Einsatzkommando Finnland

[Emma-Liisa]

Ote Silvennoisen kirjasta on uudessa Suomen kuvalehdessä (39/2008). Se kertoo lähinnä miten RSHA valmistautui toimimaan Pohjois-Suomessa omien sotavankiensa suhteen (jaottelu niistä jotka teloitettiin ideologian, rodun, lukeneisuuden, yhteiskunnallisen tai taloudellisen johtoaseman tai "kiihotuksen" perusteella - tosin heistä ensin seulottiin ne joilla oli oleellisia tietoja) ja siitä, että Valpo asetti käyttöön saksan, venäjän ja suomen hallitsevia tulkkeja, jotta vankeja kyettiin kuulustelemaan, oleelliset asiakirjat (joiden perusteella kartoiteettiin NL:n vainhenkilöitä) takavarikoimaan ja toimimaan yhteistyössä suomalaisten viranomaisten kanssa.

Tuosta luvusta kävi ilmi, että monesta asiasta ei ole jäänyt kirjallisia lähteitä, joten runsaasti päätelmiä on käytetty. Minusta ne vaikuttavat ainakin ensilukemalta uskottovilta, mutta oletettavasti ne, jotka eivät tahdo uskoa, vetoavat tähän.

Pikanttina yksityiskohtana Silvennoinen kertoo Valpon nuoremman apulaispäällikön Bruno Aaltosen sanoneen Suomeen lähetetylle saksalaiselle SS-upseeri von Feldelle (jonka vastuulla oli toiminta Lapissa) kesäkuun lopusa 1941 Fagerholmista: "meidän sosiaaliministerimme, joka on sosialidemokraatti ja joka kuuluisi keskitysleiriin".

Artikkelin lopussa Tuomo Lappalainen kirjoittaa, että Silvennoisen mukaan "suomalaiset turvallisuusviranomaiset omaksuivat kansallissosialististen virkaveljiensä tavotteita ja toimintatapoja ilman, että heitä tarvitsi edes painostaa. Yhteinen vihollinen, Neuvostoliitto, lähensi."

Edellen Silvennoinen osoittaa, että "saksalaiset syyllistyivät Lapissa samantapaisiin julmuuksiin kuin muuallakin itärintamalla" kommunisteja ja juutalaisia vastaan. Sallassa Saksalla oli sotavankileiri, jossa toimeenpantiin laajoja teloituksia.
"Suomen valtiollinen poliisi ja päämajan valvontaosasto tukivat aktiivisesti saksalaisia", mm. luovuttamalla satoja sotavankeja, joiden joukossa oli kymmeniä juutalaisia.
Silvennoinen uskoo, että "toiminta ei voinut jäädä salaan ainakaan sisäministereiltä" (Ernst von Born ja Toivo Horelli).

[skrjabin]

Vilkaisin kirjakaupassa Silvennoisen opusta (en raaskinut sitä reilun 30 euron hinnalla ostaa), ja kyllä sen teksti ainakin Einsatzkommandon osalta ihan näytti vakuuttavaan, joskin suppeaan lähteistöön perustuvan. Tämä vom Felde jota kummastelin, jätti siis hommansa Saksassa sijaisen hoitoon ja lähti Suomeen. Silvennoinen toteaa, että jostain syystä Suomen osastoa ei ole mainittu luetteloissa, mutta esittää kyllä riittävän, suomalaisen ja saksalaisen aineiston sen olemassolon toteamiseen. Pikaisella vilkaisulla kuvaus näytti hieman epäselvältä sen suhteen, mikä lopulta oli komennuskunnan status, tilapäisyksikkö vai pysyvämpi systeemi.

Siinä kohden olisin hieman varovainen, kun Silvennoinen yhdistää Einsatzkommando Finnlandin Barbarossan teloitusryhmiin. Linkki toki on olemassa Stahleckerin kautta (vom Felden tuttava ja Einsatzgruppe A:n johtaja) ja ajankohtakin täsmää, joskin yhteys silti spekulatiivinen ja mitään dokumentoitua yhteyttä en huomannut Silvennoisen esittäneen. Ilmeistä kuitenkin on, että Suomen osastolla ei ollut samanlaista suoranaista tappotehtävää, ja se lienee olisi ollut mahdotontakin kun toimittiin kuitenkin vieraassa maassa. Siten Silvennoisen harjoittama idän osastoille esitettyjen käskyjen pyörittely voi johtaa hieman harhaan.

[Ciccio]

Edellen Silvennoinen osoittaa, että "saksalaiset syyllistyivät Lapissa samantapaisiin julmuuksiin kuin muuallakin itärintamalla" kommunisteja ja juutalaisia vastaan. Sallassa Saksalla oli sotavankileiri, jossa toimeenpantiin laajoja teloituksia.
"Suomen valtiollinen poliisi ja päämajan valvontaosasto tukivat aktiivisesti saksalaisia", mm. luovuttamalla satoja sotavankeja, joiden joukossa oli kymmeniä juutalaisia.
Silvennoinen uskoo, että "toiminta ei voinut jäädä salaan ainakaan sisäministereiltä" (Ernst von Born ja Toivo Horelli).[/quote]
kirjoittaa nimim. Emma-Liisa
-----------------------------------------------------------------------------------------

Kuten The Jewish Quarterly/ Lontoo 2006, myöskin mm. The Holocaust Chronicle-
Roots of Holocaust, sivu 281.:
http://www.holocaustchronicle.org/StaticPages/281.html
kirjoittaa Toisen maailmansodan aikana Suomessa turvassa olleista
300:sta juutalaispakolaisesta Itävallasta ja Saksasta.
The Holocaust Chronicle:
""Heinrich Himmler avasi Suomessa käydessään keskustelun Suomen juutalaisista ja
pääministeri J.W.Rangell vastasi: "Suomessa ei ole mitään juutalaisongelmaa.""
Saksalaiset eivät palanneet asiaan The Holocaust Chroniclen mukaan.

On hieman ristiriitaista, etteivät juutalaisjärjestöt näytä syyttävän Suomea
juutalais- tai juutalaispakolaisvainoista, eikä juutalaissotavankien luovutuksista -
vaan sellaista yrittävät todistella jotkut suomalaistutkijat.
Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

The Holocaust Chronicle:
""Heinrich Himmler avasi Suomessa käydessään keskustelun Suomen juutalaisista ja
pääministeri J.W.Rangell vastasi: "Suomessa ei ole mitään juutalaisongelmaa.""
Saksalaiset eivät palanneet asiaan The Holocaust Chroniclen mukaan.

On hieman ristiriitaista, etteivät juutalaisjärjestöt näytä syyttävän Suomea
juutalais- tai juutalaispakolaisvainoista, eikä juutalaissotavankien luovutuksista -
vaan sellaista yrittävät todistella jotkut suomalaistutkijat.

Ensinnäkin, Suomen kasnalaisia ei luovutettu Saksalle, vaan pakolaisia ja sotavankeja.
Toiseksi, luovutetuista sotavangeista suurin osa ei ollut juutalaisia. Ja kolmanneksi, asiat ovat pysyneet hyvin salassa tähän asti, koska Valpon arkistot avautuivat vasta (muistaakseni) noin 10 vuotta sitten, monista asioista oli sovittu vain suullisesti, asioista tietävät suomalaiset olivat poistuneet maasta tai vaikenivat, suomalaisilla tutkijoilla ei ollut halua pöyhiä asiaa eikä ulkomaalaisilla kielitaitoa.

Silvennoisen tutkimus, oli sen saama vastaanotto sitten millainen tahansa, osoittaa että vielä on kiviä kääntämättä ja että Suomen historiaa ei voida erottaa muusta historiasta.
Ilmeisesti nyt on nousemassa uusi tutkijapolvi, jolla ei ollut menneisyyden painolastia mihinkään suuntaan.

[ekyto]

On hieman ristiriitaista, etteivät juutalaisjärjestöt näytä syyttävän Suomea
juutalais- tai juutalaispakolaisvainoista, eikä juutalaissotavankien luovutuksista -
vaan sellaista yrittävät todistella jotkut suomalaistutkijat.
Veikko Palvo

Miksi olisi ristiriitaista? Jos luovutukset ja teloitukset tapahtuivat Suomen Lapissa, niin luulisi parempia asiantuntijoita olevan kieltä ymmärtävät suomalaistutkijat kuin ulkomaalaiset juutalaisjärjestöt. Neuvostoliitto tuskin tilastoi kovin tarkasti sotavangeiksi joutuneitaan, kun edes heidän kaatuneiden määrästään ei ole yksiselitteistä tietoa. Kadonneiden neuvostojuutalaisten kohtalosta tuskin on kovin tarkkaa selvitystä olemassa.

[Ciccio]

On hieman ristiriitaista, etteivät juutalaisjärjestöt näytä syyttävän Suomea
juutalais- tai juutalaispakolaisvainoista, eikä juutalaissotavankien luovutuksista -
vaan sellaista yrittävät todistella jotkut suomalaistutkijat.
Veikko Palvo

Miksi olisi ristiriitaista? Jos luovutukset ja teloitukset tapahtuivat Suomen Lapissa, niin luulisi parempia asiantuntijoita olevan kieltä ymmärtävät suomalaistutkijat kuin ulkomaalaiset juutalaisjärjestöt. Neuvostoliitto tuskin tilastoi kovin tarkasti sotavangeiksi joutuneitaan, kun edes heidän kaatuneiden määrästään ei ole yksiselitteistä tietoa. Kadonneiden neuvostojuutalaisten kohtalosta tuskin on kovin tarkkaa selvitystä olemassa.

Olen aiemmin tässä keskustelussa ottanut esille US.Library of Congress-Finland,
Jewish Quarterly-Lontoo 2006 ja The Holocaust Chronicle´n tietoja, joiden mukaan:
"Suomessa
juutalaisia ei vainottu ja 300 juutalaispakolaista 1938 Itävallasta ja Saksasta saivat Suomesta turvapaikan ja juutalaisia taisteli myöskin Suomen armeijassa ja Suomen juutalaisyhteisö saattoi auttaa venäjänjuutalaisia sotavankeja."
On
jotensakin ristiriitaista todeta nyt julkistettujen suomalaisten arkistotietojen pohjalta: "Ei, ei, kyllä vainoajina oli "pari" suomalaistakin - ainakin venäjänkielen tulkkeina saksalaisilla Lapissa.

Suomen Lappi ei ollut miehitetty alue, eikä Norjan Reichkomissar Josef Terbovenilla ollut
suoranaista käskyvaltaa 400 000 saksalaissotilaan suhteen , mutta
Reichkomissaarin n.6000 alaisesta joista n. 800 Gestapon väkeä oli osa ilmeisesti Litsan ja Sallan suunnallakin.
Lofoten War Museum
http://www.lofotenkrigmus.no/e_okkupasjon.htm
kertoo myös yli 100 000 venäläissotavangista, Lofooteillakin oli suuri vankileiri.
Kirjoitetaan mm. Finnmarkista, Sallan ja Litsan rintamista, Lothar Rendulic´sta jne.

Voiko saksalaisten itärintaman tapahtumia Lapissa erottaa muusta Reichkomissar
Josef Terbovenin johtamasta toiminnasta ?
Litsan ja Sallan suunnaltakin luovutettiin sotavangit oletettavastikin Norjan puolelle,
osa Lofooteillekin ?
Ja luovuttajia olivat saksalaiset.
Veikko Palvo

[skrjabin]

Tutkimus tuo aina uutta tietoa, joten sikäli ei ole mitään ihmeellistä siinä, jos Jewish Quarterly kertookin että Suomessa juutalaisia ei vainottu. Ei siinä mitään kummallista ole. Se minua edelleen hieman ihmetyttää, että kun tämä Suomen osasto oli joka tapauksessa Tromssan Einsatzkommandon alainen, niin silloin olettaisi Suomessa ammuttujen sisältyvän norjalaisiin lukuihin ainakin siihen asti kunnes AOK Lappland muodostettiin.

Palvon viestiin huomautuksena, että Norjan poliisijohto ei ollut Terbovenin alaisuudessa vaan toimi itsenäisesti Berliinin ohjeiden mukaisesti. Käytännössä Terbovenilla oli kuitenkin ohjat myös poliisitoimessa.

[Emma-Liisa]

Tutkimus tuo aina uutta tietoa, joten sikäli ei ole mitään ihmeellistä siinä, jos Jewish Quarterly kertookin että Suomessa juutalaisia ei vainottu.

Juuri näin. Ja tämän asian salassa pysymisessä ei ole mitään ihmeellistä, koska asiasta tiesi niin pieni piiri ja asiat hoidettiin suureksi osaksi suullisesti. Mutta kyllä se kertoo myös siitä, että historiantutkimus tarvitsee aika ajoin ulkopuolisia sohaisemaan vakiintuneita totuuksia - Sanan kirjastahan kaikki alkoi, siinä oli tutkimuksellisia puutteita, mutta sen ansio on, että se sysäsi tutkimaan asiat perin pohjin.

Kysymys "miksi tutkia tuollaista" onkin peräti kummallinen. Tottakai kaikkea pitää voida tutkia. No, kaiken tutkimukseen ei ole mahdollisuuksia, mutta ei tutkimusta pidä kohdistaa vain miellyttäviin asioihin. Jugoslavian sota on nostanut etnisen puhdistuksen puheenaiheeksi, ja tämä heijastuu myös historiantutkimukseen.

Kypsät aikuiset ihmiset, joilla ei ole edes mitään tekemistä asoiden kanssa koska eivät olleet silloin syntyneetkään, kestävät kyllä totuuden yli 60 vuoden jälkeen, oli se totuus millainen tahansa. Ja näyttää siltä, että totuus on, että suomalaiset eivät ole sen parempia kuin muutkaan kansat.

Paholaisen kanssa ei voi tehdä yhteistyötä likaamatta itseään, mutta jotkut tekivät sen vapaaehtoisesti ja halulla. Jokin sisäinen kompassi heiltä kai puuttui, joka sanoi ettei kaikkia keinoja sentään saa käyttää - mutta ennen kaikkea puuttui ulkoinen, demokraattinen valvonta.

[Trilisser]

Emma-Liisa kirjoitti:"Paholaisen kanssa ei voi tehdä yhteistyötä likaamatta itseään, mutta jotkut tekivät sen vapaaehtoisesti ja halulla. Jokin sisäinen kompassi heiltä kai puuttui, joka sanoi ettei kaikkia keinoja sentään saa käyttää - mutta ennen kaikkea puuttui ulkoinen, demokraattinen valvonta."

Entäs jos ko. toimilla olisi ollut KANSAN tuki? Vetoaisitko silloin "demokraattiseen valvontaan"? Muistuttaisin siitä, että todennäköisesti kansan enemmistö palauttaisi kuolemantuomion, mutta epäilenpä että moni demokratiaan vetoava moralisti kääntäisikin kelkkansa täysin...

[Ciccio]

Kysymys "miksi tutkia tuollaista" onkin peräti kummallinen. Tottakai kaikkea pitää voida tutkia. No, kaiken tutkimukseen ei ole mahdollisuuksia, mutta ei tutkimusta pidä kohdistaa vain miellyttäviin asioihin. Jugoslavian sota on nostanut etnisen puhdistuksen puheenaiheeksi, ja tämä heijastuu myös historiantutkimukseen.
Ja
nimim. Emma-Liisa kirjoitti aiemmin: ""Silvennoinen uskoo, että toiminta ei voinut jäädä salaan ainakaan sisäministereiltä. (Ernst von Born ja Toivo Horelli) ""
---------------------------------------------------
"Miksi tutkia tuollaista" lisäisin Miksi tutkia *v a i n* tuollaista, joka tosin näyttäisi olevan jonkinlainen muoti- ilmiö.
Tutkimatta on esim. NL:n sodanaikainen vakoilutoiminta Suomessa ja siihen osallistuneet.
Mutta
tässä Tromssan Einsatzkommandon yhteydessä lähimpänä tapahtumia on ollut Lapin läänin maaherra Kaarlo Hillilä. Maaherrana 1938- 1958, välillä 1944 Hackzellin ja Castrénin hallitusten sisäministerinä & Paasikivi II:ssa 3/1945 asti.
http://www.kolumbus.fi/ukk-arkisto/kaarlo.htm
Kaarlo Hillilän yksityisarkisto 1925- 1958 UKK-arkistossa virkakirjeitä / Suomen ja Norjan saksalaisjoukot, Petsamon, Inarin jne nimismiesten raportit, Hillilän raportteja ulkoasiainministeriölle ja sisäministerille, Valtiollisen poliisin kuukausiraportit, tilannekatsaukset jne.
Onko Lapin läänin sodanaikaisen maaherran arkistoja tutkittu tässä yhteydessä ?
Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Emma-Liisa kirjoitti:"Paholaisen kanssa ei voi tehdä yhteistyötä likaamatta itseään, mutta jotkut tekivät sen vapaaehtoisesti ja halulla. Jokin sisäinen kompassi heiltä kai puuttui, joka sanoi ettei kaikkia keinoja sentään saa käyttää - mutta ennen kaikkea puuttui ulkoinen, demokraattinen valvonta."

Entäs jos ko. toimilla olisi ollut KANSAN tuki?

No näillä ei ollut. Siksihän ne juuri salattiin.

[Emma-Liisa]

"Miksi tutkia tuollaista" lisäisin Miksi tutkia *v a i n* tuollaista, joka tosin näyttäisi olevan jonkinlainen muoti- ilmiö.

Miten niin vain tuollaista? Suomessa on tehty kasapäin kirjoja, jossa kerrotaan historiamme myönteisistä puolista. Varmuudella yli 90 prosenttia julkaistusta on sellaisia.

Sitä paitsi, monet asiat jotka aikoinaan näyttivät kielteisiltä, eivät välttämättä sitä olleet, siltä näyttävärt ennakkotiedot VTM, majuri Juha Mälkin väitöskirjasta Herrat, jätkät ja sotataito: https://oa.doria.fi/handle/10024/39722

[skrjabin]

Tutkimatta on esim. NL:n sodanaikainen vakoilutoiminta Suomessa ja siihen osallistuneet.

Joo, tuossapa olisi yksi tärkeä aihe. Ja siihen liittyen, sabotaasit ja organisoidut käpykaartit. Ylipäätään suomalaista "vastarintaliikettä" ei ole juuri lainkaan tutkittu, Jukka Rislakki taisi 1980-luvulla julkaista jotakuinkin ainoan tutkimuksen aiheesta, ja siinäkin jouduttiin hyvin pitkälti turvautumaan muistitietoon kun Valpon aineistot olivat joko silloin salassapidettäviä, tai hävitettyjä. Kenties nyt olisi aika ottaa tuokin uuteen tarkasteluun. Lieneekö rintamakarkuruutta käsittelevissä teoksissa aiheesta jotain?

Maan alla: vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944. 1985

Toinen hyvin kehnosti tunnettu asia on "suomalaiset keskitysleirit", joista hieman tainnut olla täälläkin puhetta Harry Wuorisen ja Nestori Parkkarin kirjojen yhteydessä. Tuossakin saattanemme törmätä aineiston puutteeseen.

[Trilisser]

Emma-Liisa kirjoitti:"Paholaisen kanssa ei voi tehdä yhteistyötä likaamatta itseään, mutta jotkut tekivät sen vapaaehtoisesti ja halulla. Jokin sisäinen kompassi heiltä kai puuttui, joka sanoi ettei kaikkia keinoja sentään saa käyttää - mutta ennen kaikkea puuttui ulkoinen, demokraattinen valvonta."

Entäs jos ko. toimilla olisi ollut KANSAN tuki?

No näillä ei ollut. Siksihän ne juuri salattiin.

No mistä sinä sen tiedät, että kansa (ei siis eduskunta tai lehdistö ym.) ei olisi tukenut esim. vankiluovutuksia jos siltä olisi sitä kysytty?

[Ciccio]

Maaherra K.Hillilä sai kaikki Lapin nimismiesten ja Valpon tilannekatsaukset kuukausittain. PunaValpolle 28/8 1945 kirjoittamassaan muistiossa Hillilä väittää yrittäneensä saada Arno Anthonin erottamaan kaksi Valpon edustajaa. Eversti Oiva Willamon 1941 perustetulla yhteisesikunta ROIlla oli sotilasasiamiehiä saksalaisten joukko-osastoissa eri puolilla Lappia ja sotilasasiamiehet raportoivat saksalaisten tekemisistä eversti Willamolle. Maaherra Hillilän arkistojen lisäksi ROIn sotilasasiamiesten raportteja - sota-aikana, ei jälkiviisaasti - kirjoitettuina on Sota-arkistossa 12000 sivua.

Saksalaiset näyttävät kertoneen joillekin yhteysupseereille täysin avoimesti, ettei NL:n komissaareja ja politrukkeja ole tarkoituskaan siirtää saksalaisilta sotavankileireiltä minnekään, vaan heidät tapetaan nälkään ja työrasitukseen. Asia ei ole ollut salainen myöskään Neuvostoliiton valvontakomissiolle välirauhan jälkeen, jolloin suomalainen oikeusvaltioperiaate romahti ja valvontakomission tulkitsema välirauhansopimus oli kaiken "laillisuuden" perusta, säädettiin taannehtivia lakeja jne.

Tavallisille suomalaisille, sekä poliitikoille saksalaiset olivat tervetullut tuki Neuvostoliiton painostusta vastaan ja osoitus Talvisodan vääryyksien korjautumisesta. Sodan jälkeen saatiin uutisia saksalaisten tuhoamisleireistä ja erillissotateesiä korostettiin entistäkin enemmän ja tosiasiallisestihan Stalinkin hyväksyi Suomen käymän erillissodan 1939-1944 - NL:han sen oli aloittanutkin - tekemällä Suomen kanssa erillisrauhan, joka vahvistettiin
myöhemmin Pariisissa.

Veikko Palvo