Kansalaisuuskokeiden historiaosuudesta

[Annastiina Mäkilä]

Associated Press uutisoi hiljattain, että Saksassa otetaan syyskuun alusta käyttöön kansalaisuuskoe, joka täytyy suorittaa saadakseen maan kansalaisuuden. (Ks. International Herald Tribune: Germany to test aspiring citizens on customs and history, 23.7.2008)

Saksan kansalaisuuskokeesta kerrotaan uutisessa seuraavaa:

The Interior Ministry has presented a catalog of 310 multiple-choice questions for citizenship applicants. Would-be citizens will be presented with 33 of the questions, and will be required to answer 17 correctly.

They range from "how many states does Germany have?" through "what is the name of the current chancellor?" to "what happened on Nov. 9, 1938?" the night on which Jewish homes and businesses were attacked in a Nazi-orchestrated pogrom.

Kokeessa testataan siis muun tietämyksen ohessa hakijan historiantuntemusta. Ideahan ei sinänsä ole mitenkään uusi, eikä Saksa ole yksin kansalaisuuskokeensa kanssa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on jo pitkään täytynyt läpäistä myös historia-aiheisia kysymyksiä sisältävä koe jos havittelee maan kansalaisuutta. Viime vuosina tämäntyyppisistä kokeista on keskusteltu myös monessa Euroopan maassa.

Ottamatta kantaa itse kansalaisuuskokeeseen, minua kiinnoistaisi kuulla muiden mielipiteitä noista kokeiden historiaosioista. Näilläkin foorumeilla on useampaan otteeseen keskusteltu siitä, minkälainen historiantuntemus kuuluu yleissivistykseen yms. Jos ihmisen kansalaisuus riippuu hänen historiantuntemuksestaan on kyseisen maan ensin rankalla kädellä arvotettava omaa historiaansa - mikä on niin tärkeää tietoa menneisyydestä, että ihminen ei ilman sitä pysty yhteiskunnassa elämään. Toisaalta voidaan aina kysyä, mahtaisivatko kansalaisuuskokeita käyttävien maiden syntyperäiset kansalaiset läpäistä kyseisiä kokeita - mutta tuo keskustelu ei ehkä niinkään kuulu historia-aiheiselle foorumille...

Eli, onko joidenkin tiettyjen menneisyyden tapahtumien tunteminen teistä niin tärkeää, että ilman tuota tietoa ei voi yhteiskunnassa elää?

[Emma-Liisa]

onko joidenkin tiettyjen menneisyyden tapahtumien tunteminen teistä niin tärkeää, että ilman tuota tietoa ei voi yhteiskunnassa elää?

Kysymys on hiukan väärin asettettu: elää toki voi, mutta kyse on siitä *miten* elää eli pystyykö uusi kansalainen osallistumaan ja asettamaan nykyisiä asioita yhteyksiinsä. Silloin tarvitaan tietoja, Saksan tapauksessa nykyisen poliittisen järjestelmän lisäksi esim. siitä
- keitä ovat "ossit" ja "wessit"
- miksi vanhemmat ihmiset voivat olla syntyneet alueilla, jotka nyt kuuluvat nykyiseen Puolaan tai Tshekkiin
- miksi kadun nimi on "heinäkuun 20. päivän katu"

[Hannu]

Mutta miten sitten pitäisi testattavan henkilön historiansa osata ja miten sitä tulkita. Onhan historiankäsityksessä ja -tulkinnassa huomattavia eroja eri kulttuureiden välillä.
Sanotaanpa vain ristiretket. Käsitys niistä taitaa olla aika erinlainen musliiimimailmassa kuin tässä kristillisessä lännessä?
Usein näkee, että se miten arabit tulkitsevat historiaa, pidetään täällä lännessä valheellisena ja päinvastoin.
Entä evoluutio-oppi !? Uha!
Kun puhutaan siitä, miten yksilö parhaiten pärjää jossain tietyssä yhteiskunnassa, on selvää, että jakamalla yleisen käsityksen sen historiasta, pärjää parhaiten. Mutta missä on mielipidevapaus, jos sitä ruvetaan testamaan kokeilla ennen esim. kansalaisuuden hyväksyntää?
Mietiskelin vain,

Hannu

[Emma-Liisa]

Eiköhän tässä tehdä asiasta turhan monimutkaista? Tosin ehkä historian ja kultuurin opetus sopii parhaiten kielen opetuksen yhteyteen, jolloin se on laatua "Suomessa yleensä menetellään näin". Esim. Bessonoffin ja Hämäläisen uudessa harjoituskirjassa yliopiston suomen kielen lukijoille on selityksiä milloin käytetään moi-sanaa, miten ostetaan kisoskista postikortteja, miten selitetään esimiehelle myöhästyminen töistä, mitä annetaan palmusunnuntaina ovikelloa soittaville "pikkunoidille" jne kaikenlaista, millä *pääsee alkuun* eikä esim. hämmästeke miksi suomalaiset ovat niin epäkohteliaita (kun monet muiden kansallisuusksien käyttämät kohteliaisuussanat puuttuvat mutta huomaavaisuus vain ilmaistaan eri tavalla) - ja voi sitten pitemälle päästyään havainnoida, että kaikki suomalaiset eivät sanokaan lahjan saadessaan "Ei teidän olisi pitänyt".

Mutta jokin lähtökohta pitää olla. Voihan se olla vaikka keskustelu, jossa selvitetään että ristiretket Palestiinaan, Baltiaan ja Suomet olivat saman asian osia, mutta ne ilmenivät eri tavoin. Saattaapa käydä, että joku Jugoslavian sodan kokenut ymmärtää Suomen sisällissotaa paremmin kuin nykysuomalainen!

Synteesissä 1/2008 on hauska kirjoitus Nousiaisen Vadelmavenepakolaisuudesta, joka käsittelee kieli poskessa suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden eroja - näennäisesti jälkimmäisen hyväksi. Mutta itse asiasta huonosta itsetunnosta ei kärsikään suomalainen juntti, vaan pikemmin Stefan Lindforsin tyylinen "kaikki pitää olla samalla lailla kuin muualla, vasta sitten se on hyvää"-tyyppi.

[Toni Selkala]

Tällaisten tietämystä mittaavien kokeiden merkitys ainakin historian osalta on rahtusen päätön, sillä eihän vastaavaa tietämystä vaadita syntyjäänkään ko. maan kansalaisilta. Lisäksi voidaan kysyä mihin ihmeeseen yhteiskunnassa kukaan tarvitsee tietoa vaikkapa maan kuudennesta kuninkaasta, seitsemännestä sodasta tai kuudennestatoista avaruuslennosta. Sillä tiedänkö milloin esim. talvisota alkoi en tee yhtään mitään sellaista, josta olisi todellista arvoa yhteiskunnassa pärjäämisen kanssa. Epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa ei kyetä korjaamaan luomalla keinotekoisia testejä, jotka pyrkivät luomaan illuusion monokulttuurisesta ja homogeenisesta yhteiskunnasta.

Sen sijaan kielen hallinta ja vaikkapa virastossa asioiminen kyllä tekevät elämäni kovasti paljon helpommaksi. Suomessakin joku voisi vihdoin viimein herätä ministeriössä ja kysyä missä mennään metsään jos ketään ei kiinnosta opettaa maahan muuttaville sen jompaa kumpaa virallisista kielistä. On turhaa paasata historian tuntemuksen merkityksestä ja kulttuurista keskeisinä tekijöinä yhteiskuntaan integroitaessa mikäli tuon historian lukemiseen pitää hallita kieltä, jota nähtävästi kenenkään intresseissä ei ole opettaa. '

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

[tsadilainen]

Lisäksi voidaan kysyä mihin ihmeeseen yhteiskunnassa kukaan tarvitsee tietoa vaikkapa maan kuudennesta kuninkaasta, seitsemännestä sodasta tai kuudennestatoista avaruuslennosta. Sillä tiedänkö milloin esim. talvisota alkoi en tee yhtään mitään sellaista, josta olisi todellista arvoa yhteiskunnassa pärjäämisen kanssa.

Voisiko olla niin, että tällaisten koekysymysten merkitys on diagnostinen? Että kyse ei ole siitä, että olisi tärkeää tietää, milloin Talvisota alkoi, vaan siitä, että henkilö, joka ei tiedä, milloin Talvisota alkoi, ei tunne Suomen historiaa. On mahdollista opetella ulkoa nippelitietoa ymmärtämättä kokonaisuuksista yhtään mitään, mutta ei ole mahdollista oppia kokonaisuuksia oppimatta siinä sivussa myös näitä detaljeja.
Toki voidaan kysyä, miksi tällaista tietoa pitäisi vaatia keneltäkään. Ja kannattaako sitä opettaa koulussa, kun huomattava osa oppilaista nimenomaan opettelee vain vastauksia koekysymyksiin, ja unohtaa ne kokeen jälkeen. Yleissivistävän koulun tuloksia pitäisi mitata pistokokeilla jokunen vuosi koulun päättymisen jälkeen.

[Klaus Lindgren]

Suomessakin joku voisi vihdoin viimein herätä ministeriössä ja kysyä missä mennään metsään jos ketään ei kiinnosta opettaa maahan muuttaville sen jompaa kumpaa virallisista kielistä.

Maahanmuuttajille opetetaan nykyään suomea hyvinkin aktiivisesti, esimerkiksi työvoimatoimisto lähettää heitä suomen kielen kursseille ja maahanmuttajien lapsille järjestetään koulussa omaa suomi toisena kielenä -opetusta.

[Annastiina Mäkilä]

Suomessakin joku voisi vihdoin viimein herätä ministeriössä ja kysyä missä mennään metsään jos ketään ei kiinnosta opettaa maahan muuttaville sen jompaa kumpaa virallisista kielistä.

Maahanmuuttajille opetetaan nykyään suomea hyvinkin aktiivisesti, esimerkiksi työvoimatoimisto lähettää heitä suomen kielen kursseille ja maahanmuttajien lapsille järjestetään koulussa omaa suomi toisena kielenä -opetusta.

Tämä alkaa mennä nyt kovasti asian sivusta eikä sinänsä kuulu historia-aiheiselle foorumille, mutta haluan silti kovasti vastata tähän. On totta, että Suomessa maahanmuuttajille järjestetään kielenopetusta. Kysymys lieneekin siitä, minkä tasoista tämä opetus on. Ja nyt en missään nimessä osoita syyttävää sormea suomea vieraana kielenä opettaviin vaan siihen järjestelmään, jonka tarkoituksena olisi tuota kieltä opettaa. Se, että järjestelmä on olemassa, ei välttämättä tarkoita sitä, että se toimisi.

Mutta ehkä jatkamme keskustelua maahanmuuttajien kielenopetuksesta jollain toisella foorumilla.

Ystävällisin terveisin,
Annastiina