Suomalaisten nimien synty

[Ciccio]

Nimien synty käsittää henkilönimet, paikannimet jne.
Henkilönimien synnystä:
http://www.genealogia.fi/nimet/

Esim. Jaakko jonkin kosken läheltä teki sodan aikana palveluksia Ruotsin kruunulle ja muutettuaan kauppiaaksi Haminaan otti nimekseen
Jacob FORSell.
Nimi oli kauppiaalle "sopivampi."
Yhdessä Andres NorhSTRÖMin kanssa hän osti Ahvenkosken ruukin ja omistettuaan hetimmiten sen yksin, ruukin nimeksi jäi edelleen STRÖMFORS.
Aateloituna Jaakon nimi oli myöhemmin Jacob af Forselles.
Ja
Ruotsinpyhtää- nimi tulee Hattujen sodassa Ruotsin puolelle jääneelle Pyhtäälle annetusta nimestä, ruukilla ei nimen kanssa ole yhteyttä.
Nykyisin
käytetään kuitenkin muotoa Ruotsinpyhtää - Strömfors.

Salmin Lunkulansaaren Mannerheim- ristin ritari 7.:n, Juho Pössin,
kastenimi on todennäköisesti ollut Ioann.
(Johannes = Ioann = Ivan = Johannes = Juho,
samanlainen nimen muuntautuminen kuin kirjoittajan isoisällä)
Ja
aikojen saatossa nimiä ovat kirjailleet ortodoksiset ja luterilaiset papit,
sekä kirjurit - vero, käräjät jne.

Suomalaisten nimien synty on mielenkiintoinen aihe muillekin kuin sukututkijoille ?

Veikko Palvo

[Hannu]

Erittäin mielenkiitoista.
Minunkin sukuni on alkuperäisin Haminan alueelta (Vehkalahdelta).
Usein ihmettelen kirkonkirjoista löytyviä isieni nimiä.
Olemme täysin suomenkielinen perhe, mutta 1800-asti kaikki nimet ovat ruotsalaisia patronyymejä.
Onkohan se ollut vain niin, että pappi oli ruotsalainen ja käänsi kaikki nimet omalle kielelleen vain olivatko he todella ruotsinkielisiä.
Esimerkiksi kantaisäni asui Vehkalahdella 1700-luvun puolivälissä ja oli nimeltään Petter Axelsson.
Mahtoiko hän olla oikeastaan Petteri Akselinpoika.
Mystilliseksi se menee kun muistaa, että Vehkalahti silloin kuului Venäjään.
Ehkä hän olikin Pieter Aleksevits eli siis Pietari Suuren kaima.

[Ciccio]

Tutkimuksessa on tietoja etsittävä oletetuillakin kirjoitusmuodoilla.
Ja useammasta lähteestä.
Seurakunta- ja kihlakuntajaot yms. ovat muuttuneet aikojen kuluessa.
Voudintilit, maa- ja henkikirjat, tuomio- ja perunkirjat, "verokartat",
isojakokartat, yleinen ja paikallishistoria yms. on tietysti tiedossa.
Tosin
olen usein sukututkimuksesta puhuessani saanut vastaukseksi:
HisKi (kirkon tiedot) mukaan sukuni on selvitetty 1500-luv. alkuun asti.
Useimmiten mahdotonta.

Sota, rutto ja nälänhätä liittyvät oleellisesti kaikkeen historiaan, mutta terveydelliset olot jäävät historiankirjoituksessakin usein taka- alalle.

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/saf_soti.html
Esim. LKT, professori Arno Forsiuksen kirjoitukset valottavat terveysolojen
merkitystä laajemminkin historiassa.

A.Forsius Kalevalan lääkintätietoudesta ja sotaepidemioista historiassa, epidemiat surmasivat sotilaita(kin) 1910-luv. saakka enemmän kuin taistelut.
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/sotaepid.html


Veikko Palvo

[/b]

[Klaus Lindgren]

Olemme täysin suomenkielinen perhe, mutta 1800-asti kaikki nimet ovat ruotsalaisia patronyymejä.
Onkohan se ollut vain niin, että pappi oli ruotsalainen ja käänsi kaikki nimet omalle kielelleen vain olivatko he todella ruotsinkielisiä.
Esimerkiksi kantaisäni asui Vehkalahdella 1700-luvun puolivälissä ja oli nimeltään Petter Axelsson.
Mahtoiko hän olla oikeastaan Petteri Akselinpoika.
Mystilliseksi se menee kun muistaa, että Vehkalahti silloin kuului Venäjään.
Ehkä hän olikin Pieter Aleksevits eli siis Pietari Suuren kaima.

Kirkonkirjoihin kirjattiin todellakin ihmisten nimet ruotsiksi aina 1800-luvun jälkipuoliskolle asti, ja papit olivat periaatteessa ruotsinkielisiä. Näin ollen Petter Axelsson oli tosiaankin arkioloissa Petteri Akselinpoika. Vanhan Suomen hallinnolliset olot olivat varsin erikoiset, kun Venäjä oli ne valloittanut, ne saivat pitää siihenastisen lainsäädäntönsä, mutta hallinnon kieleksi tuli balttilaiseen tapaan saksa, ei siis venäjä. Kirkonkirjat säilyivät vanhaan tapaan ruotsinkielisinä.
Nykyihmisestä saattaa tuntua hassulta, että ihmisten nimistä oli käytössä erikielisiä muotoja; tuohon aikaan se oli kuitenkin ihan tavallista, ja esimerkiksi suomen kieliopin kirjoittajana tunnettu pappi Johannes Stråhlman käytti toisinaan nimestään muotoa Strahlmann. Niin, ja toisaalla Wolfgang Amadeus Mozartin toinen nimi oli milloin latinaksi Amadeus, milloin saksaksi Gottlieb ja joskus ranskaksi Amadé.

[ekyto]

Kirkonkirjoihin kirjattiin todellakin ihmisten nimet ruotsiksi aina 1800-luvun jälkipuoliskolle asti, ja papit olivat periaatteessa ruotsinkielisiä. Näin ollen Petter Axelsson oli tosiaankin arkioloissa Petteri Akselinpoika.

Onko noista suomenkielisistä muodoista kirjallisia todisteita (siis samalta ajalta kuin henkilöt elivät), vai onko vain oletettu, että heillä olisi ollut myös suomenkielinen nimi?

Esimerkiksi isoisäni isän nimi oli suomenkielisissä vuoden 1918 valtiorikosylioikeuden papereissa muodossa "Herman", kun taas -90-luvulla sukututkimusta varten tilaamassani virkatodistuksessa se oli muodossa "Hermanni (Herman)". Lähinnä tarkoitan sitä, että onko nimiä jälkikäteen suomennettu omavaltaisesti, vai onko todella varmistettu, että henkilö myös itse käytti suomenkielistä muotoa?

[Klaus Lindgren]

Kyllä noista on, ja peräti verkostakin löytyviä. Suomen Sukututkimusseuran sivuilta http://www.genealogia.fi/ löytyy ainakin kaksi seuraavaa artikkelia: Timo Alanen: Rahvaan nimet asiakirjoissa ja Sirkka Paikkala: Etunimet sukututkimuksessa.

Myöhemmin nimiä on myös suomennettu, ja etenkin tunnettujen ihmisten nimiä on suoimennettu joskus hyvinkin omavaltaisesti: Georg Magnus Sprengtportenista on tehty Yrjö Maunu ja vaikkapa Jacob Judénista on tehty Jaakko Juteini; hän itse käytti suomeksi kirjoittaessaan nimeä Jak. Juteini, ruotsiksi kirjoittaessaan hän käytti nimeä Jacob Judén. Sen tarkastaminen, mitä nimeä ihmiset ovat itsestään eri yhteyksissä käyttäneet, on käytännössä mahdollista vain, jos kirjallista aineistoa on. Ikävä kyllä sellaista ei ole edes kaikista säätyläisistä, tavallisesta kansasta puhumattakaan. Ja sekin, miten hyvin näitä nimiasuja on todella tarkistettu, vaihtelee epäilemättä hyvin paljon.

[Ciccio]

Sukututkimuksessani äidin puolella Pohjanmaalla Liminka - Limingo´ssa
asuneen Isaak Isaaksson x:n ( v:mo Greta Olofsdotter x )
( olettamuksena suomalaiset nimet ruotsiksi kirjoitettuna )
jälkeläinen
on muuttanut Kokkola - Gamlakarleby´hyn ja häntä koskevat muutkin asiakirjat on kirjoitettu vain ruotsiksi.

Pohjanmaalta on muutettu myös Laatokan Karjalaan ja ortodoksialueella nimet on kirjoitettu venäjäksi.

Myös Veckelax´n Sippolasta löytyy HisKistä 19 / 5 1775 syntynyt
Petter Axelsson, joka on Niemelän talon isäntä Kansallisarkiston tiedoissa.

Sirkka Paikkala:
http://www.fennia.nu/artiklar/sukunimet_paikkala_no.htm
sukunimistä ja paikannimistä:
-lainen/ -läinen, -tar/ -tär, -la, -nen/ -inen, jne. loppuisista nimistä.
Termonen - D´ermoi - Jermija - Jeremias
---------------------------------

Tarkoituksenani oli ottaa esille Suomen suku- ja paikannimien
syntyhistoria.
Suomen. Esim. Ragnar Nordström sanoo Voitto tai Kuolema- nimellä
julkaistuissa muistelmissaan olevansa ruotsia puhuva suomalainen.

Tosin jotkut ovat sanoneet 1930- luvulla sen olleen Ragnarin karjalaisen vaimon Ninan
vaikutusta. ( Salmissa puhuttiin karjalan livvin murretta )

Jonkun suomenruotsalaisen suku ja "kantaisä" saattaa olla suomalainen ja jonkun karjalaisen suku onkin alkujaan Pohjanmaalta tai Savosta jne.

Ja
toisaalta nimiä ja paikannimiä on myös "suomennettu", sekä otettu tai annettu suomalainen nimi.

Esim. Taasianjoki virtaa Salpausselältä edelleen samannimisenä, rannikolla Ruotsinpyhtäällä sen nimi kirjoitettiin välillä Tessjö ja nykyisin Tesjoki- muodossa.
Ja
Strömforsin ruukki on 30-v sodan ansioista kenr. Jakob Duvallille
lahjoitetussa laajassa Petjärven kylässä, 5 taloa 1600-luv. alussa -
Abborrenforsin kohdalla.
Meren rannalla on Lill-abborrenfors, mutta yleensä koskissa ovat hyppineet lohet - eivät ahvenet. Kyse on ilmeisesti kirjausmuodosta.
Lill-Abborrenforsin nimenä on myös Savukoski - Rökfors, ilmeisesti huurusi sulana talvellakin.

Kuningas Maunu Eerikinpoika myönsi 1347 Turun piispa Hemming´lle verovapauden Ahvenkosken (-koskien) kalastukselle. Lohipatoja on rakennettu Kymijoen suiston koskiin myöhemminkin, Tsaarin "kalamaja"
Langinkoskella lienee kuuluisin.
(Valamon luostari sai ((Kotkan)) Langinkosken kalastusoikeudet vuokraten ne edelleen, sekä käräjöi lohista, luostari voitti oikeudessa.)

Tietoja haettaessa on käytettävä kaikkia em. kirjoitusmuotoja.

Veikko Palvo