Jaakko Häkkinen kirjoitti:Professori, assyriologi Simo Parpola on hiljattain pitänyt Suomessa ja ulkomailla esitelmiä, joissa hän on ilmoittanut kannattavansa näkemystä, että sumeri on sukua uralilaisille kielille, oikeastaan suorastaan uralilaisen kielikunnan jäsen.
Olen nyt käynyt huolellisesti läpi poimintoja Simo Parpolan uralilais-sumerilaisista sanarinnastuksista:
http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Sumeri.pdf
Testitulos on negatiivinen: kriittistä vertailumenetelmää seuraten esitetyn aineiston perusteella ei voida osoittaa sumerin kuuluvan uralilaiseen kielikuntaan tai olevan edes kaukaisempaa sukua uralilaisille kielille.
Mielenkiintoinen kirjoitus, joka mielestäni osoittaa melkoista epävarmuutta kielitieteessä. Sanavalinnoilla
"eikä liittyne mitenkään" (ehkä liittyy kuitenkin),
"eikä sillä ole uskottavia vastineita" (kirjoittaja ei itse usko?),
"eivät näyttäisi kuuluvan" (sokea määrittää värit?),
"pitäisi olettaa" (miksi ehdollisuus?),
"lainautumista ei voitane sulkea pois" (ehkä voidaan, ehkä ei),
"lienee äänteellisesti" (lienee tai ei liene). Ollaan siis melkoisen epävarmoja. Mainoksen sanoin "uralilainen/PIE/germaani/sumeri vai miten se nyt oli".
Noista naapuruuksista vielä se, että kun suomessa on todettu PIE-lainasanoja, on tästä päätelty, että SU ja PIE ovat olleet naapureita, mutta ei kai voi todistella toisin päin sanomalla, koska PIE ja SU ovat olleet naapureita, sanat ovat lainoja. Mielestäni ollaan kehäpäätelmässä syvällä.
Vielä yksi maallikolle näkyvä kummallisuus on, että SU kielet sijoitetaan Uralille yhden (1 kpl) sanan perusteella eli sen sembramännyn siementä kuvaavan sanan perusteella. Se on aika pieni määrä. Odotan mielenkiinnolla mitä tuloksia sumerin ja SU-kielten tutkimus tuo tullessaan verrattuna sembramännyn siemenen määrittämään uralilaisuuteen.