Suomalaisen historiatietämyksen heikkoudet

[Antero S]

Hauskaa, että puolustatte Linnaa niin voimallisesti. Sitten varmaan voitte helposti kumota myös Johan Bäckmanin väitteet Tuntemattomasta sotilaasta Pronssisoturissa

Mitä ihmettä Emma-Liisa esittää. Kuka on tämä Johan Bäckman, jonka kirjoituksista ”me” olisimme vastuussa. Tämä Emma-Liisan keskusteluun tuoma ”JB” on jossain, joskus, ilmaissut joitain mielipiteitä. Ne Emma-Liisa heittää päin ”meidän” - kenen "meidän" – kasvoja? Kirjoittakoon tälle "JB":lleen muttei ainakaan minulle.

Minä olen ihan oma itseni. En vasta jonkun ”meidän” puolesta, niin kuin Emma-Lissa luulee. Keitä ”meitä” Emma-Liisa tarkoittaa kun tämä sano ”meistä”. Nyt emma-Liisa vaatii minua tilille siitä, minkä joku ”JB” on tai "JS" on krjoittanut. En vastaa liioin Nylanderin sanomisista (vaikka ihan kelpoja ovatkin).

En ole vastuussa muusta kuin siitä minkä olen itse tehnyt tai kirjoittanut. Sekä Nylander että minä vastaamme vain kukin omasta puolestaan. En liioin vastaa näiden JB:n tai JS:n kirjoittamasta. Kommentoin niitä erikseen - tai pikemminkin Emma-Liisan selostusta niistä jos muilta kiireltäni kerkeän ja viitsin. Ihan mielenkiintosisa toisen osapuolen näkemyksiä. En ole ennen kuullutkaan.

[Emma-Liisa]

Hauskaa, että puolustatte Linnaa niin voimallisesti. Sitten varmaan voitte helposti kumota myös Johan Bäckmanin väitteet Tuntemattomasta sotilaasta Pronssisoturissa

Mitä ihmettä Emma-Liisa esittää. Kuka on tämä Johan Bäckman, jonka kirjoituksista ”me” olisimme vastuussa. Tämä Emma-Liisan keskusteluun tuoma ”JB” on jossain, joskus, ilmaissut joitain mielipiteitä. Ne Emma-Liisa heittää päin ”meidän” - kenen "meidän" – kasvoja? Kirjoittakoon tälle "JB":lleen muttei ainakaan minulle.

Minä olen ihan oma itseni. En vasta jonkun ”meidän” puolesta, niin kuin Emma-Lissa luulee. Keitä ”meitä” Emma-Liisa tarkoittaa kun tämä sano ”meistä”. Nyt emma-Liisa vaatii minua tilille siitä, minkä joku ”JB” on tai "JS" on krjoittanut. En vastaa liioin Nylanderin sanomisista (vaikka ihan kelpoja ovatkin).

En ole vastuussa muusta kuin siitä minkä olen itse tehnyt tai kirjoittanut. Sekä Nylander että minä vastaamme vain kukin omasta puolestaan. En liioin vastaa näiden JB:n tai JS:n kirjoittamasta. Kommentoin niitä erikseen - tai pikemminkin Emma-Liisan selostusta niistä jos muilta kiireltäni kerkeän ja viitsin. Ihan mielenkiintosisa toisen osapuolen näkemyksiä. En ole ennen kuullutkaan.

En tietenkään ole pitänyt ketään muita vastuussa Johan Bäckmanin kirjoituksista. Hän on Pronssisoturin kirjoittaja. Minua kiinnostaa hänen kirjansa mm. siksi, että hän varsin usein referoi muita valikoiden (esim. Tiina Kinnusta). Siksi kävin lukemassa Senjavskajan artikkelin.

[nylander]

Hauskaa, että puolustatte Linnaa niin voimallisesti. Sitten varmaan voitte helposti kumota myös Johan Bäckmanin väitteet Tuntemattomasta sotilaasta Pronssisoturissa otsikolla "Lääkettä natsitraumaan":

Minäkin haluan muutamalla sanalla omasta puolestani kommentoida tätä ihmeellistä heittoa. Olikohan se Orwell, joka lanseerasi termin "ajatusrikos". Olo tuntuu vähän syylliseltä, kun nimimerkki Emma-Liisa hutkii oikein olan takaa mm. allekirjoittanutta JB:n Pronssisoturi-kirjalla.

Tosiasiassa en ole puheenalaista opusta edes nähnytkään. Luettavaa on muutenkin ihan tarpeeksi, mm. tämä foorumin upseerisyllogismit, jotka lyövät laudalta jopa Ludvig Holbergin parhaat komediatkin. (Sallittakoon vertaus, koska tässä säikeessä on muutenkin käyty kirjallisvivahteista ajatuksenvaihtoa.)

[laitman]

Koska itse olen jonkun verran tutkinut tämän "Pohjantähti" teoksen taustatapahtumia Urjalassa, siis Linnan kotipitäjässä, voisin kertoa muutaman asian. Teos huipentuu vuoden 1918 tapahtumiin, jotka aika hyvin vastaavat todellisia tapahtumia. Todellisuudessa tapahtumat ovat olleet paljon dramaattisempia kuin Linnan kirjassa.
Urjalassa punaiset murhasivat 25-30 valkoista kun taas Linna on tyytynyt paljon pienempään lukuun. Yksi uhreista oli kansanedustaja Alfred Retulaisen ottopoika, teko joka oli vaikuttamassa valkoisten kostotoimenpiteisiin. Kun tämä vapautusjuhla pidettiin, jossa Jussi yrittää pelastaa omia poikiaan teloitukselta, Retulainen oli koonnut kaikki vangitut punaiset ja piti heille rangaistuspuheen, jossa hän lupasi että he kalliisti joutuvat maksaamaan teoistaan!
Kirjan tärkeimmillä henkilöillä on todellisuudessa esikuvia, jotka hyvin vastaavat kirjan hahmoja. Niin kuin elokuvallakin? Tässä mainittiin tämä Laurilan Elma. Elokuvassa Elmaa näytellyt Tuula Nyman on ulkonäöltään aika saman näköinen kuin Hämeenlinnassa 19.5.1918 ammuttu 18-vuotias urjalaisneito Lempi Männistö.
Näistä kevään tapahtumista vielä sen verran, että paikkakunnalla oli kolme jääkäriupseeria, yksi kirkonkylä Laukeelan kommendanttina, toinen asemakylä Huhdin kommendanttina ja sitten jääkärivänrikki Albert Penttilän ryhmä, joka osallistui Muntterin kentän teloituksiin kirkonkylässä yhdessä paikallisten suojeluskuntalaisten kanssa, joiden joukossa lienee ollut Linnan oma setä! Penttilä toimi myöhemmin presidentti F.D.Rooseveltin autonkuljettajana.
Urjalan kirkkoherran poika oli ampumassa punaisia Huhdissa. Tietenkin Linna on kirjassaan ajanut mutkat suoriksi, esim sillä tavalla että torppari Laurila ja räätäli Halme ammutaan yhdessä. Itse asiassa torppari Fredrik Laurila ammuttiin 29.5.1918 ja räätäli Kalle Halme 2.5.1918.
Laurila oli ollut Honkolan (Pentinkulman ) työväenyhdistyksen rahastonhoitajana ja yhdistyksen puheenjohtajana oli Erland Salmi, joka aika pitkälle on Akseli Koskelan esikuva. Salmi sai kuolemantuomion VRO:ssa ja sen vahvisti VRYO, mutta hän selvisi ja palasi pari vuotta myöhemmin.
Että aika hyvin Linna on asioita kertonut, mutta on tilanteita jolloin Linna ei ole ollut täysin rehellinen, mm koskien näitä Baranin teloituksia "Tuntemattomassa" joista oli puhetta. Tämän tajusin itse kun yhtenä kauniina kesäiltana seisoin Aitolahden sankarihaudoilla ja katselin toisen kuuluisan kirjailijan, eli Kalle Päätalon ensimmäisen vaimon veljen hautakiveä! Ehkä selitän myöhemmin mitä ajatuksia se toi mieleeni!,

[Emma-Liisa]

Hauskaa, että puolustatte Linnaa niin voimallisesti. Sitten varmaan voitte helposti kumota myös Johan Bäckmanin väitteet Tuntemattomasta sotilaasta Pronssisoturissa otsikolla "Lääkettä natsitraumaan":

Minäkin haluan muutamalla sanalla omasta puolestani kommentoida tätä ihmeellistä heittoa. Olikohan se Orwell, joka lanseerasi termin "ajatusrikos". Olo tuntuu vähän syylliseltä, kun nimimerkki Emma-Liisa hutkii oikein olan takaa mm. allekirjoittanutta JB:n Pronssisoturi-kirjalla.

Tosiasiassa en ole puheenalaista opusta edes nähnytkään. Luettavaa on muutenkin ihan tarpeeksi, mm. tämä foorumin upseerisyllogismit, jotka lyövät laudalta jopa Ludvig Holbergin parhaat komediatkin. (Sallittakoon vertaus, koska tässä säikeessä on muutenkin käyty kirjallisvivahteista ajatuksenvaihtoa.)

Ihan väärä luulo. Ei ollut tarkoitus puhua Bäckmanista tai Senjavskajasta sinänsä, vaan edelleen Linnasta. Minua kiinnostaa se asenne että "Linna on aina oikeassa ja kuvaa kaiken oikein", koska minulla ei ole tällaista sokeaa palvontaa edes mielikirjailijoitani kohtaan. Ja vastaavasti joskus löydän asiaa sellaisiltakin, joista en niin pidä.

Vaikka Bäckman ja Senjavskaja esittävät monesti mitä hullunkurisimpia mielipiteitä, niin välttämättä väite, että Tuntematon sivuutti jatkosodasta tärkeitä aspekteja ei ole aivan aiheeton. Mutta eihän mikään romaani tai elokuva kerro kaikkea. Eikä ole edes mahdollista, että suomalaisten sotakokemukset vastaisivat yksi yhteen neuvostoliittolaisia, jotka myös jättävät monia asioita pois. Ja aivan samanlaisista traumaattisista syistä. "Voittajakansan" on niitä vielä vaikeampi tunnustaa.

[nylander]

Minua kiinnostaa se asenne että "Linna on aina oikeassa ja kuvaa kaiken oikein", koska minulla ei ole tällaista sokeaa palvontaa edes mielikirjailijoitani kohtaan

Mielestäni nimimerkki Emma-Liisa tässä aivan äskeismenneisyydessä puolusti hyvin kokonaisvaltaisesti Mika Waltarin kirjailijatyön kaikkia puolia ja hänestä kirjoitettua elämäkertaa.

Rajala lainaa hyväksyen prof. Zetterbergin esipuhetta "Nauticuksen" kirjan Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta uusintapainokseen. Waltarin totuus kuulemma vastaa täysin tapahtuneen reaalitodellisuutta. Myös Waltarin toinen sodanaikainen propagandakirjanen Neuvostovakoilun varjossa saa Rajalalta ainakin implisiittistä tunnustusta "virheettömänä" historiantulkintana. (Tällaisen lausunnon Waltarilta oli aikanaan lopulla puristanut 1967 eräs henkilö, joka itse taisikin olla oikea vakoilualan ekspertti...)

Niin että: myös Waltaria voisi käsitellä muistakin näkökulmista kuin kirkasotsaisena totuudenetsijänä.

[Emma-Liisa]

Minua kiinnostaa se asenne että "Linna on aina oikeassa ja kuvaa kaiken oikein", koska minulla ei ole tällaista sokeaa palvontaa edes mielikirjailijoitani kohtaan

Mielestäni nimimerkki Emma-Liisa tässä aivan äskeismenneisyydessä puolusti hyvin kokonaisvaltaisesti Mika Waltarin kirjailijatyön kaikkia puolia ja hänestä kirjoitettua elämäkertaa.

Ihan väärä tulkinta. Yritin vain osoittaa, että Waltarin sodanaikaisesta toiminnasta on esitetty varsin liioiteltuja tulkintoja. Syy voisi olla esim. se, että Urho Kekkosen paljon rajumpiin teksteihin puuttuminen ei ole ollut sopivaa. Tai Ehrenburgin verenhimoisten kehotusten muisteleminen.

Minusta olennaista on asettaa ko. asiat historiallisiin yhteyksiinsä.

Rajala lainaa hyväksyen prof. Zetterbergin esipuhetta "Nauticuksen" kirjan Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta uusintapainokseen. Waltarin totuus kuulemma vastaa täysin tapahtuneen reaalitodellisuutta.

Oletko tästä eri mieltä?

Myös Waltarin toinen sodanaikainen propagandakirjanen Neuvostovakoilun varjossa saa Rajalalta ainakin implisiittistä tunnustusta "virheettömänä" historiantulkintana. (Tällaisen lausunnon Waltarilta oli aikanaan lopulla puristanut 1967 eräs henkilö, joka itse taisikin olla oikea vakoilualan ekspertti...)

Puutteellinen luetun ymmärrys. Kyse oli faktoista, joka on eri asia kuin tulkinta. Sitä paitsi Waltarin vastaus oli vitsi.

Mitään "virheetöntä" tulkintaa ei (varsinkaan) tuossa asiassa voi olla, koska tulkinta riippuu suhtautumisesta välirauhan ajan SNS:ään.

Niin että: myös Waltaria voisi käsitellä muistakin näkökulmista kuin kirkasotsaisena totuudenetsijänä.

Kirjailija ei yleensä koskaan voi olla "kirkasotsainen", jos hän on todellinen kirjailija. "Totuutta" hän etsii siinä mielessä, että hän ymmärtää erilaisia ihmsiä ja elämän eri puolia - jopa samaan aikaan aivan vastakkaisia puolia. Tätä monien on näköjään vaikea ymmärtää.

[nylander]

Oletko tästä eri mieltä?

Kuten nimimerkki hyvin tietää, tapahtumien kulusta ja etenkin taustatekijöistä Virossa on nyt olemassa muunkinlaista tietoa; viittaan nimiin Ilmjärv ja Turtola. Sinulle nähtävästi on olemassa vain kanonisoitu zetterbergiläinen totuus. Yleensäkin paljon mainostamasi "luetun ymmärtämisesi" tuntuu liikkuvan ahtaan kansallisoikeistolaisen referenssiraamin sisällä. Etsimättä tulee vertailukohtana mieleen sotilasalan ammattilehden arvostelija, joka suoralta kädeltä leimasi Turtolan osin poleemisen tutkimuksen Laidonerista "mielipidekirjaksi". Vielä kevättälvella olit "vakuuttunut" Ilmjärven Virossa saaman kritiikin aiheellisuudesta ilmeisesti samanlaisella hatusta vedetyllä argumentilla kuin mainittu militääripersoona. (Olen tosin huomannut, että nyttemmin olet alkanut selitellä kevättalvista Ilmjärv-kantaasi.)

Puutteellinen luetun ymmärrys. Kyse oli faktoista, joka on eri asia kuin tulkinta. Sitä paitsi Waltarin vastaus oli vitsi.

Ja Waltarillako sitten faktat täsmäsivät? (Sivumennen: onko moraalisesti tuomittavampaa vakoilla 1930-luvulla ja välirauhan aikana Neuvostoliiton laskuun kuin... sanokaamme vaikkapa kylmän sodan vuosina Yhdysvaltain laskuun?) Lisää pohdittavaa: miksi Rajala, jolle olet antanut tunnustusta aikaisemmin, kuittaa tällaisen asian "vitsillä". Eikö hänellä ollut Waltarin propagandakirjasta mitään olennaista sanottavaa? Voidaanko Rajalan objektiivisuuteen yleensäkään ainakaan täysin luottaa? (Muistan miten aikanaan Panu Rajala "kumosi" päätoimittamassaan Hiidenkivessä Ylikankaan talvisodan rauha -tulkinnan; eihän se voinut mennä Ylikankaan esittämällä tavalla, koska nämä Rytit et consortes olivat "anglofiileja". Näin siis Panu Rajala.)

Kirjailija ei yleensä koskaan voi olla "kirkasotsainen", jos hän on todellinen kirjailija.

Sitähän minäkin. Vrt. minkälaiseen tendenssimäiseen ja ihannoivaan sävyyn kirjoitit Waltarista säikeessä "Waltari ja kansallissosialismi".

Ehrenburgin verenhimoisten kehotusten muisteleminen.

Tämä on sivuseikka, muuta tunnut fiksoituneen Ehrenburgin soimaamiseen.Sydämellisesti tervetulleiksiko hänen olisi pitänyt natsit toivottaa? Jos natsivallan metodit ovat päässeet unohtumaan, niitä voi verestää vaikkapa Lars Westerlundin kirjasta Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 - 1944.

[Emma-Liisa]

Oletko tästä eri mieltä?

Kuten nimimerkki hyvin tietää, tapahtumien kulusta ja etenkin taustatekijöistä Virossa on nyt olemassa muunkinlaista tietoa; viittaan nimiin Ilmjärv ja Turtola. Sinulle nähtävästi on olemassa vain kanonisoitu zetterbergiläinen totuus.

Ei toki, pidän Ilmjärven tulkintaa varsin kiinnostavana. Turtola sen sijaan harrastaa ikävää jälkiviisautta. Ei ole historiantutkijan asia moralisoida kohteensa teoilla vaan selittää ne.

Ydinjuttuhan on, tapahtuiko Virossa kesällä 1940 spontaani vallankumous vai NL:n masinoima näytös. Sitä, miksi Päts ja Laidoner toimivat kuten toimivat, ei Waltari voinut tietää eikä se edes ollut ensijaista. Hän teki työnsä parhaiden saatavissa olevien tietojen perusteella - joita tietoja ei silloisilla virolaisilla ollut.

Puutteellinen luetun ymmärrys. Kyse oli faktoista, joka on eri asia kuin tulkinta. Sitä paitsi Waltarin vastaus oli vitsi.

Ja Waltarillako sitten faktat täsmäsivät?

Sinun täytynee tutustua Valpon arkistoon, jos haluat tarkistaa asian.

(Sivumennen: onko moraalisesti tuomittavampaa vakoilla 1930-luvulla ja välirauhan aikana Neuvostoliiton laskuun kuin... sanokaamme vaikkapa kylmän sodan vuosina Yhdysvaltain laskuun?)

"Petos ei menesty - tai jos menestyy, sitä nimitetään toisin." Jokainen vastaa teoistaan omantuntonsa edessä.

Koska kylmä sota ei johtanut kuumaan, kaikenlainen vakoilu oli silloin vaarattomampaa kuin aiemmin.

Lisää pohdittavaa: miksi Rajala, jolle olet antanut tunnustusta aikaisemmin, kuittaa tällaisen asian "vitsillä". Eikö hänellä ollut Waltarin propagandakirjasta mitään olennaista sanottavaa?

Itse asiassa näyttää olevan, mutta se siis liittyy siihen, mitä mieltä kukin on esim. SNS:n välirauhan aikaisesta toiminnasta ja 30-luvun kansanrintamataktiikasta. (Ilmjärv näyttää olevan sitä mieltä, että NL onnistui Virossa esim. kulttuurijärjestöjen välityksellä sitomaan itseensä henkilöitä, joita sitten käytti hyväkseen 1940.)

Voidaanko Rajalan objektiivisuuteen yleensäkään ainakaan täysin luottaa?

Kenenkään objektiivisuuteen ei voi täysin luottaa. Aina on syytä epäillä.

Ehrenburgin verenhimoisten kehotusten muisteleminen.

Tämä on sivuseikka, muuta tunnut fiksoituneen Ehrenburgin soimaamiseen.Sydämellisesti tervetulleiksiko hänen olisi pitänyt natsit toivottaa?

Ei toki, mutta kyse olikin kostoon yllyttämisestä. Esim. Lev Kopelev alkoi sääliä voitettuja saksalaisia ja vastusti "veri verestä"-slogania, vaikka oli myös juutalainen. Siitä tuli leirituomio.

Sinänsä "Ehrenburg ja saksalaiset"-näyttelyn katologissa Martin Walser totesi, että se joka jäi eloon Hitlerin ajasta, pystyy ymmärtämään sitä, joka jäi eloon Stalinin ajasta.

Suomalaiset kirjailijatkin ryyppäsivät 50-luvun puolivälissä Moskovassa venäläisten kirjailijoiden kanssa - juttua riitti, kun kaikki olivat kokoneet sodan. Ruotsalaiset olivat kuuulemma kateellisia.

[Emma-Liisa]

Brittihistorioitsija Tony Judt kirjoittaa uudessa kirjassaan Reappraisals, joka sisältää enenn julkaistuja artikkeleita ja arvosteluja, samaan suuntaan kuin Vares:

- usko että "se oli silloin ja tämä on nyt", eli ei nähdä historiallista jatkuvuutta
(esim. väite että terrorismi olisi uusi ilmiö, vaikka sitä on ollut eri muodoissa viimeiset sata vuotta)
- täydellinen ymmärtämättömyys erilaiselle mallille kuin oma yhteiskunta (ei esim. käsitetä mitkä tekijät loivat hyvinvointivaltion ja miksi valtiota ylipäänsä pidettiin hyvänä - eikä tämä koskenut vain vasemmistoa)
- usko että historian ongelmat eivät enää toistu (esim. lama)
- usko ettei politiikassa ole vaihtoehtoja ja että politiikan pitää alistua taloudelle
- kyvyttömyys tajuta pahuutta
- mahdollisuus saada hyvin paljon sirpaleista tietoa yhdistyneenä kyvyttömyyteen luoda siitä kokonaiskuvaa

Judt huomauttaa myös USA:n ja Euroopan eroista: USA:lle toinen maailmansota oli hyvä sota ja niinpä se uskoo sotaan välineenä edistää päämääriään. Euroopan totaalit kokemukset sodasta saavat mieluummin välttämään sitä.

Korjattu kirjoitusvirhe

[Jussi Hanska]

Huomasin tämän nimimerkki Nylanderin tekstin hieman jälkijättöisesti:

"Hanska puolestaan tekee perusvirheen. Hän on oikeistoaktivisti ja arvostelee kaunokirjallista teosta sen yhteiskunnallisten vaikutusten perusteella. Se ei ollut edes oikeistolaista paradigmaa vaan kaunokirjallisuuden hyväksikäyttöä Hanskan omiin oikeistolaisiin tarkoitusperiin. Ei Hanska arvostellut Linnan kirjoja fiktiona vaan niiden poliittisen vaikutuksen vuoksi - hänen historiankäsitysensä on eri kuin Linnan ja siksi hän heitäytyi kirja-arvostelijaksi. Sutari pysyköön lestissään."

Haluaisin nyt kuitenkin huomauttaa, että minä en ole arvostellut Linnan kirjoja ensinkään, vaan ainoastaan niitä lukijoita, jotka tulkitsevat linnan fiktion faktaksi. Tämä ei tietenkään ole/ollut Linnan vika. Lisäksi arvostelin 1970-luvun Suomen henkistä ilmapiiriä, jossa virallinen Suomi rohkaisi tällaista ajattelua ihan vaan siitä syystä, että kaikki vasemmistolainen oli lähtökohtaisesti hyvää ja kaikki muu pahaa. Tällä en pyri väittämään, että Linna itsessään oli vasemmistolainen. Ehkä oli ehkä ei. 1970-luvun kontekstissa hän vain kelpasi NL:oon rähmällään olevan "intelligentsijan" kulttuuri-ikoniksi.

Jos nyt sitten halutaan ehdottomasti puhua Linnasta kaunokirjallisuutena eikä ainoastaan sosiologisena tai pseudo-historiografisena ilmiönä, niin riittää kun totean, että Linna on minun subjektiivisessa kokemusmaailmassani ryhmässä ihan kivat kirjailijat. Ei huono, mutta ei elämää suurempikaan. Ymmärrän toki satojen tuhansien lukijoiden fanituksen. Riittävän mustavalkoinen maailma yhdistettynä perinteiseen suomalaiseen herravihaan uppoaa tiettyyn osaan kansakuntaamme kuin kuuma veitsi voihin.

[nylander]

Huomasin tämän nimimerkki Nylanderin tekstin hieman jälkijättöisesti:

"Hanska puolestaan tekee perusvirheen. Hän on oikeistoaktivisti ja arvostelee kaunokirjallista teosta sen yhteiskunnallisten vaikutusten perusteella. Se ei ollut edes oikeistolaista paradigmaa vaan kaunokirjallisuuden hyväksikäyttöä Hanskan omiin oikeistolaisiin tarkoitusperiin. Ei Hanska arvostellut Linnan kirjoja fiktiona vaan niiden poliittisen vaikutuksen vuoksi - hänen historiankäsitysensä on eri kuin Linnan ja siksi hän heitäytyi kirja-arvostelijaksi. Sutari pysyköön lestissään."

En ole koskaan kirjoittanut näille verkkosivuille enkä minnekään muuallekaan edellä lainattua tekstiä.

Pitäkääpä nyt, arvon dosentti, päänne sen verran kylmänä, että katsoisitte, kenen nimiin sitaattejanne panette.

[Jussi Hanska]

Niinpä onkin. Nöyrin anteeksipyyntöni tämän virheen johdosta. Lainaamani pätkän kirjoittikin nimimerkki Antero S.

[Antero S]

”Kaunokirjallisuudelta ei normaaliolosuhteissa tietenkään voi vaatia historiallista objektiivisuutta tai edes faktojen hallintaa. Kaunokirjallisuus on kaunokirjallisuutta. Tämä siis on tilanne periaatteessa.

Niin kuin on. Mutta Hanska jatkoi

Sitten on kuitenkin suomalainen erityistilanne, jossa lukevalla yleisöllä ei ole kapasiteettia erottaa kaunokirjallisuutta tieteestä.”

Onko jotenkin "suomalainen" erityistilanne, että "lukeva yleisö " on kyvytön kaunokirjallisuuden erottamiseen tieteestä?

Kysyin 2.11 nimimerkki Emma-Liisalta joka kirjoitti Hanskan tavoin, että ”nyt kyse onkin lukijoista, jotka uskovat että fiktio on faktaa”:

"Kuulutko sinä niihin lukijoihin, jotka ovat kyvyttömiä erottamaan fiktion faktasta vai osaatko sinä erottaa nämä."

Emma-Liisa väisti kysymykseni eikä vastannut siihen. Toistan kysymykseni nyt tällä kerralla samaan väitteeseen jälleen palanneelle Hanskalle:

Kuuluutko itse siis niihin lukijoihin, joilla ei ole kapasiteettia erottaa kaunokirjallisuutta tieteestä (tai fiktiota faktasta) ?

Jatkoin silloin ja jatkan nyt: "Keitä nämä lukijat ovat, jotka ovat kyvyttömiä erottamaan kaunokirjallisuuden tieteestä (fiktion faktasta)? ?

Perustelin kysymystäni ruolloin esittämällä ja esitän nytkin:

"Tämä on se keskeinen kohta Hanskan esittämässä "oikeistolaisessa paradigmassa" jota vastustan. Hanskan esitys on minusta aika lailla ihmisiä ylenkatsova. Kirjailijan tehtävänä on kirjoitta lukijoilleen lukulämyksiä eikä valvoa heidän historian käsitystään yhteiskunnan puolesta. Kirjailija ei ole vastuussa muille kuin lukijoilleen kirjoistaan."

Kuitenkin korjaan, että toisten ihmisten ylenkatsominen ei ole erityisesti tyypillistä ”oikeistolaiselle paradigmalle”, vaan ylenkatsomista esiintyy niin oikeistolaisesti kuin vasemmistolaisesti ja myös poliittisesti indifferentisti asennoituvien joukossa.

Hanskan esittämä on minusta elitismiä pahimmillaan, eikä mitään erityisen "oikeistolaista". Tämä oli se mitä vastaan reagoin Hanskan alun perin esittämässä. Hanska teki käsityksestään muiden kyvyttömyydestä ”erottaa kaunokirjallisuus tieteestä" sen johtopäätöksen, että Väinö Linna ei olisikaan kirjoittaessaan fiktiivisiä romaanejaan ollut vapaa kirjailija vaan Linnan olisi kuulunut olla jonkinasteinen yhteiskunnan "poliisi" tai "valvoja". Sen kaltaisia mielipiteitä, joita Hanska esitti katsoen, että kysymys oli "suomalaisesta" erityistilanteesta, vallitsi sosialistisen realismin aatteessa, jossa taitelijoita pidettiin osaltaan vastuussa yhteiskunnan kehityksestä kohti kommunismia. Sellaiset aatteet eivät kuitenkaan kuulu länsimaiseen demokraattiseen ajattelutapaan.

[Jussi Hanska]

Kuitenkin korjaan, että toisten ihmisten ylenkatsominen ei ole erityisesti tyypillistä ”oikeistolaiselle paradigmalle”, vaan ylenkatsomista esiintyy niin oikeistolaisesti kuin vasemmistolaisesti ja myös poliittisesti indifferentisti asennoituvien joukossa.

Hanskan esittämä on minusta elitismiä pahimmillaan, eikä mitään erityisen "oikeistolaista". Tämä oli se mitä vastaan reagoin Hanskan alun perin esittämässä. Hanska teki käsityksestään muiden kyvyttömyydestä ”erottaa kaunokirjallisuus tieteestä" sen johtopäätöksen, että Väinö Linna ei olisikaan kirjoittaessaan fiktiivisiä romaanejaan ollut vapaa kirjailija vaan Linnan olisi kuulunut olla jonkinasteinen yhteiskunnan "poliisi" tai "valvoja". Sen kaltaisia mielipiteitä, joita Hanska esitti katsoen, että kysymys oli "suomalaisesta" erityistilanteesta, vallitsi sosialistisen realismin aatteessa, jossa taitelijoita pidettiin osaltaan vastuussa yhteiskunnan kehityksestä kohti kommunismia. Sellaiset aatteet eivät kuitenkaan kuulu länsimaiseen demokraattiseen ajattelutapaan.

En ole missään vaiheessa syyllistänyt Linnaa ja vaatinut, että hänen olisi pitänyt kirjoittaa eri lailla kuin kirjoitti. Olen kylläkin todennut, että on valitettavaa, että Linnan romaanin esittämä kuva vuoden 1918 tapahtumista on alkanut elää omaa elämäänsä ja korvannut historiallisen totuuden (mikä se taas on ja millä edellytyksillä siitä voidaan tietää, ei kuulu tähän ketjuun).

Jos olen elitisti väittäessäni, että keskiverto historiallisen romaanin lukija olettaa romaanissa esitettyjen taustatietojen olevan kohdallaan ja siten omaksuu romaanista lukemansa historiallisena faktana, niin olkoon sitten. Olen mielelläni elitisti. Jos taas nimimerkki Antero S katsoo, että historiantutkija ja satunnainen lukija omaavat samat edellytykset historiallisen romaanin esittämän kuvan "totuudenmukaisuuden" arvioimiseen, se on toki hänen oikeutuksensa. Silloin tosin voidaan kysyä, miksi historiaa ylipäätään opetetaan yliopistossa, ellei se tuo opiskelijalle, maisterille tai vallan tohtorille mitään "tavallisen lukijan" ylitse menevää kompetenssia.

Siinä myönnän olevani väärässä, että kyvyttömyys erottaa faktaa fiktiosta olisi suomalaisten erityisominaisuus. Näin ei tietenkään ole, riittää kun ajatellaan "historioitsija" David Irvingin teosten suosiota anglosaksisessa maailmassa.

Lopuksi vielä kerran rautalangasta: Väinö Linna oli ihan kiva kirjailija ja hänellä oli oikeus romaanimaailmassaan vääristellä historiaa haluamallaan tavalla. Vahinko, että 70-luvun kritiikittömässä henkisessä ilmapiirissä Linnan kansalaissota alkoi elää omaa elämäänsä ja sekoittui vuonna 1918 tapahtuneen murheellisen historiallisen episodin kanssa.