http://www.northvegr.org/zoega/h335.php
reista (-sta, -str), v. to bend (rare).
reisting, f. bending, twisting.
reista (-sta, -str), v. to bend (rare).
reisting, f. bending, twisting.
Sopii kysyä. Rinnastuu ruotsin vristas 'sno sig', vristna 'vrida sig; börja att surna'ekyto kirjoitti:Muinais-islannissa näköjään 'reista' tarkoittaa taipumista. Taipuminen voisi aiheuttaa koneen tai muun mekanismin reistailua. Onkohan muinais-islannin sanalla 'reista' ja nyky-suomen sanalla 'reistailla' jotain tekemistä keskenään?
http://www.northvegr.org/zoega/h335.php
reista (-sta, -str), v. to bend (rare).
reisting, f. bending, twisting.
Entäs muinaisskandinaavisissa lainoissa? Tuolta muinais-islannin sanakirjasta löytyy muitakin sanoja, joissa suomalainen ja muinais-islantilainen sana vaikuttavat olevan lähempänä toisiaan kuin suomalainen ja ruotsalainen sana.Jouppe kirjoitti:
Molemmat selitykset eivät voi olla oikeita. -ei- on sen verran harvinainen ruotslaisissa lainoissa,
tai pussia tarkoittava sana 'púss', joka ruotsissa on påse:rakki, m. (1) dog; (2) naut., parrel.
Sieltä löytyy myös sana 'rata', joka tarkoittaa matkustamista:púss, m. small bag, = pungr.
Voisikohan sillä olla jotain tekemistä suomen sanan 'rata' kanssa? Rataahan käytetään matkustamiseen. Italiassa käsittääkseni on tietä tarkoittava sana 'strada', joka on vähän samantapainen. Ruotsin sana 'rada' (= laittaa riviin) tosin voisi ehkä selittää suomen radan, sillä ainakin junaradassa pistetään ratapölkkyjä riviin.rata (að), v. (1) to travel, roam; r.
Ruotsissa *ai > äi > ei > e: oli aika nopea prosessi, joitakin satoja vuosia lähinnä viikinkiaikaa ja sen jälkeen. Siksi lainoissa on useimmin -ai- tai -ie-. Norjassa, Islannissa ja suomenruotsalaisissa murteissa prosessi pysähtyi -ei-:hin ja kun tämä diftongi todetaan, kuten sanassa reistata, todennäköisin lainalähde on suomenruotsalainen murre ellei laina osu aivan sinne 1100/1200-luvun tienoille, jolloin myös ruotsinruotsi on mahdollinen. Laina länsiskandinaavista on vähemmän todennäköinen areaalisista syistä ja yleensä tällainen oletus ei mitenkään parantaisi etymologiaa, kuten näemme myös seuraavasta:ekyto kirjoitti:Entäs muinaisskandinaavisissa lainoissa? Tuolta muinais-islannin sanakirjasta löytyy muitakin sanoja, joissa suomalainen ja muinais-islantilainen sana vaikuttavat olevan lähempänä toisiaan kuin suomalainen ja ruotsalainen sana.Jouppe kirjoitti: Molemmat selitykset eivät voi olla oikeita. -ei- on sen verran harvinainen ruotslaisissa lainoissa,
Tämä on kysymys vain sijamuodosta, sana on aivan sama: muinaisruotsi/-islanti rakke nominatiivi ja rakka obliikkisija. Suomi on lainannut tässä tapauksessa nominatiivin.ekyto kirjoitti: Esimerkiksi koiraa (rakkia) tarkoittava muinais-islannin sana on 'rakki', kun ruotsissa se on 'racka':
rakki, m. (1) dog; (2) naut., parrel.
Suomi on lainannut svealaismurteesta, jossa myöhäiskeskiajan tavupidennys on tapahtunut konsonantin kohdalla. Kirjaruotsiin on vakiintunut göötalaismuoto, jossa vokaali on pidentynyt. Suomenruotsalaismurteissa kumpikaan ei ole pidentynyt.ekyto kirjoitti: tai pussia tarkoittava sana 'púss', joka ruotsissa on påse:
púss, m. small bag, = pungr.
Originaali on sana *trad(a), joka on sukua sanoille träda 'astua' ja tråd 'lanka'.ekyto kirjoitti: Sieltä löytyy myös sana 'rata', joka tarkoittaa matkustamista:Voisikohan sillä olla jotain tekemistä suomen sanan 'rata' kanssa? Rataahan käytetään matkustamiseen. Italiassa käsittääkseni on tietä tarkoittava sana 'strada', joka on vähän samantapainen. Ruotsin sana 'rada' (= laittaa riviin) tosin voisi ehkä selittää suomen radan, sillä ainakin junaradassa pistetään ratapölkkyjä riviin.rata (að), v. (1) to travel, roam; r.
Minusta ei pitäisi rajoittua areaalisesti liian suppealle alueelle. Ovathan ihmiset muuttaneet ja matkustaneet pitkiä matkoja ennenkin. Kuten allaolevasta kartasta näkyy, Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa yleisen Y-haploryhmän I1 frekvenssi ulottuu vahvana Keski-Ruotsin läpi Norjaan:Jouppe kirjoitti:Laina länsiskandinaavista on vähemmän todennäköinen areaalisista syistä ja yleensä tällainen oletus ei mitenkään parantaisi etymologiaa, kuten näemme myös seuraavasta:
Jämtlannin murteen taas sanotaan muistuttavan Norjan Tröndelagin murretta:Något som var för mig helt obekant var att det i Finland skulle finnas jamska! De flesta som bor i Sverige känner väl till att det finns finländare som talar svenska. Vad jag inte visste om var att de vi kallar finlandssvenskar i Österbotten hade samma språksituation som den vi har här i Jamtland! Svenska är det officiella språket, men på landsbygden talar man en urgammal dialekt. Jag fick höra den när jag var i Esse för några år sedan och hörde Håkan Backmans mor tala. Jag tyckte det lät som isländska! Senare fick jag låna en akademisk avhandling från 1891 om Gamlakarlebymålet* av Georg Hannus i Jakobstad som var vänlig nog att låta mig kopiera den.
Vari ligger likheten mellan österbottniskan och jamskan?
(Följande exempel är hämtade ur avhandlingen om Gamlakarlebymålet av K.J Hagfors*)
1) de fornnordiska diftongerna ei au och öy.
För diftongen ei har vi exemplen ein, bein, deil, reim, dreiv m fl. För diftongen au har vi exemplen maur, gauk, dauv, snau m fl. (myra, gök, döv, kal) För diftongen öy har vi exemplen röyk, blöyt, stöyt, löys.
2) österbottniskan har förkortning av orden som vi har i jamskan; lösa blir löys. Men vi har lööys med dubbelbetoning. Hur det är i österbottniskan framgår inte av uppteckningarna.
3) där svenskan har -rd som i hård, gård, bord, jord, har österbottniskan och jamskan hål, gål, bol, jol!
4) österbottniskan har samma förmjukning av k som vi har i exemplen; myttse, vatsen och nättsen!! Det gäller de östliga socknarna av Jamtland kring Revsund. I centrala jamskan och norskan uttalas de mykje, vakjen, näkkjen. (mycket, vaken, naken)
Slutligen finns det typord som är lika med jamskan, som fejen (glad), völ (vårda sig om ), frass (fres - hankatt), och så orden ströyd (= strypa, tillsnöra ngt) och köyes (tsöjes = göra försök att kräkas) som jag trodde var unika för jamskan!
Ingen kan inbilla mig att denna likhet mellan jamskan och östebottniskan skulle ha kunnat uppstå efter en svensk kolonisation på 1100-talet eller senare! Då var exempelvis diftongerna ute ur svenskan. Österbotten måste ha fått sin 'norsktalande' befolkning senast under vikingatiden, eller snarare före vikingatiden. Förmodligen redan på folkvandringstiden.
Nuo piirteet, jotka yhdistävät tröndskin ja jämtlannin keskenään eivät kaikki esiinny österbottenissa. Ja ne jotka yhdistävät österbottenin jämtlantiin eivät kaikki ole norjalaistyyppisiä.ekyto kirjoitti:Minusta ei pitäisi rajoittua areaalisesti liian suppealle alueelle. Ovathan ihmiset muuttaneet ja matkustaneet pitkiä matkoja ennenkin. Kuten allaolevasta kartasta [poistettu lainauksesta kts ylempänä] näkyy, Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa yleisen Y-haploryhmän I1 frekvenssi ulottuu vahvana Keski-Ruotsin läpi Norjaan:Jouppe kirjoitti:Laina länsiskandinaavista on vähemmän todennäköinen areaalisista syistä ja yleensä tällainen oletus ei mitenkään parantaisi etymologiaa, kuten näemme myös seuraavasta:
Etelä-Pohjanmaan maaseudulla puhutun murteen sanotaan muistuttavan Jämtlannin murretta ja muinais-norjaa:
http://web.telia.com/~u63501054/Austerbottn.html
Jämtlannin murteen taas sanotaan muistuttavan Norjan Tröndelagin murretta:
http://www.sprakrad.no/Trykksaker/Spraa ... roendersk/
Arkeologian mukaan Norrlanti ja Tröndelag kuuluivat samaan kulttuuripiiriin rautakaudella. Myös E-Pohjanmaan ja Satakunnan löydöissä on samankaltaisuuksia näiden alueiden kanssa.
Tai ehkä Loviisan lähettyville jääneet norjalaisvarjaagit. Kyllä norjalaisetkin käsittääkseni idäntietä kulkivat. Tai ainakin saagojen mukaan kävivät Gardarikessä (Novgorod). Esimerkiksi Olavi Pyhän kerrotaan olleen maanpaossa Gardarikessä ja palanneen Helsinglannin ja Jämtlannin kautta Tröndelagiin. Yritän kaivella näitä mahdollisia norjalaiskytköksiä, koska teettämissäni DNA-tutkimuksissa norjalaiset ovat olleet minua lähempänä kuin ruotsalaiset sekä Y-DNA:n että autosomaalisen DNA:n osalta, ja sille olisi kiva saada selitys.Jouppe kirjoitti: Aidosti "norjalaisin" piirre meidän murteissa on varmaankin alkuperäisesti hv- -alkuisten sanojen ääntyminen kv- -alkuisina hvad~kva 'mitä' ja hvit-~kvit- 'valkoinen'. Mutta se ääntämys löytyykin sitten Etelä-Pohjanmaan lisäksi myös Loviisan lähipitäjistä, eli senkin pirteen alkutekijä lienee puhdas arkaismi.
Onhan kaikki tällainen mielikuvitusta kutkuttavaa ja mikäpä ei, kun nämä tapahtumat joka tapauksessa ovat historian alkuhämärissä.ekyto kirjoitti:Tai ehkä Loviisan lähettyville jääneet norjalaisvarjaagit. Kyllä norjalaisetkin käsittääkseni idäntietä kulkivat. Tai ainakin saagojen mukaan kävivät Gardarikessä (Novgorod). Esimerkiksi Olavi Pyhän kerrotaan olleen maanpaossa Gardarikessä ja palanneen Helsinglannin ja Jämtlannin kautta Tröndelagiin. Yritän kaivella näitä mahdollisia norjalaiskytköksiä, koska teettämissäni DNA-tutkimuksissa norjalaiset ovat olleet minua lähempänä kuin ruotsalaiset sekä Y-DNA:n että autosomaalisen DNA:n osalta, ja sille olisi kiva saada selitys.Jouppe kirjoitti: Aidosti "norjalaisin" piirre meidän murteissa on varmaankin alkuperäisesti hv- -alkuisten sanojen ääntyminen kv- -alkuisina hvad~kva 'mitä' ja hvit-~kvit- 'valkoinen'. Mutta se ääntämys löytyykin sitten Etelä-Pohjanmaan lisäksi myös Loviisan lähipitäjistä, eli senkin pirteen alkutekijä lienee puhdas arkaismi.
Tanskalaishypoteesi on ollut esillä myös Hakoisten linnan yhteydessä:Jouppe kirjoitti:
Olisihan se jännää myös ajatella että tanskalaiset asuttivat Sipoon ja Porvoon kun valtasivat Viron. Noissa murteissa kun g- ja k- ovat ääntyneet kovina myös etuvokaalin edessä ja likvidan jälkeen. Mutta tässäkin taitavat ajoitukset falskata, kyse on vain (tylsästi) arkaismista. Ylimääräisiä oletuksia voi aina esittää, mutta niitä ei tarvita datan selitämiseen.
Arkelogian keskeisena työmenetelmänä on ollut ja on yhä vertailu. Suurin osa esineellisen varhaiskulttuurinme ajoituksista perustuu juuri vertailemalla suoritettuun ajoitukseen. Tutkiessaan Hakoisten linnavuoren historiaa J. Ailio löysi esikuvan Tanskasta, Bornholmin saarella sijaitsevan Lilleborgin vuorilinnasta. Samoin myöhemmin Knut Drake tutkiessaan Hämeen linnan rakennushistoriaa löysi vertailevaa aineistoa juuri Baltiasta ja yleensä Itämeren eteläosista. On siis mahdollista, että tuo vuonna 1259 hävitetty Lilleborgin linna olisi ollut esikuvana Hakoisten linnan rakentamiselle[1].
Aikaisemmin useat tutkijat ovat kuitenkin tuoneet esille mahdollisuuden, että Hakoisten linnaan voisi liittyä tanskalaisten tekemän käännytystyön vaikutteita. Tätä näkemystä on tuettu myös runsaalla tanskalaiseen kristilliseen perinteeseen liittyvillä seikoilla Kanta-Hämeen ja etenkin Janakkalan alueella[2]. Alueella esiintyneitä pyhän Laurentiuksen ja Olain kulttia on pidetty ei-ruotsalaisena. Varmaa ei ole sekään, että Birger-jaarli olisi koskaan tehnyt ristiretkeä Hämeeseen ja siten perustanut mitään linnaa alueelle. Kuitenkin tanskalaisten osuus on vain yksi hypoteesi tässä Hakoisten linnavuoren tuntemattomassa suuressa menneisyydessä. 1990-luvulla ja 2000-luvulla julkaistussa kirjallisuudessa Suomen varhaiskeskiaikaan liittyviä "tanskalaishypoteeseja" ei ole juurikaan pidetty esillä. 1200-lukuun liittyvien kirjallisten lähteiden ja arkeologisten tutkimusten vähäisyys kuitenkin jättää tilaa monenlaisille tulkinnoille ja spekulaatioille.
Karttahan on Wiikin kirjoitelman sivulta 116. Sen vieressä on samantyyppiseen geneettiseen frekvenssiin perustuva kartta samaisesta haploryhmä I1a:sta, Kittlesin tutkimuksen mukaan, ja tilanne näyttääkin vähän toiselta. Näistä kahdesta kartasta Wiik valitsee sitten täysin perustelematta tuon sinun lainaamasi kartan, ja alkaa vedellä sille nuolia kuvaamaan geenianomalian mahdollisia leviämissuuntia. Jos hän olisi valinnut tuon Kittlesin kartan, nuolet kulkisivat eri tavoin, jos niitä ensinkään voisi piirtää:ekyto kirjoitti:Minusta ei pitäisi rajoittua areaalisesti liian suppealle alueelle. Ovathan ihmiset muuttaneet ja matkustaneet pitkiä matkoja ennenkin. Kuten allaolevasta kartasta näkyy, Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa yleisen Y-haploryhmän I1 frekvenssi ulottuu vahvana Keski-Ruotsin läpi Norjaan:
http://www.wiik.fi/kalevi/Suomenmiehet.pdf
Sivuilla 127-153 Wiik sitten erittelee eri aikaisia kyseisen haploryhmän muunnoksia ja piirtelee populaation prosentuaalisia osuuksia Suomen kartalle ja piirteleepä vielä eri värisiä kehiä niiden ympärillekin. Sivujen 140 ja 151 (vasemmanpuoleinen) kartta ovat ainoita, joissa otos on yli 30, eli tilastollisesti mielekäs. Muissa kartoissa otos on pääsääntöisesti alle 20, monissa tapauksissa 3, 4 tai 5. Sellaiset prosenttiluvut eivät kerro yhtikäs mitään mistään.Wiik s. 117 kirjoitti:Myös kartan ’I1a Kittles harm 8’ mukaan haploryhmä I1a on yleisempi Länsi- kuin Itä-Suomessa. Sen mukaan maassa on kolme maksimialuetta: a) Etelä-Karjala ja Uudenmaan rannikko, b) Etelä-Pohjanmaa ja c) koko Pohjois-Suomi.
Olethan tehnyt/teettänyt sukututkimuksen omasta suvustasi? Kirkonkirjoista selviävät historiallisen ajan muutot voivat selittää monta juttua.ekyto kirjoitti:Yritän kaivella näitä mahdollisia norjalaiskytköksiä, koska teettämissäni DNA-tutkimuksissa norjalaiset ovat olleet minua lähempänä kuin ruotsalaiset sekä Y-DNA:n että autosomaalisen DNA:n osalta, ja sille olisi kiva saada selitys.
Kittlessin tulokset ovat vuodelta 1998. Genetiikka on mennyt viimeisen 10 vuoden aikana paljon eteenpäin. Ylläoleva kartta perustuu alle 2 vuoden takaisiin tuloksiin.ile kirjoitti: Karttahan on Wiikin kirjoitelman sivulta 116. Sen vieressä on samantyyppiseen geneettiseen frekvenssiin perustuva kartta samaisesta haploryhmä I1a:sta, Kittlesin tutkimuksen mukaan, ja tilanne näyttääkin vähän toiselta.
Eiköstä. Minun omilla DNA-testeilläni ei ole mitään tekemistä Wiikin tai Lappalaisen tutkimusten kanssa, vaan ne on tehty kaupallisesti toimivissa amerikkalaisissa laboratorioissa.ile kirjoitti: Odotetaan nyt vaikka siihen asti, että näissä tutkimuksissa on tutkittu enemmän kun muutama sata suomalaista sieltä täältä, jolloin yksittäisten hapoloryhmien alatyyppien otoksissa päästään tilastollisesti merkittäviin lukuarvoihin. Jookosta?
Ja odotetaan, että väestöhistorioitsijat yhdessä geneetikkojen kanssa palauttavat nykyiset geneettiset tiedot agraarisuomen pitäjiin (jos niin voidaan tehdä), ja katsotaan sitten, mistä nämä Suomen pitäjien miehet on tehty. Jookosta?
Wiikin ahkerasti lainaama Lappalainen työryhmineen toki toteaa, että Itä- ja Länsi-Suomen geneettiset erot ovat silmiinpistävän merkittäviä, ja kertovat populaatioiden siirtymisestä tai siirtymättömyydestä. Se on kuitenkin eri asia kuin että Etelä-Pohjanmaalle ja Satakuntaan olisi tullut asukkaita juuri Norjasta.
Olen tehnyt. 1700-luvulta asti ei ole löytynyt kuin Pohjalaisia, Pirkanmaalaisia ja Satakuntalaisia.Olethan tehnyt/teettänyt sukututkimuksen omasta suvustasi? Kirkonkirjoista selviävät historiallisen ajan muutot voivat selittää monta juttua.
Itä- ja Länsi-Suomi eroavat antropologisesti suunnilleen saman rajalinjan jakamana kuin Y-haploryhmien osalta. Coonin 1930-luvulla tekemien antropologisten tutkimusten East Baltic -tyyppi on yleinen sunnilleen samoilla alueilla Länsi-Suomessa ja Keski-Skandinaviassa kuin Y-haploryhmä I1. Hänen Neo-Danubian (Ladogan+Danubian) tyyppinsä taas on yleinen Itä-Suomessa, kuten Y-haploryhmä N1.Jouko Heyno kirjoitti:Esimerkiksi alan tunnetuin tutkija, prof Sajantila, on päätynyt tulokseen, että suomalaiset ovat indoeurooppalaisia, jotka ovat omaksuneet saamelaisten kielen. Kun Sajantila esitteli tutkimustaan Helsingissä Vanhojen luiden yhdistyksen tilaisuudessa taannoin, otin asian esiin. Seuraus oli syvä ja kattava paheksunta. Sajantila ei huomioinut lainkaan antropologien tutkimuksia,