Eipä ollenkaan, sehän on koko sodan ydinkysymys: kun Kuusisen hallitus oli perustettu, kyse ei (enää) ollut jostain maa-alueesta, vaan koko Suomen kohtalosta, siis ensinnäkin demokraattisesta järjestelmästä mutta myös ihan fyysisesti suomalaisten kohtalosta.Heikki Jansson kirjoitti: Joka tapauksessa on todettava, että kysymys oliko talvisota puolustussota, on banaalia triviaa.
Jos Stalin olisi heti julistanut, että hän haluaa vain ne maa-alueet, joita neuvotteluissa saanut, koko sota olisi ollut ihan toisenlainen.
Eihän tässä ole kyse siitä, mikä on yleisesti oikeuttua, vaan ainoastaan sitä mitä tuon ajan suomalaiset (ja toisaalta neukut mutta heillä ei ollut isompaa mahdollisuutta valita) pitivät oikeutettuna. Kas silloisten suomalaisten mielestä oikeus oli tärkeä asia ja olivathan he nähneet sen toteutuvan, kun Suomi itsenäistyi.Kolmas kysymys, oliko talvisota oikeutettu, on epämääräinen (koska kukaan ei pysty sanomaan mikä on oikeutettua, mikä ei) eikä siihen kykene kukaan vastaamaan.
Vilho Harlen ja Sami Moision kirjassa Missä on Suomi? Kansallisen identiteettipolitiikan historia ja geopolitiikka (Vastapaino 2000) on kiintoisa teoria siitä, että kyse oli Suomen pitkäaikaisesta identiteettiprojektista:
"Ei niinkään itse sota kuin tuon Neuvostoliiton neuvottelutarjouksen hyväksyminen oli voimakas uhka kansalliselle identiteettiprojektille. Jopa Paasikivi totesi (Toimintani Moskovassa ja Suomesa 1939-1941): "Sivistyksellisesti, yhteiskunnallisesti, historiallisesti sekä yleensä kansamme ihanteiden ja maailmankatsomuksen, 'elämäntyylin', kaiken sen suhteen mikä Suomen kansalle ja sen yksityisille jäsenille tekee elämän elämisen arvoiseksi, me emme kuulu itään vaan Pohjolaan...Me kuulumme Pohjoismaihin ja Pohjolan kansoihin. Kysymys on, miten saamme asiat menemään niin, että pääsemme siihen piiriin, emmekä jää tänne. Se on meidän politiikkamme ydinkysymys...Sillä tämä Neuvostoliitto on kerta kaikkiaan toinen maailma, joka ei sovi meille...Vuosisatojen historia on kerta kaikkiaan vetänyt rajan, jonka ylittäminen tietäisi meille tuhoa."
Harle ja Moisio jatkavat, että "mikä tahansa kompromissi olisi merkinnyt Suomen asemoitumista Neuvostoliiton leiriin" ja siten pois "samastumisesta Ruotsiin, Pohjolaan, Skandinaviaan, Länsi-Eurooppaan ja yleensä länteen".
Vaikka sota oli riski, siinä oli Harlen ja Moision mukaan mahdollisuus tavoitella mielettömän arvokasta voittopottia eli kansallisen identiteetin vahvistumista. Ja niinhän siinä tosiaan kävi, että yhä vielä Suomen kansallinen identiteetti rakentuu suuressa määrin talvisodan ja kesän 1944 torjuntavoittojen perustalle.