Nato-jäsenyys konfliktien estäjänä?

[Erkki Juvonen]

Nato-sopimuksen 5.§ mukaan hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan.

Hmm. 5 § Pohjois-Alantin liiton sopimuksessa:

... Osapuolet sopivat, että jos aseellinen hyökkäys yhtä tai useampia heitä vastaan ...tapahtuu, jokainen heistä auttaa sitä tai niitä osapuolta ...[ryhtymällä ]... yksin ja yhdessä muiden osapuolten kanssa niihin toimenpiteisiin, joita se pitää välttämättömänä, mukaanlukien aseellisen voimankäytön, palauttaakseen ja ylläpitääkseen Pohjoisatlantin alueen turvallisuuden.

Rohkenen olla Ilmo Kekkosen kanssa eri mieltä. Ei NATO-sopimus ole ”automaatti” joka lähtee käyntiin hyökkäyksestä jonka jälkeen muut NATO-valtiot kohauttavat olkapäitään ja vain toteavat olevansa sodassa hyökkääjävaltiota vastaan. Ensinnäkin, sellaisessa tilanteessa ei varmaankaan olisi siksi myös paperilla - kovin selvää, kuka on ”hyökkääjä”, kuka ”puolustautuu”. Toiseksi, sopimuksen 5 §:n mukaan jäsenmaa ryhtyy vain niihin toimenpiteisiin, joita se itse ”pitää välttämättömänä”, eikä hyökkäystä suinkaan seuraa automaattisesti, kuin Manulle illallinen, muiden NATO-maiden taholta sodanjulistus. Kolmanneksi, ylikansallista sitovaa organisaatiota ei ole, vaan jokainen jäsenmaa ratkaisee itse, mitkä toimenpiteet ovat sen käsityksen mukaan "välttämättömiä" ja mihin toimiin se ryhtyy.

Sn vuoksi onkin NATO-jäsenyyttä pikemminkin pidettävä poliittisena tahdonilmaisuna, sitoutumisena aseellisesti ja poliittisesti Atlantin-liittoon ja siltä turvaa hakevana toimena ja silloinkin sen vahvaan akseliin, USA:han, englantiin, Ranskaan ja Saksaan. . Samalla hekellä kun USA:n ”sateenvarjo” katoaa on NATO hampaaton: jäljelle jää keskenään eripuraiset Saksa, Ranska ja Englanti - jotka ovat keskenään sotineet viime sodat. Lisäksi jää joukko pienvaltioita, joiden keskinäisestä suhteesta on mahdoton ennustaa mitään (vrt. vaikkapa Serbian ja Kroatian väliset levottomuudet). NATO:ssa on tätä nykyä jo 26 jäsenvaltiota: pysyykö rauha näiden välillä? Tällä hetkellä Naton arvovalta on melkoinen, mutta kuinka kauan? Kansainvälinen turvallisuus ei ole ennenkään menestynyt sopimuksiin vedoten: kuten presidentti Bush totesi Yhdysvaltojen valtiosäännöstä: it's a gooddamned peace of paper”. Naton merkitys on yhtä suuri kuin sen poliittinen yhteneväisyys. Mutta toistaiseksi pitää kyllä paikkansa, että NATO on vertaansa vailla vahva jos kaipaa liittoutumista. Se on vahva koska jäsenet ovat - toistaiseksi - olleet yksimielisiä. Mutta jos vastakkain olisivat Georgia ja Venäjä - mitä tekisi Kreikka? Tai jos vastakkain olisivat Kroatia (jäsenmaa) ja Serbia?

Paperi on yhtä vahva kuin sen taustalla oleva poliittinen yksimielisyys.



Juppe

[Ilmo Kekkonen]

Erkki Juvoselle. En ole esittänyt, että Nato-sopimus olisi automaatti, joka johtaisi kaikki jäsenmaat sotatilaan hyökkääjää vastaan. Totean vain, että Natolla on eri vaihtoehtoja varten valmiit sotilaalliset suunnitelmat. Ne perustuvat niiden joukkojen käyttöön, jotka jäsenmaat ovat Natolle osoittaneet. Jo kriisin kehittyessä suunnitelmia täsmennetään. Naton neuvosto kokoontuu tekemään päätöksiään eri tilanteita varten. Tietysti jäsenmaat päättävät lopullisesti toimistaan itse,mutta kun järjestö nimenomaan on keskinäinen puolustusliitto, niin irtautuminen yhteisistä toimista ainakaan kokonaan ei ole helppoa.

Tietysti Natossa on sisäisiä ristiriitoja. Toisaalta, jos jokin maa irtautuu esimerkiksi sotilastoimista tietyssä tilanteessa, niin ei se merkitse koko järjestön lamaantumista. Ei Afganistanissakaan kaikki jäsenmaat ole, mutta se on tietysti oma tapauksensa. Esimerkiksi Irakissa ovat Viron tapaiset jäsenmaat mukana voidakseen asettaa USA:n kriisitilanteessa myös moraalisen velvoitteen eteen. Puola on mukana Afganistanissa.

Pikku lisänä on huomattavaa, että jo nyt Naton lentokoneet valvovat Baltian ilmatilaa eli siellä on valmis lentotukikohta. Vahvoja Nato-maita kuten Puola ja Saksa ( USA:n asevoimineen) on lähellä. Jokainen maailman suurvalta miettii kyllä kahdesti ennenkuin ryhtyy siirtelemään merkittäviä sotavoimia niiden läheisyydessä.

[Ciccio]

Starikku oli perusteellisesti väärillä jäljillä Naton turvatakuista. Samoin siteerattu meppi. Nato-sopimuksen 5.§ mukaan hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan. On olemassa yhteiset suunnitelmat toiminnasta kunkin maan avuksi. Perusratkaiut käytännön toimista tehdään jo uhkatilanteessa. Niitä johtaa Naton neuvosto ja asianomainen sotilaallinen johtoporras. Jokaisen jäsenmaan omin nokkineen toteuttama "aseellinen vastaisku" on tietysti järjetön asia. Nopein aseellinen teho on USA:N ilmavoimilla, jotka pystyvät välittömään iskuun, missä tahansa Euroopassa.

Se neuvottelupuuha käydään varmasti EU:n jäsenmaissa, niissäkin, jotka eivät kuulu Natoon, kuten Suomessa ja Ruotsissa.

Vertaus vuoteen 1939 on täysin virheellinen. Kansainliitolla ei ollut mitään sotilaallista organisaatiota. Se pystyi vain erottamaan NL:n jäsenyydestään, kuten aiemmin Saksan, Italian ja Japanin. USA ei edes ollut jäsen.

Neuvostoliiton hyökkäyksestä Tsekkoslovakiaan 21/8 1968 "turvaamaan rauhaa aseellisesti" on kulunut 40 vuotta. ( nykyterminä "rauhaanpakottaminen" ? )
NATOn ministerineuvoston Brysselin kokouksen 15/11 1968 loppukommunikean 6.pyk.
todetaan:
"Mikä hyvänsä Neuvostoliiton suorittama interventio, jolla on suora tai epäsuora vaikutus Euroopassa tai Välimerellä, aiheuttaisi seurauksiltaan vakavan kansainvälisen kriisin."

UKK 893538
USA:n ulkoministeri Dean Rusk´n julkinen lausunto kertoo 5 §:n toimivuudesta:
"Hyökkäys jotakin NATO- maata vastaan merkitsee sotaa."

NATOn kommunikeassa siis todetaan, että NL:n yritys muuttaa Kylmän sodan rajalinjoja
merkitsee sotaa.
Ja tämä turvasi rauhan säilymisen.
Neuvostoliiton päätös sijoittaa ydinohjuksia Itä- Saksaan aiheutti seuraavan kriisin,
euro- ohjuskriisin.

Presidentti Urho Kekkosen (UKK 893538) "Hivuttamalla, hivuttamalla, sanoi piru syntiselle"
näyttää joillakin tahoilla yhä elävän muodoissa:
-"Meitä hivutetaan NATOon" ja "Meitä viedään salaa NATOon."

NATO- sopimuksen 5.§:n "hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan"
on aikaansaanut Venäjän Georgia- hyökkäyksen (Georgia ~ei~ ole Naton jäsenmaa )jälkeen EU:n NATO-maiden rivien tiivistymistä ja EU:n NATO- maiden poliittista yksimielisyyttä aikaiseksi.

Veikko Palvo

[mmy]

EU:n turvatakuut olisivat olleet ainakin välivaiheena Suomelle sopivat, mutta ne eivät käyneet silloiselle Suomen ulkopoliittiselle johdolle, Haloselle ja Tuomiojalle, jotka vesittivät tekstin. Tämä tietenkin periaatteessa, koska koko sopimus sittemmin hylättiin. Tekstimuokkaus osoitti kuitenkin Suomelta huonoa tilannetajua. Tällaisen muodollisesti USA:n ulkopuolisen sopimuksen olisi Venäjä kokenut pienemmäksi uhaksi, mutta Suomelle se olisi ollut ryhjää parempi. EU:n eheys tässä asiassa olisi viestittänyt eurooppalaisen rauhantahdon puolesta, kun Nato viestittää amerikkalaisen rauhan puolesta, ja sehän ei tunnetusti ole kaikille mieleen.

Euroopalla ei ole riittävää ydinsateenvarjoa, mutta tuskin Venäjäkään ajattelee aivan ensimmäiseksi suunnata pommejaan aivan oman rajansa tuntumaan. Loppupeleissä USA:n strateginen aseistus on ainoa vastavoima itänaapurille, jos se oikein pahaksi äityisi, mutta se edellyttäisi naapurin sivistyksen kohtuulisen täydellistä rappiota, jota on sentään vaikea uskoa tapahtuvaksi.

Ydinaseilla on ihmeellinen poliittinen vaikutus. Ne saavat omistajavaltion ottamaan paljon suurempia poliittisia riskejä. Ei voi kuvitella, että Venäjä, tai USA, esiintyisivät niin kuin tekevät ilman niitä. Pelkällä tavanomaiseten aseiden ja talouden volyymillä mitattuna Venäjä on kääpio EU:n rinnalla. Tai niin haluttaessa ainakin olisi sitä.

[Ciccio]

EU:n turvatakuut olisivat olleet ainakin välivaiheena Suomelle sopivat, mutta ne eivät käyneet silloiselle Suomen ulkopoliittiselle johdolle, Haloselle ja Tuomiojalle, jotka vesittivät tekstin. Tämä tietenkin periaatteessa, koska koko sopimus sittemmin hylättiin. Tekstimuokkaus osoitti kuitenkin Suomelta huonoa tilannetajua. Tällaisen muodollisesti USA:n ulkopuolisen sopimuksen olisi Venäjä kokenut pienemmäksi uhaksi, mutta Suomelle se olisi ollut ryhjää parempi. EU:n eheys tässä asiassa olisi viestittänyt eurooppalaisen rauhantahdon puolesta, kun Nato viestittää amerikkalaisen rauhan puolesta, ja sehän ei tunnetusti ole kaikille mieleen.

Euroopalla ei ole riittävää ydinsateenvarjoa, mutta tuskin Venäjäkään ajattelee aivan ensimmäiseksi suunnata pommejaan aivan oman rajansa tuntumaan. Loppupeleissä USA:n strateginen aseistus on ainoa vastavoima itänaapurille, jos se oikein pahaksi äityisi, mutta se edellyttäisi naapurin sivistyksen kohtuulisen täydellistä rappiota, jota on sentään vaikea uskoa tapahtuvaksi.

Ydinaseilla on ihmeellinen poliittinen vaikutus. Ne saavat omistajavaltion ottamaan paljon suurempia poliittisia riskejä. Ei voi kuvitella, että Venäjä, tai USA, esiintyisivät niin kuin tekevät ilman niitä. Pelkällä tavanomaiseten aseiden ja talouden volyymillä mitattuna Venäjä on kääpio EU:n rinnalla. Tai niin haluttaessa ainakin olisi sitä.

Olisikohan siten, että EU:n turvatakuut olisivat olleet EU:n Nato-maiden turvatakuita ?
Olisiko voinut olla EU:n ei Nato-maiden turvatakuita ?

Eurooppalainen rauhantahto näyttäisi olevan Naton rauhantahtoa, koska valtaosa ja kaikki suurimmat EU- maat ovat myös Nato-maita.
Eikö ole ristiriitaista puhua EU:n ja Naton rauhantahdon ja turvatakuiden eroavaisuudesta ?
EU:n ydinasesateenvarjo on Naton sateenvarjo mm. EU- ja Nato-Virolle, jonka
ilmatilaa vartioivat vuorotellen Ranskan Mirage-, Norjan F-16, Englannin Tornado- jne.hävittäjälentokoneet Zoknian-lentotukikohdasta Liettuasta käsin.

Pravda kirjoitti 26/12 2007 parin Tu-160 "Valkoisen joutsenen" ( Naton Blackjack )
(USA:n B-1A Lancerin kaltainen, Pravda sanoo Tu-160:stä paremmaksi)
lennosta
Tanskan ilmatilan rajalle artikkelin mukaan ilman ydinaseita;
00:18 alkaen Tanskan F-16 koneet saattoivat Joutsenia 18 min. luovuttaen valvonnan Englannin Tornadoille.
Joutsenet, Tu-160-ydinpommittajat lensivät ilmeisestikin Suomenlahden kautta ?

Joutsenten lento 2007 oli Kylmän sodan tuulahdus, ehkä Kylmänä rauhana.

Voisiko EU:n ja EU:n Nato-maiden turvatakuita eroittaa toisistaan ?

Veikko Palvo

[Starikku]

Venäjä ja Nato ovat kuin kaksi metsän valtiasta, karhu ja susi. Koska kumpikaan ei pysty tappamaan toista, ne ovat sanattomassa liitossa. Ärhentelevät toisilleen matkan päästä, katsovat vierestä kun pienemmät tappelevat keskenään. Ottavat "suojelukseensa" heikompia. Se tarkoittaa että eivät syö niitä ainakaan heti.

Venäjä ärhentelee ensin Naton tutka-asemista, sitten se voikin hoitaa Georgian suunnan kuntoon. Nato ei tietenkään tee muuta kuin ärhentelee.

Ennen vanhaan kasvatettiin lapsia uhkailemalla että jos et ole kiltisti karhu tulee ja syö sinut. Kummankohan "suojeluksessa" olisi suurempi turva Suomelle?

Ovatko Naton ja Venäjän sotilaat koskaan ampuneet toisiaan?

Suo siellä, vetelä täällä.
Vältät sutta, tuleekin karhu vastaan.

[btob]

(hieman offtopic)

Miten niin NATO ärhentelee? Eikö se Venäjä ärhentele ja NATO vastaa?

Lehdissä usein lukee "Venäjä vastustaa ohjuspuolustusjärjestelmää" ja "Venäjä vastustaa N:n NATO-jäsenyyttä". Miten niin Venäjällä tulisi olla sananvaltaa siitä ottaako Puola jenkkien ohjuspuolustusjärjestelmän käyttöön? Tai siitä, että liittyykö Georgia NATOoon?

Ovatko Venäjä ja länsimaat (NATO) samalla viivalla katsottuna Suomesta? Hmm.. Venäjällä hallitsee tiedustelupalvelun diktatuuri ja näennäisdemokratia, jossa toisinajattelijat murhataan. Valtio hallitsee tiedotusvälineitä ja kansalaisten mielipidettä ohjaillaan miten huvittaa. Ulkopoliittisia selkkauksia järjestetään, että huomio pysyy poissa Putin & Co diktatuurimafiasta ja sisäpoliittisista ongelmista.

Suurin osa NATO-maista on ihmisoikeuksia ja yksilönvapautta kunnioittavia. Poikkeuksena tässä on jenkit, jotka ovat Bushin hallinnon aikana unohtaneet noista ensimmäisen. Mutta tähänkin on tulossa muutos kiitos pohjimmiltaan terveen yhteiskunnan (kumpikin ehdokas aikoo kieltää Guantanamon & kidutuksen ym.).

Sitten Suomen pitäisi valita ollakko rähmällään/talutusnuorassa/"suomettuneena" tämän pitkällä tähtäimellä kestämättömän tiedusteludiktatuurin edessä vaiko liittyä yksilönvapautta ja ihmisoikeuksia kannattavaan länsivaltioiden ryhmittymään? Puolueettomuus ei ole vaihtoehto kuten Ciccio on Kekkosen sanoin todennut

[Ciccio]

Venäjä ja Nato ovat kuin kaksi metsän valtiasta, karhu ja susi. Koska kumpikaan ei pysty tappamaan toista, ne ovat sanattomassa liitossa. Ärhentelevät toisilleen matkan päästä, katsovat vierestä kun pienemmät tappelevat keskenään. Ottavat "suojelukseensa" heikompia. Se tarkoittaa että eivät syö niitä ainakaan heti.

Venäjä ärhentelee ensin Naton tutka-asemista, sitten se voikin hoitaa Georgian suunnan kuntoon. Nato ei tietenkään tee muuta kuin ärhentelee.

Ennen vanhaan kasvatettiin lapsia uhkailemalla että jos et ole kiltisti karhu tulee ja syö sinut. Kummankohan "suojeluksessa" olisi suurempi turva Suomelle?

Ovatko Naton ja Venäjän sotilaat koskaan ampuneet toisiaan?

Suo siellä, vetelä täällä.
Vältät sutta, tuleekin karhu vastaan.

Nähdäkseni oikeaan osunut vertaus sikäli että puolustusliitto Nato tietysti varoo ydinaseista karhua , vaikka yksi karhun tassuista on juuttunutkin kaasuputkeen.
Toisella tassullaan karhu huitoo kiukkuisesti ympärilleen varoen kuitenkin osumasta
Nato-maahan ja sen turkista on irronnut karvatukkoja.
Ja karhu on kiukkuinen vaikka sitä ei ole edes ammuttu takapuoleen.

V.Palvo