EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

Tapaus Wolf Biermann ja kulttuuritaistolaiset vuonna 1976

Lasten- ja nuortenkirjailija Anna Amnell on kirjoittanut blogissaan tästä tapauksesta ( http://blogisisko2.blogspot.com/2006/08 ... uonna.html ).
Amnell on nostanut tämän tapauksen esille ilmentymänä vahvasti kommunistisesta kulttuuri-ilmapiiristä, joka sai hänet lähtemään täältä Kanadaan.

Biermannin puolestapuhujia ei tainnut tuolloin löytyä pahemmin porvaripuolueistakaan.


"Tapaus Wolf Biermann ja Suomi vuonna 1976

Nuori kommunisti Wolf Biermann muutti lännestä Itä-Saksaan vuonna 1953. Hän alkoi opiskella ja perusti teatterin. Sen toiminta kuitenkin kiellettiin. Biermann oli 11 viimeistä DDR:n vuottaan julkaisukiellossa ja lopulta hänet karkotettiin maasta.

Vuonna 2001 Wolf Biermannia juhlittiin Berliinissä. Wolf Biermann -juhlan yhteydessä pidetyissä keskusteluissa oltiin sitä mieltä, että

"Biermannin tapaus oli alku pakkovallan päättymiselle. Itäsaksalaiset intellektuellit olivat karkotuksen jälkeen ensimmäisen kerran protestoineet valtiota vastaan.

Stasin arkistoista paljastui, että Biermannia oli vuosien varrella seurannut noin 400 urkkijaa."

Sitten yhteys Suomeen.

"Stasin arkistoista on löytynyt myös Saksan demokraattisen tasavallan hallitukselle 26. marraskuuta 1976 lähetetty solidaarisuussähke. Siinä pahoitellaan Wolf Biermannin antautumista kapitalismin palvelukseen. "Allekirjoittajina ovat Kaj Chydenius, Kaisa Korhonen, Marja-Leena Mikkola, Pekka Milonoff, Eero Ojanen, Aulikki Oksanen, Agit Prop, Kom-teatteri ja Sven-Olof Westerlund." [Lihavointi lehden]

Markku Laitinen "Suomalaiset uskoivat kohtalonyhteyteen. Stasille kerrottiin kaikki." Apu 34, 25.8. 2006.

Samassa lehdessä kerrotaan myös suomalaisesta Päällystakki-nimisestä lähteestä ja siitä, miten KGB suojeli kommunisteja määräämällä, että heitä ei saanut värvätä vakoojiksi tai lähteiksi.

Tämä aihe liittyy blogini kohtaan "muistelee". Tämä on se Suomi, josta muutimme Kanadaan.

Ja tässä on sähke suomeksi. Se oli vaikeaa löytää, joten laitoin sen tänne talteen.

"Suomen taiteilijoiden ryhmä tukee DDR:ää sen karkotettua laulaja Wolf Biermannin
Me suomalaiset taiteilijat olemme jo vuosia seuranneet DDR:n vireää ja monipuolista kulttuurielämää – se on antanut tärkeitä vaikutteita myös omalle henkilökohtaiselle luomistyöllemme.

Olemme voineet todeta, miten sosialismi voi tarjota taiteilijalle todellisen vapauden toteuttaa lahjakkuudellaan kansansa parhaita pyrkimyksiä työväenluokan ja sen puolueen tukemana.

Siksi emme voi ymmärtää Wolf Biermannin käyttäytymistä Saksan Liittotasavallassa – maassa missä työläisiä ajetaan tuhansittain työpaikoiltaan, missä virkakielloin, monenlaisin sensuuri- ja vainotoimin painostetaan kaikkia edistyksellisiä ihmisiä, muun muassa taiteilijoita ja kulttuurityöntekijöitä. Tällä näyttämöllä Wolf Biermann esiintyy sosialismin saavutuksia vastaan, solvaa DDR:n työläisiä ja koko kansainvälistä työväenliikettä.

Tulos on jo selkeästi nähtävissä – antikommunismin kiihkeä hyökkäys, hyökkäys sosialististen maiden rauhanpolitiikkaa ja koko jännityksen lievenemiskehitystä vastaan.

Tilanteessa, jossa DDR:n kansainvälinen arvovalta on nopeasti kohonnut, jossa yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys näkyy konkreettisesti ja kiistämättömästi muun muassa kansalaisten elintasossa, turvautuvat antikommunistiset voimat mielellään tällaisiinkin keinoihin – käyttävät hyväkseen myös yksityisen runoilijan sosialisminvastaisia kannanottoja.

Siksi me suomalaiset taiteilijat ihmettelemme Wolf Biermannin käytöstä, ihmettelemme kuinka hän voi myydä taiteensa kansainvälisen suurpääoman markkinoille, kun jokaista meistä kipeästi tarvitaan yhteisessä rintamassa imperialismia ja poliittista taantumusta vastaan.

Helsingissä 25. 11. 1976

Kaj Chydenius, säveltäjä,
Kaisa Korhonen, ohjaaja,
Marja-Leena Mikkola, kirjailija,
Pekka Milonoff, ohjaaja,
Eero Ojanen, säveltäjä,
Aulikki Oksanen, kirjailija,
Sven-Olof Westerlund, graafikko,
Agit Propin kvartetti,
KOM-teatteri"


Tiedonantaja 26.11.1976 "

Avatar
Jouko Heyno
Viestit: 842
Liittynyt: 30.11.05 10:26

Ise tuota aikaa elänneenä kysyn sinulta: Mikä olisi ollut vaihtoehto? Tällä en suinkaan puolustele tuota kirjelmää, toisaalta en myöskään sitä tuomitse. Kysynpähän vaan, että kun moititaan 60- ja 70-luvun politiikkaa, pitäisi voida eittää, mitä muuta (perustellusti) olisi voitu tehdä. Pelkkä jäkätys on - no, vain jäkätystä.

Toni Selkala
Viestit: 159
Liittynyt: 15.04.07 13:28

Vaihtoehto olisi ollut pidättäytyminen toimista, onhan myös omissio missio. Kukaan ei taitelijoita lie pakottanut mokomaa kirjoitusta kirjoittamaan vaan he ovat tehneet sen omasta tahdostaan. Politiikka on myös tuolloin ollut vapaaehtoista ja sen harjoittaminen julkisesti jokaisen yksilön itsensä päätettävissä. Siksi kaikki ranskalaiset opiskelijat eivät osallistuneet aktiivisesti vuoden 1968 mielenosoituksiin tai kaikki yhdysvaltalaiset eivät vaatineet kaduilla rauhaa Vietnamiin. Valinta on siis yksilöllä eikä politiikka vaan yksinomaan yksilöiden omat poliittiset ajatukset ovat toimineet pontimena kirjeen kirjoittamiselle. On päätöntä väittää, että kaikki suomalaiset olisi pakotettu ajattelemaan, että sosialismi on ainoa tie totuuteen ja tasa-arvoon. Siten en saata uskoa, että Moskovasta tai Berliinistä olisi Suomeen vartavasten taitelijoille tullut ukaasi, että moinen kirjelmä pitää kirjoittaa ja osoittaa tuki proletariaatille. Voisikohan vaikka olla, että oli kovasti muodikasta tukea kommunismia, ja siten valinta oli turhamaisuuden ilmaisu, ei niinkään osoitus reaalipoliittisesta pakosta?

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

Avatar
Jouko Heyno
Viestit: 842
Liittynyt: 30.11.05 10:26

Toni Selkälä kirjoitti:Vaihtoehto olisi ollut pidättäytyminen toimista, onhan myös omissio missio. Kukaan ei taitelijoita lie pakottanut mokomaa kirjoitusta kirjoittamaan vaan he ovat tehneet sen omasta tahdostaan. Politiikka on myös tuolloin ollut vapaaehtoista ja sen harjoittaminen julkisesti jokaisen yksilön itsensä päätettävissä. Siksi kaikki ranskalaiset opiskelijat eivät osallistuneet aktiivisesti vuoden 1968 mielenosoituksiin tai kaikki yhdysvaltalaiset eivät vaatineet kaduilla rauhaa Vietnamiin. Valinta on siis yksilöllä eikä politiikka vaan yksinomaan yksilöiden omat poliittiset ajatukset ovat toimineet pontimena kirjeen kirjoittamiselle. On päätöntä väittää, että kaikki suomalaiset olisi pakotettu ajattelemaan, että sosialismi on ainoa tie totuuteen ja tasa-arvoon. Siten en saata uskoa, että Moskovasta tai Berliinistä olisi Suomeen vartavasten taitelijoille tullut ukaasi, että moinen kirjelmä pitää kirjoittaa ja osoittaa tuki proletariaatille. Voisikohan vaikka olla, että oli kovasti muodikasta tukea kommunismia, ja siten valinta oli turhamaisuuden ilmaisu, ei niinkään osoitus reaalipoliittisesta pakosta?

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä
Näin tietysti olisi, jos kyse olisi yksittäisestä tapauksesta. Mutta kuten varmaan ymmärrät, en tarkoittanut sitä, vaan tuota yleistä asennoitumista. Se, että Ranskasssa kulttuuri-ilmapiiri oli toinen, johtui Ranskan toisenlaisesta asemasta. Ja kukaan ei kait väitäkään, että "kaikki suomalaiset olisi pakotettu" johonkin, Olet oikeassa, päätöntähän moinen on. Vaalituloksistahan se näkyi. Kyse on enemmänkini siitä, mihin virallinen Suomi oli enemmän tai vähemmän pakotettu.

Politiikassa taas "muodikasta" ja "reaalipoliittista pakkoa" ei voi erottaa - varsinkaan "taiteilijayhteisössä", jonka elanto ja rahoitus oli ja on lähes täysin riippuvainen julkisesta vallasta. Mitään erillistä "ukaasia" ei siis tarvittu, koska ilmapiiri oli jo "muodikkaasti ja reaalipoliittisesti" luotu. Sen lauluja laulaa, jonka leipää syö. Suomessakin. Siksi kysynkin, kuten jo edellä, mikä olisi ollut vaihtoehto, siis reaalisesti, tuolloiselle kulttuuri-ilmapiirille?

EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

Toni Selkälä puhui tuossa mielestäni asiaa eli tässä tapauksessa selkeä vaihtoehto olisi ollut pidättäytyminen ottamasta kantaa asiaan. Jos rohkeutta ja kriittistä itsenäistä ajattelua olisi riittänyt - eikä olisi pelätty valtaapitävien suosion menettämistä - olisi maamme silloisen kulttuuri-ilmapiirin vastaisesti kritisoida DDR:n rajoituksia taiteen sananvapaudelle ja taiteilijoille asetettuja julkaisukieltoja, kotiaresteja, tarkkailua ja vangitsemisia, jotka johtivat myös itsemurhiin.

Jouko Heynolle: en ymmärrä mitä tarkoitat tässä "jäkätyksellä". Halusin nostaa esille maamme kylmän sodan historista omasta mielestäni moraalisesti kyseenalaisen kannanoton tähän Biermannin tapaukseen ja herättää keskustelua aiheesta osana yhä maassamme kesken olevaa suomettumiskeskustelua.

Heyno kysyy mikä olisi ollut vaihtoehto tuolloiselle kulttuuri-ilmapiirille. Mielestäni aitoon puolueettomuuteen olisi kuulunut myös aatteista riippumaton kulttuurielämä ts. siten että mikään poliittinen aate ei olisi saanut niin suurta jalansijaa ja hallitsevaa asemaa kulttuurielämässä kuin mitä kommunismi sai.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Myös vastareaktio syntyi

Kannattaa muistaa, että juuri tuollaiset teot herättivät myös vastareaktion: "tuohon en voi yhtyä". Stalinistit irtautuivat omaksi porukakseen.

Bierman-jupakan lisäksi muistuu mieleen 70-luvulta:
- suhtautuminen Salaman romaaniin Siinä näkijä, missä tekijä
- Luis Corvalanin vaihtaminen Vladimir Bukovskiin
- Solzhehnitsynin karkotus
- Matti Rossin ilmianto
- Tshekkoslovakian miehityksen hyväkyminen jälkikäteen

Ja eihän kukaan järkevä ihminen voinut pitää esim. Mustan Volgan kirjoituksista Ylioppilaslehdessä.

Avatar
Jouko Heyno
Viestit: 842
Liittynyt: 30.11.05 10:26

EsaH kirjoitti:Toni Selkälä puhui tuossa mielestäni asiaa eli tässä tapauksessa selkeä vaihtoehto olisi ollut pidättäytyminen ottamasta kantaa asiaan. Jos rohkeutta ja kriittistä itsenäistä ajattelua olisi riittänyt - eikä olisi pelätty valtaapitävien suosion menettämistä - olisi maamme silloisen kulttuuri-ilmapiirin vastaisesti kritisoida DDR:n rajoituksia taiteen sananvapaudelle ja taiteilijoille asetettuja julkaisukieltoja, kotiaresteja, tarkkailua ja vangitsemisia, jotka johtivat myös itsemurhiin.

Jouko Heynolle: en ymmärrä mitä tarkoitat tässä "jäkätyksellä". Halusin nostaa esille maamme kylmän sodan historista omasta mielestäni moraalisesti kyseenalaisen kannanoton tähän Biermannin tapaukseen ja herättää keskustelua aiheesta osana yhä maassamme kesken olevaa suomettumiskeskustelua.

Heyno kysyy mikä olisi ollut vaihtoehto tuolloiselle kulttuuri-ilmapiirille. Mielestäni aitoon puolueettomuuteen olisi kuulunut myös aatteista riippumaton kulttuurielämä ts. siten että mikään poliittinen aate ei olisi saanut niin suurta jalansijaa ja hallitsevaa asemaa kulttuurielämässä kuin mitä kommunismi sai.
Emma-Liisa tuossa ehkä vastasikin: On yleinen näköharha nykyisessä "suomettumistutkimuksessa", että Suomi todella olisi ollut "rähmällään": Jos näin olisi ollut, vasemmisto toki oolisi saanut vallankumouksensa. Vaan ei saanut. Kannattaa muistaa, että koko "suomettuminen", "Finlandizierung", on F-J Straussin Saksan sisäpolitiikkaa varten luoma termi. Samalla kannattaa musitaa, että samainen Strauss oli nuorena vakaumuksellinen natsi.

Nykyinen "suomettumiskeskustelu" perustuukin pitkälti (ja selvä paralleeli on juuri noissa taistolaisissa) "länteen" suuntautuvaan rähmälläänoloon, jossa halutaan olla "paavillisempia kuin paavi itse". Kun Itä-Euroopan sosialistimaat pesevät pyykkiään, täytyy meidänkin löytää pestävää edes jostain. Muutoinhan me olisimme hoitaneet asiamme paremmin kuin muut, ja sehän ei sovi suomalaiseen itseruoskinnan ja tuhkanviskomisen perinteeseen.

IHorsti
Viestit: 13
Liittynyt: 24.02.08 20:20
Paikkakunta: Helsinki

Niin, siis kuka tuo Susi Olutmies (=Wolf Biermann) sitten oli. Miksi itä-saksaiset karkottivat hänet? Mitä hän oli tehmyt? Maanpetturuudestaanko hänet karkotettin - vai ?

Vai mitä tämä keskustelu koskee?

EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

Jouko Heyno kirjoitti:Emma-Liisa tuossa ehkä vastasikin: On yleinen näköharha nykyisessä "suomettumistutkimuksessa", että Suomi todella olisi ollut "rähmällään": Jos näin olisi ollut, vasemmisto toki oolisi saanut vallankumouksensa. Vaan ei saanut. Kannattaa muistaa, että koko "suomettuminen", "Finlandizierung", on F-J Straussin Saksan sisäpolitiikkaa varten luoma termi. Samalla kannattaa musitaa, että samainen Strauss oli nuorena vakaumuksellinen natsi.

Nykyinen "suomettumiskeskustelu" perustuukin pitkälti (ja selvä paralleeli on juuri noissa taistolaisissa) "länteen" suuntautuvaan rähmälläänoloon, jossa halutaan olla "paavillisempia kuin paavi itse". Kun Itä-Euroopan sosialistimaat pesevät pyykkiään, täytyy meidänkin löytää pestävää edes jostain. Muutoinhan me olisimme hoitaneet asiamme paremmin kuin muut, ja sehän ei sovi suomalaiseen itseruoskinnan ja tuhkanviskomisen perinteeseen.
F-J Strauss saattoi olla keskeinen luoja suomettumisen termille, mutta ei hän yksin ollut mikään ilmiön keksijä. Käsitehän luotiin alunperin jo 1950-luvulla Itävallassa. Muissakin maissa - niin lännessä kuin itäblokissa - varmasti tarkkailtiin Suomen tukalaa asemaa ja taipumisastetta Neuvostoliiton kyljessä.

Jouko Heynolla on romanttisempi - ja ehkä enemmän kansallismielisempi - käsitys suomettumisesta selviytymisstrategiana kylmässä sodassa kuin itselläni. Kieltämättä Suomi kuului kylmän sodan selviäjiin. Mutta mielestäni se ei tarkoita, etteikö voisi keskustella kriittiseen sävyyn Neuvostoliiton ja kommunismin vahvasta vaikutusvallasta maassamme. Kulttuurielämän vahva vasemmistolaistuminenkin oli oire tästä. Ehkä radikaalivasemmiston enemmistö ei edes haikaillut niin innokkaasti vallankumousta, kun Kekkosen hallitessa ja itsesensuurin sekä radikaalin kulttuurielämän kukkiessa olot muuttuivat muutenkin heidän mielestään suotuisaan suuntaan. Ja tietenkin hyvinvointivaltiota rakennettiin samaan aikaan.

Kyse ei ole "itseruoskinnasta tai tuhkanviskonnasta" tai siitä että pitäisi jotenkin seurata muiden, kylmässä sodassa erilaisissa asemissa olleiden maiden esimerkkiä "pyykinpesussa", vaan kriittisestä Suomen selvitymisstrategian tarkastelusta.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Strauss

Straussin käsite Finnlandization koettiin vääräksi sikäli, että hän käytti sitä varoittaakseen, miten Länsi-Saksakin voisi vapaaehtoisesti liukua NL:n vaikutuspiiriin. Hän ei siis lainkaan ottanut huomioon sitä, että Suomi oli Jaltassa "annettiin" NL:n vaikutuspiiriin. lähti sodan jälkeen nollapisteestä mutta onnistui solmimaan taloudelliset siteet länteen ja samaten länsimainen dominanssi säilyi kulttuurielämässä. Eli monessa suhteessa Suomi nimenomaan laajensi vaikutusaluettaan. Toki NL:lla oli vahva vaikutus Suomen sisäpolitiikkaan, Kekkosen aikana jopa enemmän kuin Paasikiven aikana vbuoden 1948 jälkeen.

Ja sitten oi tietysti se, mistä Max Jakobson on kirjoittanut: kun sodan kokenut sukupolvi puhui ystävyydestä tai vaikeni tietyistä asioista, kaikki kuitenkin tiesivät "totuuden", sitä ei tarvinnut sanoa. Mutta sitten kasvoi uusi sukupolvi, josta osa (se kunnianhimoisin) otti liturgian tosissaan eikä ollut koskaan kokenut muuta aikaa.

Sinänsä ei pidä ihmetellä kommunistien tekoja, nehän olivat ihan luonnollisia heille, vaan sitä että esim. Ilkka Kanerva omaksui "anti-imperialistisen" retoriikan ja uskon NL:n voimaan. Kuitenkin maan taloudelliset ongelmat olivat 70-luvulla ilmiselvät. Erityisen silmiinpistävää oli, että se ei pysynyt lännen tahdissa tietotekniikassa.
Viimeksi muokannut Emma-Liisa, 05.06.08 09:56. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Baltic Star

Bierman tosiaan on minusta huono aihe, se jakoi selvästi stalinistit ja muut.
Sen sijaan parempi olisi tutkia esim. Baltic Staria eli balttien mielenosoitusta.
Verkosta löytyi Matti Vanhasen kirjoitus Suomenmaassa 30.07.1985:

"Baltic Star

Television uutisissa Baltic Star:n Suomeen tuomien mielenosoittajien varapuheenjohtaja perusteli mielenosoitustaan. Hän sanoi mielenosoituksella annettavan tukea Viron, Liettuan ja Latvian vapaustaistelulle ja että he puolustavat myös suomalaista veljeskansaa. En ole huomannut, että Suomesta olisi pyydetty näiden matkalaisten tukea itsellemme minkäänlaisissa asioissa.

Suomen lain ja poliittisien johtajien avaruutta osoitti se, että tämä provokatoorinen mielenosoitus saatiin Suomessa järjestää. Arvelen jokaisen tv-uutisten katsojan ymmärtäneen mielenosoittajien tarkoitusperät ja asettaneen ne omaan sarjaansa.

Mielenosoituksen suomalaisena järjestäjänä ja luvan hakijana toimi eräs SMP:n kunnallisvaalilistoilta valittu kunnanvaltuutettu. SMP:n edustajat sanoutuivat tästä henkilöstä erilleen ja selittivät hänen olevan puolueen ulkopuolisen. Vaalien jälkeen kyllä kai tämänkin "sitoutumattoman" äänet ja valtuustopaikka laskettiin SMP:lle annetuksi äänestäjien tueksi.

Mielenosoittajien teemoista ja asenteista paistoi paitsi välinpitämättömyys sodan jälkeisen Euroopan todellisuudelle niin myös halu muuttaa Neuvostoliitossa vallitsevaa järjestelmää. Kumpikaan teemoista ei sovi suomalaiseen poliittiseen linjaan. Eräs ETYK-prosessin kulmakivistä on sodanjälkeisen tilanteen tunnustaminen. Toinen Suomen linjaan liittyvä erityispiirre on se, että me emme lausu mielipidettämme meihin ystävällisissä väleissä olevien muiden maiden sisäisistä asioista.

En tiedä olisivatko mielenosoitusluvan hakijat olleet yhtä lailla innokkaita jos laivalastillinen eri Neuvostotasavaltojen kommunisteja olisi tullut tänne ja muihin Pohjoismaihin antamaan tukea Pohjoismaiden "vapauttamiselle".

Monet Suomessakin veljeskansojemme asioista huolta kantavat näkevät aiheensa huoleen Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmässä. Minusta paljon parempaa veljeskansojen yhteistyötä on esimerkiksi se työ, jota sadat kielen tutkijat tekevät parhaillaan Komin Neuvostotasavallassa suomalais-ugrilaisten kielten parissa. Myös Tallinnan valtava laulufestivaali osoitti juuri, että Neuvostovirossa vallitsee voimakas kansallinen kulttuuri. Eikä veljeskansojen monituhatvuotisessa historiassa kapitalismin ja sosialismin välinen ero ole merkitsevä.

Minua harmitti, että joku tanskalainen ns. pakolainen tuli tänne sanomaan, että hän puolustaa suomalaista veljeskansaansa ja samaan hengenvetoon puhuu jostakin taistelusta Neuvostoliiton sisällä. Kaiken lisäksi he järjestivät laittoman mielenosoituksen Neuvostoliiton lähetystön vieressä.

Muistan, kun rikollista mainetta saanut herra Roosna pakeni kotimaastaan. Muistaakseni neuvostoliittolaiset lähteet mainitsivat kyseessä olevan huliganismiin ja pikkurikoksiin taipuvaisen henkilön. Pohjolassa hänen pakonsa nähtiin poliittisena mielenosoituksena. Nyt hän ryösti Suomessa ja sanoi tarkoituksenaan olevan auttaa muita "pakolaisia".

Nyt nämä pakolaiset, jotka pääosin ovat toisen ja kolmannen polven amerikkalaisia, sanoivat tulevansa tukemaan suomalaisia. Olisi ollut parempi, että olisivat jääneet tulematta.

Aivan oma lukuunsa on se, että parituhatta helsinkiläistä antoi tukensa provokaatiolle osallistumalla mielenosoituskokoukseen."

Tästä näkyy, että Suomen nuoren eliitin tai siihen pyrkivien sanavarastosta olivat kadonneet sellaiset sanat ja käsitteet kuin "vapaus", "ihmisoikeudet" ja "kansojen itsemääräämisoikeus". Ja ilmeisesti ne eivät ole vieläkään palanneet.

EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

Re: Baltic Star

Emma-Liisa kirjoitti:Bierman tosiaan on minusta huono aihe, se jakoi selvästi stalinistit ja muut.
Sen sijaan parempi olisi tutkia esim. Baltic Staria eli balttien mielenosoitusta.
Verkosta löytyi Matti Vanhasen kirjoitus Suomenmaassa 30.07.1985

Ei välttämättä huono aihe suomettumisen kannalta, vaikka kyseessä onkin pitkälti kommunistien kannanotoista tapaukseen. Kuten totesin, kyseessä on kuvaava esimerkki 1970-luvun punertavasta kulttuuri-ilmapiiristä, jota UKK ja muu poliittinen eliitti kannattivat keskeisesti ulkopoliittisista syistä. USA:n ja lännen ihmisoikeusrikkomuksia sen sijaan sai ruotia julkisuudessa paljon vapaammin.

Sama pätee muiden puolueiden edustajiin. 1970-luvulla oli poliittinen itsemurha nostaa tapetille Nl:n tai muun itäblokin ihmisoikeuskysymyksiä.

Tapaus Baltic Star osoittaa Vanhasen vankkaa tukea UKK:n ulko- ja sisäpoliittiselle perinteelle, johon kuului itsesensuuri Nl:n suuntaan. Käsittääkseni Vanhanen pitää poliittisena esikuvanaan Kekkosta vieläkin.

Baltian suhteen ylivarovaiselta presidentti Koivistolta olisi myös voinut tuolloin odottaa vastaavanlaista kannanottoa.
Viimeksi muokannut EsaH, 05.06.08 14:04. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Baltic Star

EsaH kirjoitti: Löytyikö joiltakin ns. enemmistöläiskommunisteilta julkista ymmärrystä Biermannia kohtaan?
Tuota en muista, mutta ainakin SKDL:n sosialisteilla oli. Heidät nykyisin syyttä leimataan stalinisteiksi. vaikka he käsittelivät NL:n historiaa avoimemmin muin useimmat porvarit.

Ja joka tapauksessa SKP:n jakohan alkoi suhtautumisesta Tshekkoslovakian miehitykseen.
EsaH kirjoitti: Tapaus Baltic Star osoittaa Vanhasen vankkaa tukea UKK:n ulko- ja sisäpoliittiselle perinteelle, johon kuului itsesensuuri Nl:n suuntaan. Käsittääkseni Vanhanen pitää poliittisena esikuvanaan Kekkosta vieläkin.

Baltian suhteen ylivarovaiselta presidentti Koivistolta olisi myös voinut tuolloin odottaa vastaavanlaista kannanottoa.
Totta sinänsä, Koivisto oli ennen kaikkea Gorban kaveri, ja näki asiat muutenkin vallanpitäjien näkökulmasta.

Se mikä minua kiinnostaa on (kielenkäytön lisäksi) on että Vanhanen ei ollenkaan muistanut että ETYKiin kuului "kolmas kori" eli ihmisoikeudet. Termi koettiin vain USA:n propagandana (näin esim. Matti Kurjensaari 70-luvulla vähätteli Amnestyä). Puhumattakaan että ihan normaalia oikeutta mielenosoitukseen pidetään jotenkin epäilyttävänä. Paljonko niitä oli järjestetty esim. Vietnamin hyväksi?

Vanhanen on tässä vain esimerkkinä, koska Baltic Stariin mielenosoittajiin muistaakseni useimmat suhtautuivat epäluuloisesti (toisin kuin Biermaniin). Kekkosen kielto katkaista yhteydet emigranttijärjestöihin oli purrut, niihin suhtauduttiin vähintään epäluuloisesti, eikä media edes yrittänyt parantaa tilannetta. Eikä ihme, kun Suomen medissa ei tuolloin juuri ollut asiantuntemusta Baltian tilanteesta.

Lopuksi, se ettei Vanhanen näe mitään ongelmaa osallistumisessa Pekingin olympialaisten avajaisiin, osoittaa että Suomessa henkinen ilmasto yhä eroaa Länsi-Euroopasta. On näköjään kokonaan unohtunut, että myös Suomi aikoinaan vetosi muiden maiden tukeen - ja myös sitä sai mm. kulttuurihenkilöiden adressin muodossa.

EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

Re: Baltic Star

Emma-Liisa kirjoitti:
Tuota en muista, mutta ainakin SKDL:n sosialisteilla oli. Heidät nykyisin syyttä leimataan stalinisteiksi. vaikka he käsittelivät NL:n historiaa avoimemmin muin useimmat porvarit.

Ja joka tapauksessa SKP:n jakohan alkoi suhtautumisesta Tshekkoslovakian miehitykseen.
Kyllä, olen hyvin tietoinen maltillisempien kommunistien kriittisistäkin arvioista koskien Neuvostoliiton politiikkaa tai Prahan vuoden 1968 tapahtumia. Esim. muistaaakseni Outi Ojala on jälkeenpäin vedonnut tähän avoimuuteen puolustaakseen itseään ja tovereitaan stalinismisyytöksiltä. Löytyi varmasti myös joitakin harvoja radikaalikommunistejakin, jotka olivat kriittisiä Nl:n ihmisoikeusrikkomuksista. Ja porvaripuolueiden edustajat olivat hyvin usein hiljaa tai noudattivat Suomen/Kekkosen julkista kantaa Nl:n ja itäleirin rikoksien suhteen.

Tämä monien maltillisempien enemmistöläisten kriittisyys ja avoimuus ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että he ajoivat sosialistista Suomea - tai väkivallatonta siirtymistä sosialisimmin/kommunismiin - ja yhä tiiviimpää suhdetta Neuvostoliittoon ja loittonemista länsimaailmasta. Eikä sitä, että he kritisoivat ylivoimaisesti enemmän vihollista eli kapitalistista länttä.

Emma-Liisa kirjoitti: Totta sinänsä, Koivisto oli ennen kaikkea Gorban kaveri, ja näki asiat muutenkin vallanpitäjien näkökulmasta.

Se mikä minua kiinnostaa on (kielenkäytön lisäksi) on että Vanhanen ei ollenkaan muistanut että ETYKiin kuului "kolmas kori" eli ihmisoikeudet. Termi koettiin vain USA:n propagandana (näin esim. Matti Kurjensaari 70-luvulla vähätteli Amnestyä). Puhumattakaan että ihan normaalia oikeutta mielenosoitukseen pidetään jotenkin epäilyttävänä. Paljonko niitä oli järjestetty esim. Vietnamin hyväksi?

Vanhanen on tässä vain esimerkkinä, koska Baltic Stariin mielenosoittajiin muistaakseni useimmat suhtautuivat epäluuloisesti (toisin kuin Biermaniin). Kekkosen kielto katkaista yhteydet emigranttijärjestöihin oli purrut, niihin suhtauduttiin vähintään epäluuloisesti, eikä media edes yrittänyt parantaa tilannetta. Eikä ihme, kun Suomen medissa ei tuolloin juuri ollut asiantuntemusta Baltian tilanteesta.

Lopuksi, se ettei Vanhanen näe mitään ongelmaa osallistumisessa Pekingin olympialaisten avajaisiin, osoittaa että Suomessa henkinen ilmasto yhä eroaa Länsi-Euroopasta. On näköjään kokonaan unohtunut, että myös Suomi aikoinaan vetosi muiden maiden tukeen - ja myös sitä sai mm. kulttuurihenkilöiden adressin muodossa.
Hyvä nosto poliittisesta historiasta tämä Baltic Star-tapaus, Emma-Liisa. Vuonna 1985 Neuvostoliiton hymistely - mukaanlukien idänkauppa - ohitti vapauden ja ihmisoikeudet. Nyt Kiinan tapauksessa talous ohittaa samat arvot, kuten Vanhasen ja Häkämiehen suhtautumisesta Kiinaan voimme nähdä. Myös presidentti Halonen on ollut Kiinan ja Tiibetin suhteen todella vaisu.

oboy
Viestit: 28
Liittynyt: 02.12.07 16:09

Re: Baltic Star

EsaH kirjoitti: Esim. muistaaakseni Outi Ojala on jälkeenpäin vedonnut tähän avoimuuteen puolustaakseen itseään ja tovereitaan stalinismisyytöksiltä. Löytyi varmasti myös joitakin harvoja radikaalikommunistejakin, jotka olivat kriittisiä Nl:n ihmisoikeusrikkomuksista. Ja porvaripuolueiden edustajat olivat hyvin usein hiljaa tai noudattivat Suomen/Kekkosen julkista kantaa Nl:n ja itäleirin rikoksien suhteen.
Tästä tulikin mieleen että stalinistithan juuri kritisoivat Neuvostoliittoa varsin ahkerasti sen ihmisoikeus rikoksista ja muusta politiikasta. Ainakin Marxilais-Leniniläisten ryhmien punakaarti lehdestä olen lukenut varsin laajaa "Neuvostovastaista" materiaalia. Ihan mielenkiinnosta missä maltilliset kommunistit julkaisivat neuvostoliittoa arvostelevaa materiaaliaan. Oma käsitykseni on että nimen omaan stalinistit olivat kovimpia Neuvostoliiton kritisoijia ja heidän punakaarti lehtensä oli yksi harvoja Suomessa ilmestyviä lehtiä jossa käsiteltiin varsin avoimesti Neuvostoliiton tilannetta
Tämä monien maltillisempien enemmistöläisten kriittisyys ja avoimuus ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että he ajoivat sosialistista Suomea - tai väkivallatonta siirtymistä sosialisimmin/kommunismiin - ja yhä tiiviimpää suhdetta Neuvostoliittoon ja loittonemista länsimaailmasta. Eikä sitä, että he kritisoivat ylivoimaisesti enemmän vihollista eli kapitalistista länttä.
Ja tämä on jotenkin paha asia ? Kyllä ihmisillä saa/on saanut olla ihan mitkä mielipiteet tahansa Neuvostoliitosta ja Suomen suhteesta siihen. Miten tälläinen asia liittyy historian keskusteluun?

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”