Emma-Liisa kirjoitti:Ciccio kirjoitti:
Lisätään vielä SN-kustantamon Suomi miehittäjänä, Helge Seppälä
Ja
ollaan taas jälkisuomettuneella linjalla.
Ei, se että joku on kommunisti, sinänsä todista että hänen tietonsa ovat vääriä. Joka tällaiselta pohjalta lähtee, käyttäytyy aivan samoin kuin vastustajansa.
Kun Ciccion mainitsema linkki ei toiminut ei Ciccion omalaatuista väitettä voinut tammikuussa tarkistaa ja aivan oikein, kun löysin oikean Wikipedian artkkelin ilmeni että Ciccion hurja väite siitä että Seppälä olisi ”työläiskirjalija” joka täyttää Raul Palmgrenin tohtorinväitöskirjassa mainitut työläiskirjailijan kriteerit on ilmeistä puutaheinää. Ks.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6l% ... rjallisuus
Olen jo aiemmin tällä oppinut, että Ciccion esittämien linkkien takana voi olla aivan mitä tahansa, usein sellaistakin, joka puhuu suoraan vastaan Ciccion esitystä, joten en ottanut mitään kantaa vaan tarkistin nyt vasta. Helge Seppälä ei varmaankaan ole Pamgrenin esityksessä mainitusti 1) kasvanut työläisolosuhteissa, jotka olisivat luoneet hänen luokka-alkuperänsä ja sosiaalisen asemansa. Seppälällä on 2) voimakkaasti (tai vähintäänkin) oikeistolainen poliittinen näkemys, ei suinkaan vasemmistolaista. Seppälä toimi tietääkseni Sotakorkeakoulun opettajana sotien jälkeen. Onko sitä pidettävä Palmgrenin mainitsemana 3) tehnyt elämänsä aikana ruumiillista tai ainakin siihen verrattavaa palkkatyötä? Vai onkohan Seppälä ollut vaikkapa metsätöissä nuorena poikana? Se kohta mikä täyttyy on että varmaan Seppälän 4) yhteiskunnalliset opinnot ovat myöhemmin kehittäneet hänen sosiaalista vaikutuskenttäänsä ja kriittistä yhteiskunnallista tietoisuuttaan. Seppälän (ääri?)oikeistolainen perusnäkemys ilmenee ehkä parhaiten hänen "Asemasodasta Katkeraan Rauhaan" (1992), jossa käsitellään myös aivan lähihistoriaa. Mitä tuoreempaan tapahtumaan tullaan, Seppälän omat poliittiset näkermykset murtaautuvat läpi kun niitä ei niinkään havaitse vanhemmissa tapauksissa. Tietysti se, jolla on Ciccion asenne, pitää niitä kommunistisina niiden tutkimustulosten vuoksi, jotka Seppälä esittelee. Ciccion esiinloihtimaa mielikuvaa, että Suomessa olisi olemassa vuonna 1924 syntynyt eversti (tai upseeri ylipäätään) joka ei olisi oikeistolainen vaan "työläiskirjailija" on harhaa juuri kuten arvata saattaa. - No, se Ciccion arvostelukyvystä. Nykyisin 84-vuotias everstiluutnantti evp. Helge Seppälä, varmaan suivaantuisi Ciccion solvauksista. Seppälä varmaankin vastaisi samalla mitalla ja nimittelisi Cicciota stalinistiksi tai maolaiseksi Venäjän saappaannuolijaksi.
Seppälän tutkimukset, jotka joka tapauksessa ovat ainakin muodollisesti korkeatasoisia (esim. teoksessa ”Suomi miehittäjänä” (SN-kirjat, 1989) on 164 sivua ja liki 500 (tarkka luku 499) alaviitettä, kun taas teoksessa ”Suomi hyökkääjänä” (WSOY 1984) vastaavat luvut ovat 260 / 623. Täyspainoista tieteellistä tutkimusta siis, jota Ciccio, kuten havaitaan, kritisoi voimakkasti teoksen ”Suomi miehittäjänä” kustantajan nimen perusteella, koska Ciccio, kuten hän on itse ilmoittanut, epäilee kustantajaa venäläiseksi. Sitä, onko kustantaja venäläinen, ei Ciccio ole päässyt selvyyteen vaan tämä kyseli sitä täällä Agricolassa jossain viestissään. Mutta Cicciolla riittää pelkkä haiskahduskin Venäjältä. Sitä, onko ”Suomi hyökkääjänä” luotettava tämän kirjan kustantajan ollessa puolestaan WSOY ei Ciccio mainitse. Liioin ei Ciccio mainitse miten suhtautua Seppälän ”Talvisodan Venäläinen Ruletti” (RT-paino, 1992). Kaiken kaikkiaan Seppälä on kirjoittanut 12 eri kirjaa ja tutkimusta, jotka on julkaistu aikavälillä 1969-2004. Kun ensimmäinen ja ainoa SN-kirjoilla kustannettu on 1989 julkaistu yhdeksäs, tuleekin tenkka på eteen – tulivatko Seppälän aiemmat 8 kirjaa kun tämä yhdeksäs kustannettiin 1991 SN-kirjoissa retroaktiivisesti venäläiseksi propagandaksi ja epäilyttäviksi?
Useimmat kirjakriitikot muodostavat käsityksensä teoksen sisällön perustella eivätkä arvioi teosta arvostelijan kustantajaan kohdistuvien poliittisten epäilyjensä perusteella. Arvelenkin että tosiasiassa Ciccio arvioi, että ne tutkimustulokset, joihin Seppälä päätyy teoksessa ”Suomi hyökkääjänä” ovat epämieluisia – ei ole kivaa kun on myönnettävä, että Suomi hyökkäsi yhdessä (tai rinnalla, whatever, take your choice) natsi-Saksan kanssa NL:oon 1941. En usko että Ciccio on lukenut edes koko teosta, tai ei ainakaan, jos on lukenut, ymmärtänyt lukemaansa. Sinänsä Seppälän tutkimustulokset ovat aivan samoja kuin ne joihin Mauno Jokipii päätyy tosin huomattavan paljon yksityiskohtaisemmassa ”Jatkosodan synty” teoksessa. Kumpikaan näistä ei nimittäin sorru toistamaan sotaikaista virallista liturgiaa, että Suomi muka ”joutui” sotaan ja sitä ei Ciccion maailmankuva kestä (koska aggressiivisuus on kielteinen ominaisuus), ergo, Suomi ei saanut olla hyökkäjä, koska Suomi ei saanut olla hyökkäjä Suomi ei voinut olla hyökkääjä eikä Suomi siis ollut hyökkääjä vaan Neuvostoliitto jota myös SN-kirjojen epäilyttävyys tukee!. Onhan Ciccio täällä ilmaissut kauhistuksennsa sitä, että Seppälä on ilmoittanut tutkivansa k a i k k i lähteet, (harvennus Ciccion), eikä siis valikoi lähteitään [sic!] vaan pyrkii peräti totuuden selvillesaamiseen. Seppälä onkin ottanut tutkimuksensa tunnuslauseeksi Suomi miehittäjänä-teokseen Dag Hammarskjöld-sitaatin: ”Meillä ei ole varaa unohtaa yhtäkään kokemusta, ei katkerintakaan”.
Suomi miehittäjänä siis käsittelee nimensä mukaisesti – ja varsin yksityiskohtaisesti – suomalaisten toimintaa Suomen miehittäessä Itäkarjalaa. Minulle – joka en tuntenut entuudestaan asiaa juuri lainkaan – olivat kertomukset ja selvitykset esim. väestön jakamisesta keskitysleireillä kansallisiin ja epäkansallisiin uusina mielenkintoisia ja jossain määrin vastenmielisiä. Samoin olivat runsaahkoon kuvamateriaalin otetut kuvat keskitysleireiltä, mutta ihan samanlaisia kuin muut kuvat keskitysleireiltä – piikkilankaaitaa, pelästyneitä likaisi räsyisiä lapsenkasvoja – kun on nähnyt yhden kuvan keskitysleiristä on nähnyt kaikki.
Perustiedoista pääse kohtuuhyvin perille jo kirja alkuosasta. Seppälän esitys on niin täynnä numerotietoa (taulukoita ym) että luin loppuosan teoksesta vaan selaamalla. Seppälä on tehnyt todella töitä kirjoittaessaan kirjan. Seppälä oli nuorena upseerina itse miehittäjiä – ehkä niitä kokemuksia on työstetty. Kirjassa raportoidaan esim. kuolleisuusluvut vuosineljänneksittäin 1942, kuolinsyyt prosentteina kokonaismäärästä jne. Ellei ole entuudestaan runsaasti vertailutietoa nämä numerotiedot jäävät merkityksettömiksi. Mutta jos on kiinnostunut aihepiiristä muista syistä niin kannattava ostos tuo on. Tuskin on saatavissa muualta kuin antikvariaateista enää, mutta googlaamalla voi ainakin näistä löytyä. Paitsi ehkä SN-kirjoista.
Seppälän esitykset ovat rauhallisia ja pohdiskelevia. Lukiessa tulee mieleen että Seppälä varmaan polttele piippua kirjoittaessaan. Mitään ylilyöntejä ei huomaa. Hänen lähdemateriaalissaan on runsaasti venäläisiä lähteitä, joten hänellä täytyy olla erinomainen venäjän kielen taito, kultaakin arvokkaampi etu.
Perustiedoista pääse kohtuuhyvin perille jo kirja alkuosasta. Seppälän esitys on niin täynnä numerotietoa (taulukoita ym. tilastoja) että luin loppuosan teoksesta vaan selaamalla. Seppälä on tehnyt todella töitä kirjoittaessaan kirjan. Seppälä oli nuorena upseerina itse miehittäjiä – ehkä niitä kokemuksia on työstetty. Kirjassa raportoidaan esim. kuolleisuusluvut vuosineljänneksittäin 1942, kuolinsyyt prosentteina kokonaismäärästä jne. Ellei ole entuudestaan runsaasti vertailutietoa nämä numerotiedot jäävät merkityksettömiksi. Mutta jos on kiinnostunut aihepiiristä muista syistä niin kannattava ostos tuo on. Tuskin on saatavissa muualta kuin antikvariaateista enää, mutta googlaamalla voi ainakin näistä löytyä. Paitsi ehkä SN-kirjoista.
Terv.
//Heikki Jansson