J.P.Roos kirjoitti:Mutta on toinen kysymys että niillä "tuomitaan" mitään mihinkään. Jos Flynn efekti on todellinen (ja jos se nousee niin kuin Turusen lähteet väittävät), se merkitsee sitä, että Afrikka tulee jälkijunassa mutta nousee pian tasolle josta Suomikin on ponnistanut.
Tämä siis merkitsee sitä, että ihmisen mitattavissa oleva, siis reaalinen älykkyys ei ole yksin omaan perinnöllistä. Tälle Lynn ja Vanhanen tekevät pienen myönytyksen artikkelissaan, sivulla 6, jossa he antavat mahdollisuuden kansallisen BKT:n vähäiselle vaikutukselle väestön älykkyysosamäärään (...should probably be supplemented by the postulation of a small positive feedback in which national per capita income has some impact on the population's IQ). Heidän keskeisin väitteensä on kuitenkin, että kyseessä ovat perinnölliset erot, ja tuo "feedback" on korkeintaan vähäistä. Roos näkyy olevan tässä eri mieltä Lynnin ja Vanhasen kanssa.
Roos toteaa toisaalla tässä keskustelussa myös, että se älykkyys kasvaa edelleen. Mikäli kyseessä olisi perinnöllisen älykkyyden kasvu, tämä olisi peräti merkillistä, sillä ainakaan minä en ole keksinyt mitään mekanismia, jolla älykäämmät ihmiset lisääntyisivät tyhmempiä tehokkaammin. Kuten tunnettua, muuta keinoa geneettisen ominaisuuden lisääntymiselle populaatiossa ei ole. Miten siis perinnöllinen älykkyys voi nykymaailmassa lisääntyä?
J.P.Roos kirjoitti:Tämä on erittäin järkeenkäypää ja osoittaa ennen kaikkea sitä että ympäristön ja perimän välillä on interaktio, mutta se ei ole lineaarinen.
Tässä Roos on jo paremmin sopusoinnussa sen kanssa, mitä perinnöllisyystieteilijät ovat selittäneet jo vuosikymmeniä: geenit antavat raameja, joiden puitteissa yksilön ympäristö (ja kai hänen omat ratkaisunsa) voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta yksilön ominaisuuksiin. Näin siis vaikkapa yksilöstä, jolla on loistavat musikaalisuusgeenit, mutta joka elää yhteisössä, joka jostain syystä paheksuu syvästi kaikkea laulua ja soittoa, ei järin musikaalista tule. Älykkyyden kohdalla Lynn ja Vanhanen jättävät tämän lähes kokonaan huomiotta ja painottavat nimen omaan mitattavissa olevan, siis reaalisen, toteutuneen älykkyyden perinnöllisyyttä. Mahdollinen geneettinen, realisoimaton potentiaali jää huomiotta. Ja sen mittaaminenhan olisikin aika vaikeaa, eikö totta? Tuo vuorovaikutus tuntuisi myös selittävän sen Flynnin efektin aika kauniisti, samoin sen Yhdysvaltain mustien kasvavan ÄÖ:n. Tähän sopisi myös se aiemmin näkemäni älykkyystestien kritiikki, jossa todettiin, että nämä testit luotiin aikanaan mittaamaan juuri koulumenestystä, ja siten myös pärjäämistä kirjallisessa, teknispainotteisessa kulttuurissa. Näin ollen vaikkapa juuri Jukolan veljeksistä ainoastaan Eero olisi pärjännyt edes jotenkin älykkyystestissä, kun taas kaikkien veljesten jälkeläiset pärjäävät nykyään varsin mainiosti, samoilla geeneillä.
