hei!

Pakko taas minun ignorantin tehdä välihuomautus. Viron kielessä puur tarkoittaa (kaltereilla varustettua) häkkiä. Onko yhteyttä pur-sanaan?

EDIT Poistin oma-aloitteisesti ei-niin-asiaankuuluvan osan.

Kari
Viimeksi muokannut kari lumppio, 30.04.08 10:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

kari lumppio kirjoitti:
Hei!

Pakko taas minun ignorantin tehdä välihuomautus. Viron kielessä puur tarkoittaa (kaltereilla varustettua) häkkiä.
On ilmeisesti samaa alkuperää kuin ruotsin ja norjan häkkiä tarkoittava sana bur (norjassa bur tarkoittaa lisäksi aittaa).

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Vetehinen kirjoitti:Arja Ahlqvist kirjoittaa Ancient Lakes in the Former Finno-Ugrian Territories of Central Russia: I believe that this place name root Sum(V)-, Som(V)-, with its variations, is connected with the root Sem(V)-, Sim(V)- meaning ‘black’ Hän löytää useita vesistöjen nimiä jotka kuuluvat noihin tyyppeihin.
Sum- ja som-tyyppejä tuli jo aikaisemmin käsiteltyä.

Sem-alkuisia mahdollisesti 'mustaa' merkitseviä vesiä:
Semlan-joki (Jämtlands län, Åre) laskee Ockesjön järveen, johon laskee myös Indalsälven (Suurenlaaksonjoki)
Semmensjön-järvi (Gävleborgs län, Hudiksvall) jonka rannalla on Semvik-niminen kylä.
Semsån-joki (Jämtlands län, Östersund) joka sijaitsee Sem-nimisessä paikassa.

Sim-nimet sekoittuvat ansiokkaasti simma eli uimista merkitseviin paikannimiin ja siimaa merkitseviin (sima) nimiin. Pari esimerkkiä mahdollisista mustaa merkitsevistä sim-alkuisista nimistä:
Simes sjö- järvi (Dalarnas län, Borlänge) ja Simessjön (Gävleborgs län, Ljusdal), joiden etuosa simes ilmeisesti merkitsee samaa kuin suomen sana 'siimes'. Ehkä järvi Simmesjön (Västra Götalands län, Tranemo) kuuluu samaan sarjaan 'siimes'-nimen kanssa.

Simmingen (Uppsala län, Enköping) on kuivaa maata Simtuna-nimisen kylän lähellä. Kylä sijaitsee Enköpingissä, jonka nimen sisältämästä "ene"/"enä" sanasta kirjoitin toisessa ketjussa:
viewtopic.php?t=1532

Simselet (Norrbottens län, Arjeplog) on vesialue, jonka saamenkielinen nimi on Vuojatsavon. Sele on SEO:n mukaan jonkinlainen nauha.

------

Suomessa emä-merkitsee isoa myös. Esimerkiksi paikannimessä Emsalö = Emäsalo. Ruotsalainen etymologian sanakirja ei tunne em-sanaa, joten sitä ei ilmeisesti osata selittää.

Embjörnssjön Dalarnas län Säter: Emokarhunjärvi
Emgöl Kalmar län Västervik: Isolampi

Emma ja emme saattavat olla erisnimiä, mutta niiden muodostama paikannimi ei sisällä genetiiviä kuten pitäisi. Mahdollisest ne kuuluvat samaan emä-sarjaan:
Emmaån Östergötlands län Finspång
Emmefjärden Örebro län Askersund
Emmesviken Jönköpings län Värnamo: Lahti Rusken-järvessä, josta kirjoitin jo aikaisemmin.

Emån on melko iso joki (kuten nimensäkin kertoo), joka laskee Itämereen Em:ssä. Vähän matkan päässä rannasta on Emsforss-niminen paikkakunta. Joen yläjuoksulla on Finsjö (Suomenjärvi) niminen paikkakunta. Vielä vastavirtaan on Ämmenäs niminen paikkakunta, joka saattaa olla vain erilainen muoto nimestä Emmenäs. Lähellä on kylä nimeltä Målilla (Maalilla?).

Emån lähtee Bodaforssin kohdalla olevasta Storsjön järvestä.

Aikaisemmin kirjoitin että Sommen-järvestä (Mustajärvi) lähti joki, jonka nimi on Svartå (Mustajoki). Emån tapauksessa Emå (Isojoki) lähtee Storsjöstä (Isojärvestä).

Yhteenvetona tähän astisesta, että aika paljon löytyy todennäköistä itämerensuomalaista paikannimistöä Ruotsista.

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

Sukututkimusforumilla osui silmiini seuraava keskustelu:

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=1808
Sain käsiini pappani sotilaspassin. Siinä olisi paljonkin kysyttävää, mutta ensimmäisenä silmääni osui taistelupaikat:
Tistöjärven taistelut 31.7.-3.8.41 ja Kiestingin taistelut 12.8.-14.8.41. Kiestingin löysin Googlen avulla, mutta Tistöjärveä Google ei nähtävästi tunne. Missähän tällainen Tistöjärvi on/oli vai onko sotilaspassissa painovirhe??
vastaus kysymykseen:
Ettei olisi kyse Tyrjän taistelusta;

http://jrseiska.net/3taistel/tyrja.html ... 0taistelun
Eli ilmeisesti tietämättä, että sodanjumala Tyristä on käytetty sekä muotoja Tyr että Ti joku assosioi nuo Tyr- ja Ti- alkuiset paikannimet Karjalassa. Mitähän psykologit sanoisivat moisesta. Mielenkiintoista.

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

ekyto kirjoitti:Sukututkimusforumilla osui silmiini seuraava keskustelu:

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=1808
Sain käsiini pappani sotilaspassin. Siinä olisi paljonkin kysyttävää, mutta ensimmäisenä silmääni osui taistelupaikat:
Tistöjärven taistelut 31.7.-3.8.41 ja Kiestingin taistelut 12.8.-14.8.41. Kiestingin löysin Googlen avulla, mutta Tistöjärveä Google ei nähtävästi tunne. Missähän tällainen Tistöjärvi on/oli vai onko sotilaspassissa painovirhe??
vastaus kysymykseen:
Ettei olisi kyse Tyrjän taistelusta;

http://jrseiska.net/3taistel/tyrja.html ... 0taistelun
Eli ilmeisesti tietämättä, että sodanjumala Tyristä on käytetty sekä muotoja Tyr että Ti joku assosioi nuo Tyr- ja Ti- alkuiset paikannimet Karjalassa. Mitähän psykologit sanoisivat moisesta. Mielenkiintoista.
Jonkun professorin mukaan nimi Tyrjä tulisi lappalaisten sanasta turja. Wiipurin Läänin Kalenterin mukaan se tulee sodanjumalasta. Tässä(kin?) tapauksessa luottaisin enemmän kalenteriin kuin professoriin. Mistähän se lapin turja-sana sitten tulee, ja mitä se merkitsee?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyrj%C3%A4
Tyrjä-nimen alkuperästä on esitetty erilaisia arvioita. Aarno Karimon mukaan nimi viittaa Tuonelaan, erityisesti Turjan eli Tyrjän jokeen, johon Lemminkäinen suistui. Professori Heikki Leskisen mukaan Tyrjä tulee lapinkielen sanasta turja. Wiipurin Läänin Kalenteri 1893 –kirjan sivulla 9 esitetään Tyrjä-sanan viittaavan sodanjumalaan, joka ukkosen paukkeella ennusti sotaa.

kari lumppio
Viestit: 45
Liittynyt: 15.11.07 15:00

Vetehinen kirjoitti: Emma ja emme saattavat olla erisnimiä, mutta niiden muodostama paikannimi ei sisällä genetiiviä kuten pitäisi. Mahdollisest ne kuuluvat samaan emä-sarjaan
Hei!

Näin on vahvasti ainakin nykyvirossa. Virossa emme on "äiskä" eli äiti (vastaavasti issi on isi). Ei mitään tietoa kuinka vanhaa puhekieltä tuo on.

Emme on samalla myös genetiivimuoto, esim. "emme oma ..." (äidin oma).

Kari

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”