Suomalaisen historiatietämyksen heikkoudet

[Tapio Onnela]

Julkaisin Vesa Vareksen Kanavassa julkaiseman artikkelin myös täällä:
Vares: Älymystö ja historiatietämyksen heikkous

[Antero S]

Sitten on kuitenkin suomalainen erityistilanne, jossa lukevalla yleisöllä ei ole kapasiteettia erottaa kaunokirjallisuutta tieteestä. Se on mahdollistanut sellaisenkin käsittämättömyyden kuin Linnan Pohjantähti-trilogian muuttumisen Kekkoslovakian aikana lähes viralliseksi totuudeksi kansalaissodasta.

Siitä, osaako ”lukeva yleisö” arvioida oikein lukemansa kaunokirjallisuuden, mukaan luien historiallisen romaanin, ei mielestäni kirjailija ole eityisesti vastuussa. Hän vastaa sitä, että kirja on hyvä, sen juoni jännittävä ja että se vastaa lukijan tarpeita. Hän ei vakuuta, että se on totuudenmukainen. Myös SciFi-romaanin tapahtumat voidaan sijoittaa historian tapautumiksi, jolloin ne eivät ole missään yhteydessä todellisuuteen. Sellainen Hanskan peräänkuuluttama itsesensuuri, jossa kaunokirjailijat ovat vastuussa kirjojensa totuudellisuudesta, on mielestäni päin honkkelia. Yleistäen se johtaisi siihen, että kirjailijat eivät syytteiden pelossa uskaltaisi kirjoittaa mitään, kyräilisivät vain.

Sen vuoksi olisi suotavaa, ettei vallitsevaa punaista paradigmaa tietoisesti ruokittaisi vääristelevällä mielikuvien luomisella.

Vääristeleekö Linna tietoisesti? Ruokkiiko Linna tahallaan yleisölleen vääriä tietoja. Vai onko Hanska vain itse eri mieltä Linnan kanssa – ja syyttää sitten Linnaa tahallisesta vääristelystä? Missä kohti Linna esittää vääriä tietoja. Sitä Hanska ei edes pyri selvittämään. Mitä vääriä tietoja? Ei sitäkään.

Onkin niin, että suutari pysyköön lestissään. Kaunokirjailija keskittyy omaan työhönsä, taiteelliseen luomiseen ja tutkija omaan, historialliseen tarkkuuteen ja totuudenmukaiseen. Ilmeisesti Hanska on sen itse huomannut kun hän peräytyy kahteen mainitsemaansa erityiskysymykseen. En ota niihin sen enempää kantaa - nylander on jo vastannut toiseen eikä toiseen saa vastattua ilman äänestystä kaikkien historian tutkijoiden (ja muiden kiinnostuneiden) yhteisössä, mikä on tietysti mahdottomuus. Hanska on vain yhtä mieltä, nylander puolestaan toista. Ei kummankaan mielipide ole lähtökohtaisesti sen oikeampi kuin toisen.

Muuten, Kjell Westö on ihan kelvollinen kirjailija.

Niin on. Siitä olemme yksimielisiä. - Jostain sentään:)

[Emma-Liisa]

Siitä, osaako ”lukeva yleisö” arvioida oikein lukemansa kaunokirjallisuuden, mukaan luien historiallisen romaanin, ei mielestäni kirjailija ole eityisesti vastuussa. Hän vastaa sitä, että kirja on hyvä, sen juoni jännittävä ja että se vastaa lukijan tarpeita. Hän ei vakuuta, että se on totuudenmukainen.

Ei olekaan. Paitsi jos rupeaa haastatteluissa sellaisen vaikutelman antamaan. (Hotakainen onneksi sanoi, ettei hänen romaaninsa ole sosiologinen raportti.)

Samaten jos *arvostelija* esittää romaanin "totuudenmukaisena", niin kai historiantutkija voi sanoa, ettei näin ole.

Sen vuoksi olisi suotavaa, ettei vallitsevaa punaista paradigmaa tietoisesti ruokittaisi vääristelevällä mielikuvien luomisella.

Vääristeleekö Linna tietoisesti? Ruokkiiko Linna tahallaan yleisölleen vääriä tietoja. Vai onko Hanska vain itse eri mieltä Linnan kanssa – ja syyttää sitten Linnaa tahallisesta vääristelystä? Missä kohti Linna esittää vääriä tietoja. Sitä Hanska ei edes pyri selvittämään. Mitä vääriä tietoja? Ei sitäkään.

Jos Linnan katsottaisiin kuvaneen "todellista Urjalaa", niin vääriä tietoja on helppo esittää, esim. paroni ei suinkaan ollut sivistymätön eikä paronitar vain miehelleen omistautunut. Ja noin yleisemminkin kirkkoherrat eivät tuolloin enää olleet lähtöisin sivistyneistöstä vaan talonpoikaistosta. Romaanin kannalta tämä on tietenkin toisarvoista: Linnalla oli täysi oikeus muovailla paroninsa ja pappinsa kansanperinteen mallien mukaan.

Se, mikä romaanin kannalta on vakava puute, on että Linna ei *taiteellisesti* onnistunut sivistyneistön kuvauksessa - tämä selviää jokaiselle, joka on lukenut esim. Jaan Krossia, joka pystyi olemaan objektiivinen kuvatesssaan virolaisten "perivihollista", balttilaista paronia.

[Antero S]

Siitä, osaako ”lukeva yleisö” arvioida oikein lukemansa kaunokirjallisuuden, mukaan luien historiallisen romaanin, ei mielestäni kirjailija ole eityisesti vastuussa. Hän vastaa sitä, että kirja on hyvä, sen juoni jännittävä ja että se vastaa lukijan tarpeita. Hän ei vakuuta, että se on totuudenmukainen.

Ei olekaan. Paitsi jos rupeaa haastatteluissa sellaisen vaikutelman antamaan. (Hotakainen onneksi sanoi, ettei hänen romaaninsa ole sosiologinen raportti.)

Arvosteletko kirjoja, tässä tapauksessa historiallista romaania, sen perusteella, mitä kirjailija siitä ehkä antamassaan haastattelussa siitä kertoo. Minä arvioin romaanin hyvyyttä siitä saamani lukukokemuksen perusteella.

Jos Linnan katsottaisiin kuvaneen "todellista Urjalaa", niin vääriä tietoja on helppo esittää, esim. paroni ei suinkaan ollut sivistymätön eikä paronitar vain miehelleen omistautunut. Ja noin yleisemminkin kirkkoherrat eivät tuolloin enää olleet lähtöisin sivistyneistöstä vaan talonpoikaistosta...

Romaanin tapahtumat sijoittuvat Pentinkulma nimiselle paikalle. Urjala nimistä paikkakuntaa ei romaanissa mainita. Urjala on saattanut olla se paikkakunta (lähinnä kirjassa mainittu kirkonkylä), joka on ollut Linnan esikuvana.

Toteat, aivan oikein, että Linna saa itse päättää esim. paronin sivistysasteesta. Romaanissa sanotaan, että kysymyksessä oli 28-vuotias "herraspappi". Kait hän saa päättää myös tämän säätyalkuperästä (mikä on kait ollut tarpeellista papin puolisonvalinnan selitykseksi?).

Se, mikä romaanin kannalta on vakava puute, on että Linna ei *taiteellisesti* onnistunut sivistyneistön kuvauksessa - tämä selviää jokaiselle, joka on lukenut esim. Jaan Krossia, joka pystyi olemaan objektiivinen kuvatesssaan virolaisten "perivihollista", balttilaista paronia.

En ole lukenut Jaan Krossia. Enkö siis osaa arvioida Väinö Linnan teoksia tai niiden taiteellista arvoa, koska en ole lukenut Jaan Krossia? Onko Linnan teosten lukemisen arvioinnin edellytyksenä Jaan Krossin lukeminen ensiksi?

Väität pokkana, että Linnan teokset olivat taiteellisesti epäonnistuneita koska käsityksesi mukaan Linna epäonnistui sivistyneistön kuvauksessa. Se on sinun käsityksesi.

Olen eri mieltä. Saan myös suomalaisten valtavan enemmistön puolelleni (mitä osoittavat kirjojen valtavat levikkkiluvut sekä se, että ne ovat Suomen suosituimpien filmien perustana).

[Emma-Liisa]

Siitä, osaako ”lukeva yleisö” arvioida oikein lukemansa kaunokirjallisuuden, mukaan luien historiallisen romaanin, ei mielestäni kirjailija ole eityisesti vastuussa. Hän vastaa sitä, että kirja on hyvä, sen juoni jännittävä ja että se vastaa lukijan tarpeita. Hän ei vakuuta, että se on totuudenmukainen.

Ei olekaan. Paitsi jos rupeaa haastatteluissa sellaisen vaikutelman antamaan. (Hotakainen onneksi sanoi, ettei hänen romaaninsa ole sosiologinen raportti.)

Arvosteletko kirjoja, tässä tapauksessa historiallista romaania, sen perusteella, mitä kirjailija siitä ehkä antamassaan haastattelussa siitä kertoo. Minä arvioin romaanin hyvyyttä siitä saamani lukukokemuksen perusteella.

Siis nyt kyse ei ollut siitä, mitä minä arvelen, vaan Hotakainen itse torjui *arvostelijoiden* tavan käyttää hänen kirjaansa sosiologisesti.

Yleensä, on erotettava toisistaan historiaan sijoittuvan teoksen kaunokirjallinen arvo ja sen arvo historian kannalta. Shakespearen Rikhard III säilyttää kaunokirjallisen arvonsa. Sen sijaan sillä ei ole historian kannalta arvoa siinä, millainen ko. hallitsija "todella" oli. Toki Rikhard-kuvan kannalta on.

Jos Linnan katsottaisiin kuvaneen "todellista Urjalaa", niin vääriä tietoja on helppo esittää, esim. paroni ei suinkaan ollut sivistymätön eikä paronitar vain miehelleen omistautunut. Ja noin yleisemminkin kirkkoherrat eivät tuolloin enää olleet lähtöisin sivistyneistöstä vaan talonpoikaistosta...

Romaanin tapahtumat sijoittuvat Pentinkulma nimiselle paikalle. Urjala nimistä paikkakuntaa ei romaanissa mainita. Urjala on saattanut olla se paikkakunta (lähinnä kirjassa mainittu kirkonkylä), joka on ollut Linnan esikuvana.

Toteat, aivan oikein, että Linna saa itse päättää esim. paronin sivistysasteesta. Romaanissa sanotaan, että kysymyksessä oli 28-vuotias "herraspappi". Kait hän saa päättää myös tämän säätyalkuperästä (mikä on kait ollut tarpeellista papin puolisonvalinnan selitykseksi?).

Romaanin kannalta saa. Mutta jos hän tai joku muu rupeaa väittämään, että ko. henkilöt ovat historian kannalta "oikeita", ts. edustavia, niin silloin on todettava, että väite on väärä.

Se, mikä romaanin kannalta on vakava puute, on että Linna ei *taiteellisesti* onnistunut sivistyneistön kuvauksessa - tämä selviää jokaiselle, joka on lukenut esim. Jaan Krossia, joka pystyi olemaan objektiivinen kuvatesssaan virolaisten "perivihollista", balttilaista paronia.

En ole lukenut Jaan Krossia. Enkö siis osaa arvioida Väinö Linnan teoksia tai niiden taiteellista arvoa, koska en ole lukenut Jaan Krossia? Onko Linnan teosten lukemisen arvioinnin edellytyksenä Jaan Krossin lukeminen ensiksi?

Ei toki. Myös muut kirjailijat kuin Jaan Kross käyvät vertailukohteeksi. Mitä enemmän on lukenut, sitä paremmat edellytykset on arvioida.

Väität pokkana, että Linnan teokset olivat taiteellisesti epäonnistuneita koska käsityksesi mukaan Linna epäonnistui sivistyneistön kuvauksessa. Se on sinun käsityksesi.

Missä muka olen väittänyt, että Linnan teokset ovat taiteellisesti epäonnistuneita? Päinvastoin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei Linnalla olisi *myös* puutteita. Jokaisella kirjailijalla on.

Olen eri mieltä. Saan myös suomalaisten valtavan enemmistön puolelleni (mitä osoittavat kirjojen valtavat levikkkiluvut sekä se, että ne ovat Suomen suosituimpien filmien perustana).

Tuskinpa vain tuo todistaa mitään muuta kuin että Linnan kansanmiesten kuvaus on osuvaa. Ja on aika huvittavaa uskoa, että kirjallisen arvon ratkaisee pelkkä suosio. Sillä perusteella Volter Kilpi olisi Suomen huonoin kirjailija.

Vastaapa rehellisesti: kuvaako Linna mielestäsi sivistyneistöä sisältäpäin, puolueettomasti, ilman omien asenteiden tyrkyttämistä, antaen lukijan vapaasti tehdä johtopäätöksensä? Vertaa esim. Toivo Pekkasen Jumalan myllyihin. Kaikessa tuossa Pekkanen on Linnaa edellä. Linna taas voittaa dialogissa ja huumorissa.

Mikä ihme tekee Linnasta pyhän, ettei hänessä muka ole yhtään puutteita? Kaikissa kirjailijoissa on. Miksi ei riitä, että Linna oli erinomainen kansan*miesten* kuvaaja ja dialogin ja huumorin taitaja? Sen sijaan naisista hän ei ymmärtänyt mitään, hänellä oli olemassa vain Äiti, Huora ja Epänaisellinen nainen

"Älä tee itsellesi epäjumalia", on mainio neuvo kirjallisuudessakin.

[Antero S]

Nimim. Emma-Liisa puuttui keskusteluun, joka oli alkanut seuraavasti:

Tai miksi Vesa Vares on väärässä tai tendenssimäinen perätessään näiltä romaaneilta edes jonkinasteista historiallista objektiivisuutta?

jota kommentoin tuolloin seuraavasti:

Oma kysymyksensä on, mitä vaatimuksia voidaan asettaa kaunokirjalliselle teokselle sen luoman historian kuvauksen suhteen. Miten ”objektiivinen” sen pitäisi olla – vai pitäisikö sen olla sitä lainkaan? Mikä on se ”jonkinasteinen” objektiivisuus, jota Vesa Vares penää?

Hanska vastasi:

Sitten on kuitenkin suomalainen erityistilanne, jossa lukevalla yleisöllä ei ole kapasiteettia erottaa kaunokirjallisuutta tieteestä.Se on mahdollistanut sellaisenkin käsittämättömyyden kuin Linnan Pohjantähti-trilogian muuttumisen Kekkoslovakian aikana lähes viralliseksi totuudeksi kansalaissodasta.

Nimim. Emma-Liisa puolestaan sitten totesi, että Väinö Linna ei ole kyennyt olemaan ”objektiivinen” päinvastoin kuin virolaiskirjailija Jaan Kross.


Väinö Linna ei kuitenkaan väitä yhtään mitään – ei sinne eikä tänne – vaan kuvaa ja noudattaa tällöin täysin kiitettävästi vanhaa ohjetta ”Bilde, Künstler, rede nicht”. Linna kuvaa aihepiiriään eli lähinnä Koskeloiden tarinaa (siis Koskelan perheitä) sen edellyttämässä laajuudessa. Tällöin tulee tarpeelliseksi kuvata näiden lähipiiriä (kuten Kivivuoria, kantatilan haltijaa eri kirkkoherroja, räätäli Halmetta, kyläläisiä, paronia, Työryä, Yllöä ja Mellolaa) sekä tietenkin tapahtumia, joista tietenkin ylivoimaisesti tärkein on sisällissota. Näin Linna tekeekin.

Emma-Liisa käyttäen meille tutun ”herra”-nimityksen sijaan eufemismia ”sivistyneistö” – mihin muuten sivistynyt räätäli Halme tässä terminologiassa sijoittuu tai sivistymätön sahanomistaja Mellola sen puoleen? – ja toteaa tästä, että:

Se, mikä romaanin kannalta on vakava puute, on että Linna ei *taiteellisesti* onnistunut sivistyneistön kuvauksessa - tämä selviää jokaiselle, joka on lukenut esim. Jaan Krossia, joka pystyi olemaan objektiivinen kuvatesssaan virolaisten "perivihollista", balttilaista paronia.

Minusta väite siitä, että Linna ei olisi onnistunut ”sivistyneistön” kuvauksessa, ei pidä paikkansa. Linna on kuvannut onnistuneesti kumpaakin taistelun osapuolta aiheensa edellyttämässä laajuudessa. Ainakin sen kuvan romaani herättää.

Linnan kuvaus on siis fiktiivinen kuvaus sen ajan maatyöläisistä ja nimenomaan Koskeloista. Se ei ole kuvaus ”herrojen” elämästä eikä näiden ajatusmaailmasta muutoin kuin jos aihe vaatii. Se myös kuvaa aihettaan maatyöläisen silmin nähtynä. Emma-Liisan kritiikki, että Linna ei ole onnistunut sivistyneistön kuvauksessa, on – paitsi paikkansapitämätön (huomioon ottaen erityisesti laajat kuvaukset kirkkoherrasta ja tämän rouvasta sekä näiden ajatusmaailmasta ja myös Töyryjen ja paronin) – myös aiheeton.

Emma-Liisa haluaa siis itse asiassa määrätä Linnalle vallan toisen aiheen tai ainakin katsoo että Linnan olisi pitänyt käsitellä aiheettaan olennaisesti toisin kuin Linna teki. Sitä, ettei Linna ole niin menetellyt, Emma-Liisa kutsuu Linnan ”*taiteelliseksi*” epäonnistumiseksi. Emma-Liisa on hyvä ja yrittää itse!

Mutta jos hän tai joku muu rupeaa väittämään, että ko. henkilöt ovat historian kannalta "oikeita", ts. edustavia, niin silloin on todettava, että väite on väärä.

Tämä Emma-Liisan väite pelkistyy siis väitteeksi siitä, että jos joku, olkoon kuka tahansa, väittää jotain kommentoidessaan kirjaa, niin tämä on itse vastuussa kommenteistaan. Tämä on banaali itsestäänselvyys. Se ei kuulu mitenkään kirjailijalle, joka ei ole vastuussa muiden sanomisista kun keskustellaan kirjasta sen ilmestymisen jälkeen.

Emma-Liisan asettamaa objektiivisuusvaatimusta ei voi asettaa fiktiivisen historiallisen romaanin kirjoittajalle. Kirjailija käsittelee itselleen valitsemaa aihettaan itse määrittelemällään tavalla. Historiallisen romaanin tärkeitä tehtäviä on elävöittää historiaa, hankkia liha luiden päälle. Sen Linna tekeekin erittäin onnistuneesti.

Mikä ihme tekee Linnasta pyhän, ettei hänessä muka ole yhtään puutteita? Kaikissa kirjailijoissa on. Miksi ei riitä, että Linna oli erinomainen kansan*miesten* kuvaaja ja dialogin ja huumorin taitaja?

En voi ymmärtää että niin olisi asian laita. Ainakaan minä en ole esittänyt mitään joka edes viittaisi siihen. Päinvastoin, olen harmitellut sitä, että Emma-Liisa ei pysynyt keskusteltavassa asiassa vaan vaihtoi puheenaihettta vänkäämällä keskustelun siirtymään Linnaan ja Pohjantähteen – josta en ollut maininnut mitään – Hanska oli kylläkin.

"Älä tee itsellesi epäjumalia", on mainio neuvo kirjallisuudessakin.

Jätän tuon heiton omaan arvoonsa.

[Emma-Liisa]

Väinö Linna ei kuitenkaan väitä yhtään mitään – ei sinne eikä tänne – vaan kuvaa ja noudattaa tällöin täysin kiitettävästi vanhaa ohjetta ”Bilde, Künstler, rede nicht”. Linna kuvaa aihepiiriään eli lähinnä Koskeloiden tarinaa (siis Koskelan perheitä) sen edellyttämässä laajuudessa. Tällöin tulee tarpeelliseksi kuvata näiden lähipiiriä (kuten Kivivuoria, kantatilan haltijaa eri kirkkoherroja, räätäli Halmetta, kyläläisiä, paronia, Työryä, Yllöä ja Mellolaa) sekä tietenkin tapahtumia, joista tietenkin ylivoimaisesti tärkein on sisällissota. Näin Linna tekeekin.

Nyt olet kyllä lukenut huonosti Pohjantähden. Linna ei vain näytä, vaan menee lukijan ja henkilöiden väliin selittelemällä näiden motiiveja ja tekemällä jonkun (myös Halmeen) naurettavaksi.

Voit nähdä näiden periaatteiden eron, kun vertaat Rautajärveä ja Arvia Toivo Pekkasen Jumalan myllyissä.

Minusta väite siitä, että Linna ei olisi onnistunut ”sivistyneistön” kuvauksessa, ei pidä paikkansa.

Ei riitä, että väität näin. Sinun pitää pystyä perustelemaan väitteesi vertaamalla Linnan kuvausta muihin (ainakin suomalaisiin) kirjailijoihin.

Linnan kuvaus on siis fiktiivinen kuvaus sen ajan maatyöläisistä ja nimenomaan Koskeloista.

Ei muuten ole. Koskelat eivät olleet maatyöläisiä vaan torppareita eli maanvuokraajia (ja heistäkin kaikkein parhaiten toimeentulevia). Varsinaiset maatyöläiset eli kartanon alustalaiset Linnan sivuuttaa lähes täysin. Heillä ei ole edes nimeä.

Se ei ole kuvaus ”herrojen” elämästä eikä näiden ajatusmaailmasta muutoin kuin jos aihe vaatii. Se myös kuvaa aihettaan maatyöläisen silmin nähtynä. Emma-Liisan kritiikki, että Linna ei ole onnistunut sivistyneistön kuvauksessa, on – paitsi paikkansapitämätön (huomioon ottaen erityisesti laajat kuvaukset kirkkoherrasta ja tämän rouvasta sekä näiden ajatusmaailmasta ja myös Töyryjen ja paronin) – myös aiheeton.

"Laaja" kuvaus ei tarkoita, että kuvaus olisi kaikin kohdin onnistunut. Olet toki oikeassa siinä, että Linnan kuvaa "herroja" kansan silmin nähtynä. Se on hyvä saavutus sinänsä. Mutta jos kirjaiilija on todella loistava, hän ei suinkaan pysähdy tähän vaan pystyy kuvaamaan henkilöitään näiden omasta näkökulmasta myös silloin, kun se näkökulma on hänelle itselleen vieras.

Emma-Liisa haluaa siis itse asiassa määrätä Linnalle vallan toisen aiheen tai ainakin katsoo että Linnan olisi pitänyt käsitellä aiheettaan olennaisesti toisin kuin Linna teki. Sitä, ettei Linna ole niin menetellyt, Emma-Liisa kutsuu Linnan ”*taiteelliseksi*” epäonnistumiseksi.

Täysin vääriä luuloja. Itse asiassa pidän kirjailijoista, joiden ajatus- ja aatemaailma on erilainen kuin minun.

Kutsun *osaa* Pohjantähdestä taiteelliseksi epäonnistumiseksi, koska vertaan Linnaa huippunimiin, kuten Krossiin ja Solzhenitsyniin. Tämä kritiikki ei mitenkään pienennä Linnan merkitystä Suomen kansallisessa terapiassa.

Emma-Liisan asettamaa objektiivisuusvaatimusta ei voi asettaa fiktiivisen historiallisen romaanin kirjoittajalle. Kirjailija käsittelee itselleen valitsemaa aihettaan itse määrittelemällään tavalla.

Luonnollisesti. Mutta nyt kyse onkin lukijoista, jotka uskovat että fiktio on faktaa.

Historiallisen romaanin tärkeitä tehtäviä on elävöittää historiaa, hankkia liha luiden päälle. Sen Linna tekeekin erittäin onnistuneesti.

Ei nyt sentään, sen tekevät Hollywood-spektaakkelit. Jos vertaat Linnaa niihin, niin näkemyksesi hänen tuotannostaan on varsin alhainen.

Mikä ihme tekee Linnasta pyhän, ettei hänessä muka ole yhtään puutteita? Kaikissa kirjailijoissa on. Miksi ei riitä, että Linna oli erinomainen kansan*miesten* kuvaaja ja dialogin ja huumorin taitaja?

En voi ymmärtää että niin olisi asian laita. Ainakaan minä en ole esittänyt mitään joka edes viittaisi siihen.

No mitä puutteita Linnan teoksissa on? Vai onko hänen naisten kuvauksensakin mielestäsi loistavaa?

[nylander]

Aivan lyhyt sivukommentti:

Kutsun *osaa* Pohjantähdestä taiteelliseksi epäonnistumiseksi, koska vertaan Linnaa huippunimiin, kuten Krossiin ja Solzhenitsyniin.

Eikö kuitenkin ole niin, että myös Kross ja Solzhenitsyn ovat kirjoittaneet teoksensa eräänlaisen "fenomenologisen lasikuvun" alla, ts. hekin ovat pääsemättömästi kiinni siinä maailmassa, jota he ajattelevat. Krossilla viitekehyksenä oli Westholmin lukiossa ja Tarton yliopistosa muodostunut itseymmärrys. Tekeekö se hänen sivistyneistökuvauksestaan sen todenmukaisemman? Solzhenitsynillä taas häiritsee sellainen suhde Venäjän vallankumoukseen, jota aikanaan käytetyn typologian mukaan voisi kutsua "traagiseksi". Esim. Lokakuu 16 -teokseen sisältyvä jakso Lenin Zurichissä on tavattoman katkerankaunaista, ei ymmärtävää kuvausta.

[Emma-Liisa]

Aivan lyhyt sivukommentti:

Kutsun *osaa* Pohjantähdestä taiteelliseksi epäonnistumiseksi, koska vertaan Linnaa huippunimiin, kuten Krossiin ja Solzhenitsyniin.

Eikö kuitenkin ole niin, että myös Kross ja Solzhenitsyn ovat kirjoittaneet teoksensa eräänlaisen "fenomenologisen lasikuvun" alla, ts. hekin ovat pääsemättömästi kiinni siinä maailmassa, jota he ajattelevat. Krossilla viitekehyksenä oli Westholmin lukiossa ja Tarton yliopistosa muodostunut itseymmärrys. Tekeekö se hänen sivistyneistökuvauksestaan sen todenmukaisemman? Solzhenitsynillä taas häiritsee sellainen suhde Venäjän vallankumoukseen, jota aikanaan käytetyn typologian mukaan voisi kutsua "traagiseksi". Esim. Lokakuu 16 -teokseen sisältyvä jakso Lenin Zurichissä on tavattoman katkerankaunaista, ei ymmärtävää kuvausta.

Hyvä kysymys. Kirjailija kuten muutkin ihmisetkin on todellakin enemmän tai vähemmän kiinni lähtökohdissaan. Joskus kuitenkin kohtuullisen ennakkoluuloton kuvaus onnistuu, millä tarkoitan sitä että henkilöä kuvataan tämän omista lähtökohdista käsin ja annetaan lukijan tehdä itse johtopäätökset.

Kross oli tietysti itse sivistyneistöön kuuluva, mutta nyt onkin kysymys saksalaisesta paronista, joka oli virolaiselle äärimmäinen "toinen". Siinä missä Viron klassikot olivat esittäneet tämän hahmon stereotyyppisesti pahoina, Kross syventyi siihen, millaisia nuo ihmiset "todella" olivat ja mistä se johtui ko. ajankohtana (esim. Kolmannet vuoret).

Solzhenitsynin kohdalla tarkoitin hänen alkutuotantoaan. Ivan Denisovitshin päivän sankarina on leirivanki joka on musikka ja sotamies - kuvaus onnistui siksi, että sivsitynyt kirjailija oli itse tehnyt leirissä samoja töitä joten hänen ei tarkastellut henkilöään säälien ylhäältäpäin mutta ei tätä turhaan ihaillutkaan.

Ensimmäinen piirissä ja Syöpäosastossa tasapuolisen ja myötätuntoisen kohtelun saavat kommunistit Rubin ja Shulubin, joiden aatteisiin kirjailija ei yhtynyt. Mutta sitä ei lukija välttämättä aikoinaan huomannut, kuten Pekka Pesonen Hesarissa tunnusti. Tämä on aina suuren kirjailijan merkki! Sen sijaan vapaiden moskovalaisten kuvauksessa on puutteita, koska heitä kirjailija ei lainkaan tuntenut.

Valitettavasti kirjailija seuraavissa teoksissa lopetti kuvaamisen ja alkoi saarnata. Esim. Elokuu neljässätoista nuori vallankumouksellinen on naurettava ja kaiken päätteeksi pelkuri. Mm. tästä syystä Punainen pyörä -sarja epäonnistui.

PS. Naisten kuvauksessa sekä Krossilla että Solzhenitsynillä on puutteita.

[ralf64]

Olisiko monille äärivasemmistolaiselle liian vaikeaa myöntää sitä, että Suomi oli juuri ennen toista maailmansotaa vähemmistönä Eurooppan kartalla: demokraattinen yhteiskunta, jossa poliittisilla äärilaidoilla oli suorastaan hämmästyttävän heikko kannatus.

Ja toinen seikka johon suomalaisten pitäisi uskaltaa ottaa kantaa on Heikki Ylikankaan maininta miten tuohon onnelliseen olotilaan oltiin päästy. Oli nimittäin lainsäädännöllisesti eliminoitu uhka idästä lakkauttamalla kommunistinen puolue ja näin samalla oli vedetty matto alta myös äärioikeiston kannatuksen kannalta. Sillä pohjimmiltaanhan FASISMI OLI SEURAUS NOUSEVASTA KOMMUNISMISTA. Ilman kommunistista Neuvostoliittoa ja sen muodostamaa selvää uhkaa Euroopalle mitään facistista liikettä missään Euroopan maassa sanan varsinaisessa merkityksessä ei olisi koskaan edes syntynyt.

I maailmasota tuhosi vanhan aristokratian itäisessä ja keskisessä Euroopassa. Tuohon tyhjiöön pyrki bolshevistisen Venäjän vallankumouksellinen liike. Ja sitä vastustamaan nousi voimakkaamin fasismi. Suomi vältti ansan käytännöllisellä tavalla - lainsäädännöllä. Näin leikattiin siivet molemmilta äärilaidoilta.

Liian kipeä asia hyväksyttäväksi?

[Antero S]

Olen olut kiinni muualla jonkin mutta vastaan kuitenkin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Minusta väite siitä, että Linna ei olisi onnistunut ”sivistyneistön” kuvauksessa, ei pidä paikkansa.

Ei riitä, että väität näin. Sinun pitää pystyä perustelemaan väitteesi vertaamalla Linnan kuvausta muihin (ainakin suomalaisiin) kirjailijoihin.

Miksi ei riitä? Se on mielipiteeni joka perstuu minun lukukokemukseen, johon tietysti vaikuttaa muut lukukokemukseni. Miksi sinun lukuelämyksesi on parempi kuin minun?

Linnan kuvaus on siis fiktiivinen kuvaus sen ajan maatyöläisistä ja nimenomaan Koskeloista.

Ei muuten ole. Koskelat eivät olleet maatyöläisiä vaan torppareita eli maanvuokraajia (ja heistäkin kaikkein parhaiten toimeentulevia). Varsinaiset maatyöläiset eli kartanon alustalaiset Linnan sivuuttaa lähes täysin. Heillä ei ole edes nimeä. ... Nyt olet kyllä lukenut huonosti Pohjantähden.

Koskelat olivat torppareita jotka tekivät taksvärkkinsä maatyöläisinä. Kivivuoret samoin. Leppäsen Preeti oli maatyöläinen. Leppäsen Aune samoin. Laurilat olivat maatyöläisiä. Räätli Halme ei ollut maatyöläinen eikä Susi-Kustaakaan. Linna kuvatessaan lakkoja ennen sisällissotaa kuvaa niitä, joita nimität ”varsinaisia maatyöläisiä”. Samoin näitä kuvataan siinä kohtauksessa, jossa Akseli voittaa voudin niittokilpailussa.

Kuka ei olisi ollut maatyöläinen Pohjantähdessä (jollei oteta huomioon myöhempiä, 30-luvulle sijoittuvia tapahtumia tai herroja)? Olenko lukenut huonosti Pohjantähden kun en oikein muista sellaista?

Sanoin, että Linnan kuvaus on siis fiktiivinen kuvaus sen ajan maatyöläisistä ja nimenomaan Koskeloista. Ja pysyn kyllä tossa ellet osaa esittää muuta.

"Laaja" kuvaus ei tarkoita, että kuvaus olisi kaikin kohdin onnistunut. Olet toki oikeassa siinä, että Linnan kuvaa "herroja" kansan silmin nähtynä. Se on hyvä saavutus sinänsä. Mutta jos kirjaiilija on todella loistava, hän ei suinkaan pysähdy tähän vaan pystyy kuvaamaan henkilöitään näiden omasta näkökulmasta myös silloin, kun se näkökulma on hänelle itselleen vieras.

Jos kirjassa esiintyy kiväri seinällä on sitä käytettävä (Anton Tjhov). Ellei aihepiiri vaadi sitä niin siitä ei kirjalijan pidä kirjoittaa, muuten kirjailija lavertelee. Luovan kirjoituksen opetuksessa sanotaan, että fiktiivisen romaanin ja erityisesti draaman käännekohta tulee sijoittaa kultaisen leikkauksen kohdalle. Jokaisessa yksittäisessä kohtauksessakin noudatetaan samaa sääntöä kertomuksen rytmittämisestä. Säännön toi ensimmäisenä esiin Aristoteles. Ajatusvirta-tekniikalla kirjoitetut kertomukset eivät noudata tätä peulakosääntöä.

Linna noudattaa näitä sääntöjä. Hän ei lavertele vaan pysyy aihepiiissä. Hän kuvaa punaisia ja paronia, kohtaksessa jossa paroni murhataan. Hän kuvaa Lauriloita ja Töyryjä, kun Laurilan Avo ampuu Töyryn. Hän kuvaa punaisten rivejä taisteluissa, muttei tietenkään valkoisia. Hän kuvaa punaisia eikä valkoisia, paitsi kun aihe dellyttää. Hän kuvaa valkoisia kun nämä pahoinpitelevät Akselin Hennalassa. Hän kuvaa Valentin kuoleman nälkään, mutta ei valkoisia jotka samaan aikaan saavat ruokaa.

Luonnollisesti. Mutta nyt kyse onkin lukijoista, jotka uskovat että fiktio on faktaa.

Kuulutko sinä niihin lukijoihin, jotka ovat kyvyttömiä erottamaan fiktion faktasta vai osaatko sinä erottaa nämä.

Keitä nämä tähän eron tekemiseen kyvyttömät ovat?

Tämä on se keskeinen kohta Hanskan esittämässä oikeistolaisessa paradigmassa jota vastustan. Hanskan esitys on minusta aika lailla ihmisiä ylenkatsova. Kirjailijan tehtävänä on kirjoitta lukijoilleen lukulämyksiä eikä valvoa heidän historian käsitystään yhteiskunnan puolesta. Kirjailijja ei ole vastuussa muille kuin lukijoilleen kirjoistaan.

Jaan Krossia, joka pystyi olemaan objektiivinen kuvatesssaan virolaisten "perivihollista", balttilaista paronia.

Mitä Krossin kirjaa tarkoitat? Krossi on tietääkseni kirjoittanut kymmenkunta kirjaa.

Ei nyt sentään, sen tekevät Hollywood-spektaakkelit. Jos vertaat Linnaa niihin, niin näkemyksesi hänen tuotannostaan on varsin alhainen.

Hollywood-spektaakkelit? Missä hollywood-spektaakkelissa käsitellään vuoden 1918 tapahtumia Suomessa? Tarkoitatko että ”Soap”-tyyppiset spektaakkelit ovat historian elävöittämistä?

No mitä puutteita Linnan teoksissa on? Vai onko hänen naisten kuvauksensakin mielestäsi loistavaa?

Ei minusta ole syytä alkaa kirjoittaa kirja-arvostelua tänne. Pohjantähti on syvästi liikuttava, mahtava teos laatuaan. Linnan aikaisemmassa tuotannossa, eriyisesti Mustassa rakkaudessa, oli naistenkuvauksissa suoranaisia puutteita ja heikkouksia. Myös Pohjantähden naiset jäävät etäisiksi, lukuu ottamatta Elinaa ja Laurilan Elmaa, joka on mielestäni hyvin kuvattu. Myös Aunen kuvaus on ihan hyvä.

Mutta Linna kuvaa pääasiassa miesten kovaa maailmaa, arkea, jossa taistellaan, työllä ja sodassa. Kyllä sekä Pohjantähti että Tuntematon ovat loistavia teoksia.

Kysyit mihin vertaan. Vertaa ihan mihin tahansa, vaikka Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa - tai paremmin vielä, Inkerin romaaniin, nobelpalkittuun Selma Lagerlöfin pääteoksiin, Frans. G. Bengtssonin Orm Punaiseen, Tolstoin Anna Kareninaan tai Sotaan ja rauhaan, tai Dostojevskin Rikos ja rangaistuseen (johon on vaikea verrata, ne on niin erilaisia), Lars Widdingin "Karolinersviten" - Ruotsissa suosittu historiallinen romaani, joka käsittelee tietysti ruotsalaisten Kaarle XII aikaista Pohjansotaa tai Ruotsin suosituimpaan Vilhelm Morbergin historiallisen "Maastamuuttajat"-kirjaan - kaikki jäävät elävyydessä ja dramatiikassa jollei toiseksi niin ainakin samalle tasolle kuin Linnan kirja, varsinkin sen kaksi ensimmäistä osaa. Kolmas osa putoaa tasossa sitten - Linna ei ilmeisesti jaksanut.

Mutta mitä Krossin kirjaa tarkoitit? Jäi kiinnostamaan kuin niin mainostit sitä.

[Emma-Liisa]

Minusta väite siitä, että Linna ei olisi onnistunut ”sivistyneistön” kuvauksessa, ei pidä paikkansa.

Ei riitä, että väität näin. Sinun pitää pystyä perustelemaan väitteesi vertaamalla Linnan kuvausta muihin (ainakin suomalaisiin) kirjailijoihin.

Miksi ei riitä? Se on mielipiteeni joka perstuu minun lukukokemukseen, johon tietysti vaikuttaa muut lukukokemukseni. Miksi sinun lukuelämyksesi on parempi kuin minun?

Jos kyse on vain lukuelämyksestäsi, joka ei ole yhteydessä muuhun kuin omaan mieleesi, niin silloin asiasta ei tietenkään voi keskustella.

Jos kuitenkin haluat keskustella, silloin sinun on pystyttävä perustelemaan kantasi.

Linnan kuvaus on siis fiktiivinen kuvaus sen ajan maatyöläisistä ja nimenomaan Koskeloista.

Ei muuten ole. Koskelat eivät olleet maatyöläisiä vaan torppareita eli maanvuokraajia (ja heistäkin kaikkein parhaiten toimeentulevia). Varsinaiset maatyöläiset eli kartanon alustalaiset Linnan sivuuttaa lähes täysin. Heillä ei ole edes nimeä. ... Nyt olet kyllä lukenut huonosti Pohjantähden.

Koskelat olivat torppareita jotka tekivät taksvärkkinsä maatyöläisinä. Kivivuoret samoin. Leppäsen Preeti oli maatyöläinen. Leppäsen Aune samoin. Laurilat olivat maatyöläisiä. Räätli Halme ei ollut maatyöläinen eikä Susi-Kustaakaan. Linna kuvatessaan lakkoja ennen sisällissotaa kuvaa niitä, joita nimität ”varsinaisia maatyöläisiä”. Samoin näitä kuvataan siinä kohtauksessa, jossa Akseli voittaa voudin niittokilpailussa.

Kuka ei olisi ollut maatyöläinen Pohjantähdessä (jollei oteta huomioon myöhempiä, 30-luvulle sijoittuvia tapahtumia tai herroja)? Olenko lukenut huonosti Pohjantähden kun en oikein muista sellaista?

Sanoin, että Linnan kuvaus on siis fiktiivinen kuvaus sen ajan maatyöläisistä ja nimenomaan Koskeloista. Ja pysyn kyllä tossa ellet osaa esittää muuta.

Kyse on kahdesta eri kategoriasta, maanvuokraajista ja maatyöläisistä. Se miten maanvuokra suoritetaan (rahana vai päivätöinä), ei muuta maanvuokraajia maatyöläisiksi.

Linna kuvaa varsinaisesti vain maanvuokraajia, mutta varsinaiset maatyöläiset jäävät hänellä nimettömiksi.

"Laaja" kuvaus ei tarkoita, että kuvaus olisi kaikin kohdin onnistunut. Olet toki oikeassa siinä, että Linnan kuvaa "herroja" kansan silmin nähtynä. Se on hyvä saavutus sinänsä. Mutta jos kirjaiilija on todella loistava, hän ei suinkaan pysähdy tähän vaan pystyy kuvaamaan henkilöitään näiden omasta näkökulmasta myös silloin, kun se näkökulma on hänelle itselleen vieras.

Jos kirjassa esiintyy kiväri seinällä on sitä käytettävä (Anton Tjhov). Ellei aihepiiri vaadi sitä niin siitä ei kirjalijan pidä kirjoittaa, muuten kirjailija lavertelee. Luovan kirjoituksen opetuksessa sanotaan, että fiktiivisen romaanin ja erityisesti draaman käännekohta tulee sijoittaa kultaisen leikkauksen kohdalle. Jokaisessa yksittäisessä kohtauksessakin noudatetaan samaa sääntöä kertomuksen rytmittämisestä. Säännön toi ensimmäisenä esiin Aristoteles. Ajatusvirta-tekniikalla kirjoitetut kertomukset eivät noudata tätä peulakosääntöä.

Linna noudattaa näitä sääntöjä. Hän ei lavertele vaan pysyy aihepiiissä. Hän kuvaa punaisia ja paronia, kohtaksessa jossa paroni murhataan. Hän kuvaa Lauriloita ja Töyryjä, kun Laurilan Avo ampuu Töyryn. Hän kuvaa punaisten rivejä taisteluissa, muttei tietenkään valkoisia. Hän kuvaa punaisia eikä valkoisia, paitsi kun aihe dellyttää. Hän kuvaa valkoisia kun nämä pahoinpitelevät Akselin Hennalassa. Hän kuvaa Valentin kuoleman nälkään, mutta ei valkoisia jotka samaan aikaan saavat ruokaa.

Nyt käsität väärin. En tarkoita, että Linnan olsii pitänyt kuvata valkoisia enemmän, vaan että nuo kuvaukset eivät laadullisesti ole punaisten kuvausten tasolla.

Yksi varjoon jäänyt kuvaus on Mäntsälän kapina, jonka ratkaisivat ne suojeluskuntalaiset, jotka eivät kapinaan liittyneet. Kuitenkin ainakin minun on vaikea muistaa heidän nimiään. Eli tässä Linna ei ole tehnyt heistä kunnon henkilöhamoja.

Luonnollisesti. Mutta nyt kyse onkin lukijoista, jotka uskovat että fiktio on faktaa.

Kuulutko sinä niihin lukijoihin, jotka ovat kyvyttömiä erottamaan fiktion faktasta vai osaatko sinä erottaa nämä.

Keitä nämä tähän eron tekemiseen kyvyttömät ovat?

Tämä on se keskeinen kohta Hanskan esittämässä oikeistolaisessa paradigmassa jota vastustan. Hanskan esitys on minusta aika lailla ihmisiä ylenkatsova. Kirjailijan tehtävänä on kirjoitta lukijoilleen lukulämyksiä eikä valvoa heidän historian käsitystään yhteiskunnan puolesta. Kirjailijja ei ole vastuussa muille kuin lukijoilleen kirjoistaan.

synyt nimitystä taiteen akaatemikoksi, vaan vaati päästä tieteen akateemikoksi. Joten hän nimenomana vaati aukttoriteettia ei vain kirjailijana vaan myös histroiakuvan suhteen. Joten silloin häntä voi siitä myös arvostella.

Mitä Krossin kirjaa tarkoitat? Krossi on tietääkseni kirjoittanut kymmenkunta kirjaa..

Kolmansia vuoria.

[Antero S]

Minusta väite siitä, että Linna ei olisi onnistunut ”sivistyneistön” kuvauksessa, ei pidä paikkansa.

Ei riitä, että väität näin. Sinun pitää pystyä perustelemaan väitteesi vertaamalla Linnan kuvausta muihin (ainakin suomalaisiin) kirjailijoihin.

Miksi ei riitä? Se on mielipiteeni joka perstuu minun lukukokemukseen, johon tietysti vaikuttaa muut lukukokemukseni. Miksi sinun lukuelämyksesi on parempi kuin minun?

Jos kyse on vain lukuelämyksestäsi, joka ei ole yhteydessä muuhun kuin omaan mieleesi, niin silloin asiasta ei tietenkään voi keskustella.

Jos kuitenkin haluat keskustella, silloin sinun on pystyttävä perustelemaan kantasi.

Lukuelämyksistä ei voi keskustella. Joko niihin yhtyy tai ei. Niistä voi rajoitetusti perustella selventäen niitä. Ne ovat makuasioita.

Kyse on kahdesta eri kategoriasta, maanvuokraajista ja maatyöläisistä. Se miten maanvuokra suoritetaan (rahana vai päivätöinä), ei muuta maanvuokraajia maatyöläisiksi.

Maanvuokraaja vuokraa maata. Itse vuokraan asuntoni.

Minua ei kuitenkaan santa ”asunnonvuokraajaksi” vaikka eittämättä kuulun niihin moniin jotka päinvastoin kuin ”asunnonomistajat”, jotka omistaa asuntonsa, vaan vuokraan sen. Asuntonsa omistavia ei sanota "asunnonomistajiksi". Onko sinun ammatti asunnonomistaja vai asunnonvuokraaja. Ehkä olet omakotitalolainen? Huomaat, että asumisen perusteella ei käytetä nimityksiä. Se, että torppari saadakseen palkkansa piti taksvärkkien lisäksi viljelellä torppaa, ei muuta asiaa. Vieraalla hän oli töissä. Sen mukaan, mitä tekee työkseen on nimityskin. Mutta ei ole syytä kinata sanasta. Maatyöläinen tekee vieraalle työtä maatyöläisenä. Käytin sanaa maatyöläinen ”herran” vastakohtana kun huomautin, että Linna näkökulma on köyhälistön näkökulma, ei herran. Niitä kun ei voi sanoa (teollisuus)työläisiksi. Siitä emme ole eri mieltä?

Nyt käsität väärin. En tarkoita, että Linnan olsii pitänyt kuvata valkoisia enemmän, vaan että nuo kuvaukset eivät laadullisesti ole punaisten kuvausten tasolla.

Yksi varjoon jäänyt kuvaus on Mäntsälän kapina, jonka ratkaisivat ne suojeluskuntalaiset, jotka eivät kapinaan liittyneet. Kuitenkin ainakin minun on vaikea muistaa heidän nimiään. Eli tässä Linna ei ole tehnyt heistä kunnon henkilöhamoja.

Linnan valkoisten kuvaukset ovat laadukkaita. Salpakarien kuvaus - kun kirkkoherra esitellään aluksi - on korkeatasoinen. Töyryn ja kirkkoherran väliset keskustelut torpan vuokraehdoista ovat samoin laadukkaita. Toisaalta Jussin nöyristelevä asenne kirkkoherraan ja Akselin viha tähän - ja erityisesti Ellen Salpakarin ymmärtämätön asenne Akseliin ja Akselin vastaus ovat Pohjantähden kantavia elementtejä. Juuri koska nimenomaan nämä kuvaukset on niin realistisia perstuu Pohjantähden suosio. Sadattuhannet enemmän tai vähemmän kriitiset silmäparit on lukenut ne hyväksyen ne protesteitta. Luovan kirjoittamisen peruste on ehdoton velvollisuus pysyä luovan teoksen sisäisessä totuudessa. Ei saa turvautua deus ex machinaan eikä kertomus saa olla ristiriidassa itsensä kanssa. Siinä on Linnan mestarillisuus. Se maailmajonka Linna on luonut on "tosi" maailma. Muuten se ei olisi läpäissyt seulaa.

Ne suojeluskuntalaiset; jotka lähtivät Mäntsälään lähtivät Ellen Salpakarin ja opettaja Pentti Rautjärven johdolla. Muut pitivät kokoustaan, jossa päätettiin jättäytyä pois Kapinasta. Kohtaus on lyhyt ja on kirjan kolmannessa osassa, jossa Linnan taso on selvästi heikentynyt. Kirja pitäisikin katkaista suurin piirtein siinä kohdassa, niin että Janne Kivivuoren muilutus tulisi sisältymään. Sekin on jo heikompaa tasoa, ja jos minä saisin päättä, katkaisisin sen Hellbergin yritettyä houkutella Akselia mukaansa. Se kohtaus voisi olla hyvä epilogi. [/quote]

Kuulutko sinä niihin lukijoihin, jotka ovat kyvyttömiä erottamaan fiktion faktasta vai osaatko sinä erottaa nämä.

Keitä nämä tähän eron tekemiseen kyvyttömät ovat?

Tämä on se keskeinen kohta Hanskan esittämässä oikeistolaisessa paradigmassa jota vastustan. Hanskan esitys on minusta aika lailla ihmisiä ylenkatsova. Kirjailijan tehtävänä on kirjoitta lukijoilleen lukulämyksiä eikä valvoa heidän historian käsitystään yhteiskunnan puolesta. Kirjailijja ei ole vastuussa muille kuin lukijoilleen

synyt nimitystä taiteen akaatemikoksi, vaan vaati päästä tieteen akateemikoksi. Joten hän nimenomana vaati aukttoriteettia ei vain kirjailijana vaan myös histroiakuvan suhteen. Joten silloin häntä voi siitä myös arvostella.

Väinö Linna varmaan tavoitteli myös akateemikoksi. Kun hänet nimitettiin ei edellytetty retroaktiivista Pohjantähden kirjoittamista uudelleen. Eikä Pohjantähti muutenkaan muuttunut tietystikään nimityksestä. Pohjantähden ambitio ei ole olla dokumentti eikä ainakaan koska Linna nimtettiin sen kirjoittamisen jälkeen tieteen akateemikoksi. Jos sillä perusteella haluaa arvostella jotain, on arvosteltava nimittäjää, ei nimitettyä eikä sen teoksia. Hanska kuitenkin väitti ylenkatsovasti, että "ne" - ketkä ne - Hanska tarkoitti tavallisia lukijoita jotka on tyhmiä eikä "osaa erottaa fiktiota faktasta". Se on oikeistolaista paradigmaa pahimillaan.

Kolmansia vuoria.

Tulee ensi perjantaina kirjastoon josta noudan.

Krossia koskevat arvostelut ovat olleet kiittäviä, muttei hän minun mielestäni ole erityisen hyvä. Riippuu siitä tietenkin kenen tuotantoon vertaa. Joskus hänen monitasoisuus on epäonnistunutta. Näin esimerkiksi Matkassa Pietariin. Arvostelijat katsoivatkin, että Krossin lähin vertauskohde on Mika Waltari. Linnaa ei edes miellettä ”hstoriallisen” romaanin kirjoittajaksi. Ilmeisesti Linna on niin hyvä romaanikirjailija, että hänen historiallinen perspektiivi unohdetaan.

Sama koskee Ruotsin luetuinta kijaa, Mobergin ”Utvandrarna”-sarjaa. Tätä ei mielletä historialliseksi romaaniksi vaan pelkästään romaaniksi. Tarinan roisto ole oikeastaan ihminen vaan luonto. Viljetävää on niin pitkälle kuin silmä kantaa ja ongelma ei ole vuokramaan hinta tai puute vaan kyky saattaa kaikki halvalla saatru maa viljelykseen. Ruotsin kirjailijoita tuntuu muuten vaivaavan sotien puute. Meillän niitä on vaikka muille jakaa. Mobergi teoksen aihe, maastamuutto Amerikkaan havainnollistaa tätä. Samoin Lars Widdingin aihe, kansallissankari Kaarle XII.

[Emma-Liisa]

Se maailmajonka Linna on luonut on "tosi" maailma. Muuten se ei olisi läpäissyt seulaa.

Sadat miljoonat kastojat pitäneet Tuulen viemää -elokuvaa "totena", mutta silti se ei mustien näkökulmasta sitä ole, koska mustien henkilöiden kuvaus on varsin yksipuolista. Tämän saa sanoa, samoin saa sanoa, että esim. Waltari kuvasi hyvin vain keskiluokkaa ja tarkemmin sanottuna keskiluokkaisia miehiä. Mutta Linnassa vain ei ole mitään vikaa?

Ne suojeluskuntalaiset; jotka lähtivät Mäntsälään lähtivät Ellen Salpakarin ja opettaja Pentti Rautjärven johdolla. Muut pitivät kokoustaan, jossa päätettiin jättäytyä pois Kapinasta. Kohtaus on lyhyt ja on kirjan kolmannessa osassa, jossa Linnan taso on selvästi heikentynyt. Kirja pitäisikin katkaista suurin piirtein siinä kohdassa, niin että Janne Kivivuoren muilutus tulisi sisältymään. Sekin on jo heikompaa tasoa, ja jos minä saisin päättä, katkaisisin sen Hellbergin yritettyä houkutella Akselia mukaansa. Se kohtaus voisi olla hyvä epilogi.

No jaa, kyllä epilogi on OK siinä mielessä, että "päivä on käynyt kierroksensa" ja Akselin poika Juhani näyttäytyy pihinä isäntänä, joka olisi varmaan ollut torpparilleen samanlainen kuin Töyry. Linnan näkemys siis on, että jos on isäntä, toimii isännän tavoin. Kyse ei siis ole luonteesta vaan ihmisen asemasta.

Tavallaan myös se on komeaa, että nähdään miten mitätöntä ovat ihmisen pyrkimykset: se maapala jonka takia Akseli lähti kapinoimaan, saadaan viimein liitetyksi Koskelaan
- mutta juuri silloin Akseli kuolee. Hän murtuu menetettyään kolme poikaansa sodasa - Elina, joka näyttää heikommalta, ei loppujen lopuksi murru.

[Emma-Liisa]

Jatkoa: en myöskään haluaisi, että Pohjantähdestä puuttuisi talvisodan ensimmäiset hautajaiset. Kohtaus on Linnaa parhaimmillaan: ensin naurattaa, mutta sitten liikuttaa - sillä vaikka Valtu oli lurjus, niin eihän se vaikuta siihen, että hän oli äidilleen ja vaarilleen rakas.

Pidän siis Linnasta suuresti. Silti katson oikeudekseni sanoa, ettei hän esim. naisista ymmärtänyt mitään. Mutta ei ymmärtänyt Waltarikaan. Molempien naiskuvia voi kuitenkin lukea siinä mielessä, miten mies (tai tietynlainen mies) näkee ja kokee naiset.